Ennen  kuin voimme määritellä Ilmestyskirjan edustavan kirjallisuuslajina  apokalyptiikkaa, meidän on hyvä määritellä apokalyptiikka ja sen muoto,  sisältö ja toiminta.  Ennen sitä on syytä paneutua yhteiskunnalliseen  tilanteeseen, jossa apokalyptiseksi kutsuttu liikehdintä syntyi.
Apokalyptiikka  on Vanhan testamentin sisältämän profetian ja ympäristön  kulttuurillisten sekä uskonnollisten vaikutteiden yhteisvaikutuksesta  syntynyt teologinen painotus ja kirjallisuuslaji.  Apokalyptiikan  edustajat eivät tajunneet olevansa apokalyptikkoja, koska nimitys heidän  ajattelumallilleen ja sen ominaispiirteitä sisältäville teksteille on  annettu myöhemmin.  Apokalyptiikka -nimityksen myöhäisempää syntyä tukee  myös tieto siitä, että apokalyptiikka oli alun perin juutalainen ilmiö,  kun taas termi "apokalyptiikka" on kreikkalainen.
Apokalyptikot  pitivät itseään mitä suurimmalla todennäköisyydellä profeettoina, jotka  viestittivät profeetallista sanomaa aikansa ihmisille ja tilanteisiin.   Apokalyptiikan tunnusmerkit täyttäen Ilmestyskirjakin antaa viitteitä  siitä, että sen kirjoittaja näki itsensä profeettana ja kirjoituksensa  profetiana (Ilm. 1:3; 22:7, 10, 18, 19).
Liike  sai alkunsa VT:n aikana ennen alkukristillisyyttä.  Se on määritelty  jopa kapinaliikkeeksi, jossa ilmeni sekä yhteiskunnallista että  hengellistä kritiikkiä (DNTB 2000, 941).  Tietty juutalaisuuden  ryhmittymä rupesi painottamaan erilaista käsitystään maailmasta ja  odottamaan yhä kiihkeämmin suurta tulevaisuuden käännettä, josta oli  puhuttu jo pitkään (Latvus 1992, 189).   Kittel esittää apokalyptikkojen  olleen ryhmä, jota kutsuttiin "maan hiljaisiksi". Jumala luojana oli  luonut tulevan ajan, joka kerran tulisi voimalla.  Tämän näkeminen jo  nyt vahvisti heitä (Kittel 1993, 578).  On kuitenkin varmempaa todeta,  että apokalyptikot edustivat useita keskenään ristiriitaisia ja  vastakkaisia elementtejä kuin määritellä keitä he olivat.
Apokalyptinen  liike säilytti jatkuvuuden menneeseen profeetalliseen eskatologiaan ja  kehittyi suuntaan, joka oli samalla dualistinen, universalistinen,  transsendenttinen ja individualistinen.  Apokalyptinen liike painotti  kosmista dualismia, jossa todellinen taistelu käydään taivaissa  hengellisten voimien kesken.  Tärkein ase osallisuudessa tähän  taisteluun oli rukous, joka sisälsi henkilökohtaisen pyhityksen ja  uskollisuuden Tooralle.  Osallisuus taistelussa saattoi merkitä vakavia  kärsimyksiä (DNTB 2000, 941).
Apokalyptikot  eivät olleet ilmeisestikään kovin yhtenäinen liike, vaan löyhästi  sidonnainen uskonnollinen aatevirtaus.  Apokalyptikot sisältävät monien  muiden liikkeiden lailla huomattavankin eri tavalla asioita ja  kirjoituksia tulkitsevia ryhmiä.  Aivan samoin nykypäivän luterilaisuus  sisältää lestadiolaisuuden liikkeen tai helluntaiherätys eri näkemyksiä  rekisteröitymistä uskontokunnaksi. 
VT:ssä  liikkeellä on kaksi perusjuurta.  Ensinnäkin voimakas tulevaisuuteen  orientoituminen on  tyypillistä VT:n profetiakirjoille (Latvus 1992,  189).  Jesaja julisti voimakkaasti pakkosiirtolaisuuden päättymisestä ja  uuden pelastuksen ajan alkua.  Eksiilin jälkeen esiintyi voimakasta  kuningaskunnan odotusta.  On ilmeistä, että eksiilin jälkeisessä  juutalaisuudessa varhaisempien lupausten ja elämän realiteettien välille  syntyi jännite, joka vaati jatkuvaa teologista kyselyä:  Missä on  Jumalan voitto?  Miksei Jumalan valtakunta toteudu?  (Latvus 1992,  190).  Juutalaisten Jumala oli tuonut omansa takaisin omaan maahansa,  mutta loput lupauksista antoivat vielä odottaa.  Kysymykset vaikuttavat  nykyajastakin katsottuna ajattomilta.  Toinen perusjuuri ovat ns.  persialaiskontaktit.  VT:n loppuvaiheissa vaikutteita tuli,  juutalaisuuden sijoittumisen takia, luonnollisesti myös Mesopotamiasta.  Persialaisesta uskonnosta, zarathustralaisuudesta löytyvätkin kaikki  apokalyptiikalle tyypilliset piirteet (Latvus 1992, 191).  Näitä ovat  mm. tuomion pahoille julistaminen ja odottaminen sekä ylösnousemus.
Sekaannukset  apokalyptiikan ja profetian välillä johtuvat osittain myös siitä, että  VT:n profeetat omaksuivat Lähi-idän alueen kulttuureissa yleiset  taistelumyytit omiin teksteihinsä.  Heille Jumala oli se, joka voittaa  ympäristön uskomuksista tutut pahan tai kaaoksen voimat.  Katsoessaan  ympäristöään profeetat rupesivat katsomaan tulevaisuutta, joka pian  toisi uuden ajan, pelastuksen,  Israelille ja tuomion ahdistaville  pakanoille. (Collins 2000, 129-134). 
Apokalyptinen  liike oli myös vastaus hellenistiselle, sen ajan ylikansalliselle  kulttuurille, joka vaikutti kaikkeen, myös juutalaisuuteen.  Russellin  mukaan juutalaisuus joutuikin kilpailutilanteeseen seuraavasti:
"Uusi  'valistus', jonka hellenismi esitteli, oli apokalyptikoista kuolettavan  vaarallista, erityisesti sen vetovoiman nuorison keskuudessa takia. Sen  demokraattinen hallintomuoto, sen estetiikan arvostus, sen  ujostelematon ruumiin muotojen ja liikkeiden ihastelu, sen rohkaisu  tieteisiin, filosofia ja vapaamieliset taiteet, sen vastustamaton  vetovoima ja eloisuus -kaikki nämä tekivät vahvan vaikutuksen, joka löi  laudalta melko turhautuneen ja ahdasmielisen temppeli-, synagoga- ja  lakihenkisen judaismin." (Russell 1994, 12.)
Sen  lisäksi, että hellenismi oli ulkoisilla avuillaan syrjäyttämässä  juutalaisuutta, myös sen sisällys, vaikutus oli vaarallista. Russellin  mukaan se edusti hurskaalle juutalaiselle "..pilaavaa ja rappeuttavaa  vaikutusta, joka haastoi sosiaalietiikan ja uskonnollisen toiminnan.  Moraalittomuus ja paheet olivat vallalla, ahneus ja juoppous tulivat  yleisemmiksi." (Russell 1994, 12).  Edellä mainitut ympäröivän  kulttuurin mukanaan tuomat ongelmat kuulostavat tutuilta myös tämän  päivän kristillisissä piireissä.  Voisi kuvitella, että apokalyptisen  liikkeen kaltaiselle liikehdinnälle olisi tilausta nykyajassakin.
 
Hyvä kirjoitus Julle! Miten näet Jeesuksen ja apokalyptisen liikkeen suhteen? Ainakin monia samoja teemoja heillä näyttää esiintyvän esim. tulevaisuudessa koittava käänne, yhteiskunnallinen krittiikki, eskatologinen painotus, dualismi.. Samoja piirteitä on myös Johannes kastajalla
VastaaPoistaOmienkin sanojesi mukaan samoja teemoja heillä näyttää esiintyvän. Mistä nämä yhteiset teemat sitten apoille ja Jeesukselle tulevat on perimmiltään hyvien (akateemisten) arvailujen varassa eli mitään varmaa niistä ei voi sanoa.
VastaaPoistaMutta... 1) apokalyptinen liikehdintä oli oman aikansa hengellistä liikehdintää, ja voisi ajatella, että missä on hengellistä toimintaa, siellä (parhaissa tapauksissa :) voisi Jumalan vaikutusta taustalla; samaa, jota oli myös Jeesuksessa ja Hänen taustallaan.
2) Mainitsemasi Johannes Kastajan julistuksessa, esiintymisessä, työskentelyalueilla jne. voi havaita yhteyksiä paitsi essealaiseen niin myös apokalyptiseen toimintaan. On arvailtu, että J. Kastaja olisi ollut essealaisten kanssa tekemisissä. On arvailtu myös J. Kristuksen olleen essealaisten kanssa yhteyksissä. Essealaisten kirjoituksissa puolestaan on apokalyptisia piirteitä. Molemmat J. K:oot ovat sukulaispoikia, joiden vanhemmat pitivät yhteyttä, joten ei ole mahdoton ajatus, että J. K:oot ovat olleet jonkin sortin kavereita ja pyörineet "nuorisopäivillä" samoilla mestoilla.
Näin ollen molempien sanoma on saattanut hyvinkin saada kääreekseen oman aikansa luonteenomaista pakettia eli nk. apokalyptiikkaa.
3) Edellisen pointin loppuun liittyen: Jos ajatellaan apokalyptisen "tyylin" olleen aitoa, Jumalan vaikuttamaa "juutalaista" hengellisyyttä, johon liittyy messiasodotus ja Daavidin valtakunnan ennallistamisineen, niin olisi luonnollista, että Jeesus (Jumala) noudattelisi "vaikuttamaansa" tyyliä ja vastaisi siihen ihmisten keskuudessa, joille tuo tyyli oli tuttu.
Aika pitkä jossitteluketju? Alkuperäiseen kysymykseen "miten näet Jeesuksen ja apokalyptisen liikkeen suhteen? vastaan kaiken jälkeen, että Jeesus oli kaikessa apokalyptista liikehdinnän puhtain versio ja tulkinta, eli sellainen kuin apon olisi kaikilta osiltaan pitänyt olla. Soveltaen ja havainnollistaen sanoisin samoin, että Jeesus olisi tänä päivänä karismaattisen liikehdinnän puhtain versio ja tulkinta, eli sellainen kuin sen tulisi kaikilta osiltaan olla.
Kiitos vastauksesta! Ja kyllähän tuo yhteys näiden välillä on vähän tälläista arvuuttelua, mutta varmasti samankaltaisuutta on ollut. Palaan myöhemmin tähän asiaan vielä täällä, sillä teen yhden esseen yo:lle "juutalaisen apokalyptiikan vaikutuksesta Ut:n kirjoituksiin". Voidaan sitten enemmän problematisoida tätä teemaa, kun olen siihen hieman perehtynyt ;)
VastaaPoista