Profetian merkitys rajoittuu usein käsityksissämme ennustukseen vielä tulevasta tapahtumasta. Tämä ennakkokäsitys yksipuolistaa myös raamatullisen profetian vain ennustamiseksi. Voimme kuitenkin tarkastella Raamatusta, mikä oli profetian ja profetoinnin alkuperäinen merkitys.
Raamatullisen profetia liittyi Jumalan suurista, menneisyydessä tekemistä teoista kertomiseen. Näistä kuulijoita rohkaisevista teoista eniten huomiota sai Jumalan luomistyö ja Israelin vapautus Egyptin orjuudesta. Kaukaisen tulevaisuuden kertominen ei koskaan ollut Jumalan ensisijainen motiivi ilmaista itseään profetian kautta
Raamatullisen profetian sisältö
Raamatullinen profetia on sisällöltään monipuolista. Siihen sisältyy rohkaisua, lohdutusta, julistusta, varoitusta ja toki myös tulevia tapahtumia. Raamatun profetia ja profeetta välitti oman aikansa tilanteisiin Jumalan näkökulman ja mielipiteen. Profetian sisältöä nykyhetkessä määriteltäessä on hyvä pitää mielessä Jumalan ja hänen lahjojensa ajattomuus.
Profetian ja profeettojen toiminta tämän päivän seurakunnissa vahvistaa lahjan toimivan yhä raamatullisella tavalla. Profetia on yhä ensisijaisesti rohkaisua, julistusta, varoituksia ja vain harvoin siihen liittyy tuhansien vuosien päässä odottavia tapahtumia. Profetia on edelleenkin tarkoitettu kuulijoilleen, meille rohkaisuksi ja varoitukseksi. Se paljastaa vieläkin Jumalan näkökulman yleisön tilanteisiin.
Profetian sanomat ovat aina liittyneet valtaosiltaan omaan aikaansa. Määrällisesti vain noin kaksi prosenttia Vanhan testamentin profetioista on messiaanisia eli Kristukseen viittaavia. Vähemmän kuin viisi prosenttia käsittelee uuden liiton aikaa ja vain alle yksi prosentti lopun ajan tapahtumia (Fee, 1996, 222). Raamatun ja Jumalan muuttumattomuus tukee aineiston jakautumista samalla tavoin myös Uudessa testamentissa.
Raamatullisen profetian esitystapa
Profetiakirjallisuuden ja profetian tulkinnan laiminlyödyin osuus on niiden arviointi. Niitä pidetään joko liian vaikeina tai arvovaltaisina arvosteltaviksi. Tällöin unohdetaan Raamatun omat kehotukset arvioida profetioita. Samoin sivuutetaan se tosiasia, että useat Vanhan testamentin profetiat olivat ehdollisia, eivätkä edellyttäneet toteutumista. Tämä liittyy erityisesti tuomioprofetioihin, joista esimerkkeinä Joona 3:4, Jer. 18:7-8 ja Hes. 33:13-15.
Suurin osa profeetoista käyttää sanomansa esittämiseen runollisia ilmaisuja ja kuvakieltä. Profetia julistetaan usein kosmista sanastoa käyttäen (esim. Jes. 13:9-11). Taivaankappaleita vilisevä sanoma kertoo Jumalan puuttuvan historian ja tapahtumien kulkuun, eikä automaattisesti tee profetiasta maailmanloppuun liittyvää (Apt. 2:14-21). Esimerkiksi Pietari totesi Joelin profetian toteutuneen helluntaipäivänä kaksituhatta vuotta sitten, vaikka tämän mainitsemia merkkejä auringossa ja kuussa ei havaittukaan.
Raamatullisen profetian syvempi tarkoitus
Raamatun profeettojen näkökulmasta katsottuna suurin osa profetioista tähtäsi siis sanomien julistushetkeen tai lähitulevaisuuteen. Uuden testamentin aikana kreikankielen sana ”profetia” liitettiin aina Jumalan tai jumalien ilmoituksen julkituontiin. Tulevan ennustamiselle oli alkuseurakunnan aikana oma sanansa ”proagoreuein.” Vasta myöhemmin kristillisillä vuosisadoilla profetointiin liitettiin tulevaisuuden ennustaminen (Kittel III, 1993, 795).
Monet ajattelevat profetioilla olevan syvempiä tarkoituksia kuin mitä profeetta itse ymmärsi tai kuvitteli. Kaikkea raamatuntulkintaa koskeva perussääntö kuitenkin edellyttää tekstillä olevan vain yhden alkuperäisen tarkoituksen. Tämä merkitys olisi löydettävä, ennen kuin tekstin merkitys voidaan soveltaa nykyhetkeen.
Syvempiä tarkoituksia tai useampia toteutumisia etsivät lukijat vähättelevät profeetan kykyä ymmärtää julistamaansa sanomaa. Heidän mukaansa profeetta välitti sanoman, jonka todellisen tarkoituksen ja toteutumiset tiesi vain Jumala. Kaiken kirjoittamisen perussääntö kuitenkin edellyttää kirjoittajan tietävän tekstinsä tarkoituksen. Automaatiokirjoitus liittynee lähinnä noituuteen.
Profetian useampaan toteutumiseen liittyviä ongelmia
Profeetan itsensä tiedostamattoman tarkoituksen etsiminen tuo mukanaan ongelmia. Kuka määrittelee profetian syvemmän tarkoituksen? Mikä sukupolvi päättää profetian toteutuneen? Miten toteutuminen ja syvempi merkitys tunnistetaan? Useamman toteutumisen teoria on synnyttänyt monia omana aikanaan osuvilta tuntuvia tulkintoja, joita myöhemmin muunnellaan Jehovan todistajien tavoin
Esimerkkejä jo toteutuneiksi luulluista profetioista on lukemattomia. Kuka määritteli, että Jeesuksen sanat Matt. 24:32-34 tarkoittavat Israelin valtion syntymistä 1948 ja siitä sukupolven eli neljänkymmenen vuoden sisällä tapahtuvaa toista tulemusta? Kuka päätti Ilm. 13:15 tarkoittavan televisiota? Kuka tunnisti Luuk. 21:25-26 tarkoittavan tapaninpäivän tsunamia? Kuinka moni uskoi toisen maailmansodan jatkuessa Danielin kolmen ja puolen vuoden jakson toteutuvan heidän aikanaan?
Profetian ajaton tarkoitus
Profetioita niin Raamatusta lukiessa kuin nykyään seurakunnissa kuunnellessa on syytä muistaa niiden alkuperäinen tarkoitus. Tarkoitus myötäilee sitä, mitä Jumala profetian esittäjälle tuo mieleen tämän kuulijakuntaa ja sen tilannetta silmällä pitäen. Alkuperäisen vastaanottajan – Raamatun ajassa tai nykyhetkessä – ymmärrystä profetian tarkoituksesta ei tule vähätellä.
Profetiaa ei tule rajoittaa vain tulevaisuuden ennustamiseen. Se on monipuolista Jumalan puhetta palvelijoidensa kautta ihmisille. Profetia heijastaa Jumalan ajatonta huolenpitoa ihmisistä. Hän puhuu ihmisille heidän eri tilanteissa kohtaamiin haasteisiin. Jumala muistuttaa profetian vastaanottajia voimastaan, suunnitelmastaan, huolenpidostaan ja siitä, että hän näkee ja tietää kaiken halliten tilanteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti