Raamattu vakuuttaa Jeesuksen saapuvan takaisin maan päälle vielä kerran. Erityisesti Ilmestyskirja sisältää kohtia, jotka viittaavat siihen, että takaisintulo ei ole kaukana. Historia todistaa kuitenkin jokaisen kristillisen sukupolven odottaneen Jeesuksen saapuvan ”pian”
Ilmestyskirjan kirjoittamisesta on kulunut jo lähes 2000 vuotta. Vaikka sanan "pian" ei voi käsittää viittaavan tuhansiin vuosiin, mitään toiseen tulemukseen rinnastettavaa ei ole tapahtunut. Raamatun selittäjät ovatkin yrittäneet ratkaista ongelman usein eri tavoin.
”Minä tulen pian” -sanat löytyvät alkuseurakunnan käyttämistä kirjoituksista vain Ilmestyskirjasta, mutta sieltä jopa viisi kertaa (2:16; 3:11; 22:7, 12 ja 20). Sen voi huomata viittaavaan kahteen eri asiaan. Ilmestyskirjan alkuosassa se kertoo tuomion ja tekojen mukaisen palkkion saapumisesta ja loppusivuilla Jeesukseen toisesta tulemuksesta aikojen lopussa.
Sanonta ”Minä tulen pian” liittyy myös sen ajan noitien ja maagikkojen tapaan manata ”Nyt, nyt, nopeasti, nopeasti” heidän yrittäessään saada jumaluuden omaan tai yleisönsä palvelukseensa. Johannes (Ilmestyskirja) saattaa hyödyntää aikansa ihmisille tuttua sananpartta antaen sille uuden kristillisen merkityksen. Ilmestyskirjassa sanoja ei kuitenkaan ole maagikkojen tapaan ihminen, Johannes, vaan aina itse Jeesus. Kristus osoittaa näin olevansa yleisönsä yläpuolella, sillä hän ei ole edes palvelijansa Johanneksen esiin manattavissa.
”Minä tulen pian” -sanonnat korostavat Jeesuksen riippumattomuutta kaikesta, mikä voisi estää hänen pikaisen paluunsa. Jos tarkastelemme huolellisesti Ilmestyskirjan tekstiä ja sen sävyä, emmekä kiinnitä huomiota tulkintatraditioihin, huomaamme, että ”pian” sanaa voi tulkita eritavoin.
Tuleminen on vertauskuvallista?
Joidenkin tulkintojen mukaan Jumalan saapuminen Vanhassa testamentissa, samoin Kristuksen tuleminen Uudessa testamentissa viittaa ”hengelliseen” tulemiseen. Esimerkkejä tällaisesta saapumisesta on useita. Eräs löytyy Ilmestyskirjasta: "Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen..." Muita kohtia ovat esim. Joh. 14:16-18 ja Joh. 14:23.
Myös ”pian” kohdissa esiintyvän tulemisen voi ajatella kuvaavan Kristuksen takaisin tuloa hengellisessä mielessä. Näin ollen ne eivät liittyisi hänen toiseen tulemukseensa historian lopussa tai syntyä maan päälle. Jeesus ikään kuin tarkkailee tapahtumia maan päällä ja saattaa puuttua niihin nopeastikin.
Jeesuksen "Minä tulen pian" sanat esimerkiksi Efeson seurakunnalle eivät myöskään viittaa toiseen tulemukseen, vaan tekojen mukaiseen palkkioon. Saman voi nähdä Pergamon seurakunnan (Ilm. 2:16) ja Sardiksen (Ilm. 3:3) saamissa viesteissä. Seurakuntia ei enää ole, vaikka toinen tulemus ei ole tapahtunut. Näin ollen tulemus on tapahtunut toisella tapaa.
Filadelfian seurakunnalle Kristus sanoi ”Katso, minä tulen pian! Pidä kiinni siitä, mitä sinulla on, ettei kukaan vie kruunuasi” (3:11). Tämän kohdan voi selittää kolmella tavalla. Ensiksi, jos ne viittaavat toiseen tulemukseen, Kristus oli väärässä, sillä tulemus ei tapahtunut kuulijoiden elinaikana. Toiseksi, jos sanojen edelleenkin tulkitaan viittaavan toiseen tulemukseen, ”pian” ei tarkoita kirjaimellisesti pikaisesti tapahtuvaa asiaa. Kolmanneksi, se saattoi viitata myös johonkin toiseen kuulijoiden elinaikana tapahtuvaan tapahtumaan.
Tuleminen kuvaa tuomion tuloa?
Osa Raamatun tulkitsijoista ajattelee tulemisen tarkoittavan Jumalan tuomioiden lankeamista maan päälle. Vanhan testamentin profeetat ilmaisivat tuomion omalle ja vieraille kansoille Jumalan "tulemisena." Esimerkiksi Jesaja sanoi: "Katsokaa, Herra on lähtenyt liikkeelle keveästi kiitävällä pilvellä. Hän tulee Egyptiin..." (Jes. 19:1)
Profetian kieli ilmaisee asioita vertauskuvallisemmin kuin kertomakirjallisuuden perinteinen kirjaimellinen tapa. Vanhan testamentin profeetat käsittivät oman tai vieraiden kansojen tuomiot Jumalan "tulemisena" (Amos 3:6). Maan valloitus ja toisen valtion hyökkäys nähtiin Jumalan tuomion välikappaleena. Esimerkkeinä toimivat mm. Jes. 10:5-15 ja Ps.96:13 sekä Miika 1:3.
Jeesuksen "Minä tulen pian" sanat saattaisivat siis viitata kristittyjen vainoajien, juutalaisten tai Rooman saamiin tuomioihin. Pian Ilmestyskirjan kirjoittamisen jälkeen (130 jKr.) Jerusalem tuhottiinkin ja kansa ajettiin pois. Silloisen sukupolven voi ajatella nähneen tuomion tulevan "pian."
Jos tulemus viittaisi johonkin toiseen tapahtumaan kuulijoiden elinaikana, seuraava tulkintavaihtoehto olisi uskottava. Evankeliumien tekstien "tulemuksesta" voi ajatella viittaavan Jerusalemin tuhoon vuonna 70 jKr. Tämä selittäisi Jeesuksen puheet opetuslapsille öljyvuorella: ”Kun te näette näiden tapahtuvan, tietäkää kaikki tämä on lähellä… Tämä sukupolvi ei katoa, ennen kuin kaikki tämä on käynyt toteen (Matt. 24:33-34).
Myös Jeesuksen aiemmat sanat: ”Teidän joukossanne on muutamia, jotka eivät näe kuolemaa ennen kuin näkevät Ihmisen Pojan tulevan valtakuntineen” (Matt. 16:28) selittyisivät Jerusalemin tuholla. Myös Jaakob näki ”tuomarin seisovan jo ovella… Herran tulemus on lähellä” (Jaak. 5:8-9). Nämä puheet kuullut sukupolvi näki vain Jerusalemin tuomion tulemuksen "pian".
Ilmestyskirjan kirjalliselle tyylille, apokalyptiikalle oli ominaista kertoa jälkeenpäin aiemmin tapahtuneista asioista ikään kuin tulevina, "profetoiden". Tästä näkökulmasta Ilmestyskirjankin apokalyptiikan tunnistaville lukijoille "pian" saattoi siis viitata Jerusalemin vuoden 70 jKr tuhoon.
Toinen "perinteisen profetian" käsityksen mukainen todennäköisestä kirjoitushetkestä 90-95 jKr tulevaisuuteen viittavat vaihtoehdot olivat siis Jerusalemin hävitys 130 jKr, tai itsensä pedon, Rooman hävitys "vain" muutaman sadan vuoden päästä.
”Pian” kuvaa Jumalan ajanlaskua?
Monet selittävät takaisintulon viipymisen johtuvan siitä, että Jumalan aikakäsite on erilainen kuin ihmisen. Jumalalle tuhat vuotta on kuin yksi päivä ja päinvastoin (2. Piet. 3:8). Näin ollen Jeesuksen sanoista olisikin kulunut vain vajaat kaksi päivää.
Selitys olisi hyvä, jos Raamattua lukisi vain Jumala. Pietarin tarkoitus oli kertoa, että Jumala ei ole aikaan sidottu. Ihminen sen sijaan on, joten hän ymmärtää tekstin omasta ajankäsityksestään käsin. "Pian" oli alkuperäisillekin lukijoille pian.
"Yksi päivä - tuhat vuotta" -ajattelun kääntöpuoli on se, että Ilmestyskirjan kirjoitushetkestä voisi ajatella Jumalan laskutavan mukaan kuluneen jo satoja tuhansia vuosia. Toisaalta jos "pian" olisi esim. puolitoista viikkoa, Jeesus voisi tulla vaikkapa vuonna 10-11 000 jKr.
"Pian" on vain apokalyptinen ilmaisu?
Tutkijat ajattelevat Ilmestyskirjan edustavan apokalyptiikan tyyliä. Historian loppumisen ja aikakausien murroksen välitön läheisyys oli apokalyptiikan perusajatuksia. Apokalyptikot uskoivat pahuuden ja Jumalan omien vainon loppuvan ”pian.”
Ilmestyskirjan apokalyptisten sanojen tarkoitus olisi siis ollut uskovien rohkaisu. Kristityt odottivat Kristuksen rankaisevan "Babylonia" ja luovan uuden taivaan ja maan ”pian.” Ilmestyskirjan sanat kuvastaisivat siis enemmän kirjoittajan taivasikävää kuin saapumisen ajankohtaa.
Ilmestyskirja onkin kirjoitettu meille?
Joidenkin tulkitsijoiden mukaan Ilmestyskirja olisi kirjoitettu viimeiselle sukupolvelle, joka usein tulkitaan juuri heidän sukupolvekseen. He ajattelevat vasta viimeisen ajan kristittyjen ymmärtävän Ilmestyskirjaa. Tähän liittyy Ilmestyskirjan vastaanottajaseurakuntien allegorinen tulkinta seurakuntahistorian aikakausiksi. Ongelmana on myös se, että tämän tulkinnan mukaan Ilmestyskirjalla ei ollut juuri mitään merkitystä sen alkuperäisille lukijoille, tai ainakaan he eivät ymmärtäneet lukemastaan mitään.
Tämä on epätodennäköistä, sillä kuten Korinttilaiskirjeiden vastaanottaja oli olemassa oleva Korinttin seurakunta, myös Ilmestyskirja oli tarkoitettu aikansa seitsemälle Aasian seurakunnalle. On ymmärrettävää jos alkuperäiset lukijat tulkitsivat ”pian” –sanan väärin tarkoittamaan omaa aikaansa. Heidän jälkeisten sukupolvien olisi kuitenkin luonnollista etsiä muita tulkintoja, kuten sanan käsittäminen vertauskuvalliseksi.
”Pian”onkin väärä käännös?
Joidenkin Raamatun kääntäjien mielestä sana "pian" tulisi kääntää "äkisti" tai "yhtäkkiä". Esimerkiksi seemiläisten kielten professori Aapeli Saarisalo oli vakuuttunut "pian" –sanan väärästä käännöksestä. Kreikankielen sanassa on kieltämättä vivahteet "äkkiä, yhtäkkiä, nopeasti, odottamatta."
Tätä näkemystä tukevat myös Jeesuksen omat sanat. Hänen mukaansa paluun ajankohtaa ei tiedä kukaan ja tapahtuma yllättää kaikki. Jeesuksen opetuslasten ei kuulunut tietää ja tarkkailla aikoja, vaan valvoa jumalasuhdettaan.
Tulemisen voi käsittää Jeesuksen useisiin ilmestymisiinsä seurakuntahistorian varrella, sekä siunausten että tuomioiden kautta. Näitä ovat kokeneet kaikki sukupolvet, mutta silti maininnat viittaisivat myös hänen lopulliseen tulemiseensa. Tämä tuleminen tapahtuu kuin varkain, yllättäen. Koska tulemus on yllättävä, se on ikään kuin läsnä koko ajan.
Pelottava odotus?
”Pian" – sana jää tyhjentävästi selittämättä. Historia opettaa kuitenkin varovaiseksi ”Jeesus tulee pian” – puheissa. Jotkut elävät uskonelämää, jossa he ovat vaikkapa puoli tuntia syntisiä ja seuraavan tunnin pelastettuja. He ajattelevat pelastuksen riippuvan sen hetken teoista. Näin ollen "tulemisen" hetkellä juuri sillä sekunnilla olevan sielun tilan ajatellaan ratkaisevan pelastuksen, vaikka vuosien kilvoitus ja asenne olisikin ollut oikea.
Pelastuksemme riippuu kuitenkin uskosta Jumalan armoon ja hänen tekoihinsa. Heikkojen hetkellistä lankeamista ei voi verrata syntiseen elämäntapaan. Toista tulemusta odotellessa ei siis tarvitse pelätä, sillä pelastuksemme ei ole kiinni hetkestä.
Kaikki edeltävät sukupolvet ovat arvailleet tulemuksen ajankohtaa väärin. Aika näyttää, ovatko meidän, tai mahdollisesti tulevien sukupolvien oletukset oikeita. Odotuksen kestäessä, Ilmestyskirjan loppusanojen mukaan: ”Herran Jeesuksen armo olkoon kaikkien kanssa.”
”Minä tulen pian” -sanat löytyvät alkuseurakunnan käyttämistä kirjoituksista vain Ilmestyskirjasta, mutta sieltä jopa viisi kertaa (2:16; 3:11; 22:7, 12 ja 20). Sen voi huomata viittaavaan kahteen eri asiaan. Ilmestyskirjan alkuosassa se kertoo tuomion ja tekojen mukaisen palkkion saapumisesta ja loppusivuilla Jeesukseen toisesta tulemuksesta aikojen lopussa.
Sanonta ”Minä tulen pian” liittyy myös sen ajan noitien ja maagikkojen tapaan manata ”Nyt, nyt, nopeasti, nopeasti” heidän yrittäessään saada jumaluuden omaan tai yleisönsä palvelukseensa. Johannes (Ilmestyskirja) saattaa hyödyntää aikansa ihmisille tuttua sananpartta antaen sille uuden kristillisen merkityksen. Ilmestyskirjassa sanoja ei kuitenkaan ole maagikkojen tapaan ihminen, Johannes, vaan aina itse Jeesus. Kristus osoittaa näin olevansa yleisönsä yläpuolella, sillä hän ei ole edes palvelijansa Johanneksen esiin manattavissa.
”Minä tulen pian” -sanonnat korostavat Jeesuksen riippumattomuutta kaikesta, mikä voisi estää hänen pikaisen paluunsa. Jos tarkastelemme huolellisesti Ilmestyskirjan tekstiä ja sen sävyä, emmekä kiinnitä huomiota tulkintatraditioihin, huomaamme, että ”pian” sanaa voi tulkita eritavoin.
Tuleminen on vertauskuvallista?
Joidenkin tulkintojen mukaan Jumalan saapuminen Vanhassa testamentissa, samoin Kristuksen tuleminen Uudessa testamentissa viittaa ”hengelliseen” tulemiseen. Esimerkkejä tällaisesta saapumisesta on useita. Eräs löytyy Ilmestyskirjasta: "Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen..." Muita kohtia ovat esim. Joh. 14:16-18 ja Joh. 14:23.
Myös ”pian” kohdissa esiintyvän tulemisen voi ajatella kuvaavan Kristuksen takaisin tuloa hengellisessä mielessä. Näin ollen ne eivät liittyisi hänen toiseen tulemukseensa historian lopussa tai syntyä maan päälle. Jeesus ikään kuin tarkkailee tapahtumia maan päällä ja saattaa puuttua niihin nopeastikin.
Jeesuksen "Minä tulen pian" sanat esimerkiksi Efeson seurakunnalle eivät myöskään viittaa toiseen tulemukseen, vaan tekojen mukaiseen palkkioon. Saman voi nähdä Pergamon seurakunnan (Ilm. 2:16) ja Sardiksen (Ilm. 3:3) saamissa viesteissä. Seurakuntia ei enää ole, vaikka toinen tulemus ei ole tapahtunut. Näin ollen tulemus on tapahtunut toisella tapaa.
Filadelfian seurakunnalle Kristus sanoi ”Katso, minä tulen pian! Pidä kiinni siitä, mitä sinulla on, ettei kukaan vie kruunuasi” (3:11). Tämän kohdan voi selittää kolmella tavalla. Ensiksi, jos ne viittaavat toiseen tulemukseen, Kristus oli väärässä, sillä tulemus ei tapahtunut kuulijoiden elinaikana. Toiseksi, jos sanojen edelleenkin tulkitaan viittaavan toiseen tulemukseen, ”pian” ei tarkoita kirjaimellisesti pikaisesti tapahtuvaa asiaa. Kolmanneksi, se saattoi viitata myös johonkin toiseen kuulijoiden elinaikana tapahtuvaan tapahtumaan.
Tuleminen kuvaa tuomion tuloa?
Osa Raamatun tulkitsijoista ajattelee tulemisen tarkoittavan Jumalan tuomioiden lankeamista maan päälle. Vanhan testamentin profeetat ilmaisivat tuomion omalle ja vieraille kansoille Jumalan "tulemisena." Esimerkiksi Jesaja sanoi: "Katsokaa, Herra on lähtenyt liikkeelle keveästi kiitävällä pilvellä. Hän tulee Egyptiin..." (Jes. 19:1)
Profetian kieli ilmaisee asioita vertauskuvallisemmin kuin kertomakirjallisuuden perinteinen kirjaimellinen tapa. Vanhan testamentin profeetat käsittivät oman tai vieraiden kansojen tuomiot Jumalan "tulemisena" (Amos 3:6). Maan valloitus ja toisen valtion hyökkäys nähtiin Jumalan tuomion välikappaleena. Esimerkkeinä toimivat mm. Jes. 10:5-15 ja Ps.96:13 sekä Miika 1:3.
Jeesuksen "Minä tulen pian" sanat saattaisivat siis viitata kristittyjen vainoajien, juutalaisten tai Rooman saamiin tuomioihin. Pian Ilmestyskirjan kirjoittamisen jälkeen (130 jKr.) Jerusalem tuhottiinkin ja kansa ajettiin pois. Silloisen sukupolven voi ajatella nähneen tuomion tulevan "pian."
Jos tulemus viittaisi johonkin toiseen tapahtumaan kuulijoiden elinaikana, seuraava tulkintavaihtoehto olisi uskottava. Evankeliumien tekstien "tulemuksesta" voi ajatella viittaavan Jerusalemin tuhoon vuonna 70 jKr. Tämä selittäisi Jeesuksen puheet opetuslapsille öljyvuorella: ”Kun te näette näiden tapahtuvan, tietäkää kaikki tämä on lähellä… Tämä sukupolvi ei katoa, ennen kuin kaikki tämä on käynyt toteen (Matt. 24:33-34).
Myös Jeesuksen aiemmat sanat: ”Teidän joukossanne on muutamia, jotka eivät näe kuolemaa ennen kuin näkevät Ihmisen Pojan tulevan valtakuntineen” (Matt. 16:28) selittyisivät Jerusalemin tuholla. Myös Jaakob näki ”tuomarin seisovan jo ovella… Herran tulemus on lähellä” (Jaak. 5:8-9). Nämä puheet kuullut sukupolvi näki vain Jerusalemin tuomion tulemuksen "pian".
Ilmestyskirjan kirjalliselle tyylille, apokalyptiikalle oli ominaista kertoa jälkeenpäin aiemmin tapahtuneista asioista ikään kuin tulevina, "profetoiden". Tästä näkökulmasta Ilmestyskirjankin apokalyptiikan tunnistaville lukijoille "pian" saattoi siis viitata Jerusalemin vuoden 70 jKr tuhoon.
Toinen "perinteisen profetian" käsityksen mukainen todennäköisestä kirjoitushetkestä 90-95 jKr tulevaisuuteen viittavat vaihtoehdot olivat siis Jerusalemin hävitys 130 jKr, tai itsensä pedon, Rooman hävitys "vain" muutaman sadan vuoden päästä.
”Pian” kuvaa Jumalan ajanlaskua?
Monet selittävät takaisintulon viipymisen johtuvan siitä, että Jumalan aikakäsite on erilainen kuin ihmisen. Jumalalle tuhat vuotta on kuin yksi päivä ja päinvastoin (2. Piet. 3:8). Näin ollen Jeesuksen sanoista olisikin kulunut vain vajaat kaksi päivää.
Selitys olisi hyvä, jos Raamattua lukisi vain Jumala. Pietarin tarkoitus oli kertoa, että Jumala ei ole aikaan sidottu. Ihminen sen sijaan on, joten hän ymmärtää tekstin omasta ajankäsityksestään käsin. "Pian" oli alkuperäisillekin lukijoille pian.
"Yksi päivä - tuhat vuotta" -ajattelun kääntöpuoli on se, että Ilmestyskirjan kirjoitushetkestä voisi ajatella Jumalan laskutavan mukaan kuluneen jo satoja tuhansia vuosia. Toisaalta jos "pian" olisi esim. puolitoista viikkoa, Jeesus voisi tulla vaikkapa vuonna 10-11 000 jKr.
"Pian" on vain apokalyptinen ilmaisu?
Tutkijat ajattelevat Ilmestyskirjan edustavan apokalyptiikan tyyliä. Historian loppumisen ja aikakausien murroksen välitön läheisyys oli apokalyptiikan perusajatuksia. Apokalyptikot uskoivat pahuuden ja Jumalan omien vainon loppuvan ”pian.”
Ilmestyskirjan apokalyptisten sanojen tarkoitus olisi siis ollut uskovien rohkaisu. Kristityt odottivat Kristuksen rankaisevan "Babylonia" ja luovan uuden taivaan ja maan ”pian.” Ilmestyskirjan sanat kuvastaisivat siis enemmän kirjoittajan taivasikävää kuin saapumisen ajankohtaa.
Ilmestyskirja onkin kirjoitettu meille?
Joidenkin tulkitsijoiden mukaan Ilmestyskirja olisi kirjoitettu viimeiselle sukupolvelle, joka usein tulkitaan juuri heidän sukupolvekseen. He ajattelevat vasta viimeisen ajan kristittyjen ymmärtävän Ilmestyskirjaa. Tähän liittyy Ilmestyskirjan vastaanottajaseurakuntien allegorinen tulkinta seurakuntahistorian aikakausiksi. Ongelmana on myös se, että tämän tulkinnan mukaan Ilmestyskirjalla ei ollut juuri mitään merkitystä sen alkuperäisille lukijoille, tai ainakaan he eivät ymmärtäneet lukemastaan mitään.
Tämä on epätodennäköistä, sillä kuten Korinttilaiskirjeiden vastaanottaja oli olemassa oleva Korinttin seurakunta, myös Ilmestyskirja oli tarkoitettu aikansa seitsemälle Aasian seurakunnalle. On ymmärrettävää jos alkuperäiset lukijat tulkitsivat ”pian” –sanan väärin tarkoittamaan omaa aikaansa. Heidän jälkeisten sukupolvien olisi kuitenkin luonnollista etsiä muita tulkintoja, kuten sanan käsittäminen vertauskuvalliseksi.
”Pian”onkin väärä käännös?
Joidenkin Raamatun kääntäjien mielestä sana "pian" tulisi kääntää "äkisti" tai "yhtäkkiä". Esimerkiksi seemiläisten kielten professori Aapeli Saarisalo oli vakuuttunut "pian" –sanan väärästä käännöksestä. Kreikankielen sanassa on kieltämättä vivahteet "äkkiä, yhtäkkiä, nopeasti, odottamatta."
Tätä näkemystä tukevat myös Jeesuksen omat sanat. Hänen mukaansa paluun ajankohtaa ei tiedä kukaan ja tapahtuma yllättää kaikki. Jeesuksen opetuslasten ei kuulunut tietää ja tarkkailla aikoja, vaan valvoa jumalasuhdettaan.
Tulemisen voi käsittää Jeesuksen useisiin ilmestymisiinsä seurakuntahistorian varrella, sekä siunausten että tuomioiden kautta. Näitä ovat kokeneet kaikki sukupolvet, mutta silti maininnat viittaisivat myös hänen lopulliseen tulemiseensa. Tämä tuleminen tapahtuu kuin varkain, yllättäen. Koska tulemus on yllättävä, se on ikään kuin läsnä koko ajan.
Pelottava odotus?
”Pian" – sana jää tyhjentävästi selittämättä. Historia opettaa kuitenkin varovaiseksi ”Jeesus tulee pian” – puheissa. Jotkut elävät uskonelämää, jossa he ovat vaikkapa puoli tuntia syntisiä ja seuraavan tunnin pelastettuja. He ajattelevat pelastuksen riippuvan sen hetken teoista. Näin ollen "tulemisen" hetkellä juuri sillä sekunnilla olevan sielun tilan ajatellaan ratkaisevan pelastuksen, vaikka vuosien kilvoitus ja asenne olisikin ollut oikea.
Pelastuksemme riippuu kuitenkin uskosta Jumalan armoon ja hänen tekoihinsa. Heikkojen hetkellistä lankeamista ei voi verrata syntiseen elämäntapaan. Toista tulemusta odotellessa ei siis tarvitse pelätä, sillä pelastuksemme ei ole kiinni hetkestä.
Kaikki edeltävät sukupolvet ovat arvailleet tulemuksen ajankohtaa väärin. Aika näyttää, ovatko meidän, tai mahdollisesti tulevien sukupolvien oletukset oikeita. Odotuksen kestäessä, Ilmestyskirjan loppusanojen mukaan: ”Herran Jeesuksen armo olkoon kaikkien kanssa.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti