Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kirjani. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kirjani. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Petoja ja merkkejä -kirjan puffi Ristin Voitto -lehdessä

”Ilmestyskirja liittyi lähinnä ohjusten lentoratojen arviointiin.” Juha Partasen pelonsekainen suhde ilmestyskirjaan muuttui Raamatun tulkintaoppiin tutustumisen myötä.

 


”Lopunaikojen tulkinta on ollut helluntailaista äijäviihdettä”

Uuden sukupolven ilmestyskirja-insinööri


Lari Launonen

Nuorempana Juha Partanen ei uskaltanut lukea ilmestyskirjaa. Nyt häneltä on ilmestynyt jo kolmas aihetta käsittelevä kirja.

Kaksitoistavuotias Juha Partanen seisoo perheensä kerrostaloasunnon parvekkeella. Hän tähyilee taivaalle ja miettii kuinka monta vuotta tätä elämää olisi jäljellä. Korkeintaan 23 vuotta, hän ajattelee. Vuonna 2000 maailman luomisesta olisi opetusten mukaan kulunut kuusituhatta vuotta, ja tuhatvuotinen valtakunta alkaisi. Hän miettii, ehtiikö saamaan ajokorttia, autoa ja perhettä. Salaa hän toivoo, että Jeesuksen paluu hieman viivästyisi.

Nyt Juha Partasella, 46, on ajokortti, auto ja perhe. Loppu ei ole tullut, vaikka hän sitä monien kuulemiensa Ilmestyskirjaa käsittelevien saarnojen perusteella osasi odottaa. Ilmestyskirja ei ole kuitenkaan joutunut roskakoriin. Toukokuussa Partaselta ilmestyi jo kolmas aihetta käsittelevä kirja Petoja ja merkkejä (Aikamedia 2011).

Nuorempana Partanen ei edes uskaltanut lukea Ilmestyskirjaa.

– Sen perusteella, mitä kiertelevät saarnaajat siitä opettivat, ilmestyskirjan tarkoitus oli lähinnä auttaa ohjusten lentoratojen arvioinnissa.

Partanen muistaa lapsuudestaan erityisen hyvin seurakuntalaisten nähtäväksi levitetyt valtavat ilmestyskirjan havaintokartat, joita koristavat tankit ja ohjukset kertoivat lopun läheisyydestä. Hänen mukaansa Ilmestyskirjasta muodostui useille hänen sukupolvensa edustajille ennemmin ahdistava kuin rohkaiseva kirja.

– Ilmestyskirjan opetus on traumatisoinut monia. Moni on varmasti poistanut kirjan lukurutiineistaan ja ottanut tilalle vaikkapa Psalmit tai Korkea Veisun. Pieni osa ikäluokastani on Ilmestyskirjan kanssa sillä tavalla sinut, että yrittää yhä sijoitella tsunameita ja tuhkapilviä sen jakeiden väliin.


Uutiset eivät saa määrätä tulkintaa

Juha Partasen suhde ilmestyskirjaan muuttui, kun hän vuonna 1995 päätyi Iso Kirja –opiston raamatuntulkinnan kurssille. Sitä ennen hän ei ollut hankkinut pankkikorttiakaan pedon merkin pelossa.

– Luin kirjan ensimmäistä kertaa läpi yöllä, yksin opiston tyhjällä käytävällä, koska en halunnut häiritä kämppistäni. Yllätyin, kun kirja olikin pelottavan sijasta rohkaiseva: sen mukaan olin voittajan puolella.

Partasen mielestä on väärin korottaa median uutisotsikot kiinnostavammiksi kuin Jumalan Sanan ilmoitus. Huono raamatuntulkinta kumpuaa usein siitä, että ensin luetaan aamun lehti ja sitten pohditaan, mihin sen ilmoitus sijoittuu Raamatussa.

– Esimerkiksi Lähi-idän politiikan ja Ilmestyskirjan yhdistäminen on jopa synnyttänyt kristittyjen omaa Da Vinci -koodin tyyppistä ”salaisuudet paljastavaa” kirjallisuutta. Herätysliikkeessämme tällainen harrastus on ollut perinteisesti miesvaltaista, joten asian voisi rinnastaa ”äijäviihteeseen”.

Kirjoillaan Partanen haluaa tuoda tasapainoisen raamatuntulkinnan hedelmät suuren yleisön luettavaksi. Toisaalta rivihelluntailaista, jolle erilaisten ilmestyskirjan tulkintamallien periaatteet ovat tuntemattomia, tulkintojen kirjo saattaa hämmentää: kenen opetusta tässä nyt pitäisi uskoa?

– Itse luotan ihmisten omaan arviointikykyyn, joten rohkaisen kaikkia tutustumaan erilaisiin tulkintamalleihin. Ongelmana on se, että monet ihmiset tuntevat vain yhden tulkintamallin, ja tutustuvat tulkintaeroihin vain tuon mallin viitekehyksessä. Esimerkiksi Leo Mellerin ja Juhani Kuosmasen näkemyserot ovat ”myrsky vesilasissa” suhteessa laajempaan tulkintakirjoon.


Väärään rauhaan tuudittamista?

Erilaiset ajan merkit pitävät kristityt yhä varpaillaan. Japanissa järisee, amerikkalaisprofeetat antavat uusia päivämääriä Jeesuksen paluulle ja David Wilkersonin Näky -kirjan uusintapainos käy kaupaksi. Partanen ei kuitenkaan kehota tarkkailemaan taivasta tai uutisotsikoita.

– Pörssikriisit, sodat ja tsunamit eivät ole luotettavia lopun merkkejä. Näitä tapahtuu jokaisen sukupolven aikana. On hyvä muistaa, että esimerkiksi Rooman tuho 400-luvulla tai Toinen maailmansota ovat olleet meidän aikamme ”merkkejä” huomattavasti mullistavampia tapahtumia.

Tuudittaako Partanen meitä nyt ”väärään rauhaan”? Eikö enää pidä Jeesuksen kehotuksen mukaisesti valvoa?

- Valvominen Jeesuksen puheissa liittyy oman hengellisen tilan valvomiseen, harvoin jos koskaan lopun aikoihin.


KAINALO

Juha Partasen TOP 5 Ilmestyskirja-kirjaa

C. I. Scofield: ”Scofield’s Reference Bible” (1909)

Selityksiä sisältänyt Scofieldin Raamattu kohautti suurta yleisöä ja popularisoi dispensationalismina tunnetun tulkintamallin.

Vilho Hartonen: ”Mitä pian tapahtuu” (1950)

Aluksi myyntikieltoon julistettu kirja vakiinnutti asemansa ja määritteli helluntaiherätyksen Ilmestyskirjan tulkintaa vuosikymmeniksi eteenpäin.

Hal Lindsey: ”Maa entinen suuri planeetta?” (1970):

Miljoonia myynyt klassista dispensationalismia sisältävä kirja, jossa maailman tapahtumat sijoitetaan Ilmestyskirjan sivuille Kolmatta maailmansotaa myöten. Kirjan ajatukset ovat siirtyneet uusille sukupolville ”Viimeisten päivien vaellus” -kirjasarjan kautta.

Osmo Haavisto: ”Mitä Johannes näki?” (1995)

Ensimmäinen helluntaiherätyksen Ilmestyskirjan perustulkinnoista poikkeava kirja. Silloinen Ristin Voiton päätoimittaja totesi kirjasta, ettei omatunnon syistä voi suositella sen lukemista.

Raamatun Ilmestyskirja (n. 90-95 jKr.)

Kaikkien selitysteosten äiti, jonka sanoma on oikea ja sisältö virheetön. Tämän kirjan lukeminen on ehdoton perusvaatimus ennen yhteenkään aiheeseen liittyvään kirjaan tarttumista.

tiistai 18. lokakuuta 2011

Petoja ja merkkejä -kirjan kansi

Petoja ja merkkejä - Ilmestyskirjan tulkintaa -kirjan esipuhe



Ilmestyskirjan pedon merkki ja pedon luku ovat kautta aikojen kiehtoneet Raamatun lukijoita. Eikä ihme, sillä kirja itse haastaa lukijan, jolla on ”ymmärrys”, laskemaan pedon luvun (13:18). Lieneekö tämä kehotus vaikuttanut sen, että kaikkina vuosisatoina on löytynyt lukuisa joukko innokkaita yrittäjiä, jotka ovat tarmokkaasti ryhtyneet laatimaan laskelmia mysteerin ratkaisemiseksi? Pedon luvun ja merkin pohtijoita on ilmaantunut erityisesti aikoina, jolloin suuret sodat ja luonnonkatastrofit ovat ravistelleet ihmiskuntaa.
Ei myöskään ole ihme, että pedon merkki on ollut jatkuvan kiinnostuksen aihe, sillä Ilmestyskirjan kirjaimellisen tulkinnan mukaan tietyssä maailmanhistorian käännekohdassa kauppaa käyvien ihmisten pitää ottaa merkki oikeaan käteensä ja otsaansa. Niillä taas, joilta merkki puuttuu, ei ole lupaa ostaa eikä myydä (13:17). Jokainen joutuu siis valinnan paikalle: joko hyväksyä merkki tai torjua se. Entä mitä tapahtuu niille, jotka kieltäytyvät valitsemasta pedon merkkiä? Entä miten käy niille, jotka valitsevatkin toisin? Näitä kysymyksiä ovat monet pohtineet.
Koska Ilmestyskirja on osa Raamattua, sen tulkintaa hallitsevat samat säännöt, joita käytetään myös muiden Raamatun kirjojen tulkinnassa. Jokaisella Raamatun kirjalla on oma erityistulkintansa riippuen siitä, mihin kirjallisuudenlajiin se kuuluu. Ilmestyskirja kuuluu apokalyptiseen kirjallisuuteen, joten sillä on omat tulkinnan sääntönsä.
Juha Partanen seuraa apokalyptisen kirjallisuuslajin tulkinnan sääntöjä ja antaa lukijalle ensin selkeän kuvan siitä historiallisesta tilanteesta, jossa kirja on kirjoitettu. Alkuperäisen tilanteen ymmärtämistä ja merkityksen löytämistä on pidettävä avaimena Raamatun tekstien terveeseen tulkintaan. Ilman tätä lähtökohtaa minkäänlaista onnistunutta sovellusta nykyhetkeen lukijan tuskin on mahdollista edes löytää. Kirjan toinen merkittävä etu on siinä, että Partanen esittelee joukon erilaisia Ilmestyskirjan tulkintamalleja, joita on käytetty menneinä vuosisatoina. Näitä malleja vertaillen tarkkaavainen lukija pystyy rakentamaan hyvän kokonaisnäkemyksen Ilmestyskirjan tulkinnan kirjavuudesta, mikä kenties varjelee häntä tekemästä liian nopeita päätelmiä lukemastaan.
Mielestäni Juha Partanen käsittelee valitsemaansa aihetta tasapainoisen terveesti ja johdonmukaisesti, ja uskon, että lukija saa teoksen luettuaan Ilmestyskirjasta selkeästi positiivisen ja rohkaisevan kuvan. Sitä monet Ilmestyskirjan selitysteokset eivät valitettavasti ole pystyneet antamaan. Ovatpa jotkut selittäjät intoutuneet sepittämään Ilmestyskirjan pohjalta eskatologisia kauhutarinoitakin. Partanen ei ole käsitellyt aihettaan sensaatiohakuisesti, ja lukijalla tuskin tämän kirjan lukemisen jälkeen on sekava ja hämmentynyt olo. Ilmestyskirjan tarkoitushan on synnyttää turvallisuudentunnetta ja uskoa Jumalaan, joka hallitsee kaikkea ja on läsnä siellä, missä on vaikeaa. Tässä kirjoittaja on onnistunut. Kirja sopii mainiosti oppikirjaksi kaikenikäisille.

Jouko Ruohomäki
Opetusneuvos