Ilmestyskirjan 13. luvun selityssarja - jae 18 ja luvun yhteenveto

13:18 Tässä vaaditaan viisautta. Se, jolla on ymmärrystä, laskekoon pedon nimen lukuarvon: se on erään ihmisen luku, ja se luku on kuusisataakuusikymmentäkuusi.

Johannes kertoo selvän tuntomerkin pedon merkille. Se on pedon nimi tai sen nimen lukuarvo 666. Pedon nimen lukuarvolla viitataan tässä yhteydessä ensimmäiseen, merestä nousevaan pedon nimeen, jota ihmiset ohjattiin palvomaan. Tämän vahvistaa esimerkiksi Ilmestyskirjan jae 20:4: ...”minä näin niiden sielut, jotka olivat teloitetut Jeesuksen todistuksen ja Jumalan sanan tähden, ja niiden, jotka eivät olleet kumartaneet petoa eikä sen kuvaa eivätkä ottaneet sen merkkiä otsaansa eikä käteensä.”

Kreikkalaisten, juutalaisten samoin kuin roomalaisten käyttämillä aakkosilla oli kirjainarvon lisäksi numeroarvo. Esimerkiksi kristittyjen apokalyptikkojen kirjoittamissa Sibyllinian oraakkeleissa laskettiin Jeesuksen nimen lukuarvoksi 888 (I =10, H =8, S =200, O =70, Y =400, S =200). Numero 6 on inhimillisen epätäydellisyyden luku, numero 3 puolestaan täydellisyyden luku, joten luvun 666 voidaan tulkita olevan synnillisen epätäydellisyyden täydellisyyttä puhtaimmillaan – tai pahimmillaan. Luku 666 kuvaa siis kolminkertaista suurinta mahdollista inhimillistä epätäydellisyyttä.

Joissain varhaisissa Ilmestyskirjan käsikirjoituksissa käytetään tässä kohden luvun 666 sijasta lukua 616. Tämän on selitetty johtuvan siitä, että osa käsikirjoitusten kopioitsijoista uskoi tai tiesi Johanneksen tarkoittavan pedolla keisari Neroa. Heprean aakkosten kautta luvusta 616 voidaan saada nimitys Rooman keisari. Kreikan vastaava ilmaisu latinan kielen Nero Caesarille on Neron Kaisar. Kun kreikan kielen sanat kirjoitetaan hepreaksi, nimen lukuarvoksi tittelin kera tulee 666. Luvut 666 ja 616 ovat ainoat, joista voidaan jollain tavoin päätyä sekä kreikan että heprean aakkosten kautta Neroon. Hän oli kristittyjen muistissa julmien vainojensa johdosta 60-luvulla jKr., jolloin hänen kerrotaan jopa polttaneen kristittyjä puutarhajuhliaan valaistakseen.

Ensimmäisen pedon ja sen nimen yhteys keisari Neroon on johdettu myös Ilmestyskirjan ulkopuolisten kirjoitusten pohjalta. Sekä apokalyptikot että maallikkokirjailijat nimittivät keisari Neroa usein Pedoksi. Lukuarvo 666 voidaankin laskea myös heprean kielen ”petoa” tarkoittavasta sanasta. Pedon luvun tulkinta keisari Neroksi vaatii kuitenkin sellaisia heprean kielen taitoja ja lukuarvoihin perehtymistä, joita kreikankielisiltä lukijoilta ei voinut odottaa.

Eräs näkemys lukuarvon ratkaisuun on esitetty sen oletuksen pohjalta, että Johannes olisi käyttänyt Danielin kirjaa pedon luvun lähteenä. Nebukadnessarin kuvapatsas oli 60 kyynärää korkea ja 6 kyynärää leveä (Dan. 3:1). Pedon kuvapatsaan yhteys kyseiseen patsaaseen tuli jo aiemmin esille. Juutalaisessa perinteessä Babylonin kuninkaan patsasta kutsuttiin suureksi puhuvaksi lohikäärmeeksi. Tämä liittäisi molemmat patsaat ja luvun kuusi kirjoittajien ajan hallitsijoihin; Johanneksella Rooman keisareihin ja Danielilla Babylonian hallitsijaan.

Vähemmälle kannatukselle jää tulkinta, jossa kuningas Salomo yhdistetään lukuun 666. Salomo rikkoi monia Jumalan kuninkaille säätämiä lakeja. Hänen valtansa kääntyi laskuun kuitenkin vasta sen jälkeen kun hänen saamansa vuosittaisen kultamäärän kerrotaan olleen 666 talenttia (1. Kun. 10:14-). Tätä kautta luvusta 666 on ajateltu tulleen jonkinlainen kirouksen vertauskuva.   

Jakeen 18 lukutapa voi myös poiketa nykyisen käännöksen ilmaisusta ”se on erään ihmisen luku”, joka selvästi viittaa yksilöön pedon merkin takana. Osassa käännöksiä vastaava kohta on käännytty ”se on ihmisen luku” tai ”se on inhimillisyyden luku”. Näissä tapauksissa luku 666 ei viittaisikaan tiettyyn yksittäiseen henkilöön. Kreikan kielen ilmaisu, jota jakeessa 18 käytetään ”ihmisestä”, löytyy myös jakeesta 21:17, joka kuuluu ”se oli sata neljäkymmentä neljä kyynärää, ihmismitan mukaan, joka on enkelin mitta.” Molemmissa jakeissa käytetty termi aufrvpon (antropon) voisi siis viitata johonkin kuvaannollisesti tai laadullisesti inhimilliseen; tämän tulkinnan pohjalta pedon luku kuvaisikin yleisesti langennutta ihmisluontoa.

Pedon luku voi siis olla puhtaan vertauskuvallinen. Tätä tukisi se, että Johannes kertoo lukijoilleen muualla Ilmestyskirjassa (9:11; 16:16) aina käyttämänsä kielen selvästi. Tätä hän ei kuitenkaan tee kertoessaan, minkä kielen pohjalta pedon nimi ja luku voidaan ratkaista. Tämän pohjalta on luonnollista olettaa, että pedon nimen luku on vertauskuvallinen samoin kuin petojenkin kuvaus tai muut Ilmestyskirjan tarkoilta kuulostavat luvut. Numero kuusi on kontrasti Jumalan toimille ja täydellisyyden luvulle 7. Tämä näkyy myös Ilmestyskirjan vitsauksista kerrottaessa; niin 6. sinetti, 6. pasuuna kuin 6. maljakin kertovat tuomioista pedon seuraajille, kun taas vitsausten seitsemännet osiot kuvaavat täyttymystä Kristuksen vallalle, valtakunnalle ja voitolle.

Ilmestyskirjan yleinen vertauskuvallinen asioiden ja henkilöiden esittämistapa ei siis välttämättä viittaa esimerkiksi tiettyyn keisariin, kuten Neroon ainoana Antikristuksena vaan eräänä sellaisena. Johanneshan kirjoittaa ensimmäisessä kirjeessään monista antikristuksista, joiden yhteinen piirre on se, että he kieltävät Jeesuksen olevan Kristus, Jumala (1. Joh. 2:18).

Apokalyptiikan ja Ilmestyskirjan symboleja tulkitessa on muutenkin tärkeää keskittyä tulkinnassa symbolin yksittäisestä kohteesta sen takana vaikuttaviin voimiin. Tämä tulkintaperiaate tarkoittaa sitä, että jos Johannes viittasi pedon merkin nimellä ja luvulla keisari Neroon, hänen päätarkoituksensa oli kertoa, että Neron taustalla vaikuttivat ajattomat Jumalaa ja hänen omiaan vastustavat antikristilliset voimat. Näitä petovoimia edusti Ilmestyskirjan kirjoitushetkellä keisariin henkilöityvä Rooman valtakunta petojärjestelmänä. Petoja voisivat olla siis niin Nero, Domitianus, Stalin, Hitler, Mao ja muut palvotut sankarihallitsijat samoin kuin heidän edustamansa antikristilliset aatteet ja hallinnot.

Johannes kertoo pedon tunnistamiseen tarvittavan ”viisautta ja ymmärrystä”. Sanaparilla on jälleen vastineensa Danielin kirjasta, josta sen löytää hepreaksi kohdista 11:33 ja 12:10. Molemmissa kohdissa profeettaa varoittaa pyhiä jumalattoman hallitsijan heihin kohdistamista vainoista ja puhuu hengellisestä näkökyvystä, jota he vainoihin valmistautuessaan tarvitsevat. Jos pyhillä on tällaista näkökykyä, heitä ei voi pettää. Myös Ilmestyskirjan kohdassa 17:9 tarvitaan viisautta ja ymmärrystä vertauskuvallisesti esitetyn Rooman ja sen taustalla vaikuttavien voimien tunnistamisessa. Myös muut apokalyptiset kirjoitukset, kuten 4. Esran kirja sekä 2. Barukin kirja, vahvistavat että tällaista näkökykyä tarvitaan nimenomaan vainoissa.

Hengellisen näkökyvyn tarpeesta muistuttaminen ja tämän liittyminen vainoihin on linjassa Ilmestyskirjan kokonaissanoman ja tarkoituksen kanssa. Ilmestyskirja kirjoitettiin tilanteeseen, jossa kristityt kokivat olevansa painostuksen alla. He tarvitsivat hengellistä tukea ja rohkaisua jumalallisista lähteistä. Niitä heille tarjosi Johannes ilmestyksellään. Samaa tukea Ilmestyskirja tarjoaa ajattomasti kaikkien aikojen kristityille 

Yhteenveto 13. luvusta

Ilmestyskirja on sen omien sanojen mukaan tarkoitettu alkuperäisten lukijoiden ymmärrettäväksi. Ilmestyskirjan alkuperäinen tilanne antaakin selkeät suuntaviivat kahden pedon tulkitsemiseksi. Ensinnäkin, Ilmestyskirjan tekstin yleisen vertauskuvallisuuden vuoksi niitä ei voi tulkita kirjaimellisina kuvauksina villipedoista päineen ja sarvineen. Ilmestyskirjan 13. luvun ympärillä olevat tekstit ovat näynomaisia ja täynnä symboliikkaa. Toiseksi, on erittäin todennäköistä, että seurakunnat ymmärsivät, mistä Ilmestyskirjassa puhuttiin, joten pedot kuvasivat joitain heille tuttuja ja ymmärrettäviä asioita. Mikä voisi olla alkuperäisestä tilanteesta ja lukijasta tutumpaa kuin Rooman hallitsija, keisari ensimmäisenä petona. Toinen peto, joka antoi keisarille tämän jumalan aseman ja jonka alkuperäiset lukijat kohtasivat päivittäin, olisi paikallisen hallinnon ja papiston ylläpitämä epäjumalanpalvelusjärjestelmä ja keisarinpalvontakulttiin liittyvät rituaalit. 

Pedon merkki on tarjoitus ottaa vakavasti, muttei kirjaimellisesti, sillä se on osa unenomaista ilmestyksellistä näkyä. Johanne ei halua lukijoidensa ymmärtävän, että heidän vastustajansa on kirjaimellisesti monipäinen merihirviö, vaan saatana. Hän ei saman tulkintaperiaatteen mukaan halua lukijoiden myöskään ymmärtävän, että olisi tai tulisi jokin kirjaimellinen merkki, jota ilman olisi mahdotonta ostaa tai myydä. Kirjaimellisen merkin sijaan Johannes kuvaa oman aikansa kristittyjen kokemaa taloudellista painostusta. Kristittyjen painostus esiintyy eri aikoina eri paikoissa eri tavoin, mutta aina se saa uskovat miettimään luopumista rohkeasta kristillisten periaatteiden tunnustamisesta.

---