Apokalyptiikan ja profetian vertailua

Uskon Ilmestyskirjan edustavan sekä apokalyptiikkaa että Raamatun profetiaa molempien liittyessä Jumalan itsensä ilmoittamisen muotoihin. Tällä tavoin se uskoo saavutettavan terveen ja tasapainoisen kuvan molemmista. Vaikka Ilmestyskirja on pääasiassa rakenteeltaan tyypillinen apokalyptinen kirja, se sanoma sisältää myös profetiaa, kuten monet muutkin Raamatun kirjat, esim. evankeliumit tai Jobin kirja.

Apokalyptiikan olemassaolo ei siis merkitse sitä, että Ilmestyskirja olisi vain apokalyptiikkaa.  Ilmestyskirja, kuten monet muutkin Raamatun kirjat, on sekoitus kirjallisuus- ja kerrontatyylejä.  Ilmestyskirjassa onkin ilmeistä, että profetia ja apokalyptiikka ovat kietoutuneet toisiinsa.  Tätä sekoitusta voidaan kutsua vaikka apokalyptiseksi profetiaksi tai profeetalliseksi apokalypsiksi.  Tämä loistokas sekoitus kiinnostaa ja hämmentää tulkitsijoita vielä kolmantena vuosituhantena kirjoitushetkestä.

Aunen mukaan kirjoittaja pistää apokalyptiikan profetian raameihin ja asettaa rinnakkain apokalyptiikan profetian elementein läpi teoksensa (WBC 1997, xc).  Apokalyptisellä kirjallisuudella onkin useita yhteisiä piirteitä Raamatun profetian kanssa.  Molemmat käsittelevät tulevaisuutta.  Molemmat työstävät säännöllisesti kuvaannollista ja symbolista kieltä.  Molemmat korostavat näkymätöntä maailmaa, joka on näkyvän maailman toimintojen taustalla.  Molemmat painottavat uskollisen uskovaisen tulevaa lunastusta (Virkler 1981, 193).

Payne esittää apokalyptiikan ja profetian erot listauksessaan seuraavasti:

1.  Profetia oli alun perin puhutussa muodossa, kun taas apokalyptiikka oli kirjoitetussa.

Profetiat ovat useimmiten lyhyehköjä erillisiä oraakkeleja. 

2. Apokalyptiikka koostuu pidemmästä syklisestä materiaalista, joka toistetaan paralleelisesti kaksi, kolme kertaa. 

3. Apokalyptiikka sisältää enemmän symbolismia, erityisesti eläimiä ja muita elämän muotoja

4. Apokalyptiikka antaa suuremman painon dualismille (enkeleille ja Messiaalle vastaan Saatana ja Antikristus) kuin profetia. 

5. Apokalyptiikka ensisijaisesti kehottaa ja rohkaisee "vanhurskasta jäännöstä". Profetia usein nuhtelee tunnustukseltaan uskonnollisia. 

6. Apokalyptiikka on yleensä pessimististä inhimillisen väliintulon merkitykselle nykyhetken muuttamiseksi. Profetia fokusoi ihmisen muutoksen tärkeyteen. 

7. Apokalyptiikka on tavallisesti kirjoitettu pseudonyymisesti (nimettömänä tai peitenimellä). Profetia on tavallisesti kirjoitettu tai puhuttu kirjoittajan nimellä. 

(Payne 1980, 86-87)

Vaikka apokalyptiikkaa saatetaan pitää profetian alalajina tai rinnakkaisena Jumalan itsensä ilmoittamisen muotona, nämä kaksi kirjallisuuslajia ovat riittävän erilaisia tullakseen tarkastelluiksi erillisinä ja kutsutuiksi omilla nimillään.  DBI määrittelee lisää profetian ja apokalyptiikan eroja seuraavasti:

"Profetia puhuu luopuneille ja pyytää katumaan, apokalyptiikka puhuu uskollisille ja kehottaa kestämään. Profetia julistaa Jumalan tuomion synnille paikallisesti luonnollisessa merkityksessä, apokalyptiikka julistaa koko maan tuhoavaa kosmista luonnonmullistusta. Profetia tallentaa sanomansa runoudessa, apokalyptiikka kertomuksina mysteerejä täynnä olevina taivaallisina vierailuina ja näkyinä. Profetia lupaa ennallistamista ja tulevaisuuden siunauksia, apokalyptiikka odottamatonta jumalallista vierailua, joka aikaansaa uuden taivaan ja maan." (DBI 1998, 35-36)

Apokalyptiikka on enemmän uskonnollista ideologiaa kuin profetiaa.  Se on painostetun vähemmistön näkökulma, joka erottelee hyvät ja pahat ja odottaa tuomiota kaikille ansioiden mukaan.  Profetia eroaa apokalyptiikasta myös sosiologisesti.  Profetia ei erottele pahoja ja hyviä, vaan olettaa pahojen katuvan ja muuttuvan.  Lisäksi se antaa hyville kehotusta ja rohkaisua, että he kestäisivät uskollisina tai palaisivat ruotuun (WBC 1997, lxxxix).

Jenney mainitsee kaksi sekoittavaa samankaltaisuutta apokalyptiikassa ja profetiassa.  Ensiksi,  suurin osa apokalyptiikasta ja profetiasta sisältää historiallisia katsauksia muistuttaen Jumalan aktiivisuudesta läpi historian.  Katsaukset liittävät molemmat lajit kirjoitushetken kontekstiin ja saavat lukijan luottamaan Jumalaan (FLBC 1999, 1542).  Toiseksi molemmat lajit keskittyvät yleensä ensimmäisten vastaanottajien tilanteeseen.  Ilmestyskirjan kirjeet seurakunnille palauttavat heidät jumalallisen tehtävänsä ääreen, josta he olivat poikenneet, keskittyen heidän käytökseensä (FLBC 1999, 1543).