lauantai 17. maaliskuuta 2012

Raamattua (vai Raamatulla) päähän

Kristitty-lehti 9/2003

Raamattu on ollut aina kristtyjen käytännön ja hengellisen elämän ohjenuora. Käytännössä elämämme ei kuitenkaan aina ole sopusoinnussa Raamatun, vaan oman raamatuntulkintamme kanssa.
Kristitylle olisi tärkeää saada raamatuntulkinta sopusointuun Raamatun kanssa. Meidän tulisikin etsiä tekstin alkuperäistä merkitystä ilman ennakkoasenteita ja tradition tuomia vääristymiä.

Perinteitä ei tarvitse aina heittää pois, vaan niitä voi tarkastella. On hyvä tiedostaa, että joskus tiettyyn aikaan ja paikkaan tehty sovellutus on noussut opin asemaan. Perinne ei ole sama kuin raamatun oppi, sillä sovellus vaihtuu ajan ja paikan mukaan, mutta oppi on ikuista.

Raamattu on kristityille täydellinen ilmoitus. Tämä tarkoittaa sitä, että Jumalalla ei ole lisättävää annettuun ilmoitukseen. Raamatun ohjeet riittävät, ja ilmoitus on suljettu. Raamattuun kuuluvat kirjat on määritelty, kanonisoitu.

Oletus, että Jumala vielä lisää tai tarkentaa ilmoitustaan ilmestyksien tai kirjallisten sanomien kautta vähentää Raamatun auktoriteettia. Raamatun ulkopuolista ilmoitusta vastaanottaneita tahoja ovat esim. mormonit, Jehovat, ja useat voimakkaiden johtajien vetämät hengelliset lahkot.

Raamatun käyttö

Raamatun lukeminen on sen parasta käyttöä. Lukea voi eri kuitenkin eri päämäärät mielessään. Joillekin lukeminen voi olla hartaudenharjoitusta. Toisille se on tutkimista, jossa Raamattua enemmän luetaan selitysteoksia.
Raamatun käytön tulisi olla yllämainittujen yhdistelmä. Se voi olla säännöllistä lukemista, tutkimista, ja näin opitun käytäntöön panoa. Tämä on koko ajan uusiutuva ja kehittyvä prosessi.

Kehittyvänä prosessina Raamatun käyttö kuvaa uskon elämää, joka myös kehittyy, eikä vähiten Raamatun vaikutuksesta. Päämääränä on kasvu Kristukseen, joka on Raamatun pääsisältö.

Raamatun tulkinnan perusta

Tekstillä ei ole muuta merkitystä kuin alkuperäinen. Teksti merkitsee samaa kaikkina aikoina, sillä Raamatun sana on ajaton. Tulkinta, jota alkuperäiset lukijat eivät olisi voineet tehdä, on aina väärä. Raju väite perustuu siihen, että tekstin alkuperäisestä merkityksestä voi tehdä useita sovellutuksia. Sovelluksen takana on kuitenkin aina joku suurempi raamatullinen periaate, kuten lähimmäisen rakkaus tms.

Raamatunkohdan alkuperäisen merkityksen löytämisen este voi olla lukija itse tai Raamatun erikoisuus kirjana. Lukija saattaa pistää ennakkokäsityksensä tekstiin. Myös Raamatun sisältämien kirjallisuuslajien runsaus ja niiden käyttö keskenään sekaisin on ainutlaatuista.

Raamatun tulkinnan vaikeudet

Raamattu sisältää kirjeitä, runoutta, opillista tekstiä, kertomuksia, historiallista kuvausta jne. Runsaus johtuu siitä, että Raamatulla on inhimillinen ja Jumalallinen luonne.

Ääretön Jumala on haluaa lähestyä rajallista luotuaan tavalla, jota luotu ymmärtäisi. Jumala käyttää kaikkia viestinnän kaikkia muotoja. Toiset ymmärtävät runoja, toiset kertomuksia.

Jokaista kirjallisuudenlajia täytyy lähestyä sen omilla keinoilla. Esim. runouden kuvia ei voi tulkita kirjaimellisesti, kuten kertomusten tapahtumia. Psalmien maininta Jumalasta ”turvakalliona,” ei väitä Jumalan olevan kivikasa.

Myös muinaisen kulttuurin ja tilanteiden erilaisuus aiheuttaa sovellusongelmia. Opetukset eivät aina sovellu suoraan tilanteeseemme. Esim. lukiessamme Paavalin ehtoollisopetusta Korintton seurakunnalle, emme tajua osan Korinttolaisista viettäneen ehtoollista juovuksissa.

Ratkaisu tulkinnan vaikeuksiin

Apua vaikeuksiin tuovat kysymykset. Voimme miettiä missä kirje on kirjoitettu, kuka sen on kirjoittanut, keitä olivat vastaanottajat, mikä oli heidän hengellinen tilansa, millaisessa kulttuurissa he elivät? Nämä asiayhteydet auttavat ymmärtämään mihin kysymyksiin Jumala tekstin vastaukseksi tarkoitti.

Kun olemme määritelleet alkuperäisen ongelman, voimme turvallisesti soveltaa kyseisen kohdan aikaamme. Oman, lähimmäisten, seurakunnan tai ympäristön elämässä esiintyviin samankaltaisuuksiin tulee vastaus tekstin esittämien periaatteiden mukaan.

Oikea Raamatun lukutapa

Vaihtoehtona on pistää Raamattuun, mitä haluamme jos emme ymmärrä mitä Raamattu sanoo. Tämä näkyy ns. peukalopaikkojen ottamisen suosiona. Satunnaisesta selataan raamattua niin kauan, että jotain ”nasevaa” löytyy.

Peukalopaikkojen sijaan Raamatusta tulisi lukea kokonaisuuksia. Tämä tarkoittaa kokonaisia lauseita (ajatuksia), kokonaisia asioita (kappaleita), ja lopuksi koko kirjaa tai kirjettä. Se on kuin saamasi kirjeen lukemista, joka luetaan ”yhteen putkeen.” Lopuksi yksittäinen kirje tulisi punnita muiden koko Raamatun sanoman valossa.

Esimerkkinä voimme ottaa tutun kohdan Efesolaiskirjeestä (Ef.5:18). Joskus lainaamme sitä sanoen ”Raamattu sanoo: Älkää juoko!” Koko lause kuitenkin kuuluu ”Älkää juopuko viinistä, sillä siitä seuraa rietas meno, vaan antakaa Hengen täyttää itsenne.” Kohta ei siis kiellä alkoholin juomista, vaan juopumisen sitä seuraavan ”menon” vuoksi. Koko kirje opettaa enemmän Hengestä kuin alkoholista. Raamatusta voimme todeta esim. patriarkkojen ja Jeesuksen juoneen alkoholia. Raamattu kuitenkin kertoo paljon juopumisen haittavaikutuksista, kuten Lootin seikkailuista tyttäriensä kanssa (1.Ms.19:31-38).

Raamatun soveltaminen elämään

Soveltamista ohjaa ikuinen periaate; rakkaus Jumalaan ja myös lähimmäisiä kohtaan. Kun sovellus ensin palvelee jumalasuhdettamme, sen tervehdyttävä vaikutus voi palvella kauttamme myös muita. Muita palvellessaan se palvelee Jumalan tarkoituksia.

Mitä puhtaampi sana, sitä tehokkaampi todistus. Raamatun terve opetus voittaa maailman. Emme lyö ihmisiä Raamatulla päähän, vaan viemme Raamattua heidän päähänsä.

Raamatulla ei ole tarkoitus lyödä ketään päähän vaan ohjata. Kun raamattu on päässä, Pyhä Henki mukana ja tilannetaju kohdallaan, ei pelkoa lyömisestä olekaan. Kun ymmärtää mitä lukee, voi lukemansa soveltaa oikein oikeissa tilanteissa. Raamatunkohtien ulkoa toistamiseen pystyy papukaijakin, mutta se voi sanoa väärän lauseen väärässä paikassa.

Raamatun ymmärtämisen seuraukset

Kun emme ymmärrämme mitä luemme, emme voi soveltaa sitä elämäämme. Näin kävi aluksi etiopialaiselle hoviherralle Gazan tiellä (Apt.8:26-39). Hän ei ymmärtänyt mitä luki, ja oli tuskastunut.

Mitkä olivat seuraukset siitä, että Etiopialainen hoviherra ymmärsi lukemansa. Ymmärrettyään tekstin hän toimi Sanan mukaisesti. Hän otti kasteen ja -mikä mukavinta- jatkoi iloiten matkaansa. Sanan ymmärrys lisää niin inhimillistä kuin hengellistä elämänlaatua!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti