Miksi en ymmärrä Raamattua?

Puolet ongelman ratkaisusta sanotaan olevan sen tiedostaminen. Näin ollen jos ja kun tiedostat muutaman syyn siihen, miksi et aina ymmärrä Raamattua, olet jo puolitiessä ymmärtää sitä!

Ensimmäinen vastaus kysymykseen ”Miksi en ymmärrä Raamattua” on seuraava. Siksi, että Pyhä Henki ei aina autakaan kristittyä siten kuin olemme luulleet. Pyhä Henki toimii kyllä ymmärryksen lisääjänä. Mutta miten se auttaa uskovaa ja miten se ei auta häntä?

Olemme kuulleet sanottavan, että uskomaton ei pysty ymmärtämään Raamatun tekstin tarkoitusta, vaan se olisi hänelle hullutusta. Tätä perustellaan usein Raamatun kohdalla 1. Kor. 2:12-14. Voiko siis vain hengellinen ihminen voi tutkia kaikkea!? Samaan asiayhteyteen kuuluu kuitenkin myös jae 1. Kor. 3:19. Sen mukaan ihmisten viisaus on Jumalan silmissä hullutusta? Se ei tarkoita, ettei Jumala ymmärtäisi ihmisten viisautta, vaan sitä, että hän ei arvosta maailman viisautta. Hän ei anna sille merkitystä! Paavalin jo aiemmin mainitsema hullutus viittaa siis arvostuksen puutteeseen.

Kristityissä toimiva henki saa heidät arvostamaan tekstin tarkoitusta ja toimimaan sen mukaan. Henki vakuuttaa ja valaisee, auttaa ymmärtämään ja uskomaan tekstiä. Uskomaton ei anna tekstille merkitystä, vaikka hän sen ymmärtääkin. On Hengen aliarviointia ja epäkunnioittavaa pyytää johdatusta ja apua Raamatun tulkintaan, jos ei edes halua käyttää aikaa sen tutkimiseen ja lukemiseen. Henki ei muutenkaan elämässä tee kaikkea puolestasi: syö, kävele tai nuku.

Yliluonnollisuuden kuilu

Raamattu kertoo yliluonnollisista asioista ja tapahtumista. Jumalan tapa ja tyyli tehdä ja toteuttaa asioita on erilainen kuin ihmisen tai ihmisten. Raamatussa Ääretön lähestyy äärellistä. Kommunikaatiohäiriöitä on jopa ihmisten keskinäisessä viestinnässä.

Raamatun on alkuperältään yliluonnollinen. Jumala on Raamatun kirjoittaja viimekädessä Henkensä kautta. Hän kirjoitutti ihmisille kirjan, joka ei vain kerro ihmisten ajatuksia hänestä (2. Piet. 1:21), vaan Jumala käytti inhimillisiä käsiä ja luonteen persoonallisuuksia kertoakseen itsestään.

Kielellinen ja kirjallinen kuilu

Me puhumme ja kirjoitamme eri tavalla kuin Raamatun ajan ihmiset puhuivat ja kirjoittivat. Puheessa ja kirjoituksessa huomaa eron jo parin sukupolven välillä, vielä suuremman jos menemme ajassa taaksepäin Aleksis Kiven ja Agricolan sukupolviin.

Raamatun arviolta 40 eri kirjoittajaa tuovat myös mukanaan hankaluuksia. Heidän kertomuksensa saattavat erota toisistaan. Erot eivät kuitenkaan koskaan liity Raamatun mustavalkoisiin – pelastuksen kannalta tärkeisiin – kysymyksiin, vaan kuuluvat harmaaseen alueeseen, jotka eivät ole pelastuksen kannalta merkittäviä.

Meidän täytyy tunnistaa esimerkiksi vertauskuvalliset ilmaisut, kuten Jeesuksen kuvaukset itsestään ovena tai paimenena. Hän ei ole puinen tai omista villaisia lampaita. Esimerkkinä meille vieraista kirjallisista tyyleistä ovat vertaukset, joita Raamatussa on runsaasti. Raamatun vertaukset opettavat yhden keskeisen totuuden, joten yksityiskohtia ei pidä lähteä tulkitsemaan. Tuhlaajapoika -vertaus ei kerro vain siitä, että Jumala ottaa poispoikenneet takaisin, vaan tärkeä opetus on myös vanhemman veljen reaktion kuvauksella. Se näpäytti fariseuksia ja kirjanoppineita, jotka nuhtelivat Jeesusta siitä, että tämä antaa syntisten tulla luokseen ja lähelleen. Se opettaa myös meille oikeaa suhtautumista luopioihin ja syntisiin.

Maantieteellinen kuilu

Raamatun tapahtumat tapahtuivat kaukana pohjoisen asukeista. Raamatun näyttämönä olivat nykyajan Lähi-itä, Egypti, Turkki ja Välimeren maat. Raamatun henkilöt asuivat ja matkustivat aina Babyloniasta (Irakista) Roomaan, Paavali ehkä jopa Espanjaan. Maantieteellinen etäisyys ei ainakaan helpota tekstin ymmärtämistä.

On vaikea ymmärtää, minkä takia Jeesus kirosi viikunapuun, vaikka ei ollut edes sen sadon aika (Mark. 11:11-13). Israelissa viikunapuu tuottaa hedelmää vasta kesä- tai elokuussa. Viikunapuu puhkeaa lehteen jo keväällä, jolloin siinä jo joitakin varhaisviikunoita, vaikka ei ole sadon aika. Jos ei näitä jo puun lehtiessä ole, niin puuhun ei tule viikunoita myöhemminkään.

Historiallinen kuilu

Tämä kuilu liittyy aikaan, ajalliseen ja poliittiseen, erityisesti uskontopoliittiseen etäisyyteen perustuviin vaikeuksiin ymmärtää tekstiä. Emme olleet näkemässä ja kuulemassa alkuperäistä tilannetta tai lukemassa alkuperäisiä tekstejä. Emme pysty juttelemaan tai tuntemaan kirjoittajien, lukijoiden kanssa siitä, mitä he ajattelevat tekstinsä tarkoittavan.

Tämän takia voimme esimerkiksi ajatella, että Raamattu opettaa helvetissä olevan matoja? (Mark. 9:48) Helvetti (kr. gehenna) oli kuitenkin Jerusalemin kaatopaikka, alkuperäiseltä nimeltään Ge Hinnom eli Hinnomin laakso. Ahaksen aikana siellä uhrattiin lapsia Molokille. Myöhemmin se muodostui yleiseksi kaatopaikaksi, johon viskattiin niin jätteet, rikollisten kuin eläinten ruumiit. Paikan syvyys, kapeus, sieltä poltettavista jätteistä peräisin oleva tuli ja nouseva savu tekivät siitä symbolin jumalattomien rangaistuksen paikalle.

Kulttuurillinen kuilu

Raamatun ihmisten tavat ja kulttuuri ovat hyvin erilaisia meidän vastaaviin verrattuna. Länsimainen elämäntapa, elämäntyyli ja ajattelu eroavat selvästi välimeren ja Lähi-idän ihmisten elämästä ja ajattelusta. Väärät tulkinnat voivat johtua näiden tapojen ja kulttuurin tuntemattomuudesta. Raamattu yritti selittää tiettyjä tapoja jo sen oman aikansa lukijoille, joten tapojen ymmärtäminen vaikuttaa tekstin tarkoituksen ymmärtämiseen tänäkin päivänä.

Esimerkiksi oudolta voi tuntua seuraava lause: Älkää keittäkö karitsaa emänsä maidossa (5. Moos. 14:21). Se tarkoittaa kuitenkin suomeksi: Älä palvele epäjumalia! Jumala kielsi näillä sanoilla omalta kansaltaan heille tutun moabilaisten epäjumalanpalveluksen.

Kulttuurillinen kuilu saattaa vaikuttaa myös siten, että kristityt korostavat öljyllä voitelun merkitystä sairaiden parantamisessa (Jaak. 5:14). Laupiaan samarialaisen toiminta hänen kohdatessaan hakatun miehen ei kuitenkaan liity mitenkään hengelliseen mysteeriin. Hän voiteli myös piestyn öljyllä (Luuk. 10:34). Raamatun ajan tapa hoitaa sairaita oli voidella heidät öljyllä ja desinfioida haavoja alkoholia sisältävällä viinillä.

Suurin osa Raamatusta on yksinkertaista ja selkeää, ymmärrettävää, mutta osa siitä on sen omankin ilmoituksen mukaan vaikeaselkoista (2. Piet. 3:15-16). Eri näkemykset ja tulkinnat on pystyttävä käsittelemään. On pystyttävä keskustelemaan rauhallisesti syistä ja perusteista, miksi joku asia olisi oikein tai väärin. Työkalut tähän pohdintaan tarjoaa ajan myötä hyväksi koetut Raamatun tulkintaperiaatteet.

Loppujen lopuksi on todettava, että osa tekstin tarkoituksesta pysyy aina hämärän peitossa, vaikka olisi kuinka taitava ja tulkinnan pelisäännöt hallitseva tulkitsija tahansa. Ehkä se on hyväkin ja niin tarkoitettu, sillä siten pysymme nöyrinä Jumalan kaikkivaltiuden, kaikkitietävyyden, rajattomuuden ja suuruuden edessä.