(Ristin Voitto 11.4.2007)
”Raamattua voi lukea oikein vain kirjallisuutena ja sen osia vain eri kirjallisuuden lajeina”, C.S. Lewis
Raamatulle on alusta loppuun asti luonteenomaista kirjallisuuden lajien vaihtelevuus. Raamatun taidokas ja monimuotoinen kirjallinen kerronta takaa tunteita ja ahaa-elämyksiä, jotka kiinnostavat lukijoita kaikkina aikoina ja auttavat sitoutumaan kirjan sisältöön.
Raamatun 66 kirjalla on nelisenkymmentä eri tyylien taiturimaista kirjoittajaa, joiden työstä lukijat yhä nauttivat. Raamatun päätoimittaja Jumala hyödynsi kirjoittajien henkilökohtaiset lahjat ja panokset koostaen erityylisistä teksteistä vuosituhansien varrella yhtenäisen paketin. Kirjoittajat tekivät luovan työnsä ottaen vapaasti kantaa aikansa oloihin, käyttäen itselleen mieluista kirjallisen ilmaisun muotoa ja siirtäen muutenkin persoonansa teksteihin. Raamatun kirjoittivat muun muassa lahjakkaat runoilijat, lauluntekijät, historioitsijat ja kertojat.
Yhteistä kirjoittajien teksteille on kokemuksen syvä rintaääni. Kirjat täyttyvät arkielämän ja siitä tuttujen tapahtumapaikkojen, kuten koti- ja torielämän kuvauksista. Kirjoittajat havainnollistavat mestarillisesti tuttujen asioiden avulla abstrakteja asioita, kuten kedon kukkien kautta Jumalan huolenpitoa (1). Kirjoittajien tarkoitus ei ollut kirjoittaa salaperäistä tekstiä vaan auttaa lukijaa ymmärtämään tekstin tarkoitus. Kirjan menestys kertoo heidän onnistuneen.
Raamatun kirjoittajien taidot ja kirjojen laadukkuus kirjallisuuden lajien moninaisuudesta huolimatta tekevät lukijaan vaikutuksen. Raamattu huomioi kirjoittajien erilaisista taustoista johtuen kattavasti elämän eri näkökulmia ja olosuhteita. Sen ajaton suosio kertoo tekstien sopivan kaikkina aikoina kaikille ihmisryhmille.
Raamatun menestyksen tekijät
Raamattu on alkuperältään ainutlaatuinen teos, mutta silti vain kirja, johon voi soveltaa kirjallisuudelle yleisiä tulkintatapoja. Raamatun tulkinnan tavoitteeksi on noussut tutkia, mitä teksti tarkoittaa. Tässä tosiasiatiedon kalastelussa unohtuu se, että tapa, jolla Raamatussa asiat kerrotaan, on yhtä harkittu kuin itse tekstin tarkoitus. Raamatun taiteellinen tapa esittää asiat auttaa lukijaa omaksumaan sisällön järjen lisäksi tunteen tasolla.
Raamatun ”loppu hyvin, kaikki hyvin” -juoni taannee Raamatun aseman jatkossakin kirjallisuushistorian menestyneimpänä teoksena. Kirjan tapahtumat alkavat kaaoksesta, jossa syvyyksien yllä leijailee vähitellen tunnettua maailmanjärjestystä luova Henki. Raamattu päättyy uuteen maailmanjärjestykseen, josta ovat poissa kaaosta aiheuttaneet pahat voimat. Tuleva on täynnä rakkautta, oikeudenmukaisuutta ja kauneutta.
Raamatun menestyksen selittää myös se, että sen kirjoittajat eivät tyydy vain tarkkaan oman aikansa tallentamiseen, vaan valottavat aikaa ennen ihmisen kirjoitettua historiaa ja vielä kirjoittamatonta tulevaisuutta. Molemmat ovat kysymyksiä, jotka kiehtovat ihmismieltä. Kirjoittajat hyödyntävät tehokkaasti lukijan ymmärtämää syy-seuraussuhdetta; Raamatun tapahtumat selittyvät menneellä samalla kun tapahtumat selittävät tulevaa.
Kirjallisuuden lajien tulkinta
Raamatun kirjoista merkittävä osa edustaa taiteellisia, kauneutta tavoittelevia kirjallisuuden lajeja, jotka asiatyylisestä tekstistä poiketen vaativat tulkintaa. Esimerkiksi Raamatun runollisten tekstijaksojen, kuten Psalmien kirjaimellinen tulkinta johtaisi vakaviin väärinkäsityksiin niin luonnosta kuin sen Luojasta. Runous on muiden tunteisiin ja mielikuviin vetoavien kirjallisuuden lajien tavoin turvallista tulkita vertauskuvallisesti.
Kaunokirjallisuus eli proosa ilmaisee tarkoituksensa usein epäsuorasti, kuten lähimmäisen rakkaudesta kertova vertaus laupiaasta samarialaisesta verrattuna selkeään käskyyn ”rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi”. Taiteellisen ilmaisun tarkoituksena onkin voimistaa sanoman muistettavuutta, perillemenoa sekä yksinkertaisesti tuottaa iloa, mielihyvää ja nautintoa. Tämän puolen runsaus tarjoilu on mitä ilmeisimmin eräs Raamatun suosion salaisuuksista.
Kirjallisuuden lajeilla sama tavoite
Raamatun lukunautintoa lisää myös sen sisältämien eri kirjojen hyödyntämät teksti- ja kerrontatyylit. Lukijat löytävät niistä helposti erilaisiin tunnetiloihin, mieltymyksiin ja tarkoituksiin soveltuvia tekstejä. Esimerkiksi Psalmeista löytyy runoutta niin suruun kuin iloon, kertomuksiin mieltyneille sopivat sekä historialliset että elämäkerralliset kirjat ja opetustarkoituksiin soveltuvat mainiosti Paavalin kirjeet.
Raamatun on tarkoitus selittää ja välittää uskonnollisia, eettisiä ja moraalisia periaatteita. Tämän takia sisältöä ja sen kääreenä toimivia kerrontatyylejä ei voi irrottaa toisistaan. Jumala ja hänen valitsemansa kirjoittajat pyrkivät eri kirjallisin keinoin samaan lopputulokseen; auttamaan ihmisiä ymmärtämään sekä Jumalaa että hänen tahtoaan. Erilaisista kirjallisuuden lajeista huolimatta useimmiten kirjojen päähenkilö on - tai päähenkilöiden esittäjien taustalla toimii – Jumala. Esimerkiksi Paavali keskittyy kirjeissään Kristukseen, ja Mooses ajaa Jumalan asiaa kansan keskellä.
Raamattu keskittyy muutamaan perusaiheeseen, vaikka lukijan ensivaikutelmana saattaa olla aiheiden hajanaisuus. Kirjojen juoni ja päähenkilöiden ongelmat pysyvät kirjoissa samoina. Ihmisen ongelmat eivät niinkään liity materiaan, sillä se on Jumalan luomaa ja hyväksi julistamaa (2), vaan yksilön tai yhteisöjen tekemiin valintoihin. Pääosanesittäjien menestys tai tappio riippuu valintojensa suhteesta Jumalan tahtoon. Olosuhteita, jossa päätös tehdään, ei voi valita, mutta päätös on itse valittavissa. Valinnoilla on Raamatussa sekä lyhyt- että kauaskantoisia seurauksia, kuten kertomus Aadamista ja Eevasta Raamatun alkulehdillä osoittaa.
Kirjallisuuden lajeista yhtenäiseksi kirjalliseksi kokonaisuudeksi
Kirjallisuuden lajien moninaisuudesta huolimatta Raamattu on kirjallisesti yhtenäinen teos. Se on kokonaisuudessaan yhtenäinen kertomus, joka sisältää tapahtumien alun, keskiosan ja lopetuksen. Kertomuksen taustan muodostaa syntiinlankeemus, käännekohta on Kristuksen voitto Golgatalla. Kertomus loppuu Kristuksen voiton seurausten tarkasteluun. Yhtenäisyyttä lisää myös kaikissa teksteissä näkyvä hyvän ja pahan välinen taistelu, samoin kuin ihmisen valintojen nostaminen ratkaisevaksi. Viimeinen silaus yhtenäisyydelle on kaikille kirjoille yhteinen päähenkilö: hän on joko suoraan tai välikäsien kautta Jumala.
Raamatun kirjoituttaja Jumala ja hänen käyttämänsä inhimilliset kirjoittajat halusivat välittää viestin ihmisille kirjoitetun tekstin – kirjallisuuden – kautta. Raamatussakin alkuperäisen tarkoituksen lisäksi on syytä kiinnittää huomiota siihen, mitä teksteihin valittu esitystapa haluaa kertoa lukijoille. Kirjoittajan valitsema kirjallisuuden laji on kuin lahjan käärepaperi, joka jo etukäteen vihjaa vastaanottajalleen paketin sisällöstä.
1) Matt. 6:28-30
2) 1. Ms. 1:31
Luettavaa:
Fee, Gordon D. ja Stuart. Kirjojen kirja: avaimia Raamatun tulkintaan. Perussanoma, 1996.
Ryken, Leland. Kuinka lukea Raamattua kirjallisuutena. Aika oy, 2001.
Ryken, Leland. Words of Delight: A literary introduction to the Bible. Baker publishing house, 1992.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti