Kiinnostu tekstin taustoista, etsi ajatuskokonaisuuksia, mieti peruskysymyksiä – Raamatun tulkintaa auttavat periaatteet ovat jokaisen omaksuttavissa.
Raamatuntulkitsijan tulee muistaa, että tekstillä on aina oma historiallinen taustansa. Tekstin tarkoitus on päätetty jo kirjoitushetkellä, ja sitä ei voi enää muuttaa. Tekstin alkuperäinen tarkoitus ja sen takana olevat periaatteet ovat kuitenkin löydettävissä, tulkittavissa ja sovellettavissa myös tähän päivään. Paavali ei kirjoittanut tämän päivän kristityille sanaakaan, mutta hänen aikalaisilleen kirjoittamansa kirjeet ovat sovellettavissa myös nykyhetkeen.
Yksi osa Raamatun tulkintaa on tekstin taustaan liittyvien, ymmärtämistä estävien kuilujen ylittäminen. Näitä kuiluja ovat muun muassa kieleen ja kirjallisiin tyyleihin liittyvät erot sekä maantieteellinen, historiallinen ja kulttuurillinen etäisyys tuhansia vuosia vanhoihin teksteihin. Esimerkiksi Paavalin usein toistama kehotus tervehtiä veljiä pyhällä suudelmalla oli hänen kulttuuriaan, mutta suomalaisessa nykypäivässä sovellus voisi olla esimerkiksi ystävällinen kädenpuristus.
Tekstin taustojen selvittämiseen liittyy myös tutustuminen Raamatun muihin samasta asiasta tai tapahtumasta kertoviin jaksoihin. Esimerkiksi Johanneksen evankeliumin yksittäinen jae ”Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, niin anokaa mitä ikinä tahdotte, ja se tapahtuu teille” näyttäisi lupaavan kristityille kaikkien rukousten toteutumista. Monet ovat huomanneet, että näin ei kuitenkaan tapahdu. Muut raamatunkohdat tarkentavatkin rukousvastausten ehtoja. Toteutuvan rukouksen tulee olla Jumalan tahdon mukainen. Joskus toteutumattomuuden syy löytyy vääristä tarkoitusperistä.
Keskeinen raamatuntulkinnan perussääntö on tulkita Raamattua Raamatun itsensä avulla ja käyttää selviä Raamatun kohtia apuna epäselvien ymmärtämisessä.
Viisas tulkitsija huomioi ajatuskokonaisuudet
Raamatuntulkintaa helpottaa kokonaisten ajatusten etsiminen tutkittavasta tekstijaksosta. Nämä löytyvät yleensä pidempiä kuin vain yhden jakeen mittaisia tekstipätkiä lukemalla. Tähän tarkoitukseen hyvä käytännön apuväline on kappalejakoinen Raamattu, jossa yksittäisten jakeiden sijaan teksti on jaettu ajatuskokonaisuuksiin, kappaleisiin.
Tekstijakson oikea tulkinta lähtee luonnollisesti siitä, että jakson jokainen sana on ymmärretty oikein. Tietyllä sanalla voi olla tutkittavassa jaksossa jokin yleisestä merkityksestä poikkeava erityismerkitys riippuen asiayhteydestä tai siitä, miten kirjoittaja sanaa käyttää. Tämän hahmottamisessa apuna voivat olla sanakirjat ja selitysteokset.
Esimerkki kokonaisuudesta erotettuun raamatunkohtaan perustuvasta väärästä tulkinnasta on ajatus, että ei-kristitty on kykenemätön ymmärtämään Raamatun tekstien tarkoitusta. Käsitystä perustellaan Paavalin ensimmäisen korinttilaiskirjeen sanoilla, joiden mukaan Jumalan Hengestä peräisin olevat asiat sielulliselle ihmiselle ”hullutusta” ja että hengelliset asiat on selvitettävä Hengen avulla. Samaan tekstiyhteyteen kuuluvat kuitenkin myös Paavalin sanat, joiden mukaan ihmisten viisaus on Jumalalle hullutusta. Paavali ei luonnollisestikaan tarkoita, ettei Jumala ymmärrä ihmisten viisautta, vaan ettei hän arvosta sitä. ”Hullutus” viittaa siis arvostuksen puutteeseen. Hengen apu uskovalle liittyykin pääasiassa siihen, että he arvostavat tekstin tarkoitusta ja toimivat sen mukaan, toisin kuin ei-kristityt.
Vasta tulkittavan jakson sanojen ja asiayhteyden ymmärtämisen jälkeen voidaan tehdä tekstin tulkinta ja sovellus tähän päivään. Ensin tulee kuitenkin ymmärtää, mitä kirjoittaja halusi sanoa tekstin alkuperäisille lukijoille.
Raamatun perusviestin muistaminen pitää oikeassa kurssissa
Raamattua tulkitsevan olisi aina hyvä pohtia sitä, miten tulkittava tekstijakso kytkeytyy Jumalan Raamatussa antaman itseilmoituksen perusmotiiveihin. Jumala on kirjoituttanut Raamatun, jotta ihmiset löytäisivät vastauksen kysymyksiin: ”Miten ihminen voi pelastua?” ja ”Miten ihminen voi noudattaa Jumalan tahtoa eli pysyä hänen yhteydessään?”
Kun tekstijakson merkitystä arvioidaan näiden kahden peruskysymyksen kautta, löydetään Raamatun tärkeät opetukset, eikä ajauduta riitelemään epäolennaisuuksista. Näin vältytään siltä, että yksityiskohdat peittäisivät alleen kirjan kokonaissanoman, kuten on vaarana esimerkiksi Ilmestyskirjassa esiintyvän luvun 666 liialla pohdinnalla.
Kun teksti on ensin ymmärretty, tulkittu ja sitten sovellettu tähän päivään, niin löydettyä tarkoitusta tulee arvostaa. Tulkinnan terveet periaatteet auttavat löytämään tekstin todellisen opetuksen. Tämä puolestaan helpottaa Raamatun ja Jumalan tahdon mukaan toimimista. Osa tekstin alkuperäisestä tarkoituksesta pysyy aina ymmärtämistä vaikeuttavien kuilujen takana peitossa, mutta se pitää Raamatun tulkitsijat nöyrinä Jumalan Sanan yliluonnollisen suuruuden edessä.
”Raamattua tulkitsevan olisi aina hyvä pohtia sitä, miten tulkittava tekstijakso kytkeytyy Jumalan Raamatussa antaman itseilmoituksen perusmotiiveihin.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti