Kiitollisuus ei ole maailman palkka

Kolumni Kristitty-lehdessä (6-8/2006), jonka teemana oli kiitollisuus

Ystäväni pieni kaksio alkoi käydä pieneksi. Asuntoon oli jo muuttanut nainen, ja lisäksi lapsi oli tuloillaan muutaman kuukauden kuluttua. Onneksi hyvissä ajoin löytyi vanhaa asuntoa puolet isompi, vieläpä merinäköalapaikalta. Ystäväni oli kiitollinen.

Kiitollisuus on yhden määritelmän mukaan tunne. Kiitollisuudentunne on luonnollista, kun asiat ovat hyvin tai on juuri saanut kokea jotain miellyttävää. Silloin koetaan helposti kiitollisuudeniloa. Ystäväni tunnereaktio, kiitollisuus, oli siis normaalia.

Muuttopäivä tuli, ja tavaroita alettiin kantaa uuteen asuntoon. Silloin alkoi koettelemus: Jääkaappi oli saastainen, kaapit ja komerot siivoamatta. Seiniä oli sovitusta poiketen paikkailtu erivärisillä maaleilla, ja avaimia oli hukassa. Kiitollisuus vaihtui kyyneleiden kautta suuttumukseen. Tilannetta olisi pahentanut ainoastaan keittiösielunhoitajan yleisin lausahdus: ”Kiitä joka tilassa!”

Kiitollisuus on toisen määritelmän mukaan hyve. Hyve määritellään hankituksi kyvyksi tehdä hyvää.Siihen liittyy ponnistelua ja suorituksia. Siis hyveenä kiitollisuus onkin ponnistelua kiitollisuuden saavuttamiseksi. Ystäväni – voidakseen kiittää joka tilassa – olisi siis pitänyt ponnistella kyetäkseen suhtautumaan odottamaansa asuntoon kiitollisuudella. Tässä hän epäonnistui surkeasti.

Kristityille tuttu lähestymistapa kiitollisuuteen on kiitollisuudenvelka. Se kummunnee ajatuksesta, että kiitollisuuteen liittyy oma ponnistus kiittää joka tilassa, vaikkei siltä tuntuisikaan. Kristittyjen kerrotaan vastaanottaneen jotain, mikä heidän on maksettava tavalla tai toisella takaisin. Tämä jotain on Jeesuksen työ ristillä.

Miten Jeesus olisi toiminut ystäväni tilanteessa? Se on hyvä mittari ystäväni käytökselle, sillä kristitynhän tulee muuttua Kristuksen kaltaiseksi. Myös Jeesuksella oli hetkiä, joissa hänen kiitosmieltään koeteltiin. Ristillä riippuessaan Jeesus huusi: ”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?” Ystäväni siis toimi esikuvansa tavoin unohtaessaan uuden asuntonsa ovella kiitollisuuden.

Kiitollisuudentunne tulee ja menee. Siitä kannattaa nauttia koettaessa, mutta tunteen mentyä jää vain odotus sen paluusta. Odotteluaika täyttyy usein hyveellisestä ponnistelusta, joka tuo pieniä voittoja, mutta tiukassa paikassa vahvemmatkin kuin ystäväni murtuvat.

Kiitollisuus on kolmannen määritelmän mukaan asenne, jossa kaikki elämäntilanteet otetaan vastaan lahjana. Asunnon töhrityt seinät tarjosivat ystävälleni mahdollisuuden maalata miellyttävillä väreillä ja siivoamattomat paikat mielenkiintoisia puhdistusainekokeiluja. Lahjana saatujen kokemusten kautta ystäväni muistaa sen, että vasta taivaassa kiitollisuus jatkuu loputtomiin. Kuten sanonta kuuluu, ”lopussa kiitos seisoo”.

Miten Raamattua tulisi tulkita?

 

Raamatun tekstien tarkoitus ei välttämättä avaudu edes Hengen avulla, jos raamatunlukija ei käytä aikaansa Raamatun tutkimiseen ja päätänsä luetun tulkitsemiseen. Pyhä Henki ei muutenkaan tee hänen puolestaan kaikkea, esimerkiksi ohjaa hänen käsiään hänen syödessään. Raamatun tulkintaa auttavat periaatteet ovat onneksi jokaisen omaksuttavissa.

Ei-kristityn ajatellaan olevan kykenemätön ymmärtämään Raamatun tekstien tarkoitusta, ne ovat hänelle ”hullutusta”. Tätä perustellaan Paavalin sanoilla, joiden mukaan hengelliset asiat on selvitettävä Hengen avulla (1). Samaan yhteyteen kuuluvat myös Paavalin sanat, joiden mukaan ihmisten viisaus on Jumalalle hullutusta (2). Tämä ei kuitenkaan viittaa siihen, ettei Jumala ymmärrä ihmisten viisautta, vaan siihen, että hän ei arvosta sitä. Paavalin jo aiemmin mainitsema hullutus viittaa siis arvostuksen puutteeseen. Hengen apu uskovalle liittyykin pääasiassa siihen, että he arvostavat tekstin tarkoitusta ja toimivat sen mukaan, toisin kuin ei-kristityt.

Kiinnostu tekstin taustoista

Raamatun tulkitsijan tulee muistaa, että tekstillä on aina oma historiallinen taustansa. Raamatun tekstin tarkoitus on päätetty jo kirjoitushetkellä, ja sitä ei voi enää muuttaa. Tekstin alkuperäinen tarkoitus ja sen takana olevat periaatteet ovat kuitenkin löydettävissä, tulkittavissa ja sovellettavissa myös tähän päivään. Paavali ei kirjoittanut tämän päivän kristityille sanaakaan, mutta hänen aikalaisilleen kirjoittamansa kirjeet ovat yhä sovellettavissa nykyhetkeen.

Tekstin taustaan liittyvien, ymmärtämistä estävien kuilujen ylittäminen on osa Raamatun tulkintaa. Näitä kuiluja ovat mm. kieleen ja kirjallisiin tyyleihin liittyvät erot sekä maantieteellinen, historiallinen ja kulttuurillinen etäisyys tuhansia vuosia vanhoihin teksteihin. Esimerkiksi Paavalin usein toistama kehotus tervehtiä veljiä pyhällä suudelmalla oli hänen kulttuuriaan, mutta suomalaisessa nykypäivässä sovellus voisi olla esimerkiksi ystävällinen kädenpuristus.

Raamatun tulkinnan perussääntöihin kuuluvia periaatteita ovat esimerkiksi seuraavat: Raamattua tulkitaan Raamatun itsensä avulla ja selvät Raamatun kohdat auttavat ymmärtämään epäselviä kohtia. Tulkittavaa tekstiä selventävät Raamatun omasta taustasta löytyvät samasta asiasta tai tapahtumasta kertovat jaksot. Esimerkiksi Johanneksen evankeliumin yksittäinen jae näyttäisi lupaavan kristityille kaikkien rukousten toteutumista (3). Monet ovat huomanneet, että näin ei kuitenkaan tapahdu. Muut raamatunkohdat tarkentavatkin rukousvastausten ehtoja. Toteutuvan rukouksen tulee olla Jumalan tahdon mukainen (4). Joskus toteutumattomuuden syy löytyy vääristä tarkoitusperistä (5).

Etsi ajatuskokonaisuuksia

Raamatun tulkintaa helpottaa tutkittavasta tekstijaksosta kokonaisten ajatusten etsiminen. Nämä löytyvät yleensä pidempiä kuin vain yhden jakeen mittaisia tekstipätkiä lukemalla. Tähän tarkoitukseen hyvä käytännön apuväline on kappalejakoinen Raamattu, jossa yksittäisten jakeiden sijaan teksti on jaettu ajatuskokonaisuuksiin, kappaleisiin.

Raamatun jakson oikea tulkinta lähtee siitä, että jakson jokainen sana on ymmärretty oikein. Tietyllä sanalla voi olla tutkittavassa jaksossa jokin yleisestä merkityksestä poikkeava erityismerkitys riippuen asiayhteydestä tai siitä, miten kirjoittaja käyttää. Tässä apuna voivat olla sanakirjat ja selitysteokset. Jeesuksen esimerkiksi kerrotaan kastavan hengellä ja tulella (6). Monet pyytävätkin Jumalaa kastamaan heidät tulella. Tässä yhteydessä tuli kuitenkin viittaa tuomioon.

Vasta tulkittavan jakson sanojen ja asiayhteyden ymmärtämisen jälkeen voidaan tehdä tekstin tulkinta ja sovellus tähän päivään. Ensin tulee kuitenkin ymmärtää mitä teksti halusi sanoa sen alkuperäisille lukijoille. Esimerkkinä väärästä sovellutuksesta on Jumalan antaman ”raittiuden hengen” tulkitseminen alkoholiin liittyväksi (7). Kuten uudempi raamatunkäännös sen ilmaisee, alkuperäinen tarkoitus liittyy ”terveeseen harkintaan” eli maalaisjärkeen.

Mieti peruskysymyksiä

Raamatun tulkitsijan olisi myös aina hyvä pohtia sitä, miten tulkittava tekstijakso Jumalan Raamatun muodossa antaman ilmoituksen itsestään perussyihin. Hän on kirjoituttanut Raamatun, jotta ihmiset löytäisivät vastauksen kysymyksiin: ”Miten ihminen voi pelastua?” ja ”Miten ihminen voi noudattaa Jumalan tahtoa eli pysyä hänen yhteydessään?”

Näiden kahden peruskysymyksen kautta tekstin merkitystä arvioitaessa löydetään Raamatun tärkeät opetukset, eikä ajauduta riitelemään epäolennaisuuksista. Näin vältytään siltä, että yksityiskohdat peittäisivät alleen kirjan kokonaissanoman, kuten on vaarana esimerkiksi Ilmestyskirjassa esiintyvän luvun 666 liialla pohdinnalla.

Kun teksti on ensin ymmärretty, tulkittu ja sitten sovellettu tähän päivään, niin löydettyä tarkoitusta tulee arvostaa. Tulkinnan terveet periaatteet auttavat löytämään tekstin todellisen opetuksen. Tämä puolestaan helpottaa Raamatun ja Jumalan tahdon mukaan toimimista. Osa tekstin alkuperäisestä tarkoituksesta pysyy aina ymmärtämistä vaikeuttavien kuilujen takana peitossa, mutta se pitää Raamatun tulkitsijat nöyrinä Jumalan Sanan yliluonnollisen suuruuden edessä.

1)      1. Kor. 2:12-14

2)      1. Kor.. 3:19

3)      Joh. 15:7

4)      1. Joh. 5:14

5)      Jaak. 4:3

6)      Matt. 3:11

7)      2. Tim. 1:7

Miksi Raamattua ylipäänsä täytyy tulkita?

RISTIN VOITTO (5/06)

Raamattua pidetään kristityn ja seurakunnan ylimpänä ohjesääntönä, joten sen sisältö olisi hyvä tuntea hyvin. Raamattu on Jumalan ilmoitus, jonka tutkiminen ja tulkinta on luontevaa hänestä kiinnostuneille. Kristittyjen keskustellessa Raamatusta törmätään kuitenkin usein ajatukseen, että sitä ei tarvitse tulkita.

Raamattu antaa lukijoilleen tietoa Jumalasta ja käsittelee ihmiselle tärkeitä kysymyksiä, kuten ”Miten ihminen pääsee Jumalan yhteyteen eli pelastuu?” Se vastaa myös jo pelastuneille tärkeään kysymykseen: ”Miten ihmisen tulisi elää, jotta hän pysyisi Jumalan yhteydessä?” Lisäksi Raamatun opetusten ja ohjeiden käsitetään sitovan niin paimenia, vanhimpia kuin seurakuntalaisia.

Vastaukset kysymyksiin, samoin kuin opetukset löytyvät Raamatusta vain sen tekstejä lukemalla ja tutkimalla. Jokaisesta Raamattua ajatuksen kanssa lukevasta ja tutkivasta lukijasta tulee luonnostaan Raamatun tulkitsija. Joskus Raamattua kuitenkin luetaan ajatuksetta vain päivittäisinä hengellisinä ”lukusuorituksina.”

Raamatun tulkinta on paitsi luonnollista, myös oikeutettua, sillä Jumala käytti sen kirjoittamiseen erilaisia persoonia, jotta mahdollisimman moni voisi ymmärtää hänen tahtonsa. Raamattu ei siis ole salakielellä kirjoitettu, vaan tarkoitettu luettavaksi ja noudatettavaksi. Mysteeristen koodien sijasta se kirjoitettiin tavallisilla kielillä ja monien kreikkaa ja hepreaa ymmärtämättömien suomalaisten onneksi se on käännetty myös suomenkielelle.

Tutkimista ja tulkintaa väheksyviä väittämiä

Raamatun tutkimisen tavoite on useimmiten oikean tulkinnan löytäminen. Tulkinnan tarpeellisuudesta keskusteltaessa kohtaa kuitenkin usein lausahduksia, kuten ”eihän Raamattua tarvitse tulkita, luetaan vain niin kuin siellä sanotaan” tai ”kyllä Pyhä Henki avaa Sanansa.” Näitäkin väittämiä esittävillä on sama tavoite kuin tulkitsijoille, Sanan oikea ymmärtäminen.

Raamattua on tulkittava, sillä sen kirjoittajat käyttivät erilaisia kirjallisuus- ja ilmaisutyylejä. Heidän teksteissään vaihtelevat kirjaimellisesti ja vertauskuvallisesti tulkittava kieli. Esimerkiksi Psalmien kuvauksia Jumalasta kalliona ei voi tulkita kirjaimellisesti, sillä se viittaisi lähinnä luonnonpalvontaan. ”Lukeminen niin kuin siellä sanotaan” –periaatetta ei siis aina seuraa oikea tulkinta.

Historia on osoittanut myös sen, että ”Pyhä Henki avaa Sanan” -periaate ei ole luotettava avain Raamatun oikeaan tulkintaan. Monet harhaopettajat, harhaopit, hengelliset ääri-ilmiöt perustelevat näkemyksiään ja toimiaan sillä, miten Pyhä Henki on juuri tässä historian hetkessä - ja vain heille - ”avannut” uudella tavalla jonkin yksittäisen raamatunkohdan merkityksen.

Tutkimisen ja tulkinnan seurauksia

Raamatun tutkiminen ja tulkinta vakauttaa uskonelämää. Ilman Raamattua usko saattaa perustua vaikkapa taloudelliseen menestykseen, ihmetekoihin tai ympäristön ajatuksiin ja virtauksiin. Käytännön uskonelämän perustana on hyvä olla oikein tulkittu Raamatun sana, ei ”musta tuntuu” -ajattelu tai se, mitä joku muu asioista sanoo. Jeesus itse korostaa tasapainon merkitystä Jumalan ”voiman” ja ”kirjoitusten” tuntemisen välillä (1).

Seurakuntien ja seurakuntalaisten välejä ovat varmasti Saatanan hyökkäyksiä useammin rikkoneet väärät Raamatun tulkinnat ja tulkintaperiaatteet. Raamattua olisi hyvä tulkita yhtenäisten, käytännössä ja yhdessä hyviksi havaittujen periaatteiden avulla. Terveeseen tulkintaan liittyvien työkalujen avulla on aina mahdollista vertailla erilaisia näkemyksiä ja ehkäistä riitoja keskustelulla.

Tutkiminen ja tulkinta auttavat tottumuksiin

Seuraavat ovat lähes vaarattomia esimerkkejä siitä, kuinka Raamatun tekstiä vääristellään tahattomastikin. Kun Raamatun tekstillä on vähemmän merkitystä kuin tarkoitukseen sopivalla ja totutulla tavalla lainata sitä, teksti muuttuu vähitellen. Myös tekstin alkuperäinen tarkoitus ja asiayhteys saattaa jäädä sivuseikaksi.

Monet ovat kuulleet opetettavan: ”etsikää ensin Jumalan valtakuntaa, niin kaikki muu teille annetaan.” Raamattua ei kuitenkaan missään opeta näin, vaan sanat ”kaikki muu” kuuluvat alun perin ”kaikki tämä”(2). Asiayhteys kertoo ”kaiken tämän” viittaavaan perustarpeisiin; ruokaan, juomaan ja vaatteisiin.

Monet ovat kuulleet myös opetettavan: ”joka ottaa pois tai muuttaa sanankin Raamatusta, hän joutuu helvettiin”. Näinkään Raamattu ei sano, sen sijaan Ilmestyskirjasta löytyvät sanat ”tästä ennustusten kirjasta,” joka viittaa Raamatun sijasta vain Ilmestyskirjaan (3). Samanlaisia varoituksia löytyy myös Mooseksen kirjasta (4).

Tutkiminen ja tulkinta auttavat traditioon

Aika ja sen mukanaan tuomat perinteet vääristävät Raamatun tekstin tulkintoja, mutta jatkuva Raamatun tulkinta palauttaa tekstin alkuperäisen tarkoituksen ja auttaa soveltamaan sitä jatkuvasti uusissa tilanteissa. Tulkinnan jälkeen uskon- tai seurakuntaelämän toimet eivät perustu omiin tai tietyn seurakunnan ajatuksiin, ympäristön virtauksiin tai jonkin yksittäisen hengellisen johtajan tapaan tulkita Raamattua.

Perinteiden vaikutus seurakunnissa on pahimmillaan verrattavissa Jeesuksen ajan farisealaisuuteen ja judaismiin. Se yllytti ihmiset ja heidän tarpeensa syrjäyttävään, ulkoisiin suorituksiin keskittyvään ja perinnäissäännöille alisteiseen uskonelämään. Jeesuksen ajan hengelliset johtajat pelkäsivät valtansa puolesta ja yrittivät sammuttaa alkuperäiseen palaavan tulkinnan lopulta surmaamalla niiden esittäjän, Kristuksen.

Jeesus taisteli oman aikansa tradition sokaisemaa kirjoitusten tulkintaa vastaan ja oikaisi vääriä tulkintoja seuraavasti: ”Te olette kuulleet sanotuksi…, mutta minä sanon teille” (5). On mielenkiintoista pohtia, mitä tämän päivän seurakunnissa kuulluksi sanottuja Raamatun tulkintoja Jeesus tarkentaisi. Niitä pohtiessa on muistuttava periaate, jonka mukaan raamatulliset totuudet oikein tulkittuina eivät koskaan riistä kristittyjen oikeaa vapautta Kristuksessa, vaan luovat ja lisäävät sitä.

1) Matt. 22:29 2) Matt. 5:33 3) Ilm. 22:18- 4) 5. Moos. 4:2; 13:1 5) Matt. 5:21-

Hanki elämä -kampanjan kirjoitus

HANKI ELÄMÄ -kirjanen on Pro Deo Incognito, Viikin kristityiden ja Ristin kilta nimisten kristillisten opiskelijajärjestöjen kustantama yliopisto-opiskelijoita evankelioiva artikkelikooste. Sen toimittajana oli Prodin silloinen puheenjohtaja Heini Röyskö. Kirjanen sisältää paitsi uskoa, myös päihteitä (erityisesti huumeita) käsitteleviä kirjoituksia.

Voiko asioita harkitseva ihminen uskoa Raamatun Jumalaan, Jeesukseen ja Pyhään Henkeen? Eikö se ole lähinnä naiivien hömppien hommaa? Miksei kaiken takana voisi olla vain jokin korkeampi voima, jota eivät minun tekemiseni kiinnostaisi? Entä voiko Raamattua pitää uskottavana kirjana? Miksei Raamattu voisi olla vain mytologinen kuvaus hyvän ja pahan välisestä taistelusta ja etiikan käsikirja lähimmäisen rakkaudesta.

Filosofit ja ajattelijat ovat pohtineet koko ihmiskunnan historian ajan elämää, sen tarkoitusta ja syvimpiä olemuksia. He ovat esittäneet aiheen tiimoilta tuhansia teorioita, joista voi valita mieleisensä ja elää sen mukaan. Mutta mistä tietää että valittu ismi on se oikea?

Kaiken jumaluuteen ja yliluonnollisuuteen liittyvän voi selittää uskottavasti esimerkiksi psykologisilla tekijöillä. Tällainen selittely vaatii kuitenkin tiettyä ennakkoasennetta, joka taas on epätieteellistä, koska siihen sisältyy ajatus sulkea etukäteen pois tietyn suuntaiset vastaukset. Vastaushan on aina helpompi löytää, jos lopputulos on tiedossa, oli ongelma sitten matemaattinen, filosofinen tai Jumalaan liittyvä.

Usko Raamatun ilmoitukseen ja asioiden kriittinen tarkastelu, saatikka sitten äly tuntuvat nykyihmisistä usein mahdottomalta yhtälöltä. Ihmiset ajattelevat, että jos on järkevä tai älykäs, ei tarvita muuta jumalaa kuin humanismi.

Ihmiskunnan historia kertoo kuitenkin suurimman osan suurista länsimaisista ajattelijoista uskoneen Jumalaan. Tosiasia on myös se, että suurin osa ateististen virtausten isistä on lopulta herännyt käsi potassa keskellä omien ajatustensa yötä.

Järjettömyys ja usko sopusoinnussa?

Koska tieteellinen ilmiöiden tutkimus ilman ennakko-oletuksia on mahdotonta, olen valinnut elämäni ennakko-oletukseksi uskon. Olen joidenkin mielestä ylittänyt järjen kynnyksen ja tarttunut mahdollisuuteen. Minä haluan uskoa Raamatun Jumalaan, Jeesukseen ja Pyhään Henkeen. Minä uskon myös Raamatun olevan Jumalan ilmoitus itsestään ja tahdostaan ihmisille.

Minut tunteva voi väittää, että olen saanut jo lapsesta asti aivopesua, joka vaatii minua selittämään asiat Raamatun Jumalan näkökulmasta suotuisasti, puolueellisesti. Olen näet uskovaisen kodin lapsi. Taaperosta asti olen osallistunut pyhäkouluihin, vartuttuani nuorten kerhoihin ja leirityksiin. Elämäni aikana olen kuullut tuhansia saarnoja ja raamattutunteja.

Olisiko minun mahdollista olla uskomatta Raamatun Jumalaan? Jos järki ja usko ovat ristiriidassa, vastaus on kyllä. Olen aina miettinyt mihin asiat perustuvat, ja mitä niistä seuraa. Minua on aina pidetty jopa kyynisenä kuulemaani opetusta kohtaan. Mielestäni en kuitenkaan ole kyyninen, vaan pikemminkin realisti ja pohtija. Näin ollen kuulemissani opetuksissa ja saarnoissa on usein esiintynyt ristiriitaisuuksia. Lähestyn asioita liioitellun analyyttisesti ja loogisesti päätellen, mitä todistaa jäsenyys Mensassa.

Toinen uskoani kalvava ongelma oli se, että vaikka uskoin Jumalan olevan olemassa ja Raamatun opetusten usein toimivan ihmisten elämässä, ne eivät toimineet minun elämässäni. Olin kuitenkin saanut ympäristöstä tarpeeksi havaintoja uskoakseni Raamatun Jumalaan. Se, että usko ei toiminut elämässäni, johtui ilmeisesti siitä, että kuulin liian nuorena vaikeita käsitteitä, kuten sovitus, lunastus tai pelastus. Aikuisena ne sitten kuulostivat tutuilta, vaikken koskaan ollut ymmärtänyt niiden merkitystä.

Kokonaisuus kuntoon elämän takia

Ajattelin tietäväni kaiken toimivaan elämään tarpeellisen, mutta elämä ei toiminut, kuten sen olisi pitänyt. Helsingin yö vei miestä neljä viisi kertaa viikossa, mikä oli ensihuuman jälkeen pakkopullaa. Rakastan elämää, joten jos elo ei toimi, se on turhauttavaa pyristelyä. Käytäntö ja teoria olivat ristiriidassa, teoriassa tiesin elämän olevan parasta minua fiksumman Jumalan tarkoittamassa muodossa.

Matteuksen evankeliumin luku 22 ja jae 29 voi ajatella kuvaavan myös minun elämääni. Jeesuksen sanat kuuluvat seuraavasti ”Te eksytte, koska te ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa.” Minä olin nähnyt tarpeeksi uskoakseni Jumalan olemassaolon ja voiman, mutta en tuntenut kirjoituksia.

Raamatun tuntemiseen liittyy sekä sisältö että sen tulkinta, samoin kuin Raamatun kirjoittamisen perimmäisen tarkoituksen tajuaminen. Raamatun sisältö voi olla sinullekin tuttua, tunnet esimerkiksi Raamatun kirjat. Mutta kirjojen sisältöön tutustuessasi joudut väistämättä myös tulkitsijan rooliin. Tällöin tärkeäksi tulee tekstin alkuperäinen tarkoitus ja merkitys alkuperäiselle yleisölle. Saarnaajat, kuten Raamatun vastustajatkin repivät usein Raamatun lauseet irti alkuperäisestä asiayhteydestään.

Koska elämäni oli muuttunut näköalattomaksi, ajattelin, ettei haittaa vaikka jätän kaiken ja lähden peräkylille raamattukouluun. Järjettömältä tuntunut tempaus kannatti. Jo muutaman kuukauden Raamatun perusasioiden opiskelu sai aikaan enemmän kuin vuosikymmenien hajanaisten esitelmien kuuntelu. Ensimmäistä kertaa minulle selvisi kokonaisuus, johon uskon ja miksi voin uskoa Raamatun ilmoittamaan Jumalaan. Tuntui kuin olisin hankkinut elämän.

Kirjoitusten ymmärtäminen sai elämäni toimimaan ja toi siihen iloa, peruslaatua. Seuraukset olivat elämässäni samansuuntaiset kuin Raamatun esimerkeissä. Sekä Uudesta että Vanhasta testamentissa löytyy esimerkkejä siitä, kuinka kirjoitusten ymmärtäminen synnytti sekä toimivaa että toimintaan johtavaa uskoa.

Apostolien teoissa kerrotaan kuinka kirjoitusten ymmärtäminen johti etiopialaisen maaherran ottamaan kasteen ja jatkamaan matkaansa iloiten (Apt. 8:30-39). Samoin tapahtui Israelissa Nehemian aikana, kun Esra selitti kirjoituksia kansalle. Kansan ymmärtäessä kuulemansa, he tekivät parannuksen ja lähtivät koteihinsa iloiten (Neh. 8:8-12).

Raamattu syntyi, kun Jumala käytti muutamia ihmisiä antaakseen heidän kauttaan ihmiskielelle ymmärrettävän ilmoituksen itsestään. Raamatun ilmoitus johdattaa ihmiset Jumalan luokse, pelastukseen. Ihminen pelastuu uskomalla Jeesuksen sijaiskuolemaan. Jeesus kuitenkin kärsi ihmisten puolesta heidän ansaitseman rangaistuksen. Jos vetoamme Jeesuksen kärsimään rangaistukseen, Jumala katsoo meidän saaneen anteeksi rikkomuksemme, esimerkiksi epäuskon häntä vastaan.

Kaikki Raamatun tekstit liittyvät siis tarkoitukseen, joka on ohjata ihminen Jumalan luo. Niin on asian laita myös edellä mainitussa Matteuksen evankeliumin kohdassa. Jeesuksen sanat eivät tuomitse järkeä tai ajattelua, vaan viittaavat tieteelliseen totuuteen, jonka mukaan tutkivakin voi eksyä, jos ei ota huomioon kaikkia lopputulokseen vaikuttavia tietoja.
Onko ajattelukyky este vai hidaste?

Ihmiset eivät usein ymmärrä selitystä tieteellisille totuuksille, mutta he hyväksyvät ne tosiksi näkemänsä tai kuulemansa perusteella. Mutta uskoa nyt sitten Jumalaan ja Raamattuun… Edellä kertomani esimerkit tai kokemukset voivat auttaa uskomaan, mutta loppujen lopuksi jokainen on yksin valintansa kanssa uskoa tai olla uskomatta.

Ihmiset eivät usein ymmärrä uskoa järjen kautta, he hyppäävät järjen yli ja uskovat näkemäänsä tai kuulemaansa. Uskoa verrataan usein toiseen asiaan, jota ei voi ymmärtää, rakkauteen. Usein vertauksella tarkoitetaan rakkauden ja uskon sisältävän samanlaisia järjettömiä tunteita ja mielen myllerrystä. Itsekin vertaisin uskoa rakkauteen, mutta eri tavalla. Jokainen joskus toivottomasti rakastunut voi ymmärtää mitä usko on. Toivottomasti rakastunut ei usko järjen ääntä tai arvioi ympäristön viestejä loogisesti, vaan roikkuu kiinni mahdollisuudessa. Myös uskossa Raamatun Jumalaan on kyse järjenvastaisesta takertumisesta mahdollisuuteen.

Ihmiselle on luonteenomaista etsiä mahdollisuuksia. Ihmiset tarvitsevat mahdollisuuksia, toivoa elääkseen mielekästä elämää. Siksi ihmiset tekevät joka päivä järkeen perustumattomia ratkaisuja ja takertuvat mahdollisuuksiin.

Minä olin järkevä roikkuessani kiinni uskon mahdollisuudessa, mutta järjettömyyttäni uskalsin hypätä. Vasta sen jälkeen mahdollisuus muuttui todellisuudeksi.

Thesis Abstract "Future without Past"

THESIS SUMMARY

Future without Past:  An hermeneutical examination of the interpretation of the book of Revelation in Finnish Pentecostalism

This thesis is submitted to the Global University School of Graduate Studies in partial requirement for the degree of Master of Arts.  The study examines the interpretation of the book of Revelation in Finnish Pentecostalism.  The subject of the thesis is the following:  Future without Past:  An hermeneutical examination of the interpretation of the book of Revelation in Finnish Pentecostalism.  The working hypothesis is following:  Finnish Pentecostalism has not used the same hermeneutical approach in its interpretation of the book of Revelation as it uses in the interpretation of other books of the Bible.  This study is limited to analyses of the following hermeneutical approaches:  the historical context of Revelation, Revelation as apocalyptic literature, and Revelation as biblical prophecy.

There is no official interpretation of Revelation in Finnish Pentecostalism.  As a result, its interpretation can only be observed through the commonly accepted works of individual Finnish Pentecostal authors, dictionaries, and Ristin Voitto magazine, which is the weekly publication of the movement.  This study works with authors and teachers that are used in the congregations and the Bible College of the Pentecostal movement.

Finnish Pentecostalism is known for its emphasis on the situation and practices of the early church.  One example is the practice of baptizing Christians by immersion.  The historical context is emphasised in the arguments supporting the views of the movement.  However, the  present interpretation of Revelation creates a fearful waiting for the last events.  This has a paralyzing effect on Christians in changing their environment, both individual and communal.  These teachings concerning the immanent return of Christ leave people disillusioned and cynical toward the teachings in the book of Revelation.  The reassessment of the message and teaching on Revelation should lead to restoring the reputation of teaching and teachers of Revelation.  Confidence in teachers is an important issue for the whole Finnish Pentecostal community.

If the interpretation of the Bible has a negative influence, the search for a better hermeneutic should be the first step.  This is why the focus of this study is hermeneutical.  It examines the book of Revelation according to established hermeneutical principles.  According to these hermeneutical principles it is possible to find a method that works for any book of the Bible, including Revelation.

The purpose of the book of Revelations for its original audience was Rome and the oppression of the popular emperor cult in the area of Roman Empire, especially in Asia Minor.  This caused difficulties in Christian living and created the feeling of an unsecure future.  This environment pressured Christians to participate in the cultic rituals and emperor worship.  John wrote to encourage Christians to endure in the battle against these antichristian powers and to witness on God.  Even the time and place differ from the original, the principles presented in the book of Revelation are similar.  We are also in need of godly vision in order to endure in our call.

The purposes of this study are to clarify the questions related to the problem statement and increase interest in the book of Revelation and its timeless message.  Furthermore, the study seeks to expose new methods of interpretation in order to expand the understanding of the book of Revelation in Finnish Pentecostalism.  The answers that are given to the subproblems seek to promote the Kingdom of God and its ethical and moral values for the present generation.

The problem statement and the subproblems

The purpose of this study is to determine how Finnish Pentecostalism identifies the historical context, apocalyptic nature and biblical prophecy in its present interpretation of the book of  Revelation.

The first subproblem is to determine if the historical context of the book of Revelation is considered in the interpretation by Finnish Pentecostalism.  The second subproblem is to determine if Finnish Pentecostalism identifies the book of Revelation as apocalyptic literature.  The third subproblem is to determine if biblical prophecy is correctly interpreted in the book of Revelation by Finnish Pentecostalism.

The first hypothesis is that Finnish Pentecostalism does not observe the historical context in its present interpretation of the book of Revelation because the book is assumed to be written only to reveal future events.  The second hypothesis is that the book of Revelation is not recognized as an apocalyptic literature but instead as prophecy literature.  The third hypothesis is that Finnish Pentecostalism has limited biblical prophecy its interpretation of the book of Revelation to concern only predictions of future events in.

The adoption of the present method of interpretation is connected to the arguments of the  late forties shown to be deficient.  Therefore, the new method, influenced by Darby and presented by Vilho Hartonen was not rejected, or accepted.  Later it became normative and was supported by some authors such as Hal Lindsey.

 Answers to the Subbroblems

According to study, Finnish Pentecostalism identifies the book of Revelation as a prophetical book, which was written for future generations.  The central message of the book of Revelation, according to Finnish Pentecostalism, is the second coming of Christ. 

The first part of the study shows that Finnish Pentecostalism has ignored the historical context in its interpretation of Revelation.  This is due to the fact that it is seen as prophecy that concerns only future events.  Thus the meaning of the book of Revelation for its original audience is not considered important even though the historical situation is described briefly in some of the sources.

The exegetical side of the study values the historical context.  Therefore, examination of the context surrounding the original audience aids in understanding the message of Revelation.  This context, also helps clarify the meaning of the mysterious pictures and symbols for the present age, too.

The second part of the study presents the movement and thought of apocalyptic literature.  This exposes the fact that the Finnish Pentecostal movement does not identify the book as apocalyptic literature.  A standard hermeneutical approach identifies the book of Revelation as apocalyptic literature that includes the biblical prophecy. The understanding of apocalyptic language helps to interpret difficult pictures in the book of Revelation.

The third part of the study examines the book of Revelation in the light of biblical prophecy.  The study supports the view that apocalyptic literature has roots in prophetic literature.  Both are the methods through which God reveals himself to man.  

First, the biblical prophecy is defined.  Biblical prophecy is mainly forthtelling (exposing things), but has a foretelling (predicting) feature, too.  Although Finnish Pentecostalism expresses a knowledge of the foretelling features, it seems to disregard the forthtelling value of the message of Revelation.  The view of Finnish Pentecostalism on prophecy in the book of Revelation is narrow compared to general biblical prophecy.

This narrow view of prophecy concludes that an original reader could not understand the book of Revelation.  It concludes, too, that today a reader has better possibility to understand the political and technical descriptions found in the book of Revelation.

Standard hermeneutics accept the foretelling nature of the message of Revelation but it also emphasizes that the prophetic purpose for the original reader as source of advice, encouragement, exhortation, and hope in their immediate situations.

Answer to the Problem Statement

The interpretation of the book of Revelation in Finnish Pentecostalism ignores the central principles of hermeneutics.  All of the answers presented to the subproblems support the answer given above.  Every area of the standard hermeneutic used in this study is mistakenly approached, because of a disregard of both historical and literature context.

The study supports the first, second, and third hypothesis.  The fact that Finnish Pentecostalism has narrowed the meaning of the biblical prophecy only to concern the future has led to ignoring the context and the features of apocalyptic literature.  This leads the interpretation away from the original purposes of God and the author of the book of Revelation.  The way the original readers understood the book of Revelation is forgotten also, which disregards the apocalyptic movement as part of the contextual phenomena of ancient times.

Conclusions and Discussion

In Finnish Pentecostalism the book of Revelation is read through emphasis on futurism and dispensationalism.  Of these two, dispensationalism is not fully supported by biblical texts, but later views of scholars.  Therefore the interpretation of the book of Revelation in Finnish Pentecostalism is based only on historical tradition, and not on the original meaning of the biblical text.  Dispensationalism, as well as the futuristic emphasis, views the churches presented in the book of Revelation only as symbolic.

When biblical prophecy is narrowed into foretelling of the future, the timeless spiritual message is lost.  The book of Revelation remains only as a speculative skeleton of timetables.  Apocalypticism urges us to focus our hope on God despite times of troubles.  God has the key to the coming ages and offers hope for the future.  According to the apocalypticists victory over Satan is guaranteed for followers of Christ.  Because of the rejection this apocalyptic emphasis, the rest of the timeless message is lost.  Apocalypticism, along with biblical prophecy carries the eternal encouraging message of Revelation to every generation.

M.A. -lopputyöni "Tulevaisuutta ilman menneisyyttä" tiivistelmä

Tutkimuksen työskentelyhypoteesina on se, että Suomen helluntaiherätys on sivuuttanut Ilmestyskirjan tulkinnassaan joitakin hermeneuttisen lähestymisen perusteita, jotka muiden raamatunkirjojen tulkinnassa on tavallisesti huomioitu.  Tutkimus rajoittuu tutkimaan seuraavien aiheiden hermeneuttista käsittelyä:  Ilmestyskirjan kirjoitusajankohdan kontekstia, Ilmestyskirjaa apokalyptiikkana ja Raamatun profetiana.

Ensin tutkimus selvittää käyttämäänsä hermeneuttista tulkintaprosessia, joka sisältää eksegeesin.  Sen jälkeen esitellään Ilmestyskirjan tulkintahistoria ja synnyttämät tulkintamallit. Tämän jälkeen määritellään Suomen helluntaiherätyksen Ilmestyskirjan tulkintamalli.  Se on futuristinen, johon liittyy dispensationalismi, pretribulationalismi sekä premillennialismi.

Ensimmäisenä pääkohtanaan tutkimus esittelee lukijalle Ilmestyskirjan kontekstin todeten, että Suomen helluntaiherätys on tulkinnassaan sivuuttanut sen.  Toisena pääkohtanaan tutkimus esittelee apokalyptiikan, puolustaa Ilmestyskirjaa apokalypsina ja toteaa, että Suomen helluntaiherätyksen tulkinta ei tunnista Ilmestyskirjaa apokalyptiikkana.

Kolmantena pääkohtanaan tutkimus määrittelee Ilmestyskirjan Raamatun profetian valossa.  Tutkimus näkee Ilmestyskirjan edustavan Raamatun profetiaan liittyvää apokalyptiikkaa, mutta käsittelee sen sisältämän Raamatun profetian erikseen.  Tutkimus toteaa, että Suomen helluntaiherätys tulkitsee Ilmestyskirjan sisältämän profetian tulevaisuuteen kaventuneena Raamatun profetiana.

Tutkimuksen lopputuloksena todetaan, että Suomen helluntaiherätys on laiminlyönyt Ilmestyskirjan tulkinnassaan työskentelyhypoteesissa esitellyt hermeneutiikan osa-alueet.  Tutkimus päättyy tutkimustuloksista nousevan Ilmestyskirjan sanoman esittelyyn sekä eskatologian määrittelyyn.