Saarnaajan kirja on Raamatun väärinymmärretyimpiä kirjoja. Sitä pidetään pessimistisenä ja epähengellisenä kirjana. Sillä on saatettu perustella jopa uskonelämän kuivuuden olevan normaalia. Saarnaaja on kuitenkin elämänläheisimpiä Raamatun kirjoja. Se on kirjallisuuden mestariteoksia.
Kirjan englanninkielinen nimi ecclesiastes viittaa kreikankieliseen ekklesia -sanaan, joka tarkoittaa seurakuntaa. Seurakunnassa puhetta pitävä henkilö on luonnollisesti saarnaaja. Salomoa kirjoittajaksi puoltavat useat sisäiset viitteet: Kirjoittaja sanoo olevansa Daavidin poika, ja hallinneensa kuninkaana Jerusalemissa. Hän oli viisas hallitsija, jonka kuningaskunta tunnettiin yltäkylläisestä loistosta, jota Saarnaaja kuvaa. Lisäksi tiedetään, että Salomolla oli tapana koota kansa ja pitää heille opetustuokioita. Varmuutta tekijästä ei kuitenkaan ole, mutta kirja on Jumalan sanoma meille.
Saarnaaja paljastaa ihmisviisauden
Raamatunkirjat edustavat eri tyylejä, joita tulee tulkita niiden omilla ehdoilla. Saarnaajan kirja taas on viisauskirjallisuutta. Saarnaaja kuvaakin melkeinpä ironisoiden ihmisen viisautta ja rinnastaa sen Jumalan näkökulmaan. Se kuvaa elämän, luonnon ja historian kiertokulkua: elämä on turhuuden oravanpyörä erossa Jumalasta.
Pääavain Saarnaajaan on ymmärtää sen olevan kyyninen kuvaus onnen etsinnän turhuudesta ilman Jumalaa ja hänen sanaansa. Tuntiessaan uskonelämän turhauttavaksi, kukaan ei siis voi vedota Saarnaajan, jumalanmiehen kokeneen samoin.
Saarnaaja oli kokenut vaurauden, vallan, kunnian, kuuluisuuden ja hurmion. Nämä kaikki olivat turhuutta (1:2). Hän tiesi mistä hän puhui. Hän oli palvellut itseään.
Postmodernismi ihminen luottaa Saarnaajan lailla omaan järkeensä. Tämä johtaa helposti itsekeskeisyyteen, joka näkyy oman edun ja vaurauden etsinnässä. Yhteiskuntakin on eniten huolissaan talouden toimintaedellytyksien turvaamisesta, ei esimerkiksi vanhusten ja sairasten huollosta.
Saarnaaja paljastaa elämän realiteetit
Elämä on Saarnaajan kirjassa liian lyhyt henkäys ja pakeneva vietettäväksi itsekeskeisyyden kaltaisessa tyhmyydessä. Saarnaaja kohdisti kirjansa erityisesti nuoremmille. Runollisen kaunis teksti luvussa 12 kertoo kuinka ihmisen voimat ehtyvät, esim. kuulon heikkeneminen kuvataan ”myllyn äänen ohenemisena linnunlaulun kaltaiseksi”.
Luojaa onkin muistettava jo nuorena. Viisas Saarnaaja ei pitkästä iästään huolimatta löytänyt ratkaisua ongelmiin itsekeskeisestä omien tarpeiden palvelusta.
Saarnaajan jumalakeskeinen sisältö aukeaa Saarnaaja omilla tulkinnanavaimilla (12:11), joita kuvaillaan piikeiksi ja nauloiksi. Kirjan rakentuu kahdenlaisten kappaleiden vuorotteluun; ihmisen ja Jumalan näkökulmasta kertoviin. Piikki tarkoittaa härkien ohjaamiseen oikeaan suuntaan käytettyä ns. tutkainta. Piikit ohjaavat lukijaa oikeaan suuntaan, tunnistamaan tekstistä ihmisviisauden turhan tavoittelu. Naulojen tehtävänä taas on lyödä oikea totuus pysyvästi mieleemme. Ne osoittavat mitkä tekstin kohdat ovat oikeita Jumalan näkökulmasta
Saarnaajan elämässä on piikkejä ja nauloja
Piikit tunnistaa ihmisnäkökulmasta. Ne puhuvat esim. ”elämästä auringon alla” (2:18-23). Näitä kohtia Saarnaaja ei koskaan vahvista totuudeksi. Piikit osoittavat, että elämä ilman Jumalaa on turhaa. Saarnaajassa piikit koskettavat kaikkea, millä ihminen kuvittelee tulevansa onnelliseksi, rakkautta, rahaa, menestystä ja älykkyyttä. Naulat tunnistaa niiden Jumalan näkökulmasta. Nauloissa mainitaan aina Jumala ja hänen tekemisensä (esim. 2:24-26). Ne osoittavat elämän oikeat todellisuudet ihmisen pähkäilemien sijaan.
Yhdessä piikit ja naulat kertovat, että elämän perusta ei ole omistuksissa, kunnianhimossa tai hekumassa. Lukiessamme Saarnaajaa piikkien ja naulojen kautta se ei enää olekaan pessimistinen turhuuksien kuvaus. Siitä tulee ihmisen ja Jumalan ajattelumaailmojen eroa kuvaava kirjallinen taideteos.
Onko Saarnaajan saavutuksissa unelmia, jotka ovat elämässäsi ensimmäisellä sijalla? Asiat, joiden tulisi olla ykkösinä löytyvät kirjan loppukehotuksista (Saarn. 12:13). Niitä ovat Jumalan pelko ja hänen käskyjensä pitäminen. Ne ovat Saarnaajan mukaan ainoa tie elämän tarkoitukseen.
Saarnaaja elää viisaasti
Herran pelko on viisauden alku. Elämä, jossa Jumala ei ole läsnä, samaistetaan Saarnaajassa tyhmään elämään. Viisaus on aina Raamatussa sidottuna Jumalan tuntemiseen ja hänen tahtonsa mukaan elämiseen. Jumalan pelko on Vt:ssä hyvin yleinen termi. Se tarkoittaa Jumalan kunnioittamista, joka perustuu hänen tuntemiseensa.
Jumalan tunteminen synnyttää luottamusta ja toivoa häntä kohtaan, ja saa ihmisen nöyrtymään Jumalan edessä. Jos tunnet hänet, tiedät että Hänen pyhä luonteensa pakottaa hänet tuomitsemaan synnin. Herran pelko nöyrtyy tunnustamaan Jumalan vallan rankaista lakiensa rikkojaa. Jos tunnet hänet, tiedät että hän armahtaa sinut rakkautensa takia, jos koet tarvitsevasi hänen armoaan.
Jumalaa pelkäämättömät eivät koe tarvetta armoon. He määrittelevät itse omat lakinsa ihmisjärjellä, eivätkä tarvitse Raamatun Jumalaa mihinkään. Puhe Raamatun Jumalasta on ahdistavaa, koska se ei vastaa itse luotua kuvaa ihmisen omia tarpeita palvelevasta Jumalasta.
On normaali inhimillinen reaktio suojata itsensä puhtaan ja pyhän Jumalan edessä, kuten Adam ja Eva tekivät. Jos Herran pelkoa ei ole, ihminen suojaa itsensä taloudellisesti ja hengellisesti. Hengellinen suojaus näkyy hyvinä perinnetekoina ja sakramentteihin turvaamisena.
Saarnaajan elämän strategia
Tunnetko ketään, johon luotat, jota kunnioitat ja jonka edessä viitsit nöyrtyä. Jos tunnet toisen, tunnet hänen tahtonsa ja toiveensa. Jos kunnioitat jota kuta, haluat miellyttää häntä. Luotatko hänen sanaansa? Jos luotat Jumalaan, luotat hänen antamiinsa ohjeisiin ts. pidät hänen käskynsä.
Saarnaajan kiteyttää elämän strategiansa (12:13); Jumalan tunteminen on ainoa tie siihen, että asiat todella ovat parhain päin. Ota kiinni tästä viisaudesta. Nöyrry tarvitsemaan Jumalaa. Alita oman viisautesi mukanaan tuomat ajatuksesi ja unelmasi Jumalan viisauden alle. Se ei ole Saarnaajassakaan turhuutta!
Saarnaaja paljastaa ihmisviisauden
Raamatunkirjat edustavat eri tyylejä, joita tulee tulkita niiden omilla ehdoilla. Saarnaajan kirja taas on viisauskirjallisuutta. Saarnaaja kuvaakin melkeinpä ironisoiden ihmisen viisautta ja rinnastaa sen Jumalan näkökulmaan. Se kuvaa elämän, luonnon ja historian kiertokulkua: elämä on turhuuden oravanpyörä erossa Jumalasta.
Pääavain Saarnaajaan on ymmärtää sen olevan kyyninen kuvaus onnen etsinnän turhuudesta ilman Jumalaa ja hänen sanaansa. Tuntiessaan uskonelämän turhauttavaksi, kukaan ei siis voi vedota Saarnaajan, jumalanmiehen kokeneen samoin.
Saarnaaja oli kokenut vaurauden, vallan, kunnian, kuuluisuuden ja hurmion. Nämä kaikki olivat turhuutta (1:2). Hän tiesi mistä hän puhui. Hän oli palvellut itseään.
Postmodernismi ihminen luottaa Saarnaajan lailla omaan järkeensä. Tämä johtaa helposti itsekeskeisyyteen, joka näkyy oman edun ja vaurauden etsinnässä. Yhteiskuntakin on eniten huolissaan talouden toimintaedellytyksien turvaamisesta, ei esimerkiksi vanhusten ja sairasten huollosta.
Saarnaaja paljastaa elämän realiteetit
Elämä on Saarnaajan kirjassa liian lyhyt henkäys ja pakeneva vietettäväksi itsekeskeisyyden kaltaisessa tyhmyydessä. Saarnaaja kohdisti kirjansa erityisesti nuoremmille. Runollisen kaunis teksti luvussa 12 kertoo kuinka ihmisen voimat ehtyvät, esim. kuulon heikkeneminen kuvataan ”myllyn äänen ohenemisena linnunlaulun kaltaiseksi”.
Luojaa onkin muistettava jo nuorena. Viisas Saarnaaja ei pitkästä iästään huolimatta löytänyt ratkaisua ongelmiin itsekeskeisestä omien tarpeiden palvelusta.
Saarnaajan jumalakeskeinen sisältö aukeaa Saarnaaja omilla tulkinnanavaimilla (12:11), joita kuvaillaan piikeiksi ja nauloiksi. Kirjan rakentuu kahdenlaisten kappaleiden vuorotteluun; ihmisen ja Jumalan näkökulmasta kertoviin. Piikki tarkoittaa härkien ohjaamiseen oikeaan suuntaan käytettyä ns. tutkainta. Piikit ohjaavat lukijaa oikeaan suuntaan, tunnistamaan tekstistä ihmisviisauden turhan tavoittelu. Naulojen tehtävänä taas on lyödä oikea totuus pysyvästi mieleemme. Ne osoittavat mitkä tekstin kohdat ovat oikeita Jumalan näkökulmasta
Saarnaajan elämässä on piikkejä ja nauloja
Piikit tunnistaa ihmisnäkökulmasta. Ne puhuvat esim. ”elämästä auringon alla” (2:18-23). Näitä kohtia Saarnaaja ei koskaan vahvista totuudeksi. Piikit osoittavat, että elämä ilman Jumalaa on turhaa. Saarnaajassa piikit koskettavat kaikkea, millä ihminen kuvittelee tulevansa onnelliseksi, rakkautta, rahaa, menestystä ja älykkyyttä. Naulat tunnistaa niiden Jumalan näkökulmasta. Nauloissa mainitaan aina Jumala ja hänen tekemisensä (esim. 2:24-26). Ne osoittavat elämän oikeat todellisuudet ihmisen pähkäilemien sijaan.
Yhdessä piikit ja naulat kertovat, että elämän perusta ei ole omistuksissa, kunnianhimossa tai hekumassa. Lukiessamme Saarnaajaa piikkien ja naulojen kautta se ei enää olekaan pessimistinen turhuuksien kuvaus. Siitä tulee ihmisen ja Jumalan ajattelumaailmojen eroa kuvaava kirjallinen taideteos.
Onko Saarnaajan saavutuksissa unelmia, jotka ovat elämässäsi ensimmäisellä sijalla? Asiat, joiden tulisi olla ykkösinä löytyvät kirjan loppukehotuksista (Saarn. 12:13). Niitä ovat Jumalan pelko ja hänen käskyjensä pitäminen. Ne ovat Saarnaajan mukaan ainoa tie elämän tarkoitukseen.
Saarnaaja elää viisaasti
Herran pelko on viisauden alku. Elämä, jossa Jumala ei ole läsnä, samaistetaan Saarnaajassa tyhmään elämään. Viisaus on aina Raamatussa sidottuna Jumalan tuntemiseen ja hänen tahtonsa mukaan elämiseen. Jumalan pelko on Vt:ssä hyvin yleinen termi. Se tarkoittaa Jumalan kunnioittamista, joka perustuu hänen tuntemiseensa.
Jumalan tunteminen synnyttää luottamusta ja toivoa häntä kohtaan, ja saa ihmisen nöyrtymään Jumalan edessä. Jos tunnet hänet, tiedät että Hänen pyhä luonteensa pakottaa hänet tuomitsemaan synnin. Herran pelko nöyrtyy tunnustamaan Jumalan vallan rankaista lakiensa rikkojaa. Jos tunnet hänet, tiedät että hän armahtaa sinut rakkautensa takia, jos koet tarvitsevasi hänen armoaan.
Jumalaa pelkäämättömät eivät koe tarvetta armoon. He määrittelevät itse omat lakinsa ihmisjärjellä, eivätkä tarvitse Raamatun Jumalaa mihinkään. Puhe Raamatun Jumalasta on ahdistavaa, koska se ei vastaa itse luotua kuvaa ihmisen omia tarpeita palvelevasta Jumalasta.
On normaali inhimillinen reaktio suojata itsensä puhtaan ja pyhän Jumalan edessä, kuten Adam ja Eva tekivät. Jos Herran pelkoa ei ole, ihminen suojaa itsensä taloudellisesti ja hengellisesti. Hengellinen suojaus näkyy hyvinä perinnetekoina ja sakramentteihin turvaamisena.
Saarnaajan elämän strategia
Tunnetko ketään, johon luotat, jota kunnioitat ja jonka edessä viitsit nöyrtyä. Jos tunnet toisen, tunnet hänen tahtonsa ja toiveensa. Jos kunnioitat jota kuta, haluat miellyttää häntä. Luotatko hänen sanaansa? Jos luotat Jumalaan, luotat hänen antamiinsa ohjeisiin ts. pidät hänen käskynsä.
Saarnaajan kiteyttää elämän strategiansa (12:13); Jumalan tunteminen on ainoa tie siihen, että asiat todella ovat parhain päin. Ota kiinni tästä viisaudesta. Nöyrry tarvitsemaan Jumalaa. Alita oman viisautesi mukanaan tuomat ajatuksesi ja unelmasi Jumalan viisauden alle. Se ei ole Saarnaajassakaan turhuutta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti