Kaikella on aikansa

Mitä pian tapahtuu, tulevaisuuden suuntaviivoja ja profeetallisia Raamatun opetuksia: siinä kolmikanta, joka osuvasti luonnehtii helluntaikentän Ilmestyskirjan ja lopunaikojen tulkintoja viime vuosikymmenten aikana.

Aika on vahvin inhimillinen muutostekijä niin seurakuntaelämässä kuin raamatuntulkinnassa. 1800-luvun lopulta alkaen aika työskenteli lopunaikojen tulkinnoissa dispensationalismin hyväksi. Siitä tuli herätyskristillisyydessä tulevaisuuspainotteisen futurismin kanssa jopa niin hallitseva tulkintaraami, että moni herätysliikkeiden jäsen ei tiedä muita tulkintamalleja olevankaan.

Helluntailiikkeenkin sisälle syntyi harhakäsitys erilaisten tulkintamallien runsaudesta, vaikka aidosti kysymys oli myrskyistä vesilasissa, eli näkemyseroista dispensationalismin sisäisissä yksityiskohdissa. Ajan voimasta kertoo, että reilu kymmenen vuotta sitten oli lähes mahdotonta kuvitella, että helluntailaisessa mediassa puolusteltaisiin ”ainoaa ja oikeaa” dispensationalistista tulkintaa kuten nyt on tapahtunut.

Dispensationalismi sai voimaa ajatuksesta, että nykyajan ”lopunaikojen” herätyskristityillä oli viisautta tulkita profeetallisia kirjoituksia paremmin kuin koskaan aiemmin. Tämä johti myös siihen, että Vt:n profetioiden, samoin kuin Ilmestyskirjan tulkinta irtautui tekstien alkuperäisistä tarkoituksista; mitä uskomattomampi, päivänpolttavampi tai mystisempi tekstin selitys on, sitä enemmän se herätti kiinnostusta.

Dispensationalismin heikkoudet olivat sen vahvuuksien kääntöpuoli. Heikosti dokumentoituihin ”uskomattomiin” todisteisiin tukeutuminen, joista esimerkkinä ovat hämärät YouTube-videot Egyptissä "ilmestyneestä Ilmestyskirjan ratsastajasta", ovat omiaan lisäämään tulkintamallin kyseenalaistamista. Tarkat laskelmat ja määritelmät ”ennustuksien” toteutumisesta, kuten seurakunnan ylösoton ajoituksesta, osoittivat jo lyhyellä seurantajaksolla profetioiden avautumisten olleen vilkkaan ja ylivirittyneen mielikuvituksen tuotoksia.

Ajassa esiintynyt ”ihme”, Israelin valtion synty ja selviytyminen vihollisten keskellä, ruokki uskoa lopunajoissa elämisestä. Dispensationalismin puolustuksessa ja perusteluissa vilahtelevat sanat juutalaiset, Jerusalem ja Israel vähän väliä. ”Israel-ystävien” parissa dispensationalismi onkin käytännössä yhä ainoa hyväksytty tulkinta. Aika on kuitenkin jo tekemässä entisestä ihmeestä, nykyisestä alueensa sotilaallisesta suurvallasta totuttua, arkista ilmiötä.

Aika vaikuttaa myös sukupolviin. Karkeasti yleistäen voi väittää, että muutosvastarintainen vanhempi sukupolvi kokee dispensationalismin puolustamisen arvoisena, ja keski-ikäinen sukupolvi etsii lopunaikoihin liitettyjen tekstien merkitystä niiden kirjoitushetken lukijoille. Nuorimmat sukupolvet ovat taipuvaisia näkemään lopunajat itseään lähellä olevien ympäristökysymysten, kuten ekologisten uhkien, kautta.

Ajan vaikutukset seurakuntaelämään ja lopunaikojen tulkintaan huomioitaessa dispensationalismi ei ole muita oikeampaa tai virheellisempää tulkintaa. Se on sitä vanhempien tai uudempien tulkintojen kanssa samalla tavoin ajan synnyttämää, aikaansa sopivaa ja aikansa ruokkimaa raamatuntulkintaa.

Aikansa kutakin. Tulkintavirtausten tehtävä on löytää ja antaa vastauksia oman aikansa polttaviin kysymyksiin. Virtaukset myös auttavat säilyttämään ja puolustamaan uskoa kussakin ajassa. Nämä ovat tarkoituksia, jotka lähes pyhittävät keinot.

(Kirjoitus on pyydetty vastine erääseen dispensationismin puolustusartikkeliin. Kirjoitusta on muokattu yleispätevämpään muotoon alkuperäisestä kohdistetusta asetelmasta)