Luento kansainvälisen ja ekumeenisen toiminnan koulutusohjelmassa (KETKO).
HELLUNTAIHERÄTYKSEN TAUSTA JA HISTORIAA
Herätysliike syntyi Yhdysvalloissa vuonna 1901. Se levisi vuosisadan alkupuolella kaikkialle maailmaan. Liikkeen juuret ovat anglo-amerikkalaisessa evankelikaalisessa teologiassa (metodistit, pyhitysliike ja amerikkalainen herätyskristillisyys).
Metodismin 1700-luvulla perustaneen John Wesleyn ajattelua Pyhästä Hengestä, erityisesti uudestisyntymän jälkeistä toista siunausta voi verrata helluntailaisten ajatukseen uskoontulon jälkeisestä Pyhän Hengen kasteesta, jonka selkeimpänä tunnusmerkkinä pidetään kielilläpuhumista.
Wesleyn jälkeen 1800-luvulla erillistä kokemusta Pyhästä Hengestä painottivat mm. Charles Finney ja Dwight L. Moody. Pyhitysliike syntyi tälle perustalle 1867 vastaliikkeenä metodismin maallistumiselle. Se painotti uudestisyntymis- ja erillistä Pyhän Hengen kokemusta ja siihen kytkeytyi myös vahva raamattukoululiike.
Kansasissa, Topekan raamattukoulussa vuonna 1900 Charles F. Parhamin johdolla tutkittiin Apostolien tekoja. Sen viiden kohdan pohjalta[1] itsenäisesti toimineet ryhmät tulivat siihen tulokseen, että helluntain siunaukseen, jonka ajateltiin voimaannuttavan lähetystyöhön, liittyi vierailla kielillä puhuminen. Vuodenvaihteen rukoushetkissä ilmiötä alettiin kokea. Eräs oppilaista oli musta pastori William Seymour, jonka toimipaikasta Los Angelesin Azusa-kadulla alkoi 1906 laajalti levinnyt ja julkisuutta saanut herätys.
Nykyisin helluntailais-karismaatikkoja lasketaan olevan yli 500 miljoona. Helluntaiherätyksestä on muodostunut protestanttisuuden valta-uoma. Helluntaiseurakuntia yhdistää Jumalan Sanan (Raamatun) painotus, Uuden testamentin seurakuntamalli ja karismaattisuus, joka pitää sisällään ajatuksen siitä, että Pyhän Hengen toiminta ja armolahjat kuuluvat kaikille kristityille kaikkina aikoina.
Helluntaiherätyksen toimintaan ja voimakkaaseen lähetystyöhön on vaikuttanut vahva Kristuksen toisen tulemuksen ja lopunaikojen odotus. Tämä selittää osittain voimakkaan laajenemisen niin Suomessa kuin maailmalla.
HELLUNTAIHERÄTYS SUOMESSA
Suomessa heräsi lähinnä metodistien joukossa kiinnostus maailmalla leviävää helluntaiherätystä kohtaan. Liikkeestä olivat kiinnostuneita myös isänmaalliset Kotimaan, Keskisuomalaisen ym. lehtien päätoimittaja Pietari Brofeldt (Aho) ja hänen veljensä Juhani. Suurinta kiinnostusta osoitti kuitenkin ns. ”narvalaisten” lestadiolaisten ryhmä, joiden joukkoon liittyi tunnettu naisvaikuttaja Hanna Castren. Pietaria ja Hannaa on kutsuttu helluntaiherätyksen isä- ja äitihahmoiksi.
Suomeen helluntaiherätyksen toi narvalaisten kutsumana norjalainen T.B. Barratt vuoden 1911 syksyllä. Hän saavutti kiertueellaan laajat kristilliset piirit. Suomeen jäi uskovien joukko, joka ajatteli Pyhän Hengen kasteesta samalla tavalla. Ensimmäinen helluntaiseurakunta, Siloam-seurakunta erosi baptisteista vuonna 1915. Ensimmäinen jakaantuminen seurakuntalinjalaisiin ja helluntaiystäviin tapahtui pian tämän jälkeen.
Helluntaiherätys täytti Suomessa 100 vuotta vuonna 2006. Suomessa on helluntaiseurakuntia 238, ja yhteinen jäsenmäärä 45432 (seurakuntaopas 2006). Jäsenmäärä koostuu varsinaisista seurakuntalaisista, jotka uskoon tultuaan on kastettu ja liitetty seurakuntaan. Määrässä ei ole huomioitu seurakuntalaisten lapsia, jotka eivät ole ”tulleet uskoon” ja kastattaneet itseänsä. Lisäksi laskelmasta puuttuvat maamme ruotsinkieliset helluntaiseurakunnat ja niiden jäsenmäärä.
HELLUNTAIHERÄTYKSEN OPPI JA OPETUS
Helluntaiherätys korostaa Raamatun opillista merkitystä. Henkilökohtaista uskonratkaisua seuraa kaste, jonka jälkeen voi liittyä seurakuntaan. Uuden testamentin alkuseurakunnan aikaa ja käsityksiä pidetään tavoiteltavana. Tähän liittyy voimakas lähetystyö sekä ihmeet ja armolahjat.
Yhteistä kirjallista ja sitovaa uskontunnusta ei ole (ks. liite). Helluntaiherätystä koskevia opillisiin ja muihin linjakysymyksiin liittyviä linjauksia tehdään nk. talvipäivillä, joihin osallistuu pääasiassa seurakuntien työntekijöitä ja vanhimpia. Lausumat ovat vain suosituksia, sillä seurakunnat päättävät toteutuksesta itsenäisesti. Ongelmatilanteissa apua antavat eri maakuntien edustajista koottu nk. neuvoa antavat veljet. Lisäksi järjestetään nk. veljeskokouksia.
HELLUNTAIHERÄTYKSEN KOULUTUSTOIMINTA
Helluntaiherätyksellä on myös omaa teologista, pastoraali- ja lähetyskoulutusta. Herätyksen raamattuopisto perustettiin Paimioon 1952. Suuremmat tilat saatiin Hattulan Katinalasta vuonna 1959. Vuonna 1990 toiminta keskitettiin Keuruulle. Lähes 60 hehtaarin alue alkoi palvella sekä opistona että konferenssi- ja matkailualueena. Nimeksi tuli Iso Kirja. Se sai kansanopisto-oikeudet vuonna 1995. Vuodesta 1994 alkoi yhteistyö amerikkalaisen Global Universityn kanssa. Ohjelmaan kuuluvat sekä B.A.- että M.A.- tason kurssit. Viime vuosina tutkinnot on voinut suorittaa myös yhteistyössä Walesin yliopiston kanssa.
HELLUNTAIHERÄTYKSESTÄ HELLUNTAIKIRKOKSI
Suomen helluntaiherätyksen piirissä esiintyi halua rekisteröityä uskonnolliseksi yhdyskunnaksi. Asiasta keskusteltiin useilla helluntaiherätyksen Talvipäivillä. Vuonna 2001 helluntaiseurakuntien edustajat päättivät antaa luvan helluntaiseurakunnista muodostuvan uskonnollisen yhdyskunnan perustamiseen. Tammikuussa 2002 allekirjoitettiin asiakirja Suomen Helluntaikirkko -nimisen uskonnollisen yhdyskunnan perustamiseksi ja yhdyskunta rekisteröitiin.
Syksyllä 2003 Suomen Helluntaikirkon hallitus päätti anoa opetusministeriöltä uskonnollisille yhdyskunnille uskonnonvapauslain ja avioliittolain mukaan myönnettävää vihkioikeutta. Ensimmäinen helluntaipastorin suorittama vihkiminen tapahtui marraskuussa 2004 Helsingissä.
Rekisteröinnin vastustajat ovat perustaneet Ristin kansa -lehden, aloittaneet oman raamattukurssitoiminnan ja toimivat Helluntaikansa ry –nimisen yhdistyksen puitteissa.
Lisätietoa: http://www.ecredo.fi/helluntaikirkko/ ja http://www.helluntaiherätys.fi/ sekä http://www.helluntaikansa.fi/
Lähteet:
Ahonen, Lauri K. Suomen helluntaiherätyksen historia. Päivä, 1994.
Dayton, Donald W. Theological Roots of Pentecostalism. Zondervan, 1987.
LIITE:
Helluntaiseurakunnan uskon pääkohdat
1. Pyhä Raamattu on Pyhän Hengen innoituksesta syntynyt Jumalan sana ja oppimme ainoa perusta.
2. On yksi, iankaikkinen Jumala kolmessa persoonassa: Isä ja Poika ja Pyhä Henki. Jumala on taivaan ja maan luoja.
3. Jeesus Kristus on Jumalan Poika, joka sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi ihmiseksi neitsyt Mariasta ja eli synnittömän elämän opettaen ja tehden tunnustekoja. Ristinkuolemallaan Jeesus sovitti maailman synnin, nousi kuolleista ja astui ylös taivaaseen Isän oikealle puolelle.
4. Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen ja yhteyteensä, mutta syntiinlankeemuksessa ihminen joutui eroon Jumalasta. Uskomalla Jeesukseen ihminen saa lahjaksi vanhurskauden ja uudestisyntyy Jumalan lapseksi.
5. Pyhä Henki herättää ihmisen hengellisesti, niin että hän voi ottaa vastaan Jumalan valmistaman pelastuksen, jolloin Pyhä Henki tulee häneen asumaan. Jeesus Kristus kastaa uskovan Pyhällä Hengellä, joka jakaa armolahjoja seurakunnaan rakentumiseksi niin kuin apostolien aikana. Uskova on tarkoitettu elämään Pyhän Hengen täyteydessä Hengen hedelmää kantaen.
6. Seurakunta on Kristuksen perustama ja johtama, apostolien opetukselle rakennettu uskovien yhteisö. Kaikki uskovat kaikkialla ja kaikkina aikoina kuuluvat yhteen ja yhteiseen seurakuntaan, joka näkyvällä tavalla ilmenee paikallisseurakuntana. Jeesus Kristus käski seurakuntaansa tekemään kaikista kansoista opetuslapsia, kastamaan ja opettamaan heitä. Seurakunta muodostaa hengellisen papiston, jonka tehtävänä on palvella Herraa ja osoittaa kristillistä rakkautta kaikkia ihmisiä kohtaan.
7. Jeesuksen asettama kaste liittyy Jumalan pelastustyöhön. Kaste toimitetaan uskovalle Jeesuksen Kristuksen käskystä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen veteen upottamalla. Kastettu liitetään paikalliseen seurakuntaan.
8. Ehtoollinen on Jeesuksen seuraajilleen asettama muisto- ja yhteysateria, jossa hän on uskon kautta itse läsnä. Ehtoollinen julistaa Jeesuksen sovitustyötä ja on osallisuutta hänen kuolemaansa ja ylösnousemukseensa.
9. Kaikki ihmiset kokevat ruumiillisen ylösnousemuksen. Vanhurskaat nousevat elämän ylösnousemuksessa ja jumalattomat tuomion ylösnousemuksessa.
10. Jeesus Kristus tempaa lupauksensa mukaan seurakuntansa luokseen, minkä jälkeen hän tulee kuninkaana hallitsemaan koko maailmaa. Jumala luo uuden taivaan ja uuden maan. Tämä on vanhurskaiden ikuinen osa.
(www.saalem.fi)
Kirjoittaja pitää helluntailaisuutta protestanttisena liikkeenä. Todellisuudessa helluntailaisuus on yhtä protestanttista kuin adventismi ja vain hieman lähempänä protestantismia kuin jehovan todistajat. Nämä liikkeet ovat syntyneet protestanttisen perinnön pohjalle, mutta eronneet siitä omien erityisoppiensa vaikutuksesta protestanttislähtöisiksi lahkoiksi. Liikkeen suuri lukumäärä (joka on syntynyt lähinnä vanhoista kirkkokunnista, Latinalaisessa Amerikassa katolisuudesta ja esim. Suomessa luterilaisuudesta jäseniä hankkimalla) ei kerro mitään liikkeen protestanttisuudesta tai raamatullisuudesta. Vertauskohtana Roomalaiskatolisuus on maailma suurin kristillinen liike, mutta on viimeistään 1500-luvun uskonpuhdistuksen jälkeisessä Tridentin kirkollisikokouksessa lyönyt lukkoon varhaiskirkosta poikkeavat epäraamatulliset harhansa.
VastaaPoistaHelluntailaisuuden uskontulkinta on vain runsas sata vuotta vanha kuten esim. adventismin ja jehovan todistajien opit. Molemmat poikkeavat varhaiskirkon opista, jossa ei henkikasteoppia ollut. Henkiastekokemusten vastineet varhaiskirkossa liityivät aina kristinuskon laitamilla roikkuneisiin kristillisperäisiin kultteihin kuten montanismiin. Helluntailaista oppia henkikasteesta ei tee raamatulliseksi tai protestanttiseksi jäsenten suuri lukumäärä. Protestanttiseksi liikken tekee protestanttinen oppi, joka perustuu Raamattuun ja sen varhaiskirkon mukaiseen tulkintaan, vaikka joitakin erojakin protestanttisten liikkeiden välilläkin on.
Hengellisesti ajatellen helluntailainen henkikasteoppi avaa siihen uskovan sisimmän sielullisuudelle ja pahoille hengille väärän opin ja sen mukaisen elämän kautta. Jeesukseen uskovalla on jo Pyhä Henki, muita kokemuksia ei tarvita, vaikka Jumala voi niitäkin antaa. On kuitenkin kyseenalaista antaako Jumala sellaisia kokemuksia ainakaan helluntailiikken piirissä. Todennäköisempää on, että jos niitä koetaan, kyseessä on sielullinen tai demoninen kokemus. Tästä todistavat helluntailaisuuden piirissä esiintyvät lukuisat väärät profeetat. Se on vain hedelmä väärästä demonisesta opista, ei pelkätä oikeassa olevan henkilön eettisestä harhautmisesta. Tästä todistaa sekin, että sosiologisten tutkimusten mukaan helluntailais-karismaattisissa piireissä ainakin Yhdysvalloissa morallittomuus on huomattavasti yleisempää kuin ns. evankelikaalien piirissä. Tämä selittynee juuri epäpyhän hengen vaikutuksella, sillä Pyhän Hengen pitäisi tuottaa pyhitystä eikä syntiä.
Yleisesti ottaen helluntailaisuuden piirissä ilmeneviin ns. armolahjoihin ja hengellisiin kokemuksiin on juuri helluntailaisuuden epäraamatullisen henkikasteopin ja monien epäraamatullisten käytäntöjen vuoksi suhtauduttava äärimmäisellä varauksella. Helluntailaisuuden ulkopuolella perinteisen raamatullisen protestantismin piirissä ovat aidot Pyhän Hengen armohjat todennäköisempiä.