Helluntailaisen hermeneutiikan erityispiirteitä - ja lähestymistapoja

 

Seuraavat kohdat ovat erityisen "helluntaihermeneutiikan" ymmärtämisen ja soveltamisen perusteita, erityisesti Pyhän Hengen kaste -kysymyksessä:


1. Kirjoitusten jumalallinen lähde, Pyhä Henki, ei voi olla ristiriidassa itsensä kanssa

2. Raamatullinen teologia edellyttää sitä, että opetus nousee Raamatusta, ei vain sisälly siihen

3. Jokaisen Raamatun kirjoittajan teksti tulee ymmärtää sen omien käsitteiden pohjalta

4. Kun kirjoittajan tekstit on tulkittu sen omien käsitteiden pohjalta, hänen opetuksensa tulee yhdistää muiden kirjoittajien ja koko Raamatun opetukseen

5. Raamatun eri kirjoittajilla on usein erilaisia painotuksia

6. Täydentävyyden, ei kilpailun tai vastakohtaisuuden, tulee ohjata ristiriitaisilta näyttävien Raamatun jaksojen tulkintaa

7. Historiallinen kirjoitus on Luukkaan käyttämä kirjallisuuslaji. Hän käyttää sitä teologiansa esittelyyn

8. Kaikki historiallisen kirjallisuuden tekstit ovat valittu tiettyä tarkoitusta silmällä pitäen

9. Lähdekritiikistä voi olla hyötyä Raamatun kirjoittajien teologian ymmärtämisessä

10. Narratiiviteologia, vaikka on suhteellisen myöhäinen hermeneuttinen lähestymistapa, sisältää aineksia, jotka ovat perinteisen helluntailähestymistavan mukaisia

11. "Historiallinen ennakkotapaus" on kestävä peruste Apostolien tekoja perinteisen helluntailähestymistavan mukaan tulkittaessa

12. "Kirjoittajan tarkoittama merkitys" tukee Apostolien tekojen tulkitsemista perinteisen helluntailähestymistavan mukaan

13. Apostolien tekojen kuvailemat ihmisryhmät eivät ole ainoita, jotka täytettiin Pyhällä Hengellä

14. Henkilökohtaiset kokemukset ovat höydyllisiä Raamatun opetuksia määriteltäessä, vaikka ne eivät ole määrääviä kokemuksia

Lähde: Tohtori Anthony Palman luentomoniste. Esitetty Iso Kirja -opiston Pneumatology in Lucan Literature" M.A. -kurssille syksyllä 1999. Suom. Juha Partanen