Vangituille vapautusta - mutta miten?

 

Julkaistu: Kristitty 12/2006

"Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille; hän on lähettänyt minut saarnaamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen, saarnaamaan Herran otollista vuotta". Luuk. 4:16-19.

MISTÄ VAPAUTUKSEN TEOLOGIASSA ON KYSYMYS?

Vapautuksen teologia on teologisten tiedekuntien sijasta syntynyt sorrettujen kansanryhmien parissa kujilla ja aitovierillä. Sen edustajien mielestä kristillisyyden päätavoitteita on köyhyydestä ja sorrosta vapautuminen. Vapautuksen teologia on kontekstuaalista teologiaa, mikä tarkoittaa Raamatun ja seurakuntien oppien soveltamista suoraan ympäröivään sosiaaliseen ja kulttuurilliseen tilanteeseen.

Vapautuksen teologian toimintaperiaatteena on ”näe, arvioi ja toimi.” Tämä kehottaa katselemaan ympäristöä ja sen jälkeen arvioimaan, mitä arvoja Raamatun ja kristillisyyden pohjalta tilanteessa tulisi painottaa. Lopuksi tulisi toimia sen mukaan, mitä uskotaan Jumalan haluavan kunkin siinä tilanteessa tekevän, sanovan tai rukoilevan.

Vapautuksen teologialle tunnusomaisia piirteitä ovat mm. käytännön tekojen painottaminen, yhteiskuntatieteiden nostaminen teologian rinnalla ja rakkauden painotus. Sen edustajat eivät juuri arvosta teologisia pohdintoja, vaan pyrkivät muuttamaan sortoa aiheuttavia järjestelmiä ja rakenteita, osan hyväksyessä jopa väkivallan Vanhan testamentin esikuvien mukaan.

Kolme päähaaraa

Vapautuksen teologian kolme päähaaraa ovat Latinalaisen Amerikan vapautuksen teologia, afrikkalainen mustateologia ja länsimainen feministiteologia. Vapautuksen teologia kehittyi alun perin 1960-luvun jälkipuoliskolla Latinalainen Amerikan katolisen kirkon sisäisenä uudistusliikkeenä vastauksena maanosan äärimmäiseen sosiaaliseen epäoikeudenmukaisuuteen.

Mustien vapautuksen teologia puolestaan on huolestunut rotuun perustuvasta syrjinnästä, erityisen otollista maaperää sille on ollut Etelä-Afrikka. Myös ajatus Mustasta Messiaasta on peräisin mustan teologian edustajilta. Euroopassa tutuin vapautuksen teologian muoto on feministiteologia, jonka edustajat ovat huolissaan naisten eriarvoisuudesta niin seura- kuin yhteiskunnassa.

Toiminta pyhittää keinot?

1960-luvulta alkaen yhteiskunnassa lisääntynyt aktivismi keskitti myös kristittyjen huomion sosiaaliseen eriarvoisuuteen ja poliittiseen sortoon. Radikaalit kristityt kyllästyivät yleisen ateismin esittämään älylliseen haasteeseen. Jos Jumala on todellinen, hän on kiinnostunut vapauttamaan ihmiset sorrosta ja kurjuudesta, ajateltiin. Näin kristillisyyden ydinsanomaksi muodostui vapautus.

Vapautuksen teologia toivoo seurakuntien muuttavan yhteiskuntaa jo nyt mahdollisimman paljon tulevan Jumalan valtakunnan kaltaiseksi. Päämäärä on niin arvokas, että jopa sotilaallinen toiminta sen saavuttamiseksi on hyväksyttävää, esimerkiksi Nicaraguan diktaattori Somozan syrjäyttäneessä sandinistisissiliikkeessä oli runsaasti vapautuksen teologian pappeja.

Vapautuksen teologiaa on arvosteltu siitä, että se keskittyy sosiaalisiin muutoksiin ja politiikkaan ja sivuuttaa uskon ja evankeliumin julistuksen. Sen sanotaan tulkitsevan Raamattua yksipuolisesti ja korostavan inhimillisen toiminnan osuutta Jumalan suunnitelmassa oikeuttaakseen omat päämääränsä.

Raamatun tulkinta

Vapautuksen teologia syrjäyttää perinteisen raamatuntulkintaperiaatteen, jossa tekstiä tarkastellaan kirjoitushetken kontekstissa. Sen periaatteiden mukaan tekstiä on tulkittava sen nykyisessä kontekstissa, meidän tilanteessamme. Vapautuksen teologiassa kristityn tärkein tehtävä on toteuttaa vapaus, johon ”Kristus on meidät vapauttanut.”

Vapautuksen teologit tulkitsevat Jeesuksen jyrkät sanat maallisia hallitsijoita kohtaan kirjaimellisesti. Jeesuksen oma ohjelmajulistus (Luuk. 4:16-19) tulkitaan yhteiskunnalliseksi vapautukseksi, ei hengelliseksi synneistä vapauttamiseksi, kuten yleensä. Kristityn, joka ei itse kärsi, tulee auttaa kärsiviä ja ryhtyä toimiin sorrettujen puolesta.

Esikuvat Raamatusta

Vapautuksen teologit pitävät Moosesta esikuvanaan. Tämä kärsi nähdessään kansaansa sorrettavan ja ryhtyi käytännön toimiin kohdaten sortajat rohkeasti. Mooses osoitti ihmeillä Jumalan voiman ja johti kansansa lopulta palvelemaan Jumalaa vapaasti. Israel onkin esimerkki Jumalan käytännön vapautustyöstä, malli Jumalan toiminnalle myös nykyajassa.

Vapautuksen teologit ajattelevat Jumalan asioihin puuttuessaan käyttävän usein Mooseksen lailla yhtä koskettamaansa henkilöä. Tällaisia yksilöitä ovat olleet esimerkiksi mustien oikeuksien esitaistelijat pastori Martin Luther King ja piispa Desmond Tutu. Lähetyskentillä jopa lähetystyöntekijä saatetaan kokea tällaiseksi vapauttavaksi johtajaksi.

Vapautus vain synneistä?

Viime aikoina on keskusteltu paavalilaisen julistuspainotteinen teologian ja sosiaalisen vapautuksen teologian suhteesta. Julistustyötä on pitkään painotettu sosiaalisen työn kustannuksella, mikä tutkijoiden mukaan on johtunut vapaiden suuntien lopunaikojen teologiasta. Usko Jeesuksen pikaiseen toiseen tulemukseen synnytti kiireen julistaa evankeliumia, vapautusta synneistä. Sorrosta ja köyhyydestä vapauttaa pikaisen toisen tulemuksen jälkeen ilmestyvä Jumalan Valtakunta. Viimeaikoina Jeesuksen pikaisen toisen tulemuksen odotus on yleisesti hiipunut ja niinpä sosiaalisen työn osuus monien lähetysjärjestöjen työssä on alkanut kasvaa.

Kirjallisuutta:

Bray, Gerard. Biblical Interpretation: Past & Present. (1996)

Burgess, Stanley M. and Gary B. McGee. Dictionary of Pentecostal and Charismatic Movements. (1988)

Dempster, Murray A. etc. editors. Called & Empowered: Global Mission in Pentecostal Perspective. (1991)

Grenz, Stanley J. & Roger E. Olsen. 20^th-Century Theology: God & the World in a Transiotional Age. (1992).

Latvus, Kari. Arjen teologia: Johdatus kontekstuaaliseen raamatuntulkintaan. (2002)

Steyne, Philip M. In Step with the God of the Nations: A Biblical Theology of Missions. (1992)