"Esitin 17.4.1982 Nastolassa Uudenmaan ja Etelä-Hämeen (helluntailaisten) veljespäivillä poikkeavan käsitykseni Hartosen tulkinnasta, jolloin monet saarnaajat ilmoittivat olevansa samalla kannalla kuin minä. Päädyimme siihen, että emme tee näistä näkemyseroista riitaa. Minun näkemykseni hyväksyttiin siis siinä piirissä "helluntaiherätyksen" yhdeksi tulkinnaksi. Lyhyesti: Uskon, että Jeesus noutaa omansa vasta suuren ahdistuksen jälkeen, Matt. 24.2.
Esitin tämän näkemyksen myös Ristin Voitossa julkaistussa artikkelissa N:o 1/92, jota ei ole otettu mukaan tutkielmassasi. Sain palautteena lukijoilta, myös saarnaajilta, noin 200 liuskaa.Tässä tuo hänen mainitsemansa artikkelin argumentoiva osa (Ristin Voiton Nro 1, 1992)
...
Lopuksi esitän kaikella varovaisuudella oman käsitykseni, jonka sain kuunnellessani vuonna 1947 Vilho Hartosen esitystä. Hän oli hyvin nöyrä eikä vaatinut kuuliaisuutta omalle näkemykselleen.
Tulin siihen tulokseen, että Jeesus tulee suuren ahdistuksen jälkeen. Olin vuosikymmeniä asiasta hiljaa. muutama vuosi sitten esitin näkemykseni Etelä-Hämeen ja Uudenmaan veljespäivillä tarkastettavaksi. Asiasta keskusteltiin kahdesti ja päädyttiin siihen yllämainittuun ajatukseen, ettei tästä kysymyksestä pidä tehdä oppiriitaa.
1. Kun Jeesukselta kysyttiin kolme asiaa: Milloin Jerusalemin temppeli hävitetään, milloin Hän tulee takaisin ja milloin on maailmanloppu, niin hän vastasi kaikkiin kolmeen kysymykseen yhdessä puheessa (Matt. 24, Mark. 13, Luuk. 21).
Näyttää ilmeiseltä, että kaikkien kolmen tapahtuman yhteydessä on suuri ahdistus. Matt. 24:15-20 kuvaa selvästi Jerusalemin hävitystä vuonna 70 jKr. Heti sen perään sanotaan: "Silloin on oleva suuri ahdistus." Mutta toisaalta Hän puhuu aivan selvästi asioista, jotka ovat maailmanlaajuisia ja jotka eivät vielä meidän päivinämme ole tapahtuneet. Hän puhuu tulemuksestaan heti sen jälkeen, kun hän on puhunut suuresta ahdistuksesta.
Sen vuoksi uskon, että suuri ahdistus oli myös Jerusalemin ja sen temppelin tuhon yhteydessä, mutta se on myös Jeesuksen tulon yhteydessä ja tuhatvuotisen valtakunnan jälkeen.
2. Ainoa kohta, joka puhuu Jeesuksen tulemuksesta suhteessa suureen ahdistukseen, on Matt. 24:27-41. Jeesus sanoi hyvin selvästi, että hän tulee vasta suuren ahdistuksen jälkeen: "Silloin on oleva suuri ahdistus ... Mutta kohta niiden päivien ahdistuksen jälkeen ... Ihmisen Pojan merkki näkyy taivaalla, ja silloin kaikki maan sukukunnat parkuvat; ja he näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suurella voimalla ja kirkkaudella.
Ja hän lähettää enkelinsä suuren pasunan pauhatessa, ja he kokoavat hänen valittunsa neljältä ilmalta, taivasten ääristä hamaan toisiin ääriin ... Silloin on kaksi miestä pellolla, toinen korjataan talteen, toinen jätetään."
Koska Raamatussa ei ole mitään kohtaa, jossa sanottaisiin suoraan, että Jeesus tulee ja kokoaa omansa ennen suurta ahdistusta, eikä mitään muutakaan kohtaa, joka sanoisi sen epäsuorasti, niin jos nyt joku sanoo, että Jeesus tulee kuitenkin ennen suurta ahdistusta, hänen täytyy itse panna se sinne. Ja niin on tehtykin; sanotaan, että Jeesuksen tulemus tapahtuu Ilmestyskirjan 3. ja 4. luvun välissä, jossa ei sanota asiasta mitään.
Otan vielä tuekseni Paavalin. Hän kirjoitti tessalonikalaisille, jotka olivat lakanneet jopa työtä tekemästä odottaessaan Jeesuksen pikaista palaamista: "Mitä tulee meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen ja meidän kokoontumiseemme hänen tykönänsä ... niin älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennen kuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, tuo jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen."
Kuinka tämän jälkeen joku voi sanoa, että Jeesuksen tulemus ja meidän kokoontumisemmc hänen tykönänsä tapahtuu ennen tuon laittoman ilmestymistä?
Kolmanneksi esitän perustelun, joka ei ole yhtä selvä ja suorasanainen, mutta silti huomioon otettava. Jeesus sanoi, että hän lähettää enkelinsä "suuren pasunan pauhatessa" (Matt. 24:31). Paavali sanoo, että "viimeisen pasunan soidessa kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme" (1Kor. 15:52). Apostoli Johannes sanoo: "Niinä päivinä, jolloin seitsemännen enkelin ääni kuuluu hanen puhaltaessaan pasunaan, Jumalan salaisuus käy täytäntöön sen hyvän sanoman mukaan, jonka hän on ilmoittanut palvelijoillensa profeetoille" (Ilm. 10:7; 11:15). Jos nyt Jeesus, Paavali ja Johannes puhuvat samasta asiasta ja samoin raamatullisin kuvin niin Jeesus ei tule ennenkuin viimeisen eli seitsemännen pasunan ääni kuuluu. Silloin Jumalan salaisuus – minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa - käy täytäntöön.
Vielä yksi selvä Raamatun kohta. Kun Johannes näki suuren valkopukuisten joukon valtaistuimen edessä, hän kysyi, mistä se oli tullut. Hänelle vastattiin: "Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat" (Ilm. 7:9,14).
Voisin tietysti esittää näkemykseni tueksi joukon muitakin perusteluja, mutta riittäköön nämä. Toivon asiasta. keskusteluja sekä saarnaajakokouksissa että muidenkin kesken, joita asia kiinnostaa. Kun Jeesuksen tulo kuitenkin on hyvin lähellä, olisi hyvä, että Raamatun tuntemuksemme olisi syvempää kuin tähän asti, sillä monenlaisia eksytyksiä on tulossa. Siksi Jeesus sanoi usein: "Valvokaa, tietäkää, älkääkä antako eksyttää itseänne..."
Antturi kirjoittaa hyvin, kuten hänellä oli tapana. Vaikka näin myöhäisempien polvien edustajana toivoisikin, että hän olisi opettanut näkemystään julkisesti ja laajasti, uskon hänen tienneen paremmin. Aika ei tainnut olla vielä kypsä. Hartoslainen opetusperinne oli lujasti juurrutettu seurakuntiin. Ehkä teologisista kysymyksistä ei tuolloin osattu objektiivisesti keskustella - niistä tehtiin "oppiriitoja", kuten Antturi asian ilmaisee. Toivon, että aika on nyt kypsempi. Ainakin hyvään suuntaan ollaan menossa, kuten "Helluntailaisuuden viimeisten päivien muutoksen silminnäkijänä" -blogiteksti todistaa.
VastaaPoista