JOHDANTO
Raamattua voi lähestyä pääasiassa kolmella tavalla. Lähestymistapa voi olla teologinen, jolloin tutkimuskohteena voivat olla esimerkiksi moraali ja Jumalan olemus. Paavalin kirjeet ovat hyvin teologisia. Toinen lähestymistapa on historiallinen, jolloin mielenkiinto kohdistuu kirjojen kirjoittajiin ja niiden alkuperään. Kolmas, ehkä ihmisläheisin, mutta samalla vierain tapa lähestyä Raamattua, on tutustua siihen kirjallisuutena.
Tämä teksti perustuu siihen tosiasiaan, että Raamatun sisällöstä lähes puolet on kertomuksia. Koska Raamattu on kirja, se on myös kirjallisuutta. Eikä mikä tahansa kirja, vaan kirjallisuuden huipputeos ja klassikko kaikilla mittareilla mitattuna.
Raamattu on rikas kirja myös siinä mielessä, että se sisältää runsaasti eri kirjallisuuslajeja tai –tyylejä. Se on ainutlaatuinen yhdistelmä runoutta, lauluja, sankarikertomuksia, elämänkertoja, vertauksia, sananlaskuja, historiaa tai vaikkapa filosofiaa, muutamia mainitaksemme. Mutta ennen kaikkea Raamattu sisältää käytännöllistä ja todellista elämää… ELÄMÄÄ!
Raamatun kertomusten tarkoituksena on opettaa. Ne sisältävät paljon sovellutusmahdollisuuksia erilaisiin elämäntilanteisiin. Lisäksi ne ovat inhimillisiä ja helposti muistettavia tarinoita muista ihmisistä. Kuulija muistaa, eläytyy, valitsee puolensa ja samaistuu kertomusten henkilöhahmoihin. Esimerkiksi kymmenen käskyä on huomattavasti vaikeampi muistaa kuin paljon sitä pidempi kertomus Daavidista ja Goljatista. Kertomukset työskentelevät lukijan mielikuvituksen parissa, jolloin jokainen saa siitä jotakin ja jokainen kiinnostuu tapahtumista.
Kertomuksen muodolla on aina tarkoituksensa. Kertomuksessa on aivan oma tekniikkansa, johon kuuluvat taustat, näyttämö, päähenkilö, huippu- ja yksityiskohdat. Kertomuksessa mikään ei ole tai mitään ei tapahdu tarkoituksetta. Kertomuksen lahjan antajana, siis viime kädessä Raamatun kertomuksien kertojana toimii Jumala.
Raamattua voi lähestyä pääasiassa kolmella tavalla. Lähestymistapa voi olla teologinen, jolloin tutkimuskohteena voivat olla esimerkiksi moraali ja Jumalan olemus. Paavalin kirjeet ovat hyvin teologisia. Toinen lähestymistapa on historiallinen, jolloin mielenkiinto kohdistuu kirjojen kirjoittajiin ja niiden alkuperään. Kolmas, ehkä ihmisläheisin, mutta samalla vierain tapa lähestyä Raamattua, on tutustua siihen kirjallisuutena.
Tämä teksti perustuu siihen tosiasiaan, että Raamatun sisällöstä lähes puolet on kertomuksia. Koska Raamattu on kirja, se on myös kirjallisuutta. Eikä mikä tahansa kirja, vaan kirjallisuuden huipputeos ja klassikko kaikilla mittareilla mitattuna.
Raamattu on rikas kirja myös siinä mielessä, että se sisältää runsaasti eri kirjallisuuslajeja tai –tyylejä. Se on ainutlaatuinen yhdistelmä runoutta, lauluja, sankarikertomuksia, elämänkertoja, vertauksia, sananlaskuja, historiaa tai vaikkapa filosofiaa, muutamia mainitaksemme. Mutta ennen kaikkea Raamattu sisältää käytännöllistä ja todellista elämää… ELÄMÄÄ!
Raamatun kertomusten tarkoituksena on opettaa. Ne sisältävät paljon sovellutusmahdollisuuksia erilaisiin elämäntilanteisiin. Lisäksi ne ovat inhimillisiä ja helposti muistettavia tarinoita muista ihmisistä. Kuulija muistaa, eläytyy, valitsee puolensa ja samaistuu kertomusten henkilöhahmoihin. Esimerkiksi kymmenen käskyä on huomattavasti vaikeampi muistaa kuin paljon sitä pidempi kertomus Daavidista ja Goljatista. Kertomukset työskentelevät lukijan mielikuvituksen parissa, jolloin jokainen saa siitä jotakin ja jokainen kiinnostuu tapahtumista.
Kertomuksen muodolla on aina tarkoituksensa. Kertomuksessa on aivan oma tekniikkansa, johon kuuluvat taustat, näyttämö, päähenkilö, huippu- ja yksityiskohdat. Kertomuksessa mikään ei ole tai mitään ei tapahdu tarkoituksetta. Kertomuksen lahjan antajana, siis viime kädessä Raamatun kertomuksien kertojana toimii Jumala.
ESTERIN KIRJA
Esterin kirjassa ei mainita Jumalaa kertaakaan sanallakaan. Se on sankarikertomus Esteristä, juutalaisesta orpotytöstä. Se on myös kertomus muutoksesta, joka tuossa tytössä tapahtuu. Ester muuttuu orvosta ensin kaunottareksi, sitten kuningattareksi. Lisäksi hän muuttuu pelkurista ja ympäristön arvoihin mukautujasta rohkeaksi uskonsa tunnustajaksi, joka saa jopa kansansa aseman ja kohtalon muuttumaan.
Esterin kirjan kuvaamat tapahtumat, muiden Raamatun kirjojen tapaan, eivät ole aina moraalisesti oikeita tai Jumalan tahdon mukaisia. Kertomuksen tyyliin kuuluukin opettaa oikeat ratkaisut oman ajattelun ja toiminnan seurausten sekä lopputulosten kautta.
KERTOMUS VOI ALKAA…
Olipa kerran kuningatar, joka jujutti juomareita. Hän asui isossa linnassa, jota hallitsi suuri kuningas Kserkses. Tämä oli viiniin ja naisiin menevä hienosteleva elostelija. Hän oli myös ympäristön mielipiteiden vanki, koska hänellä oli hieman heikko itsetunto suuren isän pienenä poikana.
Hänellä oli apunaan suurvisiiri Haman, joka oli oikea todellinen Ahmed Ahne. Haman oli arvostaan tarkka Kserkseksen ryyppykaveri, jolla oli myös heikko itsetunto. Se sai hänet jatkuvasti tarkkailemaan ympäristön suhtautumista itseensä. Hän oli Jumalan omien eli juutalaisten verivihollinen jo Saulin, Samuelin ja Agagin ajoilta (lue 2. Sam. 15).
Kuninkaalle oli myös juutalainen hoviherra, Mordokai. Tämä oli hyväntahtoinen ja vastuuntuntoinen mies, joka ei ottanut riskejä, eikä osaa hovin juonitteluihin.
Mordokai oli hyväntahtoisuudessaan adoptoinut orpotytön, Esterin. Tämä oli hänen kuolleen veljensä tyttö. Ester oli kaunis nuori neitsyt, joka ilmeisesti sähköisti tunnelman ympärillään. Miehet tulivat hänen läheisyydessään levottomiksi ja yrittivät enemmän kuin olisi tarvinnutkaan. Ester oli ns. uskovan kodin lapsi ja kuuliainen sijaisvanhemmilleen.
Mahtava kuningas Kserkses hallitsi Persiassa, joka oli nykyisen Iranin alueella. Persian pääkaupunki oli Suusa, joka tuon ajan maailman suurimman valtakunnan napa. Mutta mitä Suusassa tapahtui 2500 vuotta sitten?
Kserkses istui valtaistuimella mahtavan isänsä kuoleman jälkeen kolmatta vuottaan. Hän oli mahtipontisesti yrittänyt valloittaa loput läntisestä maailmasta, jota hänen isänsä ei ehtinyt tehdä. Mutta… Kserkses kärsi kreikkalaisille kolme peräkkäistä tappiota! Yhden niistä seuraus oli meidän päivinämmekin tuttu Maraton –juoksu.
Mitä hänen vielä hallitsemiensa itäisten maitten kuninkaat ajattelisivat tappioista? Hyökkäisivätkö he heikentyneen suurkuninkaansa kimppuun? Kserkses saa mielestään hyvän tuuman. Hän kutsuu kaikki vasallikuninkaansa Suusaan juhlimaan peitelläkseen heikkouttaan ja pahaa mieltään. Viini virtasi ja aarteita leviteltiin kaikkien nähtäväksi kaiken kaikkiaan puoli vuotta. Juhla huipentui koko kaupungille järjestettäviin viikon juominkeihin.
Viikon loppupuolella pahassa pöhnässä oleva Kserkses saa vielä uuden, omasta mielestään hyvän idean. Hän päättää näyttää kaikille vasalleille kuningatarvaimonsa Vastin, joka oli kauneudestaan kuuluisa. Nyt Kserkses kuitenkin kokee yllättävän takaiskun yllättävältä taholta. Hänen vaimonsa Vasti ei ole innostunut esittelemään sulojaan kruunu päässä Kserkseksen humalaiselle seurueelle.
Kuningas suuttuu hirvittävästi ja masentuu tyystin. Ensin häntä nöyryyttivät kreikkalaiset, nyt hänen oma vaimonsa hyppii hänen silmilleen kaikkien vieraiden nähden. Eihän tästä mitään tule!, hän ajattelee.
Neuvonantajat keksivät kuitenkin keinon palauttaa Kserkseksen maine ja kunnia. He laativat lain, jolla Vasti tuomitaan loppuiäkseen haaremin lukkojen taakse. Mikä Kserkseksestä mahtavinta, neuvonantajat järjestävät kuninkaalle aivan omat missikisat. Kuninkaan lähetit kiertäisivät ympäri valtakunnan ja koppaisivat kaikki parhaimmat nuoret naiset kuningasta ilahduttamaan. Hyvä idea!, ajatteli Kserkses.
Ester tuotiin linnaan muiden missien kanssa. Esterin kohtalo ei varmasti ollut hartaalla uskovaiselle kasvatti-isä Mordokaille mieleen, mutta hän kehotti Esteriä olemaan hiljaa uskostaan ja juutalaisesta taustastaan. Se ei varmasti ollut rehellinen ja suoraselkäinen ratkaisu. Ehkäpä hän jopa ajatteli hyötyvänsä Esteristä. Joka tapauksessa hän kierteli koko ajan linnan liepeillä.
Vähän ajan kuluttua naisia alkoi virrata kuninkaan linnaan. Jokainen neito sai viettää vain yhden yön kuninkaan kanssa. Se oli privaatti uimapuku- ja kykyjenosoittamiskierros. Jos tyttö ei kuninkaan mielestä ollut ”hyvä”, hänet suljettiin loppuiäksi haaremiin Vastin seuraan.
Tyttöjä oli niin paljon, että saattoi kulua melkein neljä vuotta ennen kuin Esterin vuoro tuli osoittaa vaimon taitonsa kuninkaalle. Ester oli niin pätevä yövieras, että Kserkses mieltyi häneen välittömästi. Ester voitti kuningatarkisan. Hienoa, mutta huonoa - sillä alkoi Esterin kaksoiselämä!
- Esterillä oli uskovaisen kodin tausta, mutta haaremissa kaikki perustui vain fysiikkaan.
- Esterin täytyi tinkiä monista periaatteistaan ja kotikasvatuksensa arvoista ja asenteista, hän esimerkiksi söi epäpuhdasta ja saastaista ruokaa.
- Ester meni naimisiin uskomattoman miehen kanssa, erittäin kyseenalaisen ja lyhyen seurustelun jälkeen. Vierasuskoinen mies ei ollut Mordokaista tai juutalaisista yleensäkään soveliasta.
- Ester esiintyi koko ajan salanimellä Ester, vaikka hänen juutalainen nimensä oli Hadassa.
- Hovissa ei kukaan tiennyt, että Ester oli juutalainen, eli Jumalan omaisuuskansaa. Ester ehti olla kuningattarena viisi vuotta, ja hovissa ilmeisesti jopa seitsemän tai kahdeksan vuotta (Est. 2. ja 4.) ennen kuin hän joutui kertomaan uskostaan.
- Hän joutui nielemään ajatuksensa, sillä hän ei voinut hyväksynyt kaikkea, mitä hänelle tai hänen ympärillään tapahtui.
Esterin kunniaksi järjestettiin pidot. Ne olivat kuitenkin vain politiikkaa, ne tarjosivat hyvän syyn osoittaa Kserkseksen mahtia vasallikuninkaille. Heitä lahjottiin runsailla lahjoilla ja verohelpotuksilla. Lisäksi Kserkses sai taas hyvän syyn ryypätä.
Joitakin Kserkseksen tyyli ja tapa hallita ei miellyttänyt. He alkoivat suunnitella tämän salamurhaa. Mordokai oli Esterin kuningattareksi tulon jälkeen päässyt – yllätys, yllätys - hoviin töihin. Hän sai vihiä salamurhasta, ja vasikoi hankkeen. Hänen ansionsa menivät kuitenkin muiden piikkiin, eikä hän saanut palveluksestaan tavan mukaista palkkiota. Terroristit sen sijaan tapettiin!
Hoviin oli tullut töihin myös nousukas Haman, joka pääsi pian "soulmatensa" kuninkaan kaveriksi. Hän alkoi tarkkailla, miten ihmiset suhtautuivat hänen arvovaltaansa. Lisäksi hän määräsi kaikki kumartamaan itseään. Oli kuitenkin yksi ihminen, joka ei pokkuroinut hänelle. Tuo henkilö oli Esterin adoptoinut Mordokai.
Hamania ryydytti! Sitten hän kuuli Mordokain olevan juutalainen, ja muisti esi-isänsä Agagin kohtalon juutalaisen Samuelin käsissä. Haman päättää ratkaista juutalaisongelman kerralla. Hän haluaa pistää koko kansan kerralla lihoiksi! Tyypillinen reaktio heikolta mieheltä, joka muistuttaa erästä tapausta toisen maailmansodan ajoilta …
Haman oli niin julma, että hän päätti arpoa päivän, jolloin kansalaiset saisivat tappaa juutalaisia ilman rangaistusta. Hän keksi lisäksi mieleisensä houkuttimen, juutalaisen tappaja saisi pitää tämän omaisuuden. Arpa kansanmurhalle lankesi vuoden päähän.
Purim -juhlaa vietetään yhä Israelissa (arpa on hepreaksi pur) tuon päivän muistoksi. Juhlapäivänä on tapana pukeutua valeasuihin. Tyttöjen suosikkiasu on yhä yllättäen prinsessan puku.
Jumalan omia syytettiin jo silloin samasta asiasta kuin myöhemmin Jeesusta. Heidän väitettiin olevan kuninkaan ja hänen hallintonsa vastustajia. Uskovia syytetään yhä tänä päivänäkin siitä, että heidän ”lakinsa” ja ”kuninkaansa” ovat erilaisia kuin muulla kansalla. He eivät suostu kumartamaan yhteiskunnan yleisiä mielipiteitä tai mukautumaan sen väärään arvomaailmaan.
Vuosi aikaan kansanmurhaan. Esterin kirjan kerronta tiivistyy…
Kertomus paljastaa ristiriidan. Pikalähettien juoksuttaessa murhakäskyä ympäri valtakuntaa, ka kansalaisten ihmetellessä määräystä, Kserkseksen ja Hamanin kerrotaan vain istuvan muina miehinä ryyppäämässä.
Mordokai ei voi enää seurata asioita sivusta. Hän lähtee Esterin puheille. Ester ei omassa haaremissaan tiennyt valtakunnan asioista tai murhamääräyksestä mitään. Ester säikähtää vain sitä, että hänen suruasuun puettu juutalainen setänsä ilmestyy haaremin portille. Paljastuisiko hänen kaksoiselämänsä? Hän ei uskalla itse mennä setäänsä vastaan, vaan lähettää portille luottoeunukkinsa.
Eunukki tuo Esterille sedän viestin, joka saa hänen sydämensä jyskämään vielä enemmän. Hänenkö pitäisi puhua tuhoon tuomittujen heimolaistensa puolesta? Kukaan ei tiennyt hänestä, valerooli toimi hyvin, hän saattaisi selviytyä kansanmurhasta kuin koira veräjästä. Kenellekään ei sitä paitsi vielä ollut tapahtunut mitään pahaa, vain Esterin omatunto oli hieman kärsinyt.
Eunukki tuo Mordokaille viestin: ”En uskalla, eikä se onnistu, sillä kuningas ei ole pitkään aikaan muutenkaan ollut kiinnostunut minun näkemisestä!”
Portilta tulee tiukka viesti takaisin: ”Vaikka asutkin kuninkaan palatsissa, älä kuvittele, että voit juutalaisista yksin pelastaa henkesi. Jos sinä nyt tässä tilanteessa pysyt vaiti, niin juutalaiset kyllä saavat avun ja pelastuksen muualta, mutta sinua ja isäsi sukua kohtaa tuho. Ja kukaties sinusta tulikin kuningatar vain tällaisia aikoja varten.” (Est. 4:14- ).
Esterin sydän murtuu, mieli muuttuu, yläkerta ottaa hänet kiinni. Hän tekee oikean ratkaisun! Hän haluaa muuttua, hän aikoo rukoilla ja paastota asian puolesta, ja toivoo muiden Jumalan omien tukevan häntä tässä taistelussa. Ester haluaa kaikkien olevan yhdessä yhteisen asian takana. Jos heidän käy huonosti, niin he kuolevat ainakin oikean asian puolesta.
Kolmen päivän kuluttua Ester on saanut viisautta. Hänellä on suunnitelma, jonka toivoo vetelevän naruista kuningasta. Hän siirtyy naisellisimpaan asuunsa puettuna valtaistuinsalin oviaukkoon hengailemaan. Sisään ei edes hän, kuningatar Ester, voinut mennä kutsumatta. Kserkses huomaa Esterin keikistelyn, muistaa hyvät hetket kuningattaren kanssa, heltyy ja pyytää hänet sisään kysyen: ”Mitä sinulla Esterini on mielessä?”
”Ei tässä mitään, olisin vain halunnut järjestää juhlat sinulle ja parhaalle kamullesi Hamanille.” Tämä on bailukuninkaalle mieluinen ajatus. Juhlat onnistuvat mainiosti, viini virtaa, ruoka maittaa ja juttu lentää. Loppuillasta Haman lupailee jo puolet valtakunnasta Esterille. Ester voittaa kiusauksen ja pysyy suunnitelmassaan: ”Haluaisin vain järjestää huomenna uudet juhlat teille kahdelle”, Ester pyytää muina naisina. Herrat eivät voineet kuvitella parempaa ideaa!
Haman hoippuu pippaloista kotia päin hyvällä mielellä. Itse kuningatar oli halunnut hänet juhliinsa. ”Olen minä kova jätkä!”, hän ajattelee. Kotimatkalla hyvä mieli haihtuu, sillä häntä vastaan tulee taas niska jäykkänä tuo juutalainen Mordokai. Ei pienintäkään elettä kumarruksen suuntaan!
Kotona vaimo ja naapurin väki saavat kuulla höystetyt tarinat pippaloista ja Hamanin erinomaisuudesta. Hän kertoo myös ainoasta elämää vielä risovasta asiasta, Mordokaista. Vaimo antaa hänelle neuvon: ”Rakenna hirsipuu, ja pyydä kamultasi kuninkaalta lupa hirttää Mordokai omaan pihaasi.”
Eipä aikaakaan, kun hirsipuu on pystyssä. Haman päättää heti aamulla ensitöikseen mennä kysymään kuninkaan lupa hirttää Mordokai siihen. Silmukka kiristyy Mordokain ja juutalaisten ympärillä. Elinaikaa näyttää olevan vain muutamia tunteja.
Haman nukkuu yönsä hyvin nähden unta Mordokaista kiikkumassa hirressä. Kserkses sen sijaan nukkuu huonosti. Hän pyytää vartijoitaan lukemaan jotain unettavaa. Nämä alkavat lukea kuninkaan virallisia muistiinpanoja vuosien takaa.
Yllättäin jostain putkahtaa esiin Mordokain apu salamurhan estämisessä. Kserkses hämmästyy: ”Eikö Mordokaita ole palkittu mitenkään tästä, olenhan hänelle henkeni velkaa. Mikä voisi olla tarpeeksi arvokas palkinto tuollaiselle miehelle?” Tätä pohdiskellessa koittaa aamu, ja Haman pyyhältää innoissaan sisään. Hän ehtii jo aukaista suunsa julmaa pyyntöään varten, mutta Kserkses vie sanat hänen suustaan. ”Mitä haluaisit itsellesi tehtävän, jos kuningas haluaisi palkita sinut?”, Kserkses kysyy.
Haman innostuu, luulllen kuninkaan puhuvan hänestä itsestään ja kertoo heikon miehen unelman: Hänet pitäisi laittaa kuninkaan hevosen selkään kuninkaan käyttämissä vaatteissa. Lisäksi jonkun hovin arvostetun työntekijän pitäisi juosta hepoven vieressä ylistystä hänelle kaiuttaen. Kserkses ilahtuu hyvästä ja halvasta ideasta ja tiputtaa pommin Hamanin niskaan. ”Meneppä kuule ja toteuta tuo unelma Mordokaille”, hän sanoo.
Hamanin elämän raskain päivä alkaa. Hän juoksee hikisenä koko päivän Mordokain hevosen vieressä ylistystä tälle kailottaen. Naama punaisena häpeästä ja vihasta Haman kömpii kotiinsa lohdutusta saamaan. Kun vaimo saa kuulla Mordokain olevan juutalainen, hän sanoo kaiken Hamanin toivon olvan mennyttä. Haman masentuu vielä lisää, kukaan ei tunnu ymmärtävän häntä, ei edes oma kotiväki. Samassa kuninkaan lähetti saapuu noutamaan hänet hilpeisiin juhliin. Haman on kuitenkin jo kalpea ja hiljaa.
Juhlat etenevät totuttuun tyyliin, ja taas loppuillasta kuningas alkaa kyselemään Esterin toiveita. Nyt aika on sopiva! Ester paljastaa olevansa juutalainen, mutta rukoilee kuninkaalta: ”Pelasta minut, ja minun kansani! Minut halutaan tappaa!”
Kuningas kömpii raivoissaan pystyyn. ”Kuka uskaltaa vainota minun kuningatartani?”, hän kysyy suuttuneena. Nyt napsahtaa viimeinen niitti Hamanin arkkuun. ”Se on tuo paha Haman!”, Ester itkee ja osoittaa sormella nopeasti selviävää juhlavierasta.
Kuningas suuttuu niin rajusti, että joutuu lähtemään puutarhaan hetkeksi jäähylle. Haman käyttää viimeisen oljenkortensa, ja yrittää rukoilla Esteriä säästämään henkensä. Humalassa Haman kuitenkin kompuroi ja lysähtää Esterin päälle divaanille. Samassa kuningas palaa huoneeseen ja mitä hän sumuisilla silmillään näkeekään; Hamanin kopeloimassa hänen vaimoaan! Aivan mahdoton mies!
Saman tien Hamanin kasvot peitetään säkillä, ja kuin sattumalta eräs kuninkaan henkivartijoista tietää Hamanin pihalla olevan valmiin hirsipuun. Näin Jumalan omien vainoojan tie päättyi itse hänen itse rakentamaansa ansaan.
Mordokaista tehdään suurvisiiri Hamanin tilalle. Kuninkaan käsky kumotaan. Kertomus Esterin viisaudesta leviää ja kaikki kansat alkavat ihailla häntä ja muita Jumalan omia, juutalaisia.
Ester nousi rohkeasti oikeaan aikaan tekemään täyttä totta elämässään. Hän sai ylhäältä viisautta ja ryhtyi vastarintaan ympäristön väärää elämänmenoa kohtaan.
Pelkäätkö sinä tulla tunnistetuksi Jumalan omana? Pelkäätkö mitä se maksaa, tai sen mahdollisia seurauksia? Joudutko sinä jatkuvasti rikkomaan periaatteitasi ja omaatuntoasi vastaan? Alkanut valehtelun ja petoksen kierre vain pahenee ajan myötä! Myöhemmin sitä on vain vaikeampi katkaista. On normaalia, että muutos pelottaa!
Esterin kirja rohkaisee meitä muuttumaan, jos siihen on tarvetta. Älä pelkää muuttua! Jumala antaa sinulle tarvittavan rohkeuden ja viisauden valita oikea aika, paikka ja tapa.
Esterin kirjassa ei mainita Jumalaa kertaakaan sanallakaan. Se on sankarikertomus Esteristä, juutalaisesta orpotytöstä. Se on myös kertomus muutoksesta, joka tuossa tytössä tapahtuu. Ester muuttuu orvosta ensin kaunottareksi, sitten kuningattareksi. Lisäksi hän muuttuu pelkurista ja ympäristön arvoihin mukautujasta rohkeaksi uskonsa tunnustajaksi, joka saa jopa kansansa aseman ja kohtalon muuttumaan.
Esterin kirjan kuvaamat tapahtumat, muiden Raamatun kirjojen tapaan, eivät ole aina moraalisesti oikeita tai Jumalan tahdon mukaisia. Kertomuksen tyyliin kuuluukin opettaa oikeat ratkaisut oman ajattelun ja toiminnan seurausten sekä lopputulosten kautta.
KERTOMUS VOI ALKAA…
Olipa kerran kuningatar, joka jujutti juomareita. Hän asui isossa linnassa, jota hallitsi suuri kuningas Kserkses. Tämä oli viiniin ja naisiin menevä hienosteleva elostelija. Hän oli myös ympäristön mielipiteiden vanki, koska hänellä oli hieman heikko itsetunto suuren isän pienenä poikana.
Hänellä oli apunaan suurvisiiri Haman, joka oli oikea todellinen Ahmed Ahne. Haman oli arvostaan tarkka Kserkseksen ryyppykaveri, jolla oli myös heikko itsetunto. Se sai hänet jatkuvasti tarkkailemaan ympäristön suhtautumista itseensä. Hän oli Jumalan omien eli juutalaisten verivihollinen jo Saulin, Samuelin ja Agagin ajoilta (lue 2. Sam. 15).
Kuninkaalle oli myös juutalainen hoviherra, Mordokai. Tämä oli hyväntahtoinen ja vastuuntuntoinen mies, joka ei ottanut riskejä, eikä osaa hovin juonitteluihin.
Mordokai oli hyväntahtoisuudessaan adoptoinut orpotytön, Esterin. Tämä oli hänen kuolleen veljensä tyttö. Ester oli kaunis nuori neitsyt, joka ilmeisesti sähköisti tunnelman ympärillään. Miehet tulivat hänen läheisyydessään levottomiksi ja yrittivät enemmän kuin olisi tarvinnutkaan. Ester oli ns. uskovan kodin lapsi ja kuuliainen sijaisvanhemmilleen.
Mahtava kuningas Kserkses hallitsi Persiassa, joka oli nykyisen Iranin alueella. Persian pääkaupunki oli Suusa, joka tuon ajan maailman suurimman valtakunnan napa. Mutta mitä Suusassa tapahtui 2500 vuotta sitten?
Kserkses istui valtaistuimella mahtavan isänsä kuoleman jälkeen kolmatta vuottaan. Hän oli mahtipontisesti yrittänyt valloittaa loput läntisestä maailmasta, jota hänen isänsä ei ehtinyt tehdä. Mutta… Kserkses kärsi kreikkalaisille kolme peräkkäistä tappiota! Yhden niistä seuraus oli meidän päivinämmekin tuttu Maraton –juoksu.
Mitä hänen vielä hallitsemiensa itäisten maitten kuninkaat ajattelisivat tappioista? Hyökkäisivätkö he heikentyneen suurkuninkaansa kimppuun? Kserkses saa mielestään hyvän tuuman. Hän kutsuu kaikki vasallikuninkaansa Suusaan juhlimaan peitelläkseen heikkouttaan ja pahaa mieltään. Viini virtasi ja aarteita leviteltiin kaikkien nähtäväksi kaiken kaikkiaan puoli vuotta. Juhla huipentui koko kaupungille järjestettäviin viikon juominkeihin.
Viikon loppupuolella pahassa pöhnässä oleva Kserkses saa vielä uuden, omasta mielestään hyvän idean. Hän päättää näyttää kaikille vasalleille kuningatarvaimonsa Vastin, joka oli kauneudestaan kuuluisa. Nyt Kserkses kuitenkin kokee yllättävän takaiskun yllättävältä taholta. Hänen vaimonsa Vasti ei ole innostunut esittelemään sulojaan kruunu päässä Kserkseksen humalaiselle seurueelle.
Kuningas suuttuu hirvittävästi ja masentuu tyystin. Ensin häntä nöyryyttivät kreikkalaiset, nyt hänen oma vaimonsa hyppii hänen silmilleen kaikkien vieraiden nähden. Eihän tästä mitään tule!, hän ajattelee.
Neuvonantajat keksivät kuitenkin keinon palauttaa Kserkseksen maine ja kunnia. He laativat lain, jolla Vasti tuomitaan loppuiäkseen haaremin lukkojen taakse. Mikä Kserkseksestä mahtavinta, neuvonantajat järjestävät kuninkaalle aivan omat missikisat. Kuninkaan lähetit kiertäisivät ympäri valtakunnan ja koppaisivat kaikki parhaimmat nuoret naiset kuningasta ilahduttamaan. Hyvä idea!, ajatteli Kserkses.
Ester tuotiin linnaan muiden missien kanssa. Esterin kohtalo ei varmasti ollut hartaalla uskovaiselle kasvatti-isä Mordokaille mieleen, mutta hän kehotti Esteriä olemaan hiljaa uskostaan ja juutalaisesta taustastaan. Se ei varmasti ollut rehellinen ja suoraselkäinen ratkaisu. Ehkäpä hän jopa ajatteli hyötyvänsä Esteristä. Joka tapauksessa hän kierteli koko ajan linnan liepeillä.
Vähän ajan kuluttua naisia alkoi virrata kuninkaan linnaan. Jokainen neito sai viettää vain yhden yön kuninkaan kanssa. Se oli privaatti uimapuku- ja kykyjenosoittamiskierros. Jos tyttö ei kuninkaan mielestä ollut ”hyvä”, hänet suljettiin loppuiäksi haaremiin Vastin seuraan.
Tyttöjä oli niin paljon, että saattoi kulua melkein neljä vuotta ennen kuin Esterin vuoro tuli osoittaa vaimon taitonsa kuninkaalle. Ester oli niin pätevä yövieras, että Kserkses mieltyi häneen välittömästi. Ester voitti kuningatarkisan. Hienoa, mutta huonoa - sillä alkoi Esterin kaksoiselämä!
- Esterillä oli uskovaisen kodin tausta, mutta haaremissa kaikki perustui vain fysiikkaan.
- Esterin täytyi tinkiä monista periaatteistaan ja kotikasvatuksensa arvoista ja asenteista, hän esimerkiksi söi epäpuhdasta ja saastaista ruokaa.
- Ester meni naimisiin uskomattoman miehen kanssa, erittäin kyseenalaisen ja lyhyen seurustelun jälkeen. Vierasuskoinen mies ei ollut Mordokaista tai juutalaisista yleensäkään soveliasta.
- Ester esiintyi koko ajan salanimellä Ester, vaikka hänen juutalainen nimensä oli Hadassa.
- Hovissa ei kukaan tiennyt, että Ester oli juutalainen, eli Jumalan omaisuuskansaa. Ester ehti olla kuningattarena viisi vuotta, ja hovissa ilmeisesti jopa seitsemän tai kahdeksan vuotta (Est. 2. ja 4.) ennen kuin hän joutui kertomaan uskostaan.
- Hän joutui nielemään ajatuksensa, sillä hän ei voinut hyväksynyt kaikkea, mitä hänelle tai hänen ympärillään tapahtui.
Esterin kunniaksi järjestettiin pidot. Ne olivat kuitenkin vain politiikkaa, ne tarjosivat hyvän syyn osoittaa Kserkseksen mahtia vasallikuninkaille. Heitä lahjottiin runsailla lahjoilla ja verohelpotuksilla. Lisäksi Kserkses sai taas hyvän syyn ryypätä.
Joitakin Kserkseksen tyyli ja tapa hallita ei miellyttänyt. He alkoivat suunnitella tämän salamurhaa. Mordokai oli Esterin kuningattareksi tulon jälkeen päässyt – yllätys, yllätys - hoviin töihin. Hän sai vihiä salamurhasta, ja vasikoi hankkeen. Hänen ansionsa menivät kuitenkin muiden piikkiin, eikä hän saanut palveluksestaan tavan mukaista palkkiota. Terroristit sen sijaan tapettiin!
Hoviin oli tullut töihin myös nousukas Haman, joka pääsi pian "soulmatensa" kuninkaan kaveriksi. Hän alkoi tarkkailla, miten ihmiset suhtautuivat hänen arvovaltaansa. Lisäksi hän määräsi kaikki kumartamaan itseään. Oli kuitenkin yksi ihminen, joka ei pokkuroinut hänelle. Tuo henkilö oli Esterin adoptoinut Mordokai.
Hamania ryydytti! Sitten hän kuuli Mordokain olevan juutalainen, ja muisti esi-isänsä Agagin kohtalon juutalaisen Samuelin käsissä. Haman päättää ratkaista juutalaisongelman kerralla. Hän haluaa pistää koko kansan kerralla lihoiksi! Tyypillinen reaktio heikolta mieheltä, joka muistuttaa erästä tapausta toisen maailmansodan ajoilta …
Haman oli niin julma, että hän päätti arpoa päivän, jolloin kansalaiset saisivat tappaa juutalaisia ilman rangaistusta. Hän keksi lisäksi mieleisensä houkuttimen, juutalaisen tappaja saisi pitää tämän omaisuuden. Arpa kansanmurhalle lankesi vuoden päähän.
Purim -juhlaa vietetään yhä Israelissa (arpa on hepreaksi pur) tuon päivän muistoksi. Juhlapäivänä on tapana pukeutua valeasuihin. Tyttöjen suosikkiasu on yhä yllättäen prinsessan puku.
Jumalan omia syytettiin jo silloin samasta asiasta kuin myöhemmin Jeesusta. Heidän väitettiin olevan kuninkaan ja hänen hallintonsa vastustajia. Uskovia syytetään yhä tänä päivänäkin siitä, että heidän ”lakinsa” ja ”kuninkaansa” ovat erilaisia kuin muulla kansalla. He eivät suostu kumartamaan yhteiskunnan yleisiä mielipiteitä tai mukautumaan sen väärään arvomaailmaan.
Vuosi aikaan kansanmurhaan. Esterin kirjan kerronta tiivistyy…
Kertomus paljastaa ristiriidan. Pikalähettien juoksuttaessa murhakäskyä ympäri valtakuntaa, ka kansalaisten ihmetellessä määräystä, Kserkseksen ja Hamanin kerrotaan vain istuvan muina miehinä ryyppäämässä.
Mordokai ei voi enää seurata asioita sivusta. Hän lähtee Esterin puheille. Ester ei omassa haaremissaan tiennyt valtakunnan asioista tai murhamääräyksestä mitään. Ester säikähtää vain sitä, että hänen suruasuun puettu juutalainen setänsä ilmestyy haaremin portille. Paljastuisiko hänen kaksoiselämänsä? Hän ei uskalla itse mennä setäänsä vastaan, vaan lähettää portille luottoeunukkinsa.
Eunukki tuo Esterille sedän viestin, joka saa hänen sydämensä jyskämään vielä enemmän. Hänenkö pitäisi puhua tuhoon tuomittujen heimolaistensa puolesta? Kukaan ei tiennyt hänestä, valerooli toimi hyvin, hän saattaisi selviytyä kansanmurhasta kuin koira veräjästä. Kenellekään ei sitä paitsi vielä ollut tapahtunut mitään pahaa, vain Esterin omatunto oli hieman kärsinyt.
Eunukki tuo Mordokaille viestin: ”En uskalla, eikä se onnistu, sillä kuningas ei ole pitkään aikaan muutenkaan ollut kiinnostunut minun näkemisestä!”
Portilta tulee tiukka viesti takaisin: ”Vaikka asutkin kuninkaan palatsissa, älä kuvittele, että voit juutalaisista yksin pelastaa henkesi. Jos sinä nyt tässä tilanteessa pysyt vaiti, niin juutalaiset kyllä saavat avun ja pelastuksen muualta, mutta sinua ja isäsi sukua kohtaa tuho. Ja kukaties sinusta tulikin kuningatar vain tällaisia aikoja varten.” (Est. 4:14- ).
Esterin sydän murtuu, mieli muuttuu, yläkerta ottaa hänet kiinni. Hän tekee oikean ratkaisun! Hän haluaa muuttua, hän aikoo rukoilla ja paastota asian puolesta, ja toivoo muiden Jumalan omien tukevan häntä tässä taistelussa. Ester haluaa kaikkien olevan yhdessä yhteisen asian takana. Jos heidän käy huonosti, niin he kuolevat ainakin oikean asian puolesta.
Kolmen päivän kuluttua Ester on saanut viisautta. Hänellä on suunnitelma, jonka toivoo vetelevän naruista kuningasta. Hän siirtyy naisellisimpaan asuunsa puettuna valtaistuinsalin oviaukkoon hengailemaan. Sisään ei edes hän, kuningatar Ester, voinut mennä kutsumatta. Kserkses huomaa Esterin keikistelyn, muistaa hyvät hetket kuningattaren kanssa, heltyy ja pyytää hänet sisään kysyen: ”Mitä sinulla Esterini on mielessä?”
”Ei tässä mitään, olisin vain halunnut järjestää juhlat sinulle ja parhaalle kamullesi Hamanille.” Tämä on bailukuninkaalle mieluinen ajatus. Juhlat onnistuvat mainiosti, viini virtaa, ruoka maittaa ja juttu lentää. Loppuillasta Haman lupailee jo puolet valtakunnasta Esterille. Ester voittaa kiusauksen ja pysyy suunnitelmassaan: ”Haluaisin vain järjestää huomenna uudet juhlat teille kahdelle”, Ester pyytää muina naisina. Herrat eivät voineet kuvitella parempaa ideaa!
Haman hoippuu pippaloista kotia päin hyvällä mielellä. Itse kuningatar oli halunnut hänet juhliinsa. ”Olen minä kova jätkä!”, hän ajattelee. Kotimatkalla hyvä mieli haihtuu, sillä häntä vastaan tulee taas niska jäykkänä tuo juutalainen Mordokai. Ei pienintäkään elettä kumarruksen suuntaan!
Kotona vaimo ja naapurin väki saavat kuulla höystetyt tarinat pippaloista ja Hamanin erinomaisuudesta. Hän kertoo myös ainoasta elämää vielä risovasta asiasta, Mordokaista. Vaimo antaa hänelle neuvon: ”Rakenna hirsipuu, ja pyydä kamultasi kuninkaalta lupa hirttää Mordokai omaan pihaasi.”
Eipä aikaakaan, kun hirsipuu on pystyssä. Haman päättää heti aamulla ensitöikseen mennä kysymään kuninkaan lupa hirttää Mordokai siihen. Silmukka kiristyy Mordokain ja juutalaisten ympärillä. Elinaikaa näyttää olevan vain muutamia tunteja.
Haman nukkuu yönsä hyvin nähden unta Mordokaista kiikkumassa hirressä. Kserkses sen sijaan nukkuu huonosti. Hän pyytää vartijoitaan lukemaan jotain unettavaa. Nämä alkavat lukea kuninkaan virallisia muistiinpanoja vuosien takaa.
Yllättäin jostain putkahtaa esiin Mordokain apu salamurhan estämisessä. Kserkses hämmästyy: ”Eikö Mordokaita ole palkittu mitenkään tästä, olenhan hänelle henkeni velkaa. Mikä voisi olla tarpeeksi arvokas palkinto tuollaiselle miehelle?” Tätä pohdiskellessa koittaa aamu, ja Haman pyyhältää innoissaan sisään. Hän ehtii jo aukaista suunsa julmaa pyyntöään varten, mutta Kserkses vie sanat hänen suustaan. ”Mitä haluaisit itsellesi tehtävän, jos kuningas haluaisi palkita sinut?”, Kserkses kysyy.
Haman innostuu, luulllen kuninkaan puhuvan hänestä itsestään ja kertoo heikon miehen unelman: Hänet pitäisi laittaa kuninkaan hevosen selkään kuninkaan käyttämissä vaatteissa. Lisäksi jonkun hovin arvostetun työntekijän pitäisi juosta hepoven vieressä ylistystä hänelle kaiuttaen. Kserkses ilahtuu hyvästä ja halvasta ideasta ja tiputtaa pommin Hamanin niskaan. ”Meneppä kuule ja toteuta tuo unelma Mordokaille”, hän sanoo.
Hamanin elämän raskain päivä alkaa. Hän juoksee hikisenä koko päivän Mordokain hevosen vieressä ylistystä tälle kailottaen. Naama punaisena häpeästä ja vihasta Haman kömpii kotiinsa lohdutusta saamaan. Kun vaimo saa kuulla Mordokain olevan juutalainen, hän sanoo kaiken Hamanin toivon olvan mennyttä. Haman masentuu vielä lisää, kukaan ei tunnu ymmärtävän häntä, ei edes oma kotiväki. Samassa kuninkaan lähetti saapuu noutamaan hänet hilpeisiin juhliin. Haman on kuitenkin jo kalpea ja hiljaa.
Juhlat etenevät totuttuun tyyliin, ja taas loppuillasta kuningas alkaa kyselemään Esterin toiveita. Nyt aika on sopiva! Ester paljastaa olevansa juutalainen, mutta rukoilee kuninkaalta: ”Pelasta minut, ja minun kansani! Minut halutaan tappaa!”
Kuningas kömpii raivoissaan pystyyn. ”Kuka uskaltaa vainota minun kuningatartani?”, hän kysyy suuttuneena. Nyt napsahtaa viimeinen niitti Hamanin arkkuun. ”Se on tuo paha Haman!”, Ester itkee ja osoittaa sormella nopeasti selviävää juhlavierasta.
Kuningas suuttuu niin rajusti, että joutuu lähtemään puutarhaan hetkeksi jäähylle. Haman käyttää viimeisen oljenkortensa, ja yrittää rukoilla Esteriä säästämään henkensä. Humalassa Haman kuitenkin kompuroi ja lysähtää Esterin päälle divaanille. Samassa kuningas palaa huoneeseen ja mitä hän sumuisilla silmillään näkeekään; Hamanin kopeloimassa hänen vaimoaan! Aivan mahdoton mies!
Saman tien Hamanin kasvot peitetään säkillä, ja kuin sattumalta eräs kuninkaan henkivartijoista tietää Hamanin pihalla olevan valmiin hirsipuun. Näin Jumalan omien vainoojan tie päättyi itse hänen itse rakentamaansa ansaan.
Mordokaista tehdään suurvisiiri Hamanin tilalle. Kuninkaan käsky kumotaan. Kertomus Esterin viisaudesta leviää ja kaikki kansat alkavat ihailla häntä ja muita Jumalan omia, juutalaisia.
Ester nousi rohkeasti oikeaan aikaan tekemään täyttä totta elämässään. Hän sai ylhäältä viisautta ja ryhtyi vastarintaan ympäristön väärää elämänmenoa kohtaan.
Pelkäätkö sinä tulla tunnistetuksi Jumalan omana? Pelkäätkö mitä se maksaa, tai sen mahdollisia seurauksia? Joudutko sinä jatkuvasti rikkomaan periaatteitasi ja omaatuntoasi vastaan? Alkanut valehtelun ja petoksen kierre vain pahenee ajan myötä! Myöhemmin sitä on vain vaikeampi katkaista. On normaalia, että muutos pelottaa!
Esterin kirja rohkaisee meitä muuttumaan, jos siihen on tarvetta. Älä pelkää muuttua! Jumala antaa sinulle tarvittavan rohkeuden ja viisauden valita oikea aika, paikka ja tapa.
Kuka voisi olla sinua vastaan, jos Jumala on sinun puolellasi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti