Apokalyptisen liikkeen ominaispiirteitä

Apokalyptikot käyttivät laajasti symboliikkaa.  Symboliikka istuu hyvin näynomaisiin ilmestyksiin.  Näky on väline ilmoitukselle, joka keskittyy senhetkisen ajan loppumiseen ja dramaattisella tavalla alkavaan uuteen aikaan.  Apokalyptikot osoittivat senhetkisen valtajärjestelmän toisarvoiseksi todellisen historiaa ja tapahtumia ohjaavan Jumalallisen järjestyksen rinnalla.

Vaikka apokalyptinen liike oli itsessään hajanainen, sen eri osista voi koota luettelon liikkeelle ominaisista ilmiöistä ja sen mukanaan tuomista uusista käsitteistä.  Näitä ovat esimerkiksi seuraavat:

-historian kulun mekanistisuus (determinismi),

-historian aikakaudet

-dualistinen maailmankuva

-vieraantuminen ympäröivästä maailmasta,

-pseudonyymisyys

-lopunajallinen "kärsimättömyys"

-aivan lähellä olevan lopun odotus

-lukusymboliikka ja salakielisyys

-korostunut enkelioppi

-ja tuonpuoleisuuden toivo (ylösnousemus) (Latvus 1992, 190).

Edellä olevassa listassa on sekä raamatullisesti ja teologisesti ajateltuna sekä hyviä että huonoja ominaisuuksia.  Samat liikkeelle tyypilliset ominaisuudet siirtyivät myös sen synnyttämään kirjallisuuteen.  Voidaan olettaa, että Ilmestyskirjassa ominaisuuksien ajateltiin olevan tasapainossa, koska se otettiin mukaan kaanoniin. Tästä esimerkkinä oli välittäjäenkelin kielteinen suhtautuminen Johanneksen kumarteluun kannanottona aikansa korostuneeseen enkeleidenpalvontaan.

Zarathustralaisuus toi yllämainittuun listaan lisäksi tutulta kuulostavan tuomion kuoleman jälkeen.  Se oli tulinen pätsi, joka polttaa tai puhdistaa pahat (Latvus, 191).  Näitä ympäristön elementtejä ei kuitenkaan kannata torjua peläten.  Apokalyptinen liike ei ollut uskon kavaltajien liike.  Se oli vaikeassa elämäntilanteessa eläneiden uskovien ihmisten rohkea pyrkimys tulkita oma Jumala-usko senhetkisessä maailmassa, ei uskon kavaltajien liike (Latvus 1992, 191).  Tämä kuulostaa mielekkäältä ajateltaessa esim. 70 -luvulla vallinnutta Lähi-idän kriisin vaikutusta Ilmestyskirjan tulkintaan.  Silloin tulkittiin uskoa Raamattuun vilpittömästi sen hetken ehdoilla.

Tämän maailman suhteen apokalyptikot olivat pessimistejä, päinvastoin kuin Jumalan mahdollisuuksien suhteen.  Apokalyptikot ajattelivat, että Jumalan oikeus tulee vallitsemaan, mutta ei tällaisessa maailmassa.  Apokalyptinen liike oli poliittisesti avuttomien ja painostettujen uskonilmaus tilanteessa, jossa empiirisiä todisteita Jumalan hyvyydestä ei ollut näköpiirissä.  Apokalyptikot halusivat lukijansa uskomaan  "siitä huolimatta", kun "siksi, että" ei näyttänyt järkevältä (Boring 1989, 42).

Pahat voimat, jotka tiesivät aikansa olevan rajoitetun, jatkoivat väkivaltaansa tässä maailmassa.  Tuon väkivallan intensiivisyys osoitti apokalyptikoille lopun olevan lähellä. Kuitenkaan heidän pääkysymyksensä ei ollut milloin loppu tulee, vaan miksi he kärsivät juuri nyt (Boring 1989, 43).  Apokalyptikoille loppu oli lähellä, samoin kuin evankelistoille ja Paavalille.  Nykyaikanakin voi tunnistaa apokalyptistä ajattelua maailmanajan pahuudesta ja lopun läheisyydestä.