”Jo nyt - ei vielä” kiertyy apokalyptiikkaan ja eskatologiaan
Uuden testamentin teologian suositun tulkintakehyksen ”jo nyt – ei vielä” tausta näyttäisi olevan apokalyptiikassa. Se oli kristillisen ajanlaskun molemmin puolin suosittu uskonnollinen virtaus sekä juutalaisten että varhaiskristittyjen parissa. Ajatukset siirtyivät ihmisten mielistä paperille ja syntyi suuri joukko profeetallista kuvakieltä hyödyntäviä apokalypseja eli ilmestyskirjoja.
Apokalyptisen kirjallisuuden tunnusmerkkejä olivat esimerkiksi mm. historian jako kahteen aikakauteen, näiden aikakausien murroksen läheisyys eli vallitsevan aikakauden loppu, Messiaan ilmestyminen ja sitä seuraava hyvien palkitseminen sekä ylösnousemus ja pahan tuomio.
Jeesuksen opetuksessa on apokalyptisia piirteitä. Hänen puheidensa pääaihe on Jumalan valtakunta, joka on murtautumassa tai jo murtautunut näkymättömästä näkyvään. Se on jo nyt sisäisesti kristityissä, mutta myös erillinen vielä tuleva jakso. Tulevaisuuteen jää myös lopullinen voitto Saatanasta sekä yleinen ylösnousemus.
Myös Paavalin teologiassa vaikuttavat apokalyptiset kaksi aikakautta, joiden murrosta hän todisti. Lain aikakausi oli takana ja koittamassa oli armon aikakausi. Lain voima murtui ristillä ja armon alku sinetöitiin ylösnousemuksessa.
”Jo nyt – ei vielä” liittyy myös joko yleiseen eskatologiaan eli maailmanhistorian loppuun liittyvään tai henkilökohtaiseen eskatologiaan eli ihmisen kuoleman jälkeiseen kohtaloon. Pelastus perustuu armoon, mutta vielä ei ole koettu uskon ja toivon täyttymistä. Esimakua tulevasta tosin saadaan jo nyt monin tavoin, mutta esimerkiksi ruumiin ylösnousemusta ja ikuisuutta odotetaan Kristuksen toiseen tulemukseen saakka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti