(Kuuntele tausta radio-ohjelmasta Helluntailaisten viimeiset päivät)
Helluntaiherätyksen Ilmestyskirjan tulkinta alkoi vapautua ja laajentua hartoslaisuuden ja dispensationalismin raameista omien havaintojeni mukaan 90-puolivälissä. Seuraavassa kerron miten olen huomannut ja kokenut muutosta omassa ajassani ja toimintaympäristöissäni. Muistelemani kokemukset liittyvät pääasiassa Iso Kirja -opiston, herätyksen kustannusliikkeen Aikamedian ja sen lehden Ristin Voiton rooliin muutoksessa.
Koen, että olen saanut itsekin olla mukana muutoksessa eräänä sen tekijöistä.
Omasta näkökulmastani varhaisin signaali oli se, että herätysliikkeen oma kustannusyhtiö Aika Oy julkaisi vuonna 1995 Osmo Haaviston kirjan "Mitä Johannes näki". Kirja taustoittaa Ilmestyskirjaa, esittelee useita tulkintamalleja ja edustaa ns. historiallista tulkintatapaa. Olin tuona keväänä Ison Kirjan peruskurssilla ja toimin opiston kirjakaupan hoitajana. Kirja herätti hyllyssä mielenkiintoni ja luin sen nopeasti läpi. Hämmästelin, että voiko Ilmestyskirjasta tosiaan olla muita näkemyksiä kuin se, mistä aina olin seurakunnissa kuullut. Ei kuitenkaan mennyt kauan kun kirjasta ilmestyi poikkeuksellisen laaja sivunmittainen kirja-arvostelu Ristin Voitto -lehteen (1). Siinä Juhani Kuosmanen arvioi kyllä kirjan historiaosuuden hyväksi, mutta totesi lopuksi, ettei voi omantunnonsyistä suositella kirjaa luettavaksi kaikilta osin. Samoihin aikoihin alkoi lehdessä myös Olavi Kokkosen, joka on myös helluntaiherätyksen tunnettuja lopun aikojen opettajia, kirjoittama 30-osainen "Ison Kirjan raamattukoulu", jonka Ilmestyskirja-osuus noudatteli herätysliikkeen perinteisiä näkökulmia (2).
 |
| Ristin Voiton raporttia Ilmestyskirjaseminaarista, RV 26/2002. Klikkaa suuremmaksi. |
Varhaisia mieleeni jääneitä muutoksen signaaleja oli myös Ison Kirjan jatkokurssiopiskelijoiden pienimuotoinen "kapina" Juhani Kuosmasen opettaessa lopunaikoja ja Ilmestyskirjaa. En itse osallistunut tuohon kurssilla, mutta muistan opiston ruokalassa velloneen tuohtuneen keskustelun siitä, ettei opiskelijoille suotu mahdollisuutta tutustua muihin kuin Juhanin omiin, hartoslaisia tulkintalinjoja hyvin lähellä oleviin näkemyksiin. Myös Juhanin sanottiin olleen yllättynyt oppilaiden tyytymättömyydestä ja harkitsevan jopa kurssin keskeyttämistä.
Syksyllä 1999 opiskelin jälleen Iso Kirjassa ja eräs kursseista liittyi Ilmestyskirjaan. Materiaalina toimi paitsi Jouko Ruohomäen luentomuistio niin myös Assemblies of Godin toimittama M.A. -tason opiskelumateriaali ja kirjallisuus. Kurssi oli mielenkiintoinen ja sen keskeistä sisältöä oli paitsi Ilmestyskirja apokalyptiikkana niin myös kirjoitushetken ja alkuperäisten vastaanottajien historiallinen tilanne. Saman vuoden syksyllä Ristin Voiton toimittaja Paula Kuosmanen soitti minulle ja kysyi voisinko toimittaa joitain opetuskirjoituksia lehteen. Myhäilin, että voisin toimittaa vaikka useammankin ja ihan helluntaiherätyksen ydinosaamiseen Ilmestyskirjaan liittyen. Varoitin häntä kyllä sanoen, ettei kysymyksessä ole ihan se perinteinen näkökulma. Hän sanoi, että laita materiaali tulemaan, sehän on kuitenkin Iso Kirjan opetuksen mukaisia.
Lähetin toimitukseen edellä mainitun kurssin sisältöä myötäilevän kolmiosaisen kirjoitussarjan Ilmestyskirjasta (3). Meni vain muutama päivä ja puhelimeni soi. Luurissa oli Ristin Voiton silloinen päätoimittaja ja helluntaiherätyksen lopunaikojen opetuksessa pitkään mukana ollut Juhani Kuosmanen. Hän kertoi, että kirjoituksissa oli sisältöä, josta hän oli eri mieltä. Keskustelimme puhelimessa pitkään, varmasti pitkälti toista tuntia, jonka jälkeen sovimme, että aineisto julkaistaan, mutta että hän saa vapaasti muokata lähettämääni materiaalia. Loppujen lopuksi hän muutti artikkelisarjasta vain erään pedon merkin tulkintavaihtoehton. Sarjan päättymisen jälkeen seuraavassa numerossa oli kuitenkin Juhanin kirjoittama pääkirjoitus, jossa esitettiin tuki hartoslaiselle tulkinnalle seuraavasti: "Tasapainoinen vanha hartoslainen tulkintalinja pienistä puutteistaan huolimatta viitoittaa nytkin opetuksen turvallisimmin" (4).
Helluntailiikkeen oma kustantamo Aikamedia on mielestäni ollut näkyvässä roolissa viimeisten päivien opetuksen muutoksessa. Se on halunnut tietoisesti laajentaa lopun aikojen tulkintoja käsittelevien kirjojen opillista pohjaa sen lisäksi, että vuonna -95 julkaisi Osmo Haaviston historiallista tulkintaa sisältävän kirjan Mitä Johannes näki? Idea ensimmäiseen omaan Ilmestyskirjaa käsittelevään kirjaani "Unohdettu näkökulma Ilmestyskirjaan" tuli Aikamedian Outi Kätöltä ja Seppo Rajamäeltä syksyllä 2001. He olivat jo sopineet julkaisevansa Olavi Kokkosen kirjan "Ilmestyskirja avautuu" kesällä 2002, mutta eivät halunneet kustannusliikkeenä sitoutua vain Kokkosen tapaan tulkita lopun aikoja. Olin silloin Isossa Kirjassa töissä, ja he kuulivat opistonmäen huhuna, että olen tehnyt opinnäytetyön Suomen helluntaiherätyksen Ilmestyskirjan tulkinnasta (5). He halusivat tutustua työhöni ja sen jälkeen toivoivat, että voisin tehdä siitä nopeasti "kansantajuisemman" version kirjana kustannettavaksi. Nopea tahti johtui siitä, että kirja piti saada markkinoille samaan aikaan kuin Olavin kirja.
Aikamedia järjesti myös heti seuraavana kesänä Helluntaiherätyksen pääjuhlan, "juhannuskonferenssin", yhteyteen Ilmestyskirjaseminaarin. Keskustelijoina olivat Olavi, Arto Pöllänen ja minä. Yleisön ja erityisesti Kai Antturin, Juhanin ja Jouko Ruohomäen mainittiin peränneen keskustelijoilta mielipiteitä. Tämän jälkeen olen saanut todistaa mielenkiintoisia kommentteja ja keskusteluja esimerkiksi mielipidekirjoituksissa, keskustelupalstoilla ja "kentällä" liikkuessani. Lopun ajat tuntuvat kuumottavat erityisesti helluntaiveljiä, ja heidän "kaanaankielinen" sanastonsa on ehtymätön poikkeavia mielipiteitä arvioitaessa.
 |
| Juhannuskonferenssin 2008 lopunaikapaneelista syntynyttä keskustelua RV:n mielipideosastolla. Panelisteina Pekka Sartola, Olavi Kokkonen, Hannu Heino ja minä (oik.) Puheenjohtajana Pekka Havupalo (kesk.) Klikkaa suuremmaksi. |
Toisen kirjani, joka oli Ilmestyskirjan selitysteos "Ei enää kyyneliä", jälkeen Aikamedia valitsi minut "Vuoden kirjailijaksi 2004". Ajattelen, että tässä vaiheessa alkoi jo laajemmallekin helluntaiyleisölle olla selvää, että Ilmestyskirjan ja lopun aikojen suhteen on olemassa erilaisia, jopa "raamatullisia" tapoja ajatella ja tulkita asioita. Viimeisin kirjani "Petoja ja merkkejä" keskittyikin jo sitten lopun aikojen yleisistä suuntaviivoista poiketen yksityiskohtiin, eli pedon merkin tulkintahistoriaan ja Ilmestyskirjan 13. luvun eksegeesiin.
Muutos on tälläkin hetkellä kesken ja meneillään. Kuten edellisen kirjoitukseni pohjana olevassa radiokeskustelussa totesin, muutos on eräässä mielessä myös sukupolvikysymys. Tästä kertoo esimerkiksi se, että nykyisin vierailupyynnöt seurakuntiin tulevat suurelta osin niiden nuorisotyöntekijöiltä ja nuorteniltoihin. Ajattelenkin, että ikäiseni ja nuoremmat ikäluokat ovat omaksuneet omia tai niitä lähellä olevia näkökulmia lopun aikojen tulkintoja lähestyessään.
Tällaisia esimerkkikokemuksia on omalta kohdaltani jäänyt mieleen muutoksen alkuhistoriasta. Palaan ehkä aiheeseen myöhemmin muutoksen jatkon suhteen.
(1) Ilmestyskirjan uustulkintaa helluntaiherätyksessä, RV 35/1995.
(2) Raamattukoulu alkoi RV:n numerosta 41/1995 jatkuen numeroon 19/1996.
(3) Ilmestyskirjan merkitys aikanaan ja nyt 1-3, RV:t 45-47/2000.
(4) Tule Herra Jeesus, RV 48/2000.
(5) Suomen helluntaiherätyksen Ilmestyskirjan tulkinta hermeneuttisessa tarkastelussa (5/2001)
