Kielilläpuhumisesta, sen merkityksestä ja olemuksesta on seurakuntakentän sisälläkin erilaisia käsityksiä. Asiaa tarkemmin määrittelevää yhteistä opillista käsitystä ei ole vielä muotoutunut. Opetus aiheesta perustuukin usein omiin kokemuksiin. Raamatun opetus aiheesta on monille kielillä puhuville tai sitä tavoitteleville epäselvä.
Varsinkin vapaiden suuntien seurakunnissa paineet puhua kielillä saattavat joskus nousta koviksi. Usein kielilläpuhumisen ajatellaan olevan ikään kuin Jumalan hyväksyntä yksilöuskovaa ja tämän vaellusta kohtaan. Kielilläpuhumisen tavoitteluun saattaa joillain seurakuntalaisilla liittyä jopa traumaattisia kokemuksia ja pelkoja. Monesti ns. Pyhän Hengen kastetta haluavat ohjataan sivummalle tai takahuoneeseen, jossa heitä sitten uteliailta katseilta suojassa ohjataan kokemuksen pariin. On luonnollista alkaa karttamaan näitä tilanteita, jos kieliä ei pitkänkään tavoittelun jälkeen ”saada”.
Kielilläpuhumiseen eli glossolaliaan (kreikk.) liittyy esimerkiksi helluntaiherätyksessä monenlaisia opettajia ja käsityksiä. Opetukset perustuvat usein muilta kuultuihin tai omiin kokemuksiin. Raamatun opetuksia lainataan vain siltä osin kuin se sopii omiin tarkoitusperiin. Seuraava minulle useasti sattunut tilanne on monille helluntailaisille tuttu: Olemme polvillamme rukoushuoneen takaosan pienessä huoneessa. Esirukoilijat käyvät meitä läpi yksitellen. He tulevat kohdalleni. Paine nousee. Koenko mitään? Tulevatko kielet? Käsi laskeutuu takaraivolleni. Ääni takanani nousee. Minua kehotetaan kiittämään - kiittämään nopeammin. En pysty puhumaan nopeammin - ainakaan selvästi. Sanat ovat yhä suomea. Sitten kädet siirtyvät seuraavan niskan päälle. Ei taaskaan!
Turhan kielten tavoittelun jälkeen on helppo myös syyllistää itseään. Ihminen, joka ei puhu kielillä - - eli täyty Hengellä, kuten asiaa usein tulkitaan – ajattelee, että hänessä on kristittynä jotakin vikaa. ”Ehkäpä en ole sataprosenttisesti antautunut Jumalalle, tai minussa on vielä jotain syntiä”. On kuultu opetusta, jonka mukaan uskovien tulee poistaa kaikki epäpyhä itsestään, jotta Pyhä Henki voisi tulla heihin. Nämä opettajat tietysti unohtavat sen, että Jumalan silmin katsottuna uudestisyntynyt on ”Kristuksessa” eli jo kertakaikkisen pyhä.
Henkikaste ja kielilläpuhuminen sama asia?
Pyhän Hengen kasteen, ns. Hengellä täyttymisen ajatellaan usein olevan sama asia kuin kielilläpuhuminen. Yleisesti ilmaistaan henkilön ”täyttyneen Hengellä” tämän puhuttua ensimmäistä kertaa kielillä.
Raamattu lähestyy Hengen kastetta kahdella tapaa. Se puhuu kasteesta Pyhässä Hengessä, jonka tarkoituksena on varustaa uskovat palvelukseen tarvittavalla voimalla. Lisäksi Raamattuun sisältyy myös ajatus Pyhän Hengen kautta tapahtuvasta ”kasteesta,” joka liittää uskovan Kristuksen ruumiiseen eli seurakuntaan..
Opetus Hengen kasteen ja kielilläpuhumisen yhteydestä perustuu paljolti Apostolien tekojen kirjoittajan Luukkaan tekstiin, jonka ensisijainen tarkoitus oli antaa historiallisesti todenperäinen kuvaus Pyhän Hengen vaikutuksesta alkuseurakunnan elämään ja evankeliumin leviämiseen. Oppeja luodessa on pyritty tarkastelemaan Raamatun jaksoja, joiden ensisijaisena tarkoituksena on opillisten asioiden välittäminen seurakunnille, kuten on laita esim. useissa Paavalin kirjeissä. Luukas mainitsee usein kaikkien läsnäolijoiden puhuneen eri kieliä, mutta Paavali sen sijaan kehottaa usein hillitsemään julkista kielilläpuhumista.
Paavali ja Luukas eri linjoilla?
Vaikka työtovereiden Paavalin ja Luukkaan ajatuksissa saattaa olla käsitteellisiä eroja, molempien mielestä kielillä puhuminen on hengen vaikuttamaa ja synnyttämää puhetta, oli se sitten tunnettua tai ”enkelten” kieltä. Paavali ei kuitenkaan liitä kielilläpuhumista Hengellä täyttymiseen, vaan puhuu siitä yhtenä armolahjoista. Luukas taas liittää kielilläpuhumisen Hengellä täyttymisen tunnusmerkiksi.
Raamatun mukaan jokainen ihminen saa Hengen uudestisyntyessään. Tämän lisäksi Raamatussa, ja erityisesti Luukkaan teksteissä, havaitaan uudestisyntymästä erillinen Hengellä täyttymiskokemus. Tämän erillisen kokemuksen ainoaksi ulkopuolisten selvästi havaitsemaksi merkiksi mainitaan kielillä puhuminen. Tämä ei tietenkään sulje pois mahdollisuutta, että Hengellä täyttyminen on mahdollista myös ilman mainittua merkkiä. Koska Henki jo ”asustaa” kaikissa uskovissa, erillisen täyttymiskokemuksen voisikin tulkita viittaavan Paavalin mainitsemaan armolahjaan. Ei ole raamatullista ajatella, että joku uskova olisi toista täyttyneempi Hengellä.
Raamatun painotus
Raamattu kiinnittää aina enemmän huomiota Hengellä täyttymisen seurauksiin, kuin sen ulkoisiin tunnusmerkkeihin. Jeesuksen korostama seuraus oli uskovan saama voima todistaa rohkeasti hänestä aina maailman ääriin asti. Muita Raamatun mainitsemia Hengen täyteyden seurauksia ovat esim. ihmeet, viisaus, parantaminen, kuolleiden herättäminen ja riivaajien ulosajo. Nämäkin todistavat Hengellä täyttymisen olevan eri asia kuin kielilläpuhuminen, sillä kaikki kielillä puhuvat eivät tee ihmeitä, vaan ovat pikemmin niiden tarpeessa. Toisaalta monet, jotka eivät puhu kielillä, tekevät esim. ihmeitä.
Kielillä puhuminen näyttäisi Raamatussa olevan eräs, mutta helposti havaittava tunnusmerkki uskoontulosta erilliselle Hengellä täyttymiskokemukselle. Toisaalta se on myös armolahja, jota Paavali kehottaa käyttämään itsensä rakentamiseksi. Raamatusta irtaantuneen vääristyneen ajattelun keskipisteenä ei kuitenkaan enää ole Hengellä täyttyminen, sen seuraukset tai itsensä rakentaminen, vaan itse kielillä puhuminen.
Kielillä puhumis -kokemus ei itsessään auta todistamaan opiskelu- ja työpaikoissa tai muussa arjen ympäristössä. Raamatun mukaan Jumala täyttää Hengellä, jotta uskovat voisivat rohkeasti olla juuri sitä, mitä ovat: Kaikkivaltiaan Jumalan valtakunnan edustajia ja valloittajia arkiympäristössään! (Apt. 1:8; 2:14-; 4:8; 4:31; 7:55; 9:17, 20). Kristuksen opetuslapsina kasvamisen seurauksena kiinnostuksen kohde vaihtuu itse kokemuksesta sen seurauksiin. Hengellä täyttymisen seurauksena lisääntyy rohkeus todistaa Kristuksesta ja näin edesauttaa Jumalan valtakunnan esiinmarssia.
Henkikaste ja kielilläpuhuminen sama asia?
Pyhän Hengen kasteen, ns. Hengellä täyttymisen ajatellaan usein olevan sama asia kuin kielilläpuhuminen. Yleisesti ilmaistaan henkilön ”täyttyneen Hengellä” tämän puhuttua ensimmäistä kertaa kielillä.
Raamattu lähestyy Hengen kastetta kahdella tapaa. Se puhuu kasteesta Pyhässä Hengessä, jonka tarkoituksena on varustaa uskovat palvelukseen tarvittavalla voimalla. Lisäksi Raamattuun sisältyy myös ajatus Pyhän Hengen kautta tapahtuvasta ”kasteesta,” joka liittää uskovan Kristuksen ruumiiseen eli seurakuntaan..
Opetus Hengen kasteen ja kielilläpuhumisen yhteydestä perustuu paljolti Apostolien tekojen kirjoittajan Luukkaan tekstiin, jonka ensisijainen tarkoitus oli antaa historiallisesti todenperäinen kuvaus Pyhän Hengen vaikutuksesta alkuseurakunnan elämään ja evankeliumin leviämiseen. Oppeja luodessa on pyritty tarkastelemaan Raamatun jaksoja, joiden ensisijaisena tarkoituksena on opillisten asioiden välittäminen seurakunnille, kuten on laita esim. useissa Paavalin kirjeissä. Luukas mainitsee usein kaikkien läsnäolijoiden puhuneen eri kieliä, mutta Paavali sen sijaan kehottaa usein hillitsemään julkista kielilläpuhumista.
Paavali ja Luukas eri linjoilla?
Vaikka työtovereiden Paavalin ja Luukkaan ajatuksissa saattaa olla käsitteellisiä eroja, molempien mielestä kielillä puhuminen on hengen vaikuttamaa ja synnyttämää puhetta, oli se sitten tunnettua tai ”enkelten” kieltä. Paavali ei kuitenkaan liitä kielilläpuhumista Hengellä täyttymiseen, vaan puhuu siitä yhtenä armolahjoista. Luukas taas liittää kielilläpuhumisen Hengellä täyttymisen tunnusmerkiksi.
Raamatun mukaan jokainen ihminen saa Hengen uudestisyntyessään. Tämän lisäksi Raamatussa, ja erityisesti Luukkaan teksteissä, havaitaan uudestisyntymästä erillinen Hengellä täyttymiskokemus. Tämän erillisen kokemuksen ainoaksi ulkopuolisten selvästi havaitsemaksi merkiksi mainitaan kielillä puhuminen. Tämä ei tietenkään sulje pois mahdollisuutta, että Hengellä täyttyminen on mahdollista myös ilman mainittua merkkiä. Koska Henki jo ”asustaa” kaikissa uskovissa, erillisen täyttymiskokemuksen voisikin tulkita viittaavan Paavalin mainitsemaan armolahjaan. Ei ole raamatullista ajatella, että joku uskova olisi toista täyttyneempi Hengellä.
Raamatun painotus
Raamattu kiinnittää aina enemmän huomiota Hengellä täyttymisen seurauksiin, kuin sen ulkoisiin tunnusmerkkeihin. Jeesuksen korostama seuraus oli uskovan saama voima todistaa rohkeasti hänestä aina maailman ääriin asti. Muita Raamatun mainitsemia Hengen täyteyden seurauksia ovat esim. ihmeet, viisaus, parantaminen, kuolleiden herättäminen ja riivaajien ulosajo. Nämäkin todistavat Hengellä täyttymisen olevan eri asia kuin kielilläpuhuminen, sillä kaikki kielillä puhuvat eivät tee ihmeitä, vaan ovat pikemmin niiden tarpeessa. Toisaalta monet, jotka eivät puhu kielillä, tekevät esim. ihmeitä.
Kielillä puhuminen näyttäisi Raamatussa olevan eräs, mutta helposti havaittava tunnusmerkki uskoontulosta erilliselle Hengellä täyttymiskokemukselle. Toisaalta se on myös armolahja, jota Paavali kehottaa käyttämään itsensä rakentamiseksi. Raamatusta irtaantuneen vääristyneen ajattelun keskipisteenä ei kuitenkaan enää ole Hengellä täyttyminen, sen seuraukset tai itsensä rakentaminen, vaan itse kielillä puhuminen.
Kielillä puhumis -kokemus ei itsessään auta todistamaan opiskelu- ja työpaikoissa tai muussa arjen ympäristössä. Raamatun mukaan Jumala täyttää Hengellä, jotta uskovat voisivat rohkeasti olla juuri sitä, mitä ovat: Kaikkivaltiaan Jumalan valtakunnan edustajia ja valloittajia arkiympäristössään! (Apt. 1:8; 2:14-; 4:8; 4:31; 7:55; 9:17, 20). Kristuksen opetuslapsina kasvamisen seurauksena kiinnostuksen kohde vaihtuu itse kokemuksesta sen seurauksiin. Hengellä täyttymisen seurauksena lisääntyy rohkeus todistaa Kristuksesta ja näin edesauttaa Jumalan valtakunnan esiinmarssia.
Kasvaessamme Kristuksen opetuslapsina kiinnostuksemme kohde vaihtuu kokemuksesta seurauksiin. Seurauksien etsiminen, rohkeus elää ja todistaa Jeesuksesta, hyödyttää Jumalan valtakunnan esiinmarssia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti