Suuren herätyksen saapumisesta on puhuttu jo parikymmentä vuotta. Yli-vainion aikojen paluun viipymiseen syitä etsivät katseet ovat kääntyneet Jumalasta ihmiseen. Syy siihen, etteivät ihmiset tule alttarille on vieritetty seurakuntalaisten niskoille.
Herätyksen tulo on sidottu ihmisten tekemisiin tai tekemättä jättämisiin. Yleisesti julistetaan, että herätys viipyy, koska seurakunnat eivät ole valmiita vastaanottamaan suurta määrää ”maailmasta” tulevia ihmisiä. Seurakuntien sanotaan olevan liian sisäänlämpiäviä laitoksia, jotta erilaisista taustoista tuleva ja helluntainormeista tietämätön väki olisi tervetullutta.
Sisäsiintoissyytöksissä on varmasti perää! Mutta... mitalilla on aina kaksi puolta. Seurakuntalaisia syyttävien virhe on siinä, että he näkevät vain toisen puolen. Olisi tärkeää tiedostaa syynä herätyksen viipymiseen olevan molemmilla puolilla, tässä tapauksessa myös Jumalan osuudessa.
Ihmisen osuus herätyksessä
Herätyksen janossa olemme laatineet suunnitelmia hengellisen sota-armeijamme organisoimiseksi. Toivomme erilaisten väellä ja voimalla toteutettujen kikkojen ja metodien tuovan voiton. Herätyksen avaimia haetaan epätoivoisesti mm. ihmisten välisen yhteyden lisäämisestä, solutoiminnan vahvistamisesta, sisäisestä parantumisesta ja ylistyksen määrän lisäämisestä. Kaikki edellä mainitut ovat tietysti hyviä asioita.
Maallisen markkinoinnin ja ihmistieteiden teoriat on käytetty etsittäessä ratkaisua hengenvuodatuksen puutteeseen. Ajattelu "tämä toimii maallisessa markkinoinnissa, miksei siis Jumalan markkinoinnissa" ei ole tuottanut tulosta. On odotettu Jumalan käyttävän ihmisviisautta työnsä eteenpäin viemiseksi. Tulokset ovat laihoja.
Keskittyminen ihmisen kykyyn kehitellä herätystä on jättänyt herätyksen antajan, Jumalan vain yleensä kovalla äänellä esitettyjen puheiden sivulauseisiin. Puhuvat ovatkin kerkeitä esittelemään aina uusia eksoottisia "kikka kuutosia", jotka lähtevät kiertämään kristillistä maailmaa.
Jumalan osuus herätyksessä
Mikä on Jumalan osuus herätyksessä? Kaikki lähtee Jumalan kädestä, myös ihmisen pelastuminen. Tosiasia on se, että ilman Jumalaa emme voi mitään, edes tehdä herätystä. Herätyksen suunnittelu, kehittely ja tutkiminen ovat vain hyvin käytettyä vapaa-aikaa, jos Jumala ei ole niissä mukana.
Ihmisen muokkaaminen parannukseen ja pelastaminen on Jumalan ja hänen henkensä työtä. Herätys ei tule, vaikka seurakuntaihmiset olisivat valmiita. Itse asiassa seurakunta ei koskaan tulekaan valmiiksi, vaan ihmisten seurakunnan ympärillä täytyy tulla valmiiksi, synnintuntoon ennen uskoontuloaan. Jos pohditaan vain seurakunnan keinoja tavoittaa uusia kääntyviä, pelastustapahtumassa saattaa korostua ihmisen osuus Jumalan kustannuksella.
Vastuunsiirtoa Jumalalta ihmisille voidaan käyttää syyllistämään seurakuntalaisia huonoiksi uskovaisiksi. Velvoitteiden sijaan tulisi korostaa sitä, että Jumala voi ja haluaa käyttää myös ihmistä palvelemaan itseään. Se, että ihminen saa palvella Jumalaa ja nähdä hänen työnsä tuloksia jopa itsensä kautta nostaa uskovan itsetuntoa.
Jumala vai ihminen pelastajana
Herätyksen viipymisen jättämisen seurakunnan harteille synnyttää suuria kysymyksiä. Jättäisikö Jumala jonkun yksilön pelastamatta sen takia, että me olemme huonoja uskovaisia? Jättäisikö Jumala muiden ihmisten pelastamisen yksin meidän varaamme? Ei varmasti, sillä hänen rakkautensa kaikkia ihmisiä kohtaan on siihen liian suuri.
On vaarallista jos kaikkivaltias Jumala rajoitetaan ihmisistä riippuvaiseksi. Sekä yksilöuskovia että seurakuntana kristittyjen tulisi varoa ns. "messiaskompleksia." Varamessiaina saatamme ajatella, että ilman meitä Jumala ei voi tehdä mitään, varsinkaan pelastaa ketään. Pikemminkin asia on niin, että Jumala ei tarvitse meitä, vaan me tarvitsemme Jumalaa. Kenenkään ei tarvitse tehdä mitään sen takia, että on syyllistetty tai velvoitettu ihmisten puolelta. Kaiken tekemisen tulisi kummuta halusta palvoa ja palvella Jumalaa.
Vastuu ihmisen pelastumisesta ja herätyksen saapumisesta on sekä Jumalalla että seurakunnalla. Näiden kahden osapuolen lisäksi on herätysyhtälössä vielä kolmas, tuntematon muuttuja. Hän on vielä Jumalaa tuntematon ihminen, jolla on vapaa tahto ratkaista suhteensa pelastukseen. Ihminen tulee, mutta vasta kun antaa Jumalan tehdä itsensä valmiiksi.
Sisäsiintoissyytöksissä on varmasti perää! Mutta... mitalilla on aina kaksi puolta. Seurakuntalaisia syyttävien virhe on siinä, että he näkevät vain toisen puolen. Olisi tärkeää tiedostaa syynä herätyksen viipymiseen olevan molemmilla puolilla, tässä tapauksessa myös Jumalan osuudessa.
Ihmisen osuus herätyksessä
Herätyksen janossa olemme laatineet suunnitelmia hengellisen sota-armeijamme organisoimiseksi. Toivomme erilaisten väellä ja voimalla toteutettujen kikkojen ja metodien tuovan voiton. Herätyksen avaimia haetaan epätoivoisesti mm. ihmisten välisen yhteyden lisäämisestä, solutoiminnan vahvistamisesta, sisäisestä parantumisesta ja ylistyksen määrän lisäämisestä. Kaikki edellä mainitut ovat tietysti hyviä asioita.
Maallisen markkinoinnin ja ihmistieteiden teoriat on käytetty etsittäessä ratkaisua hengenvuodatuksen puutteeseen. Ajattelu "tämä toimii maallisessa markkinoinnissa, miksei siis Jumalan markkinoinnissa" ei ole tuottanut tulosta. On odotettu Jumalan käyttävän ihmisviisautta työnsä eteenpäin viemiseksi. Tulokset ovat laihoja.
Keskittyminen ihmisen kykyyn kehitellä herätystä on jättänyt herätyksen antajan, Jumalan vain yleensä kovalla äänellä esitettyjen puheiden sivulauseisiin. Puhuvat ovatkin kerkeitä esittelemään aina uusia eksoottisia "kikka kuutosia", jotka lähtevät kiertämään kristillistä maailmaa.
Jumalan osuus herätyksessä
Mikä on Jumalan osuus herätyksessä? Kaikki lähtee Jumalan kädestä, myös ihmisen pelastuminen. Tosiasia on se, että ilman Jumalaa emme voi mitään, edes tehdä herätystä. Herätyksen suunnittelu, kehittely ja tutkiminen ovat vain hyvin käytettyä vapaa-aikaa, jos Jumala ei ole niissä mukana.
Ihmisen muokkaaminen parannukseen ja pelastaminen on Jumalan ja hänen henkensä työtä. Herätys ei tule, vaikka seurakuntaihmiset olisivat valmiita. Itse asiassa seurakunta ei koskaan tulekaan valmiiksi, vaan ihmisten seurakunnan ympärillä täytyy tulla valmiiksi, synnintuntoon ennen uskoontuloaan. Jos pohditaan vain seurakunnan keinoja tavoittaa uusia kääntyviä, pelastustapahtumassa saattaa korostua ihmisen osuus Jumalan kustannuksella.
Vastuunsiirtoa Jumalalta ihmisille voidaan käyttää syyllistämään seurakuntalaisia huonoiksi uskovaisiksi. Velvoitteiden sijaan tulisi korostaa sitä, että Jumala voi ja haluaa käyttää myös ihmistä palvelemaan itseään. Se, että ihminen saa palvella Jumalaa ja nähdä hänen työnsä tuloksia jopa itsensä kautta nostaa uskovan itsetuntoa.
Jumala vai ihminen pelastajana
Herätyksen viipymisen jättämisen seurakunnan harteille synnyttää suuria kysymyksiä. Jättäisikö Jumala jonkun yksilön pelastamatta sen takia, että me olemme huonoja uskovaisia? Jättäisikö Jumala muiden ihmisten pelastamisen yksin meidän varaamme? Ei varmasti, sillä hänen rakkautensa kaikkia ihmisiä kohtaan on siihen liian suuri.
On vaarallista jos kaikkivaltias Jumala rajoitetaan ihmisistä riippuvaiseksi. Sekä yksilöuskovia että seurakuntana kristittyjen tulisi varoa ns. "messiaskompleksia." Varamessiaina saatamme ajatella, että ilman meitä Jumala ei voi tehdä mitään, varsinkaan pelastaa ketään. Pikemminkin asia on niin, että Jumala ei tarvitse meitä, vaan me tarvitsemme Jumalaa. Kenenkään ei tarvitse tehdä mitään sen takia, että on syyllistetty tai velvoitettu ihmisten puolelta. Kaiken tekemisen tulisi kummuta halusta palvoa ja palvella Jumalaa.
Vastuu ihmisen pelastumisesta ja herätyksen saapumisesta on sekä Jumalalla että seurakunnalla. Näiden kahden osapuolen lisäksi on herätysyhtälössä vielä kolmas, tuntematon muuttuja. Hän on vielä Jumalaa tuntematon ihminen, jolla on vapaa tahto ratkaista suhteensa pelastukseen. Ihminen tulee, mutta vasta kun antaa Jumalan tehdä itsensä valmiiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti