Ruoho on aina vihreämpää aidan takana

Kuulostaako yhtään tutulta tilanteelta? Jarkko Vehniäisen kuvitusta RV:n sivuilta.

Jeesuksen toimintakausi ja ihmeet

Jeesuksen tekemät ja evankeliumeihin tallennetut ihmeet Global Universityn kurssin "Jeesuksen elämä" mukaan.

Toiminnan aloitus Juudeassa

 1. Veden muuttaminen viiniksi John 2:1-11

Galilean toiminnan alkuvaiheet

 2. Kuninkaan virkamiehden pojan parantaminen Joh. 4:43-54

 3. Ramman parantaminen Betesdan altaalla Joh. 5:1-15

 4. Ensimmäinen yliluonnollinen kalansaalis Luuk. 5:1-11

 5. Riivatun parantaminen sapattina Mark. 1:23-28; Luuk. 4:33-37

 6. Pietarin anopin parantaminen Matt. 8:14-15; Mark. 1:29-31; Luuk. 4:38-39

 7. Pitaalisen parantaminen Matt. 8:2-4; Mark. 1:40-45; Luuk. 5:12-16

 8. Halvaantuneen parantaminen Matt. 9:2-8; Mark. 2:1-12; Luuk. 5:17-26

 9. Kuivettuneen käden parantaminen Matt. 12:9-13; Mark. 3:1-5; Luuk. 6:6-10

10. Sadanpäällikön palvelijan parantaminen Matt. 8:5-13; Luuk. 7:1-10

11. Lesken pojan herättäminen kuolleista Luuk. 7:11-16

Galilean toiminnan keskivaiheet

12. Sokean ja mykän miehen parantaminen Matt. 12:22

13. Myrskyn tyynnyttäminen Matt. 8:23-27; Mark. 4:35-41; Luuk. 8:22-25

14. Kahden riivatun parantaminen Matt. 8:28-34; Mark. 5:1-20; Luuk. 8:26-39

15. Sairaan naisen parantaminen Matt. 9:20-22; Mark. 5:25-34; Luuk. 8:43-48

16. Tytön herättäminen kuolleista Matt. 9:18-19, 23-26; Mark. 5:21-24, 35-43;
 Luuk. 8:41-42, 49-56

17. Kahden sokean miehen parantaminen Matt. 9:27-31

18. Riivatun mykän parantaminen Matt. 9:32-33

19. Viidentuhannen ruokkiminen Matt. 14:13-21; Mark. 6:32-44; Luuk. 9:10-17;
 Joh. 6:1-13

Galilean toiminnan loppuvaiheet

20. Veden päällä käveleminen Matt. 14:22-33; Mark. 6:45-52; Joh. 6:16-21

21. Kanaanilaisen naisen tyttären parantaminen Matt. 15:21-28; Mark. 7:24-30

22. Kuuromykän miehen parantaminen Mark. 7:31-37

23. Neljäntuhannen ruokkiminen Matt. 15:29-38; Mark. 8:1-9

24. Sokean miehen parantaminen Betsaidassa Mark. 8:22-26

25. Epileptikon parantaminen Matt. 17:14-18; Mark. 9:14-27; Luuk. 9:37-42

26. Temppeliveron maksaminen Matt. 17:24-27

Toiminnan loppuvaiheet Juudeassa ja Pereassa

27. Sokeana syntyneen miehen parantaminen Joh. 9:1-41

28. Riivatun mykän parantaminen Luuk. 11:14

29. Koukkuselkäisen naisen parantaminen Luuk. 13:10-17

30. Vesipöhöä sairastavan miehen parantaminen Luuk. 14:1-6

31. Lasaruksen herättäminen kuolleista Joh. 11:1-44

32. Kymmenen pitaalisen parantaminen Luukk. 17:11-19

33. Sokean miehen parantaminen Jerikossa Matt. 20:29-34; Mark. 10:46-52;
 Luuk. 18:35-43

Kärsimysviikolla

34. Viikunapuun kiroaminen Matt. 21:18-22; Mark. 11:12-14, 20-24

35. Ylipapin palvelijan parantaminen Luuk 22:49-51

Ylösnousemuksen jälkeen

36. Toinen yliluonnollinen kalansaalis Joh. 21:1-14

Jeesuksen maanpäällisen elämän toiminta

Eräs kooste Jeesuksen toiminnasta evankeliumeiden perusteella. Lähteenä Global Universityn materiaali kurssista "Jeesuksen elämä".

TEHTÄVÄÄN VALMISTAUTUMINEN

1.    Syntymä ja vierailu temppelissä (12 v.)

2.    Kaste

3.    Kiusaukset erämaassa

4.    Kaanan häissä tehty ihme

ENSIMMÄINEN TOIMINTAVUOSI – ESITTELYN AIKA

1.    Temppelin puhdistaminen (1. pääsiäinen – Joh. 2:13)

2.    Keskustelu Nikodemoksen kanssa

3.    Keskustelu Samarialaisen naisen kanssa

4.    Torjunta Nasaretissa

5.    Pitaalisen parantaminen

TOINEN TOIMINTAVUOSI – SUOSION AIKA

1.    Sapatista syntynyt selkkaus (2. pääsiäinen – Joh. 5:11)

2.    Vuorisaarna

3.    Useita  Jeesuksen messiaanisuutta todistavia ihmeitä

4.    Juutalaisten johtajien epäily

5.    Valtakuntaa tulemista koskevia vertauksia

KOLMAS TOIMINTAVUOSI – VASTUSTUKSEN AIKA

1.    5000 ruokkimisihme (3. pääsiäinen – Joh. 6:4)

2.    Kävely veden päällä

3.    4000 ruokkimisihme

4.    Pietarin tunnustus ja kirkastuminen

5.    Lehtimajajuhla Jerusalemissa

6.    Vertauksia

7.    Temppelinvihkimisjuhla Jerusalemissa

8.    Lasaruksen herättäminen kuolleista

KÄRSIMYSVIIKKO JA YLÖSNOUSEMUKSEN JÄLKEINEN AIKA

1.    Kuninkaan vastaanotto Jerusalemissa (4. pääsiäinen – Joh. 13:1)

2.    Temppelin puhdistaminen toisen kerran

3.    Viimeinen ateria

4.    Kuolema

5.    Ylösnousemus

6.    Ylösnousemuksen jälkeiset ilmestykset

7. Taivaaseen astuminen

Raamatun ja raamatullinen profetia - mitä ne oikeasti ovat?

Profetia -sanan taustat

Sanat 'profetes', sen feminiini 'profetis', 'profeteuo' ja 'profeteia' liittyvät kreikankielessä profeettoihin ja profetiaan.  Ne pohjautuvat kreikan sanaan 'fe' (sanoa, puhua), jonka etuliite 'pro' (ennen, julki) vaikeuttaa substantiivin 'profeetta' (joku, joka julistaa; puhuja) selventämistä (Kittel 1993, 783-784).

Verbimuoto substantiivista on 'profeteuo', 'olla julistaja tai puhuja; julistaa', jonka 'profeteia' -muoto tarkoittaa kykyä julistaa jumalallista tahtoa tai antaa oraakkeli.  'Profetikos' taas on adjektiivi tarkoittaen 'profeetallinen'.  Valheprofeetta määritellään sanalla 'pseudoprofetes', 'valheiden profeetta'.  Sanan 'profetes' käyttö kreikankielessä viittaa uskonnolliseen käyttöön.  Se tarkoittaa henkilöä, joka puhuu jumalan nimissä julistaen jumalallista tahtoa, tai oraakkelin välittäjää (Kittel 1993, 795).

Profetia -termien uskonnollista käyttöä vahvistaa myös seikka, että kreikan kielessä käytettiin erillistä sanaa 'proagoreuein' kuvaamaan ennustamista (Kittel 1993, 784).  Aina toiselle vuosisadalle jKr. asti alkuliitteen 'pro' ei koskaan käsitetty viittaavaan tulevaisuudesta puhumiseen.  Vasta kristillisyyden vaikutuksesta 'profetes' saa modernin tarkoituksensa "henkilö, joka julistaa tulevaisuutta" (Kittel 1993, 795).  Moderni tarkoitus, joka liittää profetoimisen tulevaisuuden kertomiseen, on siis varhaisemmalta ajalta kuin itse Ilmestyskirja.

Aiemmin apokalyptiikan yhteydessä käsitelty ilmoitus ja profetia liittyvät läheisesti toisiinsa.  'Apokalypsis', ilmoitus, on 1. Kor. 14:26 mukaan luovutettu profeetalle, ja häneltä se tulee profetiana seurakuntaan.  Jumala on aina ilmoituksen välittäjä, suorasubjekti, mutta vain epäsuorasubjekti, epäsuoravälittäjä, profetiassa (Kittel 1993, 853).

Ilmestyskirja sisältää tyypillisten apokalyptiikan piirteiden lisäksi sisäisen todistuksensa mukaan myös aitoa profetiaa (Ilm. 1:3; 10:11; 22:7,19).  Johannekselle profetia sisältää muutakin kuin tulevaisuuden ennustamista.  Tämä näkyy kuvauksessa kahdesta todistajasta, joiden profeetallinen saarna on kutsu parannukseen (Ilm 11:3).  Myös kirjeet seurakunnille on käsitettävä lohdutuksena ja rohkaisevana varoituksena.

Kittelin mukaan Uudessa testamentissa evankeliumien käyttämä termi on usein 'profetes', kun taas Paavalin kirjeissä hallitsee 'profeteuo'.  Se kertoo erilaisesta painotuksesta.  UT yleensä painottaa sanoman välittäjää, kun taas Paavali tapahtumaa ja sanomaa.  Termien saamat merkitykset UT:ssa voidaankin koota seuraavasti:

• 1. Kattavimmin termit saavat merkityksen "julistaa revelaatio, Jumalan sanoma, luovutettu profeetalle.
• 2. Koska profeetta tuntee tulevaisuuden, profetoimisella voi olla erityismerkitys "ennaltakertoa".
• 3. Profetoiminen voi myös merkitä "tuoda valoon profeetallisella puheella jotakin piilotettua" luonnollisen tiedon ulkopuolelta.
• 4. Paavalin teksteissä sanalla "profetoida" on erityinen eettinen ja kehottava piirre, joka sisältää opetuksen, varoituksen ja lohdutuksen.
• 5. Profetoimisella saatetaan myös viitata lahjaan tai kuvata käyttäytymistä, kuten merkityksillä "omata profetian lahja, käyttäytyä kuin profeetta". (Kittel 1993, 829).

Raamatun profetian sisältö

Kittelin yhteenveto yllä on hyvä esimerkki profetian monialaisesta vaikutuksesta ja merkityksestä.  Virklerin määritelmä profetiasta tukee Kittelin yhteenvetoa.  Virklerin mukaan profetia sekä Uudessa että Vanhassa testamentissa viittaa kolmeen asiaan:

1.  Se on tulevien tapahtumien ennustamista (esim. Ilm.1:3; 22:7,10; Joh. 11:51)

2.  Se on salattujen tosiasioiden paljastamista nykyhetkeä koskien (esim. Luuk.1:67-79; Apt. 13:6-12)

3.  Se jakaa ohjeiden, lohdutuksen ja kehotuksen jakamiseen vahvalla vetoavalla kielellä (esim. Amos, Apt. 15:32; 1 Kor. 14:3,4,31). (Virkler 1981, 190.)

Yllämainitut profetian merkitykset johtavatkin Raamatun profetian määritelmään.  Raamatun profetia on Jumalasta lähtöisin olevaa tulevien ja nykyhetkeä koskevien asioiden paljastamista jakaen samalla mm. ohjeita, lohdutusta ja kehotusta, jotka ovat hyödyksi kuulijoiden hengelliselle elämälle.

Kun nykyisin sekulaareissa tai kristillisissä yhteyksissä mainitaan sana profetia, se tuo yleensä mieleen oraakkelin tai ennustuksen tapahtumasta, joka ei ole vielä tapahtunut.  Tämän ennakkokäsityksen, nousee se sitten todellisuudesta tai perinteestä, ei saisi antaa kyseenalaistamatta määritellä raamatullista profetiaa tai Ilmestyskirjaa profetiana.

Ilmestyskirja apokalyptisena kirjallisuutena

Kuten monissa muissakin muinaisissa teoksissa Ilmestyskirjan titteli ensimmäisessä lauseessa kertoo kirjan kirjoittajan ja sen, miten sen sisältö toimii (WBC 1997, 9). "Tutkijoiden enemmistö pitäytyy näkemyksessä, että Ilmestyskirja kuuluu apokalyptiseen kirjallisuuslajiin (WBC 1997, lxxxii).  Ilmestyskirjan ymmärretään säännöllisesti kuuluvan kirjallisuuslajiin, jota kuvaillaan apokalyptiikaksi. (NICNT 1977, 18).

Myös seuraavat syyt tukevat Ilmestyskirjan luokittelua apokalyptiikaksi:

"Laaja symboliikan käyttö, näky ilmestyksen pääinstrumenttina, keskittyminen tämän ajan sulkemiseen ja dramaattinen uuden ajan virkaanasettaminen, taustalla vaikuttavan ja historian kulkua määräävän hengellisen järjestyksen paljastaminen, yleisten apokalyptisten aiheiden käyttö -kaikki liittyvät oikeuttamaan termin apokalyptinen soveltamista Ilmestyskirjaan." (NICNT, 23.)

Ensimmäisten jakeiden esittely Ilmestyskirjaan on apokalyptinen.  Esittelyn voi jakaa kolmeen osaan: ilmestyksen lähde, välittäjät (sekä enkelit että ihmiset) ja tarkoitettu yleisö.  Johannes käyttää titteliä 'apokalypsis' ilmoittamaan lukijoilleen, millainen kirja heillä on käsissään.  Se, että ilmestys on Jeesuksen Kristuksen, kertoo ilmestyksen jumalallisesta lähteestä.  Tunnistettavan ihmisen, Johanneksen, ilmoittaminen näyn välittäjäksi erottaa sen muista apokalypseista ja saattaa olla syy, miksi kirja on kaanonissa (FLBC 1999, 1549-50).

Aune (WBC) esittelee Ilmestyskirjan apokalyptiikkana.  Hän käy läpi apokalyptiikan muodon, sisällön ja toiminnan yksityiskohtaisesti osoittaen Ilmestyskirjan noudattavan apokalypsien rakennetta erittäin hyvin.  Hänen mielestään sopivuus on laajuudessaan vakuuttava puolto Ilmestyskirjan määrittelemiseksi apokalyptiikaksi.

Vanhimmat käsikirjoitukset ovat titteliltään "Johanneksen apokalypsis".  Myöhemmät käsikirjoitukset lisäävät Johanneksen eteen määreen "evankelista."  Näistäkin myöhäisemmät tittelin "teologi".  Johanneksen oma otsikko ja nimi kirjeelleen on kuitenkin "apokalypsis" (Boring 34).

Apokalyptiikan lisäksi Ilmestyskirjalla on kirjeen muoto.  "Ilmestyskirjaa luettiin jumalanpalveluksissa, ja koska se oli kirje, se luettiin kokonaan, ei jaetta sieltä toista täältä" (Boring 1989, VII).  Näin Ilmestyskirja antoi kuulijan kokonaiskuvan kirjeestä kehittyä mielessään.  Se oli "..pastoraalikirje Aasiaan myöhäisellä 100-luvulla jkr. kristityille, jotka olivat ja elivät kriittisessä uskontopoliittisessa tilanteessa.  Se oli kristityltä profeetalta, joka kirjoitti heille apokalyptiikan kielellä ja sen kuvilla" (Boring 1989, 1).

Ilmestyskirjan rakenteessa vahvasti esiintyvä seitsenluku oli Boringin mukaan  muodostunut apokalyptiikassa jo perinteeksi.  Hän mainitsee esimerkkinä 2. Esdran, joka sisältää seitsemän sarjan ilmestyksiä, seitsemän tapaa rangaista pahaa ja seitsemän tapaa, joilla vanhurskaat iloitsevat (Boring 1989, 31).

Boring luettelee Ilmestyskirjan sisältämät seitsemät seuraavasti:  Jotkut ovat numeroituina tekstin sisään, kuten kirjeet, seurakunnat, sinetit, pasuunat, maljat (Boring 1989, 31).  Jotkut seitsemän sarjoista ovat piilotettuina rakenteeseen, kuten seitsemän autuudenjulistusta[1], seitsemän ylistyksen kohdetta (5:12), seitsemän ihmisryhmää (6:15), seitsemän viittausta alttariin[2] ja seitsemän profeetallista vakuutusta Jeesuksen eskatologisesta paluusta[3] (Boring 1989, 31).

Apokalyptinen kirjallisuus

Valtiollisen vainon alla syntynyt Danielin kirja merkitsi alkua juutalaisen ilmestyskirjallisuuden (apokalyptiikan) kukoistukselle.  Värikkäin ja salaperäisin kuvin kerrottiin Jumalan ja hänen vastustajansa taistelusta ja lähellä olevasta voitosta.  Vuosisatojen kuluessa profeetat olivat käyneet harvinaisiksi.  Profeettakirjojen perintöä jatkoi tavallaan apokalyptinen kirjallisuus.  Ilmestyskirjallisuus syntyi etupäässä "maanalaisena" vastarinta- ja rohkaisukirjallisuutena sorrettujen ja vainottujen ihmisten keskuudessa.  Siksi se on lähes aina kirjoitettu menneisyyden suurmiesten salanimellä (Räisänen 1995, 70).

Ilmestyskirjallisuuden vertauskuvalliset näyt sisälsivät usein katsauksia juuri taakse jääneeseen historiaan.  Katsaukset esitettiin usein ennustusten muodossa.  Teosten loppuvaiheessa ne muuttuvatkin todella kirjoitushetkellä vielä edessä olevan tulevaisuuden ennustuksiksi (Räisänen 1995, 70).  Historia kuvattiin ikään kuin ennustuksena, jonka lukijat havaitsivat jo toteutuneeksi.  Sen tarkoitus olikin lisätä lukijoiden luottamusta Jumalaan.

Koettu vaino vaikutti paitsi Ilmestyskirjallisuuden syntyyn, myös sen sisällön perusvireeseen.  "Kirjojen perusvire on rohkaiseva: kun jaksetaan vielä vähän aikaa kestää, Jumala tekee ahdingosta lopun ja koittaa pelastuksen aika. Usein esitetään tarkkoja laskelmia ratkaisevien tapahtumien ajankohdasta" (Räisänen 1995, 71).  Liitteenä oleva katkelma Mooseksen taivaaseen ottamisesta on esimerkkinä muun apokalyptiikan samankaltaisuudesta Ilmestyskirjan kanssa.

Apokalyptisen kirjallisuuden tunnuspiirteitä

Kirjallisuuslajeja määritellessä täytyy käsitellä jokaista kolmesta seuraavasta piirteestä: muotoa, sisältöä ja toimintaa.  Nämä piirteet ovat usein toisiinsa kietoutuneita, mikä hankaloittaa niiden analysointia (WBC 1997, lxxxi).  Kirjan muoto, sisältö ja käyttö (paremminkin tarkoitus) määrittelee siis kulloinkin kyseessä olevan kirjan tai kirjeen lajityypin.

Aune määrittelee apokalypsin seuraten yllä mainittua jaottelua seuraavasti: 

• 1. Muoto: Apokalypsis on ensimmäisen persoonan proosallista narratiivia, joka koostuu ilmestyksenomaisista näyistä, joita episodimainen rakenne liittää yhteen. Se on välitetty kirjoittajalle yliluonnollisen paljastajan kautta, jäsennelty siten, että keskeinen ilmestyksellinen sanoma rakentaa kirjallisen kliimaksin, ja kehystetty ilmestyskokemusta ympäröivien olosuhteiden narratiivilla.
• 2. Sisältö: Toispuoleisen kommunikointia, yleensä eskatologista, perspektiivi inhimillisessä kokemuksessa ja arvoissa.
• 3. Käyttö: a) vahvistaa tuonpuoleinen auktoriteetti sanomalle, b) niin että sanoman vastaanottajat rohkaistuisivat jatkamaan tavoitteeseen, c) tai jos tarpeellista, muuttaa heidän ajatteluaan ja käyttäytymistään yhdenmukaiseksi tuonpuoleisten näkökulmien kanssa (WBC 1997, lxxxii).

Aikanaan Notre Damen yliopistossa vaikuttaneen J.J. Collinsin johtaman Society of Biblical Literaturen tutkijatiimi on tehnyt tyypillisen rakenteen pääjaottelun, joka ensimmäistä kertaa julkaistiin vuonna 1979 Semeia -lehden numerossa 14 ja jota sen jälkeen on siteerattu useimmissa arvostetuissa apokalyptiikkaa ja Ilmestyskirjaa koskevissa teoksissa.  Seuraavan rakennekaavion mukaan voi arvioida kirjoituksen sopivuutta apokalyptiseen määrittelyyn.  Mitä useampi kohta (ehto) täyttyy,  sitä selkeämmin tekstiin voi soveltaa apokalypsin erityistulkintapiirteitä.

Ilmestyksen tapa (muoto)

• 1. Välittäjä, joka viestii ilmestyksen 
• 1.1. Nähtävällä ilmestyksellä on kaksi muotoa
• 1.1.1. näyt
• 1.1.2. ilmestykset
• 1.2. Kuultava ilmestys usein selvittää nähtävää
• 1.2.1. puhe tai esitelmä
• 1.2.2. dialogi
• 1.3. Tuonpuoleinen matka
• 1.4 Kirjoitus (ilmestys taivaallisessa kirjassa)
• 2. Tuonpuoleinen välittäjä
• 3. Inhimillinen vastaanottaja
• 3.1. Salanimisyys
• 3.2. Vastaanottajan luonne
• 3.3. Vastaanottajan reaktio

Aika-akseli (sisältö)

• 4. Protologia (asioita koskien alkua)
• 4.1. Kosmogonia eli maailmansynty
• 4.2. Alkukantaisia tapahtumia
• 5. Historia läpikäydään joko
• 5.1. Menneisyyden muistelulla tai
• 5.2. "ex eventu" -profetialla
• 6. Pelastus nykyhetkessä tiedon kautta (gnostilaisessa)
• 7. Eskatologiset kriisit
• 7.1. Kidutus
• 7.2. Muita eskatologisia mullistuksia
• 8. Eskatologinen tuomio tai tuhoutuminen
• 8.1. Pahojen tai ymmärtämättömien
• 8.2. Maailman
• 8.3. Tuonpuoleisten olentojen
• 9. Eskatologinen pelastus saattaa esiintyä
• 9.1. Kosmisena muodonmuutoksena
• 9.2. Henkilökohtaisena pelastuksena, jonka muoto voi olla
• 9.2.1. ylösnousemus tai
• 9.2.2. muu kuolemanjälkeinen elämänmuoto

Tila-akseli (sisältö)

• 10. Tuonpuoleisia aineksia
• 10.1. Tuonpuoleisia alueita
• 10.2. Tuonpuoleisia olentoja

Paljastajan kehotus (sisältö)

• 11. Ohjeita vastaanottajalle

Päätöksen elementit (muoto)

• 12. Ohjeita vastaanottajalle 
• 13. Kerronnallinen päätös

Yllä olevaan kaavioon tekstiä sijoitettaessa on, samoin kuin muidenkin raamatunkirjojen kohdalla, muistuttava että harva raamatunkirja noudattelee tietyn lajityypin rakenteita orjallisesti.  Kirjoittajat ovat käyttäneet useita kirjallisuustyylejä saadakseen teksteihinsä voimaa ja tehdäkseen ne arvonsa mukaan ainutlaatuisiksi.

Aune esittelee lisäksi Collinsin komitean laatiman apokalyptiikan määritelmän, joka esittelee apokalypsin toiminnan seuraavasti:

" `Apokalypsi´ on kerronnallisessa kehyksessä esiintyvä ilmestyskirjallisuuden tyylilaji, jossa tuonpuoleinen olento välittää ilmestyksen inhimilliselle vastaanottajalle, ilmaisten tuonpuoleisen todellisuuden, joka on sekä aikaan sidottu, tarkastellessaan eskatologista pelastusta, että tilaan liittyvä, käsitellessään toista, yliluonnollista maailmaa." (Collins 1998, 5)

Timothy P. Jenney puolestaan esittelee Paul Hansonin periaatteen, jossa apokalyptiikka määritellään kirjan toiminnan, ei piirteiden mukaan.  Näin määriteltynä apokalyptiikka on seuraavanlaista:

"..ilmestysliikkeiden kehittämä ajattelumalli; se perustuu erityiselle eskatologiselle näkökulmalle luodessaan symbolista maailmankaikkeutta, joka vastustaa vallitsevaa yhteisöä. Tämä symbolinen maailmankaikkeus palvelee visionäärisiä yhdyskuntia niiden muodostaessa identiteettiään suhteessa kilpaileviin ryhmiin ja jumaluuteen sekä ratkaisee uskonnollisten toiveiden ja syrjäytymisen tunteen välisiä ristiriitoja ... ainoastaan kosmisen valtakunnan perimmäisten merkityksien mukaan, josta odotetaan lähellä olevaa vapautusta." (FLBC 1999, 1541.)

Eugene M. Boring keskittyy apokalyptiikan määrittelyssä edellisten lisäksi sen erityiseen ajattelutapaan.  Hänen mukaansa apokalyptiikka on erityisluonteista eskatologiaa, joka pohjautuu erityisluonteiseen jumalallisen kaitselmuksen ymmärtämiseen (Boring 1989, 35).  Tämä kaitselmus on sekä maailmaan että Hänen omiinsa kohdistuvaa.

Kaitselmukseen liittyy usko Jumalaan historian ohjaajana.  Itse eskatologia menee pidemmälle.  Jumala ohjaa historiaa sen lopulliseen päämäärään (Boring 1989, 36).  Apokalyptiikka yhdistää nämä ja kehittää ajatusta seuraavasti:  Jumala ohjaa historiaa lopulliseen päämäärään, jonka Jumala itse tuo lähitulevaisuudessa erityisellä tavalla, joka on jo paljastettu (Boring 1989, 37).  Tuo paljastus tapahtuu apokalyptiikan kautta.

Apokalyptiikka on siis nimitys olemassa olevalle kirjallisuuslajille.  Vaikka Ilmestyskirja itsessään ei ole kaukainen, niin nimityksen käyttö on kaukaista tämän päivän ihmiselle.  Tämä selittää suurelta osin sen tuntemattomuuden ja muodon, piirteiden ja sisällön vierauden.  Mutta apokalyptiikan esittelemä eskatologia on tuttua:  Herra tulee pian ja palauttaa oikeuden maailmaan.

Apokalyptiikka oli lähellä aikansa muuta kirjallisuutta.  Sitä esiintyi pääasiassa välitestamentillisessa ajassa.  Alkioasteella olevia apokalyptisia teoksia Israelin ulkopuolella edustivat mm. Sibyllinian oraakkelit, egyptiläiset Demoottinen kronikka ja Savenvalajan oraakkeli sekä Persialainen Hystapen oraakkeli (Boring 1989, 43).  Nämä säilyneet teokset osoittavat, että juutalainen apokalyptiikka ei ollut ympäristöstä erillään kehittynyt ilmiö, vaan pikemminkin osoitus Israelin uskon kristallisoitumasta ilmassa leijuneen intellektuellin ilmiön pohjalta (Boring 1989, 43-44).

Mouncen (NICNT) mukaan apokalyptiikka lajina saatetaan tunnistaa tiettyjen peruselementtien läsnäolosta, jotka yhdistyivät yleisen uskonnollisen tai filosofisen perspektiivin muotoon.  Ensinnä, apokalyptiikka on eskatologista käsitellen tulevaa aikaa, jolloin Jumala murtautuu aikaan ja paikkaan asettaen kaikki vastuuseen.  Toiseksi apokalyptiikka oli dualistista, esitellen kaksi vastakohtaista yliluonnollista voimaa.  Dualistisuus näkyi kahdessa erillisessä nykyhetkessä ja historiassa:  näkymättömässä ja näkyvässä sekä nykyisessä ja tulevassa.  Lisäksi sitä leimaa determinismi, jossa kaikki liikkuu jumalallista ennalta määrättyä aikataulua noudattaen ennalta määrättyyn loppuun (NICNT 1977, 19-20).