13:10 -- Kenen osana on vankeus, se joutuu
vankeuteen, kenen osana on kaatua miekkaan, se kaatuu miekkaan. Nyt kysytään
pyhiltä kestävyyttä ja uskoa.
Edellisen jakeen kehotus
tarkkaavaisuuteen liittyy tähän kehotukseen. Jae kuvaa tilannetta, johon jo Vähä-Aasian
kristityt joutuivat vainoissa. Seitsemän seurakunnan sanomat kertoivat, että
osasta seurakuntia oli tullut hengellisesti velttoja, kompromisseihin
taipuvaisia ja avoimempia muodossa tai toisessa epäjumalanpalvelukselle. Osan
pyhistä kerrotaan joutuvan vankeuteen ja osan kaatuvan miekkaan taistelussa
petoa vastaan, mutta usko ja siinä kestävyys kantavat näidenkin yli.
Kaikilla ei ole
kuitenkaan korvia, hengellistä näkökykyä, joten he ovat vaarassa eksyä ja
mukautua yhä syvemmälle antikristilliseen toimintaan. Johannes kertoo, että
myös kristityt voivat joutua kärsimään jumalattomien tavoin niin Ilmestyskirjan
aikana kuin tulevinakin aikoina. Tämän ikävän seikan vahvistavat useat kohdat niin
Ilmestyskirjassa kuin Vanhassa testamentissa.
Jeremian kirjassa (15:2-)
kerrotaan jakeen 10 tavoin, että Jumala sääti israelilaisille vankeuden ja
miekan heidän epäuskonsa ja syntiensä tähden. Tällaisten vaikeuksien sopivuutta
kristittyjen elämään on joidenkin vaikea hyväksyä, joten he tulkitsevat jakeen puhuvan
seurakunnan vainoajien kohtalosta. Monet Vanhan
testamentin profeetat kuitenkin vahvistavat, että myös uskolliset kärsivät vankeudesta
ja kuolevat jumalattomien käsissä, mutta näitä vainoajia kohtaavat
aikanaan Jumalan tuomiot. Tämä käy erityisen selväksi Hesekielin kirjan jaksosta
14:12-23, jota Ilmestyskirjan jakso 6:2-11 muistuttaa hyvin paljon.
Pyhien tulee
Ilmestyskirjan mukaan säilyttää uskonsa myös vainoissa. Johannes kertoo
uskovien vainoista useissa kohdin Ilmestyskirjaa (1:9; 2:10; 6:9; 11:7; 12:11;
17:6; 19:2; 20:4). Kristittyjen tulee kunnioittaa esivaltaa aina siihen asti,
kun se asettuu Jumalan asemaan ja vaatii kansalaisiltaan jumalallista palvontaa
tai Jumalan tahdon vastaisia tekoja. Kristittyjen tulee siis kestää myös
seuraukset, joita seuraa jumalattoman esivallan rangaistessa uskovia
tottelemattomuudesta. Pedon vainon liittymisen uskoviin vahvistaa jakeen 10
viimeinen ajatus: ”Nyt kysytään pyhiltä kestävyyttä ja uskoa.” Kristittyjä
vainotaan tälläkin hetkellä jossakin päin maailmaa niin kuin heitä on vainottu
läpi historian.
Peto on saanut Jumalalta
vallan sotia ja taistella pyhiä vastaan, jopa voittaa heidät, kuten jakeessa 7
mainittiin. Tämä viittaa näkyvään, maanpäälliseen ja ajalliseen voittoon, sillä
kukaan ei voi ottaa pyhiltä pois lopullista voittoa, ikuista elämää. Tämän
voiton takaa kestävyys kilvoittelussa aina hamaan loppuun asti, vaikka
taistelussa Herran omana kaatumiseen asti (14:13). Kestävyys taistelussa
tarkoittaa Jumalan käskyjen ja Kristuksen uskon pitämistä, kuten Ilmestyskirjan
jae 14:12 selventää: Tässä
on pyhien kärsivällisyys, niiden, jotka pitävät Jumalan käskyt ja Jeesuksen
uskon.
13:11 Sitten näin, kuinka toinen peto nousi maan
uumenista. Sillä oli kaksi sarvea, kuin karitsan sarvet, mutta se puhui kuin
lohikäärme.
Nyt Johannes näkee toisen
pedon, joka nousee maan uumenista lohikäärmeen ja ensimmäisen, merestä nousseen
pedon seuraksi. Seuraavat jakeet esittelevät 13. Luvun jakeiden 1-7 kanssa
paitsi samankaltaisen kuvion niin myös taustan Danielin kuvaukselle pahasta
hallitsijasta (7:7; 8:3). Toisenkin pedon liittyminen Danielin kirjan
petomaisiin valtakuntiin ja Ilmestyskirjan 12. luvun lohikäärmeeseen kertoo
siitä, että myös tämä peto toimii Johanneksen aikana ja yhteistyössä Rooman
kanssa.
Toinen peto on
tunnistettu historian varrella niin Saatanaksi, Antikristukseksi,
Rooman keisarinpalvontaa edistäväksi papistoksi, katoliseksi kirkoksi kuin
yleisesti harhaopiksi tai -opettajiksi. Sen toiminta on ilmeisen uskonnollista,
sillä sitä kutsutaan Ilmestyskirjassa myöhemmin ”vääräksi profeetaksi” (16:13;
19:20; 20:10). Aito profeetta, kuten Johannes, johdattaa ihmiset palvelemaan
Jumalaa, mutta väärä profeetta johtaa ihmiset palvelemaan epäjumalia;
Johanneksen aikana Rooman keisaria ja ympäristön jumalia. Tämäkin ajatus on
ajaton, sillä kaikilla ajoilla ja sukupolvilla on omat aineelliset ja
aineettomat epäjumalansa olivat kysymyksessä sitten raha,
muoti, asunnot, autot tai maine ja kunnia.
Väärän profeetan
kaltainen vaikutus voi eri aikoina ilmetä yleisten aatteiden, valtioiden
toimien tai yksilöiden kautta niin seurakunnan sisällä kuin sen ulkopuolella.
Seurakunnan sisäpuolelta ilmaantuvia vääriä profeettoja esitellään
Ilmestyskirjan toisessa luvussa useassa kohdin (2:2, 14-15, 20-24). Myös
Vanhassa testamentissa väärät profeetat kuuluivat useimmiten Jumalan omaan
kansaan, Israeliin. Jeesus varoitti opetuslapsiaan, että vääriä profeettoja ja
messiaita ilmaantuu jopa heidän omasta keskuudestaan (Matt. 24:5). Myös Hänen
varoituksensa sudesta lampaan vaatteista (Matt. 7:15) viittaa siihen, että
pettäjiä nousee myös seurakunnan parista.
Ensimmäinen peto puhuu
kovaan ääneen ja vihamielisesti Jumalaa vastaan, joten toisen pedon tehtäväksi jää
ensimmäisen pedon puheiden ja syytteiden pehmentäminen hyväksyttävään ja
houkuttelevaan muotoon. Jos toinen peto nousee Jeesuksen varoitusten ja Vanhan testamentin taustan
pohjalta kristittyjen keskuudesta, niin se rohkaisee ihmisiä mukautumaan
paikallisen kulttuurin mukaiseen epäjumalanpalvontaan ja jumalankieltämiseen.
Näin tekivät Johanneksen aikana Ilmestyskirjan toisessa luvussa mainitut
nikolaiitat, Iisebel sekä muut väärät apostolit (2:6, 9, 14, 20).
Ilmestyskirjan
vastaanottajat asuivat nykyisen Turkin alueella, joten Johanneksen aikana oli
selkeää tulkita merestä nousevan pedon alkuperäksi meren takainen Rooma.
Toinen, maasta nouseva peto oli Johanneksen aikaisista lukijoista luontevaa
tulkita heidän omalta maaperältään nousevaksi voimaksi tai henkilöksi. Maasta
nouseva peto kuvataan eksyttäjäksi, joka jäljittelee Karitsaa, mutta sen puheet
ovat lohikäärmeestä, Saatanasta lähtöisin. Toisen pedon kuvaus sisältää
vastakohdan, irvikuvan Karitsalle (Ilm. 5:6). Peto muistuttaa sitä kaksine
sarvineen, vaikka todellisella Karitsalla onkin seitsemän sarvea ja silmää. Sen
on tarkoitus ihmeillään johtaa ihmiset harhaan ja palvomaan merestä noussutta
petoa. Tämän voi tulkita tarkoittavan sitä, että väärän profeetan tehtävänä on
saada ihmiset palvelemaan ja palvomaan Roomaa ja sen keisareita, joiden tuella
se toimii. Tällöin toisen pedon rooliin istuu hyvin paikallinen hallinto ja
siihen kytkeytynyt pakanallinen papisto.
Molempien petojen taustalla
on helppo tunnistaa muinaiset tarinat, joissa myös esiintyi kaksi petoa:
meressä elävä Leviatan ja erämaata hallitseva Behemot. Nämä tarinat olivat
Ilmestyskirjan alkuperäisille lukijoille tuttuja niin juutalaisesta
kirjallisuudesta kuin muualta Lähi-idästä, Kreikasta, Egyptistä ja Persiasta
peräisin olevista tarustoista. Johannesta inspiroitiin käyttämään näitä
hirviömyyttejä havainnollistamaan kristillinen sanoma alkuperäisille lukijoille
tuttujen asioiden kautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti