Miksi Raamattua ylipäänsä täytyy tulkita?

RISTIN VOITTO (5/06)

Raamattua pidetään kristityn ja seurakunnan ylimpänä ohjesääntönä, joten sen sisältö olisi hyvä tuntea hyvin. Raamattu on Jumalan ilmoitus, jonka tutkiminen ja tulkinta on luontevaa hänestä kiinnostuneille. Kristittyjen keskustellessa Raamatusta törmätään kuitenkin usein ajatukseen, että sitä ei tarvitse tulkita.

Raamattu antaa lukijoilleen tietoa Jumalasta ja käsittelee ihmiselle tärkeitä kysymyksiä, kuten ”Miten ihminen pääsee Jumalan yhteyteen eli pelastuu?” Se vastaa myös jo pelastuneille tärkeään kysymykseen: ”Miten ihmisen tulisi elää, jotta hän pysyisi Jumalan yhteydessä?” Lisäksi Raamatun opetusten ja ohjeiden käsitetään sitovan niin paimenia, vanhimpia kuin seurakuntalaisia.

Vastaukset kysymyksiin, samoin kuin opetukset löytyvät Raamatusta vain sen tekstejä lukemalla ja tutkimalla. Jokaisesta Raamattua ajatuksen kanssa lukevasta ja tutkivasta lukijasta tulee luonnostaan Raamatun tulkitsija. Joskus Raamattua kuitenkin luetaan ajatuksetta vain päivittäisinä hengellisinä ”lukusuorituksina.”

Raamatun tulkinta on paitsi luonnollista, myös oikeutettua, sillä Jumala käytti sen kirjoittamiseen erilaisia persoonia, jotta mahdollisimman moni voisi ymmärtää hänen tahtonsa. Raamattu ei siis ole salakielellä kirjoitettu, vaan tarkoitettu luettavaksi ja noudatettavaksi. Mysteeristen koodien sijasta se kirjoitettiin tavallisilla kielillä ja monien kreikkaa ja hepreaa ymmärtämättömien suomalaisten onneksi se on käännetty myös suomenkielelle.

Tutkimista ja tulkintaa väheksyviä väittämiä

Raamatun tutkimisen tavoite on useimmiten oikean tulkinnan löytäminen. Tulkinnan tarpeellisuudesta keskusteltaessa kohtaa kuitenkin usein lausahduksia, kuten ”eihän Raamattua tarvitse tulkita, luetaan vain niin kuin siellä sanotaan” tai ”kyllä Pyhä Henki avaa Sanansa.” Näitäkin väittämiä esittävillä on sama tavoite kuin tulkitsijoille, Sanan oikea ymmärtäminen.

Raamattua on tulkittava, sillä sen kirjoittajat käyttivät erilaisia kirjallisuus- ja ilmaisutyylejä. Heidän teksteissään vaihtelevat kirjaimellisesti ja vertauskuvallisesti tulkittava kieli. Esimerkiksi Psalmien kuvauksia Jumalasta kalliona ei voi tulkita kirjaimellisesti, sillä se viittaisi lähinnä luonnonpalvontaan. ”Lukeminen niin kuin siellä sanotaan” –periaatetta ei siis aina seuraa oikea tulkinta.

Historia on osoittanut myös sen, että ”Pyhä Henki avaa Sanan” -periaate ei ole luotettava avain Raamatun oikeaan tulkintaan. Monet harhaopettajat, harhaopit, hengelliset ääri-ilmiöt perustelevat näkemyksiään ja toimiaan sillä, miten Pyhä Henki on juuri tässä historian hetkessä - ja vain heille - ”avannut” uudella tavalla jonkin yksittäisen raamatunkohdan merkityksen.

Tutkimisen ja tulkinnan seurauksia

Raamatun tutkiminen ja tulkinta vakauttaa uskonelämää. Ilman Raamattua usko saattaa perustua vaikkapa taloudelliseen menestykseen, ihmetekoihin tai ympäristön ajatuksiin ja virtauksiin. Käytännön uskonelämän perustana on hyvä olla oikein tulkittu Raamatun sana, ei ”musta tuntuu” -ajattelu tai se, mitä joku muu asioista sanoo. Jeesus itse korostaa tasapainon merkitystä Jumalan ”voiman” ja ”kirjoitusten” tuntemisen välillä (1).

Seurakuntien ja seurakuntalaisten välejä ovat varmasti Saatanan hyökkäyksiä useammin rikkoneet väärät Raamatun tulkinnat ja tulkintaperiaatteet. Raamattua olisi hyvä tulkita yhtenäisten, käytännössä ja yhdessä hyviksi havaittujen periaatteiden avulla. Terveeseen tulkintaan liittyvien työkalujen avulla on aina mahdollista vertailla erilaisia näkemyksiä ja ehkäistä riitoja keskustelulla.

Tutkiminen ja tulkinta auttavat tottumuksiin

Seuraavat ovat lähes vaarattomia esimerkkejä siitä, kuinka Raamatun tekstiä vääristellään tahattomastikin. Kun Raamatun tekstillä on vähemmän merkitystä kuin tarkoitukseen sopivalla ja totutulla tavalla lainata sitä, teksti muuttuu vähitellen. Myös tekstin alkuperäinen tarkoitus ja asiayhteys saattaa jäädä sivuseikaksi.

Monet ovat kuulleet opetettavan: ”etsikää ensin Jumalan valtakuntaa, niin kaikki muu teille annetaan.” Raamattua ei kuitenkaan missään opeta näin, vaan sanat ”kaikki muu” kuuluvat alun perin ”kaikki tämä”(2). Asiayhteys kertoo ”kaiken tämän” viittaavaan perustarpeisiin; ruokaan, juomaan ja vaatteisiin.

Monet ovat kuulleet myös opetettavan: ”joka ottaa pois tai muuttaa sanankin Raamatusta, hän joutuu helvettiin”. Näinkään Raamattu ei sano, sen sijaan Ilmestyskirjasta löytyvät sanat ”tästä ennustusten kirjasta,” joka viittaa Raamatun sijasta vain Ilmestyskirjaan (3). Samanlaisia varoituksia löytyy myös Mooseksen kirjasta (4).

Tutkiminen ja tulkinta auttavat traditioon

Aika ja sen mukanaan tuomat perinteet vääristävät Raamatun tekstin tulkintoja, mutta jatkuva Raamatun tulkinta palauttaa tekstin alkuperäisen tarkoituksen ja auttaa soveltamaan sitä jatkuvasti uusissa tilanteissa. Tulkinnan jälkeen uskon- tai seurakuntaelämän toimet eivät perustu omiin tai tietyn seurakunnan ajatuksiin, ympäristön virtauksiin tai jonkin yksittäisen hengellisen johtajan tapaan tulkita Raamattua.

Perinteiden vaikutus seurakunnissa on pahimmillaan verrattavissa Jeesuksen ajan farisealaisuuteen ja judaismiin. Se yllytti ihmiset ja heidän tarpeensa syrjäyttävään, ulkoisiin suorituksiin keskittyvään ja perinnäissäännöille alisteiseen uskonelämään. Jeesuksen ajan hengelliset johtajat pelkäsivät valtansa puolesta ja yrittivät sammuttaa alkuperäiseen palaavan tulkinnan lopulta surmaamalla niiden esittäjän, Kristuksen.

Jeesus taisteli oman aikansa tradition sokaisemaa kirjoitusten tulkintaa vastaan ja oikaisi vääriä tulkintoja seuraavasti: ”Te olette kuulleet sanotuksi…, mutta minä sanon teille” (5). On mielenkiintoista pohtia, mitä tämän päivän seurakunnissa kuulluksi sanottuja Raamatun tulkintoja Jeesus tarkentaisi. Niitä pohtiessa on muistuttava periaate, jonka mukaan raamatulliset totuudet oikein tulkittuina eivät koskaan riistä kristittyjen oikeaa vapautta Kristuksessa, vaan luovat ja lisäävät sitä.

1) Matt. 22:29 2) Matt. 5:33 3) Ilm. 22:18- 4) 5. Moos. 4:2; 13:1 5) Matt. 5:21-