maanantai 8. helmikuuta 2016

Ilmestyskirjan 13. luvun selityssarja - jakeet 12-14


13:12 Se käyttää ensimmäisen pedon puolesta tämän koko valtaa ja panee maan ja sen asukkaat kumartamaan ensimmäistä petoa, sitä, jonka kuolinhaava oli parantunut.
Toisen pedon sanotaan käyttävän ensimmäisen pedon valtaa tämän puolesta ja tämän hyväksi. Tämäkin seikka viittaisi sen olevan jollain tavoin yhteydessä hallintoon tai valtiolliseen järjestelmään. Vanhempi raamatunkäännös (1933/38) kertoo vallankäytön tapahtuvan ensimmäisen pedon nähden eli sen tuella ja hyväksynnällä. Toisen pedon valta, kuten ensimmäisen pedonkin, on lähtöisin Saatanalta ja valjastettu hänen tarkoitusperiinsä.
Toisen pedon toiminnan tavoitteena on saada ihmiset joko uskonnollisessa tai tavallisessa tottelevaisuusmielessä kuuliaisiksi ensimmäiselle pedolle. Tämäkään ei vielä tarkoita sitä, että ihmiset ensimmäistä petoa kumartaessaan välttämättä ymmärtäisivät palvelevansa itse asiassa Saatanaa ja olevansa kuuliaisia tämän tarkoitusperille.

13:13 Se tekee suuria tunnustekoja ja saa tulen lyömään taivaasta maahan ihmisten nähden.
Johannes kertoo maasta nousseen pedon jäljittelevän Vanhasta testamentista tuttuja Jumalan miesten ja Jumalan tekoja. Eliakin sai aikanaan tulen lankeamaan alas taivaasta. Mooseksella, joka myös teki suuria tunnustekoja (2. Moos. 4:17, 30; 10:2; 11:10), oli vastassaan Jumalan ihmeitä matkivat faaraon taikurit (2. Moos. 7:12).
Toinen peto esiintyy totuuden julistajana, mutta on todellisuudessa väärä profeetta, harhaopettaja ja harhaanjohtaja. Myös Jeesus varoitti vääristä messiaista ja profeetoista, jotka ”tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin.” (Matt. 24:24). Harhan nousemista seurakunnan sisäpiiristä puoltaa se, että toinen peto käyttää mestarinsa valtaa, hämmästyttäviä ihmeitä ja tunnustekoja julistuksensa pönkittämiseen samoin kuin apostolit käyttivät Kristuksen nimeä ja antamaa valtaa toiminnassaan. Ilmestyskirjan ja Raamatun varoittama mukautuminen maailmaan alkaa, kun kristityt opettajat ottavat ympäröivästä kulttuurista ja maailman arvoista enemmän vaikutteita kuin Jumalan Sanasta.
Jo Johanneksen aikana pakanauskontojen papit saivat kätevien silmänkääntötemppujen avulla patsaat liikkumaan, puhumaan ja syöksemään tulta. Keisarinpalvontakultti ja sen työllistämä papisto olikin yksi keisarin ja Rooman keskushallinnon kätevimpiä rauhanomaisia tapoja pitää alamaiset eri puolilla valtakuntaa kurissa. Provinssien paikalliset viranomaiset tukivat keisarin- ja siihen yhdistynyttä epäjumalien palvontaa joko Rooman pelosta tai saadakseen keisarilta taloudellisia etuja lahjoitusten ja verohelpotusten muodossa. He myös ymmärsivät, että jos keisarin hallinto kuulee keisaripalvonnan olevan paikallishallinnolle ja kansalaisille tärkeää, se pitää aluetta vähemmän alttiina kapinoille tai levottomuuksille, eikä pyri korostamaan valtaansa niin kärkkäästi esimerkiksi miehitysjoukkojen määrällä.

13:14 Niillä tunnusteoilla, joita sillä on valta tehdä ensimmäisen pedon nimissä, se johtaa harhaan kaikki maan asukkaat, niin että saa heidät tekemään patsaan sen pedon kunniaksi, jota on isketty miekalla mutta joka on vironnut henkiin.
Seuraavaksi Johannes näkee kuinka toinen peto johdattaa ihmiset tuntemaan ensimmäisen pedon ja siten myös sen takana vaikuttavan lohikäärmeen eli Saatanan. Toinen peto puhuu Saatanan suulla ja pyrkii tunnusteoilla vakuuttamaan ihmiset ensimmäisen pedon jumaluudesta. Toisen pedon sanoma menee läpi, sillä ihmiset tekevät patsaan kumartaakseen ensimmäistä petoa, samaan tapaan kuin Johanneksen lähteenä olevassa Danielin kirjassa tehtiin patsas Babylonian kuninkaalle Nebukadnessarille (Dan. 3:1-7)
Maasta noussut peto on siis pakanallisen epäjumalanpalveluksen ruumiillistuma, papisto, joka yllyttää ihmiset pystyttämään patsaita Roomalle ja sen keisareille sekä epäjumalille. Kaikkina aikoina on tekijöitä, jotka toisen pedon tavoin saavat ihmiset palvelemaan epäjumalia ja niiden patsaita.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti