Kuten monissa muissakin muinaisissa teoksissa Ilmestyskirjan titteli ensimmäisessä lauseessa kertoo kirjan kirjoittajan ja sen, miten sen sisältö toimii (WBC 1997, 9). "Tutkijoiden enemmistö pitäytyy näkemyksessä, että Ilmestyskirja kuuluu apokalyptiseen kirjallisuuslajiin (WBC 1997, lxxxii). Ilmestyskirjan ymmärretään säännöllisesti kuuluvan kirjallisuuslajiin, jota kuvaillaan apokalyptiikaksi. (NICNT 1977, 18).
Myös seuraavat syyt tukevat Ilmestyskirjan luokittelua apokalyptiikaksi:
"Laaja symboliikan käyttö, näky ilmestyksen pääinstrumenttina, keskittyminen tämän ajan sulkemiseen ja dramaattinen uuden ajan virkaanasettaminen, taustalla vaikuttavan ja historian kulkua määräävän hengellisen järjestyksen paljastaminen, yleisten apokalyptisten aiheiden käyttö -kaikki liittyvät oikeuttamaan termin apokalyptinen soveltamista Ilmestyskirjaan." (NICNT, 23.)
Ensimmäisten jakeiden esittely Ilmestyskirjaan on apokalyptinen. Esittelyn voi jakaa kolmeen osaan: ilmestyksen lähde, välittäjät (sekä enkelit että ihmiset) ja tarkoitettu yleisö. Johannes käyttää titteliä 'apokalypsis' ilmoittamaan lukijoilleen, millainen kirja heillä on käsissään. Se, että ilmestys on Jeesuksen Kristuksen, kertoo ilmestyksen jumalallisesta lähteestä. Tunnistettavan ihmisen, Johanneksen, ilmoittaminen näyn välittäjäksi erottaa sen muista apokalypseista ja saattaa olla syy, miksi kirja on kaanonissa (FLBC 1999, 1549-50).
Aune (WBC) esittelee Ilmestyskirjan apokalyptiikkana. Hän käy läpi apokalyptiikan muodon, sisällön ja toiminnan yksityiskohtaisesti osoittaen Ilmestyskirjan noudattavan apokalypsien rakennetta erittäin hyvin. Hänen mielestään sopivuus on laajuudessaan vakuuttava puolto Ilmestyskirjan määrittelemiseksi apokalyptiikaksi.
Vanhimmat käsikirjoitukset ovat titteliltään "Johanneksen apokalypsis". Myöhemmät käsikirjoitukset lisäävät Johanneksen eteen määreen "evankelista." Näistäkin myöhäisemmät tittelin "teologi". Johanneksen oma otsikko ja nimi kirjeelleen on kuitenkin "apokalypsis" (Boring 34).
Apokalyptiikan lisäksi Ilmestyskirjalla on kirjeen muoto. "Ilmestyskirjaa luettiin jumalanpalveluksissa, ja koska se oli kirje, se luettiin kokonaan, ei jaetta sieltä toista täältä" (Boring 1989, VII). Näin Ilmestyskirja antoi kuulijan kokonaiskuvan kirjeestä kehittyä mielessään. Se oli "..pastoraalikirje Aasiaan myöhäisellä 100-luvulla jkr. kristityille, jotka olivat ja elivät kriittisessä uskontopoliittisessa tilanteessa. Se oli kristityltä profeetalta, joka kirjoitti heille apokalyptiikan kielellä ja sen kuvilla" (Boring 1989, 1).
Ilmestyskirjan rakenteessa vahvasti esiintyvä seitsenluku oli Boringin mukaan muodostunut apokalyptiikassa jo perinteeksi. Hän mainitsee esimerkkinä 2. Esdran, joka sisältää seitsemän sarjan ilmestyksiä, seitsemän tapaa rangaista pahaa ja seitsemän tapaa, joilla vanhurskaat iloitsevat (Boring 1989, 31).
Boring luettelee Ilmestyskirjan sisältämät seitsemät seuraavasti: Jotkut ovat numeroituina tekstin sisään, kuten kirjeet, seurakunnat, sinetit, pasuunat, maljat (Boring 1989, 31). Jotkut seitsemän sarjoista ovat piilotettuina rakenteeseen, kuten seitsemän autuudenjulistusta[1], seitsemän ylistyksen kohdetta (5:12), seitsemän ihmisryhmää (6:15), seitsemän viittausta alttariin[2] ja seitsemän profeetallista vakuutusta Jeesuksen eskatologisesta paluusta[3] (Boring 1989, 31).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti