Raamatun tekstien tarkoitus ei välttämättä avaudu edes Hengen avulla, jos raamatunlukija ei käytä aikaansa Raamatun tutkimiseen ja päätänsä luetun tulkitsemiseen. Pyhä Henki ei muutenkaan tee hänen puolestaan kaikkea, esimerkiksi ohjaa hänen käsiään hänen syödessään. Raamatun tulkintaa auttavat periaatteet ovat onneksi jokaisen omaksuttavissa.
Ei-kristityn ajatellaan olevan kykenemätön ymmärtämään Raamatun tekstien tarkoitusta, ne ovat hänelle ”hullutusta”. Tätä perustellaan Paavalin sanoilla, joiden mukaan hengelliset asiat on selvitettävä Hengen avulla (1). Samaan yhteyteen kuuluvat myös Paavalin sanat, joiden mukaan ihmisten viisaus on Jumalalle hullutusta (2). Tämä ei kuitenkaan viittaa siihen, ettei Jumala ymmärrä ihmisten viisautta, vaan siihen, että hän ei arvosta sitä. Paavalin jo aiemmin mainitsema hullutus viittaa siis arvostuksen puutteeseen. Hengen apu uskovalle liittyykin pääasiassa siihen, että he arvostavat tekstin tarkoitusta ja toimivat sen mukaan, toisin kuin ei-kristityt.
Kiinnostu tekstin taustoista
Raamatun tulkitsijan tulee muistaa, että tekstillä on aina oma historiallinen taustansa. Raamatun tekstin tarkoitus on päätetty jo kirjoitushetkellä, ja sitä ei voi enää muuttaa. Tekstin alkuperäinen tarkoitus ja sen takana olevat periaatteet ovat kuitenkin löydettävissä, tulkittavissa ja sovellettavissa myös tähän päivään. Paavali ei kirjoittanut tämän päivän kristityille sanaakaan, mutta hänen aikalaisilleen kirjoittamansa kirjeet ovat yhä sovellettavissa nykyhetkeen.
Tekstin taustaan liittyvien, ymmärtämistä estävien kuilujen ylittäminen on osa Raamatun tulkintaa. Näitä kuiluja ovat mm. kieleen ja kirjallisiin tyyleihin liittyvät erot sekä maantieteellinen, historiallinen ja kulttuurillinen etäisyys tuhansia vuosia vanhoihin teksteihin. Esimerkiksi Paavalin usein toistama kehotus tervehtiä veljiä pyhällä suudelmalla oli hänen kulttuuriaan, mutta suomalaisessa nykypäivässä sovellus voisi olla esimerkiksi ystävällinen kädenpuristus.
Raamatun tulkinnan perussääntöihin kuuluvia periaatteita ovat esimerkiksi seuraavat: Raamattua tulkitaan Raamatun itsensä avulla ja selvät Raamatun kohdat auttavat ymmärtämään epäselviä kohtia. Tulkittavaa tekstiä selventävät Raamatun omasta taustasta löytyvät samasta asiasta tai tapahtumasta kertovat jaksot. Esimerkiksi Johanneksen evankeliumin yksittäinen jae näyttäisi lupaavan kristityille kaikkien rukousten toteutumista (3). Monet ovat huomanneet, että näin ei kuitenkaan tapahdu. Muut raamatunkohdat tarkentavatkin rukousvastausten ehtoja. Toteutuvan rukouksen tulee olla Jumalan tahdon mukainen (4). Joskus toteutumattomuuden syy löytyy vääristä tarkoitusperistä (5).
Etsi ajatuskokonaisuuksia
Raamatun tulkintaa helpottaa tutkittavasta tekstijaksosta kokonaisten ajatusten etsiminen. Nämä löytyvät yleensä pidempiä kuin vain yhden jakeen mittaisia tekstipätkiä lukemalla. Tähän tarkoitukseen hyvä käytännön apuväline on kappalejakoinen Raamattu, jossa yksittäisten jakeiden sijaan teksti on jaettu ajatuskokonaisuuksiin, kappaleisiin.
Raamatun jakson oikea tulkinta lähtee siitä, että jakson jokainen sana on ymmärretty oikein. Tietyllä sanalla voi olla tutkittavassa jaksossa jokin yleisestä merkityksestä poikkeava erityismerkitys riippuen asiayhteydestä tai siitä, miten kirjoittaja käyttää. Tässä apuna voivat olla sanakirjat ja selitysteokset. Jeesuksen esimerkiksi kerrotaan kastavan hengellä ja tulella (6). Monet pyytävätkin Jumalaa kastamaan heidät tulella. Tässä yhteydessä tuli kuitenkin viittaa tuomioon.
Vasta tulkittavan jakson sanojen ja asiayhteyden ymmärtämisen jälkeen voidaan tehdä tekstin tulkinta ja sovellus tähän päivään. Ensin tulee kuitenkin ymmärtää mitä teksti halusi sanoa sen alkuperäisille lukijoille. Esimerkkinä väärästä sovellutuksesta on Jumalan antaman ”raittiuden hengen” tulkitseminen alkoholiin liittyväksi (7). Kuten uudempi raamatunkäännös sen ilmaisee, alkuperäinen tarkoitus liittyy ”terveeseen harkintaan” eli maalaisjärkeen.
Mieti peruskysymyksiä
Raamatun tulkitsijan olisi myös aina hyvä pohtia sitä, miten tulkittava tekstijakso Jumalan Raamatun muodossa antaman ilmoituksen itsestään perussyihin. Hän on kirjoituttanut Raamatun, jotta ihmiset löytäisivät vastauksen kysymyksiin: ”Miten ihminen voi pelastua?” ja ”Miten ihminen voi noudattaa Jumalan tahtoa eli pysyä hänen yhteydessään?”
Näiden kahden peruskysymyksen kautta tekstin merkitystä arvioitaessa löydetään Raamatun tärkeät opetukset, eikä ajauduta riitelemään epäolennaisuuksista. Näin vältytään siltä, että yksityiskohdat peittäisivät alleen kirjan kokonaissanoman, kuten on vaarana esimerkiksi Ilmestyskirjassa esiintyvän luvun 666 liialla pohdinnalla.
Kun teksti on ensin ymmärretty, tulkittu ja sitten sovellettu tähän päivään, niin löydettyä tarkoitusta tulee arvostaa. Tulkinnan terveet periaatteet auttavat löytämään tekstin todellisen opetuksen. Tämä puolestaan helpottaa Raamatun ja Jumalan tahdon mukaan toimimista. Osa tekstin alkuperäisestä tarkoituksesta pysyy aina ymmärtämistä vaikeuttavien kuilujen takana peitossa, mutta se pitää Raamatun tulkitsijat nöyrinä Jumalan Sanan yliluonnollisen suuruuden edessä.
1) 1. Kor. 2:12-14
2) 1. Kor.. 3:19
3) Joh. 15:7
4) 1. Joh. 5:14
5) Jaak. 4:3
6) Matt. 3:11
7) 2. Tim. 1:7
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti