”Ilmestyskirja liittyi lähinnä ohjusten lentoratojen arviointiin.” Juha Partasen pelonsekainen suhde ilmestyskirjaan muuttui Raamatun tulkintaoppiin tutustumisen myötä.
”Lopunaikojen tulkinta on ollut helluntailaista äijäviihdettä”
Uuden sukupolven ilmestyskirja-insinööri
Lari Launonen
Nuorempana Juha Partanen ei uskaltanut lukea ilmestyskirjaa. Nyt häneltä on ilmestynyt jo kolmas aihetta käsittelevä kirja.
Kaksitoistavuotias Juha Partanen seisoo perheensä kerrostaloasunnon parvekkeella. Hän tähyilee taivaalle ja miettii kuinka monta vuotta tätä elämää olisi jäljellä. Korkeintaan 23 vuotta, hän ajattelee. Vuonna 2000 maailman luomisesta olisi opetusten mukaan kulunut kuusituhatta vuotta, ja tuhatvuotinen valtakunta alkaisi. Hän miettii, ehtiikö saamaan ajokorttia, autoa ja perhettä. Salaa hän toivoo, että Jeesuksen paluu hieman viivästyisi.
Nyt Juha Partasella, 46, on ajokortti, auto ja perhe. Loppu ei ole tullut, vaikka hän sitä monien kuulemiensa Ilmestyskirjaa käsittelevien saarnojen perusteella osasi odottaa. Ilmestyskirja ei ole kuitenkaan joutunut roskakoriin. Toukokuussa Partaselta ilmestyi jo kolmas aihetta käsittelevä kirja Petoja ja merkkejä (Aikamedia 2011).
Nuorempana Partanen ei edes uskaltanut lukea Ilmestyskirjaa.
– Sen perusteella, mitä kiertelevät saarnaajat siitä opettivat, ilmestyskirjan tarkoitus oli lähinnä auttaa ohjusten lentoratojen arvioinnissa.
Partanen muistaa lapsuudestaan erityisen hyvin seurakuntalaisten nähtäväksi levitetyt valtavat ilmestyskirjan havaintokartat, joita koristavat tankit ja ohjukset kertoivat lopun läheisyydestä. Hänen mukaansa Ilmestyskirjasta muodostui useille hänen sukupolvensa edustajille ennemmin ahdistava kuin rohkaiseva kirja.
– Ilmestyskirjan opetus on traumatisoinut monia. Moni on varmasti poistanut kirjan lukurutiineistaan ja ottanut tilalle vaikkapa Psalmit tai Korkea Veisun. Pieni osa ikäluokastani on Ilmestyskirjan kanssa sillä tavalla sinut, että yrittää yhä sijoitella tsunameita ja tuhkapilviä sen jakeiden väliin.
Uutiset eivät saa määrätä tulkintaa
Juha Partasen suhde ilmestyskirjaan muuttui, kun hän vuonna 1995 päätyi Iso Kirja –opiston raamatuntulkinnan kurssille. Sitä ennen hän ei ollut hankkinut pankkikorttiakaan pedon merkin pelossa.
– Luin kirjan ensimmäistä kertaa läpi yöllä, yksin opiston tyhjällä käytävällä, koska en halunnut häiritä kämppistäni. Yllätyin, kun kirja olikin pelottavan sijasta rohkaiseva: sen mukaan olin voittajan puolella.
Partasen mielestä on väärin korottaa median uutisotsikot kiinnostavammiksi kuin Jumalan Sanan ilmoitus. Huono raamatuntulkinta kumpuaa usein siitä, että ensin luetaan aamun lehti ja sitten pohditaan, mihin sen ilmoitus sijoittuu Raamatussa.
– Esimerkiksi Lähi-idän politiikan ja Ilmestyskirjan yhdistäminen on jopa synnyttänyt kristittyjen omaa Da Vinci -koodin tyyppistä ”salaisuudet paljastavaa” kirjallisuutta. Herätysliikkeessämme tällainen harrastus on ollut perinteisesti miesvaltaista, joten asian voisi rinnastaa ”äijäviihteeseen”.
Kirjoillaan Partanen haluaa tuoda tasapainoisen raamatuntulkinnan hedelmät suuren yleisön luettavaksi. Toisaalta rivihelluntailaista, jolle erilaisten ilmestyskirjan tulkintamallien periaatteet ovat tuntemattomia, tulkintojen kirjo saattaa hämmentää: kenen opetusta tässä nyt pitäisi uskoa?
– Itse luotan ihmisten omaan arviointikykyyn, joten rohkaisen kaikkia tutustumaan erilaisiin tulkintamalleihin. Ongelmana on se, että monet ihmiset tuntevat vain yhden tulkintamallin, ja tutustuvat tulkintaeroihin vain tuon mallin viitekehyksessä. Esimerkiksi Leo Mellerin ja Juhani Kuosmasen näkemyserot ovat ”myrsky vesilasissa” suhteessa laajempaan tulkintakirjoon.
Väärään rauhaan tuudittamista?
Erilaiset ajan merkit pitävät kristityt yhä varpaillaan. Japanissa järisee, amerikkalaisprofeetat antavat uusia päivämääriä Jeesuksen paluulle ja David Wilkersonin Näky -kirjan uusintapainos käy kaupaksi. Partanen ei kuitenkaan kehota tarkkailemaan taivasta tai uutisotsikoita.
– Pörssikriisit, sodat ja tsunamit eivät ole luotettavia lopun merkkejä. Näitä tapahtuu jokaisen sukupolven aikana. On hyvä muistaa, että esimerkiksi Rooman tuho 400-luvulla tai Toinen maailmansota ovat olleet meidän aikamme ”merkkejä” huomattavasti mullistavampia tapahtumia.
Tuudittaako Partanen meitä nyt ”väärään rauhaan”? Eikö enää pidä Jeesuksen kehotuksen mukaisesti valvoa?
- Valvominen Jeesuksen puheissa liittyy oman hengellisen tilan valvomiseen, harvoin jos koskaan lopun aikoihin.
KAINALO
Juha Partasen TOP 5 Ilmestyskirja-kirjaa
C. I. Scofield: ”Scofield’s Reference Bible” (1909)
Selityksiä sisältänyt Scofieldin Raamattu kohautti suurta yleisöä ja popularisoi dispensationalismina tunnetun tulkintamallin.
Vilho Hartonen: ”Mitä pian tapahtuu” (1950)
Aluksi myyntikieltoon julistettu kirja vakiinnutti asemansa ja määritteli helluntaiherätyksen Ilmestyskirjan tulkintaa vuosikymmeniksi eteenpäin.
Hal Lindsey: ”Maa entinen suuri planeetta?” (1970):
Miljoonia myynyt klassista dispensationalismia sisältävä kirja, jossa maailman tapahtumat sijoitetaan Ilmestyskirjan sivuille Kolmatta maailmansotaa myöten. Kirjan ajatukset ovat siirtyneet uusille sukupolville ”Viimeisten päivien vaellus” -kirjasarjan kautta.
Osmo Haavisto: ”Mitä Johannes näki?” (1995)
Ensimmäinen helluntaiherätyksen Ilmestyskirjan perustulkinnoista poikkeava kirja. Silloinen Ristin Voiton päätoimittaja totesi kirjasta, ettei omatunnon syistä voi suositella sen lukemista.
Raamatun Ilmestyskirja (n. 90-95 jKr.)
Kaikkien selitysteosten äiti, jonka sanoma on oikea ja sisältö virheetön. Tämän kirjan lukeminen on ehdoton perusvaatimus ennen yhteenkään aiheeseen liittyvään kirjaan tarttumista.
