Tällaisen tulkintaperinteen säilyttäminen on tärkeää, jottei se muuttuisi ns. katoavasta kansanperinteestä kadonneeksi kansanperinteeksi. Olkaa hyvät!
Lainailen myös osia hänen kirjeestään, joka kertoo toisaalta helluntailiikkeen suhteesta traditioiksi kasvaneista tulkinnoista poikkeaviin näkemyksiin ja toisaalta Kain hienosta lähestymistavasta henkilökohtaisella tasolla.
"Rauhaa! Arto (Antturi) antoi minulle luettavaksi tutkielmasi Ilmestyskirjasta. Oli hieno kokemus lukea ja todeta, että
1. Olet tehnyt suurtyön ja lukenut paljon lähdeteoksia.
2. Olet löytänyt yhden Ilmestyskirjan pääsanomista: Toivon.
3. Olet pyrkinyt vakavasti perehtymään Raamatun hermeneutiikkaan ja eksegeesiin."
"Esitin 17.4.1982 Nastolassa Uudenmaan ja Etelä-Hämeen veljespäivillä poikkeavan käsitykseni Hartosen tulkinnasta, jolloin monet saarnaajat ilmoittivat olevansa samalla kannalla kuin minä. Päädyimme siihen, että emme tee näistä näkemyseroista riitaa. Minun näkemykseni hyväksyttiin siis siinä piirissä "helluntaiherätyksen" yhdeksi tulkinnaksi. Lyhyesti: Uskon, että Jeesus noutaa omansa vasta suuren ahdistuksen jälkeen, Matt. 24.2.
Esitin tämän näkemyksen myös Ristin Voitossa julkaistussa artikkelissa N:o 1/92, jota ei ole otettu mukaan tutkielmassasi *1). Sain palautteena lukijoilta, myös saarnaajilta, noin 200 liuskaa.
Ymmärrän, että Raamattuopisto haluaa antaa vain yhdenlaista opetusta *2), mutta jos se haluaa antaa oikean kuvan siitä, mitä helluntailaisten ja saarnaajien keskuudessa tästä asiasta on ajatellaan, niin olisi rehellistä myöntää opetuksen epäyhteneväisyys.
Tutkimuksessa korostuu siis liian voimakkaasti ajatus, että helluntaiherätyksellä on asiasta yhtenäinen ja virallinen käsitys."
"Olen usein sanonut, että kukaan meistä ei tiedä mitään Jeesuksen tulemuksesta. Me voimme vain lukea ja tulkita ja uskoa meille jätettyjä tekstejä. Tietomme on vajavaista.
Toivotan sinulle intoa perehtyä vielä perusteellisemmin Ilmestyskirjan mahtavaan sanomaan.
Veljesterveisin
Kai"
*1) Selitys siihen miksi Kain RV:n N:ossa 1/92 esittämää näkemystä ei otettu huomioon tutkielmassani, on se, että vuonna 2000 RV:n vuosikertoja ei vielä ollut tuotettu digitaaliseen, helposti tutkittavaan muotoon. Halusin siis yksinkertaisesti vähentää tutkittavan materiaalin määrää, joten valitsin vain osan 90-luvun vuosikerroista satunnaisesti. Määrä ja metodi oli lopputyöni ohjaajien näkemyksien mukaan riittävän kattava antamaan todellisen kuvan siitä, millaisessa tilassa Helluntaiherätyksen Ilmestyskirjan tulkinta siinä hetkessä oli.
*2) Kain ajatus Raamattuopiston halusta antaa vain yhdenlaista opetusta on siinä mielessä vanhentunut, että nykyisin Iso Kirja -opiston nimellä toimivaa Raamattuopistoa jopa moititaan siitä, että se antaa liian laajan repertuaarin tulkintoja opiskelijoiden purtavaksi ilman, että pitäytyisi/suosittelisi/opettaisi vain yhtä, yleensä "Hartosen mallia" mukailevaa näkemystä.
Mielenkiintoista ja elävää historiaa! Antturi on todellakin kuunnioitettava, suuri Jumalan mies! Mielenkiintoiseksi kyseessä olevan asian tekee se, että Antturi vakuuttui posttribulationismista kuunnellessaan Hartosen pretribulationistista luentoa jo vuonna 1947, mikä käy ilmi tuosta mainitsemastasi Antturin kirjoittamasta RV:n artikkelista.
VastaaPoistaAsia on varmasti niin kuin Antturi sanoo: eskatologian opetus on helluntaipastoreilla ollut "epäyhteneväistä". Se, että niinkin merkittävän miehen kuin Antturin hartoslaisesta linjasta poikkeavan käsityksen julkaiseminen RV:ssä suurelle yleisölle kesti 45 vuotta kertoo kuitenkin, että helluntaiherätyksessä ainakin epävirallisen virallinen opetus vielä viime vuosiin saakka on ollut hartoslaista. Väittäisin, että hartoslainen opetus on vielä 2000-luvullakin herätysliikkeen seurakunnissa lähes virallisessa asemassa.
Tähän sopisi jatkoksi autenttinen "digitaalinen" lainaus tuosta Antturin artikkelista. Onnistuuko?
VastaaPoistaOnnistuupa hyvinkin. Kommenteissa on 4096 merkin rajoitus, joten kopioin Antturin kirjoituksen yhden osan ja senkin kahdessa osassa.
VastaaPoistaRV Nro 1, 1992)
Artikkelin viimeisen osion Osa 1:
Lopuksi esitän kaikella varovaisuudella oman käsitykseni, jonka sain kuunnellessani vuonna 1947 Vilho Hartosen esitystä. Hän oli hyvin nöyrä eikä vaatinut kuuliaisuutta omalle näkemykselleen.
Tulin siihen tulokseen, että Jeesus tulee suuren ahdistuksen jälkeen. Olin vuosikymmeniä asiasta hiljaa. muutama vuosi sitten esitin näkemykseni Etelä-Hämeen ja Uudenmaan veljespäivillä tarkastettavaksi. Asiasta keskusteltiin kahdesti ja päädyttiin siihen yllämainittuun ajatukseen, ettei tästä kysymyksestä pidä tehdä oppiriitaa.
1. Kun Jeesukselta kysyttiin kolme asiaa: Milloin Jerusalemin temppeli hävitetään, milloin Hän tulee takaisin ja milloin on maailmanloppu, niin hän vastasi kaikkiin kolmeen kysymykseen yhdessä puheessa (Matt. 24, Mark. 13, Luuk. 21).
Näyttää ilmeiseltä, että kaikkien kolmen tapahtuman yhteydessä on suuri ahdistus. Matt. 24:15-20 kuvaa selvästi Jerusalemin hävitystä vuonna 70 jKr. Heti sen perään sanotaan: "Silloin on oleva suuri ahdistus." Mutta toisaalta Hän puhuu aivan selvästi asioista, jotka ovat maailmanlaajuisia ja jotka eivät vielä meidän päivinämme ole tapahtuneet. Hän puhuu tulemuksestaan heti sen jälkeen, kun hän on puhunut suuresta ahdistuksesta.
Sen vuoksi uskon, että suuri ahdistus oli myös Jerusalemin ja sen temppelin tuhon yhteydessä, mutta se on myös Jeesuksen tulon yhteydessä ja tuhatvuotisen valtakunnan jälkeen.
2. Ainoa kohta, joka puhuu Jeesuksen tulemuksesta suhteessa suureen ahdistukseen, on Matt. 24:27-41. Jeesus sanoi hyvin selvästi, että hän tulee vasta suuren ahdistuksen jälkeen: "Silloin on oleva suuri ahdistus ... Mutta kohta niiden päivien ahdistuksen jälkeen ... Ihmisen Pojan merkki näkyy taivaalla, ja silloin kaikki maan sukukunnat parkuvat; ja he näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suurella voimalla ja kirkkaudella.
Ja hän lähettää enkelinsä suuren pasunan pauhatessa, ja he kokoavat hänen valittunsa neljältä ilmalta, taivasten ääristä hamaan toisiin ääriin ... Silloin on kaksi miestä pellolla, toinen korjataan talteen, toinen jätetään."
Koska Raamatussa ei ole mitään kohtaa, jossa sanottaisiin suoraan, että Jeesus tulee ja kokoaa omansa ennen suurta ahdistusta, eikä mitään muutakaan kohtaa, joka sanoisi sen epäsuorasti, niin jos nyt joku sanoo, että Jeesus tulee kuitenkin ennen suurta ahdistusta, hänen täytyy itse panna se sinne. Ja niin on tehtykin; sanotaan, että Jeesuksen tulemus tapahtuu Ilmestyskirjan 3. ja 4. luvun välissä, jossa ei sanota asiasta mitään.
Antturin artikkeli jatkuu...
VastaaPoistaOtan vielä tuekseni Paavalin. Hän kirjoitti tessalonikalaisille, jotka olivat lakanneet jopa työtä tekemästä odottaessaan Jeesuksen pikaista palaamista: "Mitä tulee meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen ja meidän kokoontumiseemme hänen tykönänsä ... niin älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennen kuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, tuo jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen."
Kuinka tämän jälkeen joku voi sanoa, että Jeesuksen tulemus ja meidän kokoontumisemmc hänen tykönänsä tapahtuu ennen tuon laittoman ilmestymistä?
Kolmanneksi esitän perustelun, joka ei ole yhtä selvä ja suorasanainen, mutta silti huomioon otettava. Jeesus sanoi, että hän lähettää enkelinsä "suuren pasunan pauhatessa" (Matt. 24:31). Paavali sanoo, että "viimeisen pasunan soidessa kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme" (1Kor. 15:52). Apostoli Johannes sanoo: "Niinä päivinä, jolloin seitsemännen enkelin ääni kuuluu hanen puhaltaessaan pasunaan, Jumalan salaisuus käy täytäntöön sen hyvän sanoman mukaan, jonka hän on ilmoittanut palvelijoillensa profeetoille" (Ilm. 10:7; 11:15). Jos nyt Jeesus, Paavali ja Johannes puhuvat samasta asiasta ja samoin raamatullisin kuvin niin Jeesus ei tule ennenkuin viimeisen eli seitsemännen pasunan ääni kuuluu. Silloin Jumalan salaisuus – minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa - käy täytäntöön.
Vielä yksi selvä Raamatun kohta. Kun Johannes näki suuren valkopukuisten joukon valtaistuimen edessä, hän kysyi, mistä se oli tullut. Hänelle vastattiin: "Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat" (Ilm. 7:9,14).
Voisin tietysti esittää näkemykseni tueksi joukon muitakin perusteluja, mutta riittäköön nämä. Toivon asiasta. keskusteluja sekä saarnaajakokouksissa että muidenkin kesken, joita asia kiinnostaa. Kun Jeesuksen tulo kuitenkin on hyvin lähellä, olisi hyvä, että Raamatun tuntemuksemme olisi syvempää kuin tähän asti, sillä monenlaisia eksytyksiä on tulossa. Siksi Jeesus sanoi usein: "Valvokaa, tietäkää, älkääkä antako eksyttää itseänne..."