Maailma on renki - Kristinusko ympäristön kriisin takana?

Keskusteluissa ja erilaisissa teksteissä tulee silloin tällöin vastaan ajatus, että 1900-luvulle luonteenomainen luonnon ja luonnonvarojen hyväksikäyttö, rosvous ja tuhlaus olisi kristillisyyden ja erityisesti kristillisen luomisopin seurausta.

Ajatus ei vierasta myöskään trendikkäälle "suvaitsevaiselle vihervasemmistolaiselle" -ajatteluvirtaukselle, jossa ajatus kaikessa uskontosensitiivisyydessään kulkee rivien välissä tai suoraan seuraavasti: Uskontohan on ihan tyhmää, tuhoisaa kaikelle  ja järjenvastaista.

Luomiskertomuksessa (1. Moos. 1. ja 2.) kerrotaan, että ihmiselle annettiin hallittavaksi ja hoidettavaksi luomakunta. Tämä on eräiden väitteiden mukaan kristillisyydessä tai kristillisyyden leimaamassa kulttuurissa kääntynyt ajatukseksi, että luomakunta alistettiin ihmisen orjuutettavaksi ja tarpeiden tyydytystä varten.

Tämä ajatuksen popularisoi 60-luvulla esseessaan historioitsija Lynn White Junior. Hän väitti, että juutalais-kristillistä näkemys, jonka mukaan ihmiskunnalla on auktoriteetti luomakuntaan nähden, on iskostanut kristillisyyteen taipuvaisten ihmisten mieliin oikeutuksen luonnon häikäilemättömään hyväksikäyttöön. Tämä johtaa hänet päättelemään, että kristinusko on vastuussa ympäristön ekologisesta kriisistä.

Whiten kirja on kaikesta historiallisesta ja teologisesta pinnallisuudestaan huolimatta vaikuttanut paljon luonnontieteen ystävien suhtautumiseen uskontoihin ja erityisesti kristinuskoon. Tämä erityissuhde kristinuskoon selittynee sillä, että länsimaat ovat kulutuksen, teollisuuden ja teknologian "kehityksen" kärjessä tarvitsevat eniten luonnonvaroja.

Tarkempi luomiskertomuksen tutkimus kuitenkin paljastaa Whiten ja hänen laillaan ajattelevien väitösten paikkansa pitämättömyyden. Genesiksen teksti näyttää ihmiskunnan "hyväksikäytön legitimoinnin" tai herrauden sijaan enemmänkin luomakunnan tilanhoitajina joko yksin tai Jumalan kumppaneina.

Tämän alkuperäistä luomiskertomuksen tekstin tarkoitusta vastaavan tulkinnan mukaan luomisoppi ei siis olekaan ympäristön vihollinen, vaan kertoo siitä että ihmisellä on vastuu ympäristöstä ja sen hyvinvoinnista. Ihmiskunta on annettu ihmisen haltuun säilytettäväksi ja hoidettavaksi.

Ympäristötieteilijä Calvin B DeWitt väittää, että ympäristön vaalimisen peruslähtökohdat on mahdollista löytää myös Raamatun kertomuksista, jotka tulkitsevat kristillistä luomisoppia:

1) "Maailmanvarjelun periaate" - aivan samoin kuin Luoja varjelee ihmiskuntaa ja huolehtii siitä, ihmiskunnan on varjeltava ja huolehdittava Luojansa luomakunnasta.

2) "Sapattiperiaate" - luomakunnan resurssien on annettava toipua ihmisen käytöstä.

3) "Hedelmällisyysperiaate" - luomakunnan hedelmällisyydestä on nautittava eikä sitä saa tuhota.

4) "Täyttymisen ja rajojen periaate" - ihmiskunnan roolille luomakunnassa on rajansa. Näitä rajoja on kunnioitettava.

Myös tunnettu teologi Jürgen Moltmann liittää teologian muiden asioiden muassa myös ympäristöasioihin. Kirjassaan "Jumala luomakunnassa" (1985) Moltmann esittääkin vaihtoehtoisen näkemyksen ympäristön kriisin taustalle. Hän esittää luomakunnan ryöstämisen käyvän käsi kädessä teknologian kehittymisen kanssa. Moltmann myös esittää kriisiin ratkaisun: Jos ihmiskunta löytäisi jälleen tunteen siitä, että Jumala on läsnä Henkensä kautta luomakunnassa, se ymmärtäisi ympäristön tuhoamisen olevan hyökkäys itse Jumalaa vastaan. (McGrath, Kristillisen uskon perusteet. 2011, 314-315)

Itse ajattelen omaan kokemukseeni ja varhaiseen ajatteluuni perustuen, että osa kristityistä on kuin onkin saattanut viime vuosikymmeninä suhtautua uutisiin ympäristö- ja ekologisesta kriisistä jonkin asteista huolettomuutta ja välinpitämättömyyttä kokien. Tämä ei kuitenkaan ole ollut seurausta vääränlaisesta luomisopista, vaan sitä on saattanut aiheuttaa enemmänkin ajatus ajan ja/tai historian nopeasta loppumisesta. Tämä ajatus on seurausta eskatologisesta opetuksesta, joka saa ihmiset uskomaan Jeesuksen toisen tulemuksen olevan hyvin lähellä, jo oven takana.

Logiikka huolettomuuden takana voisi kulkea seuraavasti: Jos uskon Jeesuksen olevan tulossa takaisin hyvin pian, mitä hyötyä on suojella ja säilyttää luontoa - kyllä se nyt tämän muutaman vuoden vielä kestää - ja joka tapauksessa kaikki on tulelle talletettua ja kaikki luodaan uudeksi - niin, että vedetään vaan se viemäri suoraan  mereen!

Kukaan ei osaa varmasti sanoa kuinka paljon ihmiskunnalla vielä on aikaa. Edes kukaan pikaisen "kristillisen" lopun odottajista, oman näkemyksensä mukaan jo jatkoajalla elävistä, ei voi varmasti sanoa kuinka kauan vielä joutuu ympäristönsä kanssa elämään. Soveltakoon kukin luomiskertomuksen ajatusta "Herra Jumala asetti ihmisen Eedenin puutarhaan viljelemään ja varjelemaan sitä" tähän päivään tekstin alkuperäisen tarkoituksen mukaisesti.