Julkaistu: Ristin Voitto 14.2. 2007
Kristus on jo voittanut synnin, vaikkei se ole täysin menettänyt voimaansa. Kristitty on armosta pelastettu jo nyt, vaikkei vielä täydellisesti. Hänen elämässään tulisi olla terve jännite jo toteutuneen ja vielä tulevan välillä.
”Jo nyt - ei vielä” on teologinen käsite, jota ei suoraan mainita Raamatussa, mutta joka löytyy Uuden testamentin rivien välistä. Se auttaa hahmottamaan Uuden testamentin opetuksia. Käsite viittaa katoavaan ja katoamattomaan eli nykyiseen ja tulevaan todellisuuteen. Kristityt maistelevat jo nyt tulevaa todellisuutta, joka ei vielä kaikessa voimassaan ole täyttynyt.
Jo nyt nautimme kristittyinä etuuksista, kuten sielun rauhasta, parantumisesta ja Hengen avusta vaelluksessa. Kaikki uskoontuloa seuraavat etuudet ovat kuitenkin vaillinaisia verratessa niitä vielä odottaviin täydelliseen sisäiseen ja ulkoiseen rauhaan, kuoleman ja sairauksien poissaoloon ja Hengessä elämiseen.
Jeesuksen opetukset ja Paavalin sovellutukset niistä muodostavat suurelta osin Uuden testamentin teologian. ”Jo nyt – ei vielä” näkyy Jeesuksen puheissa valtakunnasta, joka on jo nyt sisäisesti meissä, vaikka ei vielä ole toteutunut kaikessa voimassaan. Paavali, joka tulkitsee Jeesuksen sanomisia käytännön tasolle, vie käsitteen yksityiskohtaisempiin asioihin, kuten hengellisten lahjojen käyttöön.
Tervehenkinen ”jo nyt” nostaa rimaa
Tervehenkinen tulevan huomioon ottaminen keskittyy Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen sekä niitä seuranneisiin Hengen lahjoihin. Kristuksen ylösnousemus merkitsi aikakausien murrosta. Vaikka kristitty on vielä vankina ruumiissaan, hänen elämäänsä säätelee jo nyt tuleva täyttymys. Katoavan maailmanjärjestyksen arvot eivät enää ohjaa kristityn toimintaa ja valintoja. Tulevan Jumalan valtakunnan arvojen ja asenteiden tulisi olla jo nyt kristityn ohjenuora, vieläpä toteutettavissa Hengen avulla.
Tulevan valtakunnan mukainen elämä jo nyt edellyttää Paavalin mukaan esimerkiksi sitä, että kristittyjen keskinäiset riidat voidaan selvittää seurakunnan sisällä, siis ilman ulkopuolisia nykyisen maailmanjärjestyksen vallassa eläviä ihmisiä 1). Tulevassa ei myöskään ole eriarvoisuutta, ei orjaa eikä vapaata, miestä eikä naista, 2) vaan vallitsee täydellinen tasavertaisuus. Riitojen ja eriarvoisuuden poisto näyttää yhä sisältyvän ”ei vielä” toteutuneisiin ihanteisiin.
Oikein ymmärretty tulevan mukaan eläminen nostaa kristityn etiikkaa ja moraalia. Kristityn saama Pyhä Henki toteuttaa Hengen hedelmän vaikutuksia hänessä ja hänen elämänsä kautta.
Korostukset vaarallisia
Paavali varoittaa ihmisiä elämästä liikaa tulevassa jo nyt. Tämä voi johtaa ylihengelliseen tulkintaan omasta nykytilasta. Esimerkiksi korinttolaisten parissa kielilläpuhuminen ilmeisesti tulkittiin enkelien kieleksi, mistä näyttää seuranneen se, että kielilläpuhujat uskoivat olevansa jo lähes taivaan henkiolentoihin verrattavia. Oman hengellisyyden korostuksesta ja tavoittelusta seuraa hengellistä ylpeyttä ja muiden, esimerkiksi vähemmän kielilläpuhuvien, aliarviointia 3).
Ylihengellisyyden vaaroja on myös sinisilmäisyys muiden kristittyjen ja heidän motiiviensa suhteen. Kirkkohistoria on täynnä esimerkkejä, joissa toista kristittyä pidetään ensin ”enkelinä,” mutta tullaan sitten huijatuksi joko opillisesti tai taloudellisesti. Tulevan tavoittelussa jo nyt on vaarana myös asketismi, joka korinttilaisten keskuudessa ilmeni seksistä pidättäytymisenä jopa avioliitossa. Paavali kehottaakin aviopuolisoita täyttämään velvollisuutensa toisiaan kohtaan, sillä ei edes kristitty ole vielä vapautunut seksuaalisista haluistaan 4).
Yhtä vaarallista kuin ylihengellisyys on alisuorittaminen, joka voi olla seurausta liiallisesta epätäydellisyyden korostuksesta. Raamatusta tuttu hengellinen kilvoitus puuttuu, jos syrjäytetään pyrkimys toteuttaa tulevaa jo tässä ajassa, ja selitetään rikkeet sillä, että on mahdotonta yltää tulevan Jumalan valtakunnan arvojen mukaisiin edesottamuksiin.
Ei vielä –korostus voi saada vääriä ”ei voi vielä vaatiakaan” –korostukseksi. Ihminen antaa itselleen armoa sen sijaan, että kerjäisi ja saisi sitä Jumalalta. Tällaista ihmisen omaa armoa kutsutaan halvaksi armoksi, kun taas Jumalan armo on Kristuksen kalliisti ristillä maksamaa. Halvan armon varassa vaeltavalla kristityllä on suuri vaara alistua lihallisuutensa valtaan.
Jännite tuo tasapainoa
Kristityn elämässä on siis jatkuva jännite nykyisen ja tulevan olotilan välillä. Tilannetta tarkkailemalla, nöyryydellä ja tasapainoisella ”jo nyt – ei vielä” –käsitys vältetään sekä ylihengellisyyden että epätäydellisyyteen alistumisen karikot. Tasapainoinen kristitty purkaa jännitteen Raamatun hengen mukaisesti sekä kilvoitteluun että armossa lepäämiseen. Jumalan anteeksiantamus ja armo esikuvana opitaan antamaan itselle epäonnistumisia anteeksi muistaen kuitenkin se, että Hengen avulla pystytään parempaan.
Kristityn elämä on jännittävää siinä mielessä, että vaikka hänet on pelastettu ja lunastettu, silti pelastus on vajaa ja täyttymystä joutuu vielä odottamaan. Vasta tulevaisuudessa ihmisen ja luomakunnan suhde luojaansa ennallistetaan alkuperäistä vastaavaksi. Jo nyt Kristuksen hankkima pelastus on kuitenkin riittävä, jo nyt kristitty on puhdas ja täydellinen, mutta vasta Kristuksen toisen tulemuksen jälkeen toteutuvat Raamatun lupaukset täydellisestä lunastuksesta.
Kristitty on jo nyt täysin pyhä. Muuten emme kelpaisi täydellistä pyhyyttä vaativalle Jumalalle. Pyhyys ei kuitenkaan perustu omaan elämäämme ja ansioomme, vaan pyhyys saadaan Kristukselta.
1) 1. Kor. 6:1-4
2) Gal. 3:28
3) 1. Kor. 13:1, 18-22
4) 1. Kor. 7:1-6
Lähteet:
Collins, John J. ed. The Encyclopedia of Apocalypticism, Vol. 1. Continuum, 2000.
Fee, Gordon D. The First Epistle to the Corinthians: The New Testament Commentary on the New Testament. Eerdmans, 1987.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti