Raamatullinen lähetysteologia

Luento Helluntaiherätyksen lähetyskoulutuksessa

Raamatullinen teologia (Biblical Theology)

Raamatulliset teologit uskovat Jumalan etenevään ja lisääntyvään ilmoitukseen itsestään historiassa. Raamatullisessa teologiassa ei ole ennalta valmiita otsikoita, joihin etsitään sisältö (vrt. systemaattinen teologia), vaan se tutkii Raamattua löytääkseen sieltä opilliset suuntaviivat. Se keskittyy tutkimaan suoraan kirjoituksista nousevia historiallisia tosiasioita ja toistuvia kuvioita. Lisäksi sen edustajat ovat kiinnostuneita historiallisen tapahtumaympäristön vaikutuksesta kirjoituksiin.

Raamatullinen lähetysteologia (Biblical Theology of Missions)

Raamatullinen lähetysteologia on eräs raamatullisen teologian alahaaroista. Myös se pohjautuu kirjoituksista suoraan nouseviin tosiasioihin ja malleihin. Se keskittyy Raamatullisen teologian lailla historian saatossa tapahtuneeseen ilmoituksen etenemiseen, mutta lähetysteemassa.

Raamatullinen lähetysteologia ajattelee lähetysteeman löytyvän Raamatun ensimmäisiltä lehdiltä. Missio Dei, Jumalan tehtävä on luomisesta lähtien ollut ja tulee olemaan hänen hyvän tahtonsa ja pelastuksen julistaminen kaikille maailman kansoille.

Raamatullinen lähetysteologia jakaa Missio Dein kahteen eri vaiheeseen Raamatun historian kahden pääjakson mukaisesti. Vanhan testamentin aikana Jumala käytti valitsemistaan yksilöistä syntynyttä kansakuntaa huutamaan ihmisille; ”Tulkaa.” Uuden testamentin ajan koittaessa Jumala huusi seurakunnalle: ”Menkää”.

Missio Dei liittyy Kristukseen, Jumalan työn huipennukseen. Kaikki kirjoitukset puhuvat Kristuksesta (Luuk. 24:27). Hän oli lähetetty, hän opetti muita lähtemään ja lopuksi hän lähetti ihmiset kaikkien kansojen pariin kertomaan pelastuksesta.

Missio Dei Vanhassa testamentissa: lupauksen säilyttäminen

Missio Dein esiintyy ensimmäinen kerran jo kohdassa Gen. 3:15, mutta alkoi toden teolla vasta Jumalan puuttuessa yksilön, Abrahamin elämään. Hän sai lupauksen, jonka mukaan ”saamasi siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille” (Gen.12:1-3). Lupaus sisälsi myös missiologisia aineksia. Abrahamin perillisten tuli säilyttää ja siirtää siunaus/lupaus aikojen halki.  

Jumalan lupaus Abrahamille liittyy evankeliointiin ja lähetystyöhön siten, että Uuden testamentin käyttämä sana Vanhan testamentin “lupauksesta” on nimenomaan evangelio. Lupaus uudistetaan Vanhassa testamentissa useassa vaiheessa esim. Nooan, Daavidin ja Israelin, Jeremian liitoissa.

 

Missio Dei Uudessa testamentissa: lähtöön voimaannuttaminen

Lähetysteema jatkuu Uudessa testamentissa Jeesuksen ohjelmajulistuksessa. Hän oli tullut julistamaan hyviä uutisia (evangelio) köyhille ja sorretuille niin hengellisessä kuin maallisessa mielessä. Uudessa testamentissa lupaus alkaa laajeta koskemaan pakanoita.

    

Ihmiset tarvitsevat Pyhän Hengen apua tehtävässään julistaa evankeliumi kaikille kansoille. Alkuseurakunta ja opetuslapset saivat voiman jatkaa Jeesuksen lähetystehtävää ottaessa vastaan Pyhän Hengen. Jeesus kehotti pientä armeijaansa odottamaan valtuutusta ja voimaa ja vasta sitten lähtemään kaikkeen maailmaan (Joh. 20:20-21 ja Apt. 1:8). Missio Dei laajenee Apt. 2. luvun tapahtumien jälkeen. Tapahtumat siirtyvät Palestiinan ulkopuolella pakanoiden pariin.

Helluntailainen lähetysteologia

Helluntaiherätyksen keskeisiä teemoja ovat Pyhään Henkeen liittyvät ilmiöt ja Jeesuksen pikaisen toisen tulemuksen odotus. Lähetystyötä on motivoinut toisen tulemuksen jouduttaminen.

    

Helluntaiherätyksen lähetystyön tavoitteena on se, että kaikki kansat saisivat kuulla evankeliumin, sillä vasta tämän jälkeen tulee loppu (esim. Matt. 24:14). Herran toisen tulemuksen eli lopun ”viivästyminen” käsitetään Jumalan armona, joka antaa lisäaikaa julistukseen ja kääntymiseen (2.Piet. 3:9).

    

Lähetystyön ajatellaan jouduttavan odotettua toista tulemusta (2. Piet. 3:12). Kaikkien kansojen mahdollisimman nopeaan tavoittamiseen liittyy panostus niin Raamatun käännöstyöhön kuin mediateknologian ja tietotekniikan hyödyntämiseen.

    

Helluntaiherätyksessä uskotaan myös ”pakanain täyden luvun” (Room. 11:25) liittyvän toisen tulemuksen hetkeen. Vain Jumalan tietää, milloin pakanoiden lukumäärä täyttyy, mutta sitä nopeuttaa panostus lähetystyöhön.

Evankeliointi vai sosiaalinen apu

Toisen tulemuksen odotuksen ollessa huipussaan lähetystyö keskittyi evankeliointiin. Nykyisin toisesta tulemuksesta ei juuri puhuta ja samaan aikaan perinteinen lähetystyö on muuttumassa kehitysyhteistyöksi.

    

Kristillinen avustustoiminta jaetaan usein kahteen luokkaan: sosiaaliseen toimintaan ja sosiaaliseen avustukseen (social action ja social welfare). Kristittyjen lisäksi kaikki hyvät ihmiset auttavat sorrettuja. Muista auttajista kristittyjen apu eroaa vain siinä, että se voi muuttaa ihmisen koko elämän ja tulevaisuuden.

    

Jeesuksen valtakunta-opetuksen mukaisesti kristityn tehtävänä on julistaa, tehdä kaikki kansat opetuslapsiksi ja olla kiinnostunut kaikkien hyvinvoinnista - olivatpa he syntisiä tai pelastettuja. On vaikeaa yhdistää kaikki, vaikka se olisi tehokkain tapa toteuttaa Missio Dei.

Kristillinen avustustyö ja ”vähimmäiset”

Lähetystyön avustuspuolta saatetaan perustella Jeesuksen huolella vähimmistä. Matteuksen evankeliumissa mainitaan useassa kohdassa ”yksi näistä vähimmistä.” Esimerkiksi Matt. 25:40 todetaan: ”Mitä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.” Kohdassa puhutaan kristityistä, samoin kuin myös kohdassa Matt. 10:40-42.

    

Vähimpiä ovat tämän päivän seurakuntalaiset. Tätä tukee myös Luukkaan evankeliumin kohta 10:16. Paavali ilmaisee Jeesuksen opetuksia tukevan periaatteen auttaa ennen muita kristittyjä (Gal. 6:10). Autetaanko nykyisin ensin seurakuntalaisia vai viedäänkö apu pois heidän ulottuviltaan?

”Perinteinen” lähetystyö vai ”nykyaikainen” lähetystyö

Lähetystyössä on tullut viimeaikoina tutuksi myös termit KYT- ja teltantekijätyö. Se tarkoittaa, että joku työskentelee ulkomailla (teltantekijä) esimerkiksi kehitysyhteistyössä (KYT) ja evankelioi työn ohessa mahdollisuuksien mukaan tapaamiaan ihmisiä. Tämä on käyttökelpoinen tapa levittää evankeliumia alueilla, jotka ovat muuten suljettuja.

    

Pohdittavaa:

    

Teltantekijä-KYT-työ helpottaa seurakuntien taloudellista kynnystä lähettää ihmisiä lähetyskentälle. Se kuitenkin saattaa vähentää seurakuntalaisten sitoutumista lähetystyöhön, sillä teltantekijöiden ajatellaan toimivan ”kentällä” kuten ihmiset kotimaassa töissään tai vapaa-ajassaan. Tämä puolestaan saattaa alentaa lähetystyön ja lähetystyöntekijöiden arvostusta.

     

Teltantekijä-KYT-lähettien ajatellaan myös pärjäävän omilla tuloillaan. Näin ollen lähetystyön ei koeta tarvitsevan enää rahalahjoja yhtä paljon kuin ”perinteisen” päätoimisen lähetystyön.