Aikamme  ei suosi raamatuntekstin merkityksen painottamista. Aikamme kiireiset  ihmiset haluavat tilanteisiinsa nopeasti raamatuntekstin sovelluksen. Tulkintaprosessissa sivuutetaan usein aikaa ja vaivaa vaativa  eksegeettinen tarkastelu. Vaivannäön lisäksi merkityksen etsimistä  haittaa esimerkiksi se, että "..sukupolvemme arvostaa yksilöllisyyden,  henkilökohtaisen vapauden ja itsemääräämisen arvon niin korkeaksi, ettei  se enää kysy 'onko se totta?', vaan pikemminkin 'Mitä sillä on  väliä?'" Tämä kysymys heijastuu myös raamatuntekstien ymmärtämisen  merkitykseen" (Kaiser 1994, 10).
Jotta  ymmärtäisimme Ilmestyskirjan kontekstin tärkeyden ja merkityksen, on  hyvä tutustua raamatunymmärtämisen perusteisiin ja sen tulkintaan, ns.  hermeneutiikkaan. Tässä tutkimuksessa historiallinen ja kirjallinen  tausta eli konteksti ovat hermeneutiikan tärkeimpiä osa-alueita.
Sana  hermeneutiikka pohjautuu kreikankieliseen sanaan "hermeneuo", joka  tarkoittaa "tulkita".  Roy B. Zuck määrittelee hermeneutiikan lyhyesti  "tieteeksi (periaatteiksi) ja taidoksi (tehtäväksi), joilla  raamatuntekstin merkitys määritellään." (Zuck 1991, 20).
Laajennettuna  hermeneutiikka voidaan esittää seuraavasti:  "Termi (hermeneutiikka)  voidaan yleisesti määritellä periaatteiksi, säännöiksi ja kirjallisten  tekstien tulkintametodeiksi. Tulkinta tarkoittaa tässä yhteydessä  erityistä kaksiosaista prosessia, jonka tarkoituksena on metodisella  haulla selvittää alkuperäinen tekstin merkitys ja päätyä saman tekstin  merkityksen määrittelemiseen nykyiselle lukijalle. Tämän prosessin  aikana tulkitsija joutuu käsittelemään kielelliset, kulttuurilliset,  maantieteelliset tai ajalliset esteet, jotka estävät hänen tekstin  ymmärtämistään." (DPCM 1988,  377).
Hermeneutiikan  historiaa McGrath selittää  seuraavasti:  "Keskiajalla yleisen  allegorisen (vertauskuvallisen) tulkinnan kilpailijaksi nousi Friedrich  Schleiermacherin (1768-1834) ajatus Raamatusta yhtenä tekstitulkinnan  kohteista. Tällöin siihen tulisi soveltaa muiden tekstien tulkinnoissa  käytettyjä sääntöjä. Schleiermacherin mukaan tekstejä on selitettävä  yhä uudelleen, koska Raamattua lukevien tilanne muuttuu jatkuvasti.   Useimmat raamatuntutkijat raamattukritiikin syntyajoista meidän  päiviimme saakka ovat, joko tietoisesti tai alitajuisesti, kannattaneet  enemmän tai vähemmän scleiermacherilaista raamatuntulkintaa." (MTE 2000,  670).
Jokainen  Raamatun lukija tulee osalliseksi hermeneuttisesta prosessista.   Jokaisesta Raamatun lukijasta tulee väistämättä sen tulkitsija. Tulkitsijan kokemukset, elämän ja ympäristön tilanne sekä ajan  virtaukset tuovat kysymyksiä ja haasteita, joihin etsitään vastausta  Raamatusta. Yllä mainitut seikat vaikuttavat myös raamatuntulkintaan.   Raamatusta on helpompi löytää vastauksia, joita itse haluaa, kuin etsiä  Jumalan tarkoittamia vastauksia.
Kun  hermeneutiikkaa käytetään laajassa merkityksessä, se kattaa koko  tulkintaprosessin, mukaan luettuna eksegeesin. Hermeneutiikkaa  käytetään kuitenkin myös suppeammassa merkityksessä viittaamaan vanhojen  tekstien nykyaikaan soveltamiseen eli prosessiin, jonka tarkoituksena  on selvittää, mitä nämä tekstit merkitsevät meille 'tässä ja nyt'. (Fee  1996, 32).  Eksegeesin osa-alueita ovat kirjallinen ja historiallinen  tausta.  Roy B. Zuck määrittelee eksegeesin seuraavasti:  "Raamatullisen  tekstin tarkoituksen määrittely sen historiallisessa ja kirjallisessa  kontekstissaan." (Zuck 1991, 20).  
Sekä historiallinen että kirjallinen  konteksti voidaan jakaa vieläkin yksityiskohtaisemmin alaryhmiin. Näitä  kahta erisisältöistä hermeneuttista prosessia selvittää seuraava  kuvio.  Ei-eksegeettistä prosessia voi luonnehtia enemmän Raamatun  selittämiseksi sen mukaan, mitä tekstikohdasta tulee mieleen, kun taas  eksegeesin sisältävää prosessi edellyttää tutkimusta ja paneutumista  tekstin merkitykseen. Eksegeettisen tarkastelun sisältävässä  hermeneuttisessa prosessissa pyritään pääsemään tekstin taakse; sen  kirjoittajan, vastaanottajien ja ajan maailmaan. Näin toivotaan  saatavan parempi ymmärrys alkuperäisestä merkityksestä ja sen kautta  turvallisempi sovellus tänä päivänä.
Hermeneuttinen prosessi                                    Ei-eksegeettinen hermeneuttinen prosessi
Teksti ---> Eksegeesi ---> Tulkinta                    Teksti -->    Tulkinta 
Hermeneutiikka  kuvaa terminä tekstin soveltamista ja ymmärtämistä tänä päivänä, joko  eksegeesin kanssa tai ilman sitä. Eksegeesi liittyy tekstin  selittämiseen ja selitysmenetelmiin ja pyrkii ennen tulkintaa löytämään  muinaisen merkityksen. Raamatun tekstin alkuperäisen merkityksen ja  sanoman selvittäminen on turvallista, jos pohjalla on eksegeesi. Eksegeesi -termi perustuu kreikankieliseen sanaan "exegesis", 'selitys',  'lukea ulos'.  Eksegeesi pyrkii selvittämään kirjoituksen ajatuksen.   Eksegeesin päämäärä on kirjoittajan tarkoittaman merkityksen  löytäminen. Ideana on löytää merkitys, joka on Raamatussa, ja tuoda se  tulkinnan avulla ulos sieltä (exe - ulos) (MTE 2000, 671).
Eisegeesi  taas on eksegeesin vastakohta, joka perustuu kreikkalaiseen sanaan  "eisegesis", `viedä tai lukea sisään´. Eisegeesiä on omien tai muiden  ennakkokäsitysten ja asenteiden vaikuttaminen kulloinkin tutkittavana  olevan raamatunkohdan tai -jakson tulkintaan. (MTE 2000, 671).
Monet  ryhmät haluavat perustella olemassaoloaan Raamatulla ja  raamatullisuudellaan.  Silloin usein on vaarana sortua  raamatuntulkinnassa tarkoitushakuiseen tekstinmerkityksen  ymmärtämiseen. Raamatuntutkimuksessa käytännössä kohdatut ongelmat ja  niiden ratkaisut ovat ajan kuluessa vakiinnuttaneet prosessiin  yhtenäiset periaatteet ja säännöt.  Nämä auttavat raamatuntulkitsemisen  pitämistä hallinnassa yhtenäisenä sekä takaa tulkintojen  vertailukelpoisuuden. Tätä laadittua säännöstöä kutsutaan myös  hermeneuttisiksi periaatteiksi. 
DPCM = Dictionary of Pentecostal and Charismatic Movements. 
MTE = Modernin teologian ensyclopedia. 
Fee, Gordon D. ja Douglas Stuart. Kirjojen kirja, 1996
Kaiser, Walter C. ja Moises Silva. An Introduction to Biblical Hermeneutics. 1994 
Zuck, Roy B. Basic Bible Interpretation, 1991
 
Muutama lisähuomio:
VastaaPoista- hermeneutiikka juontuu useiden tutkijoiden mukaan kreikkalaiseen jumalaan Hermekseen, jota pidettiin jumalten sanansaattaajana.
- hermeneutiikkaa sanana käytetään joskus hieman epämääräisesti tarkoittamaan paitsi tekstin sovellusta nykyaikaan myös itse tulkintaa (jota yllä kuvasit hermeneuttiseksi prosessiksi)
- eksegetiikka ja hermeneutiikka on väistämättä aina jossain mielessä subjektiivista, sillä jokaisella on omat ennakkoasenteensa ja uskomuksensa, ns. esiymmärryksensä. Tekstiä lukiessa hermeneuttisen spiraalin mukaisesti toivottavasti teksti itse muuttaa lukijan/tulkitsijan käsityksiä oikeaan suuntaan.
- Raamatun tekstin ymmärtämiseksi tarvittava Raamatun kulttuurin ja taustahistorian - joskus jopa kielten tuntemus - jää aina jossain mielessä frangmentaariseksi ja puutteelliseksi, joten tekstin ymmärtämiseksi välttämättöminä ne eivät aina kuitenkaan auta ja voivat joskus jopa johtaa harhaan jos tätä fragmentaarista tietoa ei ymmärretä oikein.
- kristillisessä Raamatun tulkinnassa tulee pitää mielessä kristillinen maailmankuva, joka on toinen kuin vaikka muslimin tai ateistin, jotka tarkastelevat Raamattua omien maailmankuviensa kautta todennäköisimmin väärin.
- varhaiskirkosta asti (mm. Irenaeus, Tertullianus jne.) myös kristillinen oppi - lähinnä uskon säännöt (regula fidei, kaanon tees aleetheiaas) apostolisen uskontunnustuksen kaltaisina tiivistelminä Jeesuksen 12 apostoleilta saatuna tietona - auttaa löytämään oikean kristillisen esiymmärryksen Raamatun tekstin tulkintaan, vaikka Raamattu on sellaisenaan rehelliselle tulkitsijalle periaatteessa ainakin pääpiirteissään selvä kirja ilman suurempia mysteereitä. Harhaoppisella tai muunkaltaisella esiymmärryksellä varustetut kun vääntävät Raamatun tekstiä kieroon valheellisten ennakkoasenteidensa tähden (näin mm. Irenaeus). Varhaisella kristillisellä tulkintatraditiolla on oma merkityksensä,vaikkaan se ei ole välttämättä erehtymätön. Kaikkiin uusiin tulkintoihin tulee siksi suhtautua suurella varauksella. Miksi Pyhä Henki ei olisi jo aikaisemmin opettanut seurakunnalleen uutta oppia, vaan vasta nyt antanut uuden ymmärryksen?
- Kristityn Raamatun lukijan tulee ottaa huomioon, että Raamattu on Pyhän Hengen inspiroima kirja ja on syntynyt Hänen vaikutuksestaan. Näin ollen sen ymmärrtämiseksi tarvitaan Pyhän Hengen viisautta,vaikka tulkinnassa tietysti tulee käyttää myös terveitä eksegeettisiä ja hermeneuttisia perusperiaatteita, jotka tulisi olla kakille lukijoille samat vakaumuksesta riippumatta.