Israel, kärsivä Herran palvelija – Ristin Voiton teologinen Israel-kuva

Tämä teksti on pro gradu -tutkielmani luku 5. Tarkastelin gradussani Ristin Voiton Israel-diskurssia valtion sotilaallisten konfliktien aikoina 1960-1990-luvuilla.  Koko graduni on luettavissa osoitteessa: Juha Partanen Pro Gradu / HELDA

Israel-keskustelussa on mielestäni yhä samanlaisia piirteitä kuin tarkasteltujen vuosikymmenten aikoina:

5.1. Kärsivä Israel

Edellisten tutkimuslukujen Ristin Voiton Israel-diskurssin erilaisista teemoista muodostuu kokonaiskuva nykyisestä Israelista ikään kuin Herran kärsivänä palvelijana. Tulkinta Israelista Herran kärsivänä palvelijana liittyy alun perin Jesajan kirjan lukuun 53[1]. Tulkinta ei ole teologisesti kaukana kyseisen Jesajan kirjan luvun sisällöstä, sillä sitä tulkitaan sekä Vanhan testamentin Israelin ja juutalaisen kansan vertauskuvallisena kuvauksena, mutta myös siten, että luku on profeetallinen kuvaus Israelin Messiaasta eli Kristuksesta[2].  Ristin Voiton Israel-keskustelussa nykyistä Israelia pidetään jälleen syntyneenä Vanhan testamentin Israelina. Tämän lisäksi lehden Israel-keskustelussa ilmenee useita seikkoja, jotka yleisesti liitetään Kristuksen hahmoon ja siihen suhtautumiseen.

Teologisen kuvan osuutta Israelista kärsivänä kuvataan Ristin Voiton Israel-keskustelussa kaikkien tarkasteltavien sotilaallisten konfliktien yhteydessä. Teeman aloittaa kuuden päivän sodan aikana Ristin Voiton päätoimittaja Unto Kunnas toteamalla nykyisen Israelin olevan kansa, ”joka on kärsinyt enemmän kuin mikään muu kansa maailmassa”, perustellen ajatustaan sillä, miten natsi-Saksa tuhosi miljoonia juutalaisia ”mitä hirvittävimmillä tavoilla keskitysleireillä ja kaasukammioissa”.[3] George E. Harpur muistuttaa lukijoita siitä, miten israelilaisia on vainottu alinomaa, ja myös ”tänä päivänä Israelin kansa on yhä samanlaisten vainojen kohteena”.[4]

Kärsimyksen esiintuonti nykyisen Israeliin liittyen jatkuu Yom Kippur -sodan yhteydessä. Päätoimittaja Eino O. Ahonen toteaa, että YK:n avustuksella Israelille luotu kansallinen koti on ”osoittautunut ensi päivistä lähtien erittäin levottomaksi ja epävarmaksi pesäpaikaksi kansalle, joka kahdentuhannen vuoden ajan oli joutunut - - kokemaan kärsimyksiä, joille ei löydy vertaa maailman kärsimyskylläisestä historiasta”. Israelin osakseen saama myötätunto on kallista, sillä Israel on maksanut sen ”kuuden miljoonan kansalaisensa hirvittävillä kärsimyksillä ja joukkotuholla saksalaisissa kaasukammioissa”. [5] Israelin vuodenvaihteen juhlien kohokohta, Yom Kippur eli vanhatestamentillinen suuri sovituspäivä, kääntyi aavistamatta surujuhlaksi sodan alkaessa.[6]

Myös Libanonin sodan aikaisessa Israel-keskustelussa pohditaan Israelin kärsimyksiä. Aarne Jantunen toteaa kesäkuussa 1982 perussyyksi Israelin hyökkäämiselle Libanoniin ankaran terroritoiminnan tulitauon aikana ja luettelee niissä surmansa saaneiden ja loukkaantuneiden määriä. Hän tekee retorisen kysymyksen, että jos terroritoiminta on näin mittavaa tulitauon aikana, niin mitä se onkaan normaalioloissa.[7] Kaatuneiden määrä itse sodassa on kirjoitushetkellä 170, mutta sen lisäksi Israel kärsii sodan aiheuttamista taloudellisista menetyksistä, jotka ”on laskettava miljardeissa markoissa”, kuten AJ edellisen tekstin kainalojutussa muistuttaa.[8] Aarne Jantunen summaa Libanonin sodan Israelille aiheuttamia kärsimyksiä vielä tammikuussa 1983 todeten kaatuneiden määrän olleen lähes neljäsataa ja loukkaantuneiden yli kaksituhatta, ”minkä lisäksi sota on koetellut pahasta Israelin kansantaloutta”. Jantunen liittää sodan seurauksiin myös antisemitismin, juutalaisiin kohdistuvan vihan, nousun, joka yllättää ”sekä laajuudellaan että rajuudellaan”[9].

Libanonin sodan aikaisessakin Israel-keskustelussa muistutetaan juutalaisten kärsimyksistä Irja Tirrin tekstissä. Tirri toteaa, että Suomesta luovutettiin kahdeksan juutalaista natsien käsiin ja rinnastaa heidän kohtalonsa polttouhraukseen, johon Suomikin on osallistunut.[10] Sotatoimien jo päätyttyä A-M. J. muistuttaa olemaan unohtamatta holokaustia, ”sitä kansainvälistä häpeää, joka painaa muistoissamme: tasan 50 vuotta on kulunut Hitlerin valtaanpääsystä”, joka käynnisti Saksassa ja muualla Euroopassa ”historian hirvittävimmät juutalaisvainot ja –tuhot”.[11]

Persianlahden sodan aikana kärsimys realisoituu ongelmaan, joka Hannu Tervosen mukaan ”on ollut kautta koko kansan historian elämän ja kuoleman kysymys”, eli kuivuuteen. Tervonen toteaa, että Israelia, joka on itsenäisyytensä aikana muuttanut arot kukoistaviksi keitaiksi, ”uhkaa hätätila, mikäli maassa ei sada pian vettä”. [12] Persianlahden sota itsessään tuotti Olavi Katon raportin mukaan Israelin siviileille ahdistusta pelättyjen kaasuhyökkäysten pelon vuoksi.[13] Olavi Katon toisessa raportissa kerrotaan, miten kaasuhyökkäysten uhkaan liittyvä kaikkien kansalaisten suojautuminen kaasunaamareilla huolestuttaa jerusalemilaisen sairaalan johtavaa psykologia. Hän kantaa huolta erityisesti ”keskitysleireiltä selvinneiden henkisestä suoriutumisesta raskaista muistoistaan”. Kokemuksena psykologi pitää Persianlahden sotaa juutalaisille ”historian taustaa vasten melko traagisena”, eikä hän ”olisi koskaan suonut, että joudumme tällaistakin vielä kokemaan nykyisen sivilisaation aikakaudella”.[14]

Ristin Voiton Persianlahden sodan aikainen päätoimittaja Valtter Luoto nostaa esiin Israelin kansan kärsimyksen sijasta sodan yleisen kauheuden ja kärsimystä tuottavan luonteen. Hän toteaa, että ”kristityn kannalta jokainen sota on onnettomuus” ja että ”tiedot kymmenistä tuhansista sodan uhreista järkyttävät. Inhimillisten kärsimysten määrä on suunnaton”.[15] Tämä on osa Libanonin sodan aikaisessa Israel-keskustelussa voimistunutta päätoimittajatason linjausta siitä, että kaikki sodat, myös Israelin sodat, ovat uhka yleiselle rauhalle ja kristityistä ei-toivottavia.

Nykyinen Israel on Ristin Voiton Israel-keskustelussa kaikkina vuosikymmeninä myötätuntoamme kaipaava niin menneisyydessään kärsinyt kuin nykyisin kärsivä kansa. Tässä toteutuu Ristin Voiton luoman teologisen kuvan – Israel, kärsivä Herran palvelija – osuus ”kärsivä”, johon voi liittää myös Jesajan kirjan luvun 53 eri jakeiden kuvauksia seuraavasti:

Mutta Herra näki hyväksi runnella häntä, lyödä hänet sairaudella. (jae 10)

Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet. (jae 3)

Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niinkuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, niin ei hän suutansa avannut. (jae 7)

Ahdistettuna ja tuomittuna hänet otettiin pois, mutta kuka hänen polvikunnastaan sitä ajatteli? Sillä hänet temmattiin pois elävien maasta; minun kansani rikkomuksen tähden kohtasi rangaistus häntä. (jae 8)[16]

Israel on kärsinyt suunnattomasti, kuten Jeesus kärsi maanpäällisen toimintakautensa viimeisen pääsiäisen tapahtumien aikana ja ristillä. Israelin toimet ovat tulleet väärin ymmärretyksi, kuten Jeesuksen tehtävä aikanaan maan päällä. Ristin Voiton Israel-keskustelussa ei kuitenkaan kuulu samanlaista pyyntöä vainoajille ja väärin ymmärtäville, jonka Kristus ristillä esitti: ”Isä, anna heille anteeksi, sille he eivät tiedä, mitä he tekevät.”

5.2. Herran palvelija Israel

Teologisen kuvan osuus Israelista ”Herran” omana palvelijana liittyy jo aiemmin tutkimuksessa esiin tulleeseen teemaan Israelista Jumalan, ”Herran” omaisuuskansana. Omaisuuskansa ilmeni aiemmassa analyysissä usein termin ”omaisuuskansa” käyttämisenä, kuten seuraavat esimerkit havainnollistavat: ”Meidän tulee rakastaa tätä Herran omaisuuskansaa”[17] tai ”myötätuntomme onkin Jumalan omaisuuskansan puolella” [18]. Israeliin viitattiin myös Herran omana teksteissä niin, ettei käytetty suoraan termiä ”omaisuuskansa”, vaan puhumalla Israelista tavoin, kuten ”uskomme, että Herra itse on varjeleva kansaansa”[19] tai ”Jumala on antanut mitä voimakkaimmat ja selvimmät lupaukset kansalleen lupausten maasta”[20]. Eräs selkeimmin muotoiltuja ajatuksia siitä, että Israel on Herran, löytyy myös Libanonin sodan aikaisesta Israel-keskustelusta: Israel on Herran oma ja Herra Israelin oma [21]. Ajatuksen Israelista Herran omana palvelijana voi havaita Jesajan kirjan 53. luvun jakeesta 11, jossa ”hänestä” puhutaan ”minun vanhurskaana palvelijana”.

                      Israelin teologisen kuvan ”palvelija”-osuus puolestaan liittyy siihen, miten Israelin nähdään toteuttavan maailmassa Jumalan suunnitelmia ja toimivan ikään kuin Hänen oikeana kätenään lopun aikojen tapahtumien eteenpäin viemisessä. Tämä näkyi esimerkiksi Helluntaiherätyksen Israel-toimikunnan julkilausumassa vuodelta 1982, jossa todettiin Israelin paluun luvattuun maahan olevan sekä profetioiden täyttymys että Jumalan tahdon mukaista, joten Israelin valtion kyseenalaistaminen on sama kuin kyseenalaistaisi Jumalan tahdon. [22] Jumala ei ole peruuttanut suunnitelmiaan Israelin kohdalta, vaan kaikki on osa eskatologisten tapahtumien kulkua loppua kohden. Jumala varjelee Israelia kansana tulevaa messiaanista pelastusta varten[23]. Tämän ajatuksen voi nähdä myös Jesajan 53. luvun jakeessa kaksitoista, jossa Herra antaa palvelijalleen paikan suurten joukosta, ja tämä saa jakaa saalista mahtavien kanssa. Israelin toteuttaman sionismin nähdään myös olevan osa tässä hetkessä toteutuvaa Herran suunnitelmaa. Israelin kautta toteutuvan Jumalan tahdon vastustaminen on sama asia kuin liittyisi Jumalaa vastustavaan antikristilliseen ja demoniseen rintamaan[24].

Israelin arvostelu ja sen toimien oikeutusten pohtiminen nähdään Ristin Voiton Israel-keskustelussa siis yksilötasolta kansalliselle tasolle Jumalan suunnitelmien ja tahdon toteuttajan, palvelijan, vastustamisena. Jesajan kirjan luvussa 53 on samansuuntaisia ajatuksia, joiden tulkitaan puhuvan joko Israelista tai Kristuksesta. Siinä mainitaan Herran tahdon toteutuminen palvelijansa kautta, siellä Herra puhuu ikään kuin puhuu omasta palvelijastaan ja lupaa tälle tulevaisuudessa osan suurten joukossa.

5.3. Kristus-hahmoinen Israel

Ristin Voiton Israel-keskustelusta voi havaita myös samankaltaisuutta Uuden testamentin ja kristillisen teologian Kristus-hahmon kanssa. Israelin ja Kristuksen samankaltaisuuksista merkittävin on niihin suhtautumisen ja asennoitumisen samankaltaiset seuraukset. Kristuksen arvostelu, Hänen toimiensa tuomitseminen ja hylkääminen vaikuttaa kristillinen teologian mukaisesti kohtaloomme samalla tavoin kuin Israelin arvostelu, sen toimien tuomitseminen ja Israel-ystävyyden hylkääminen: se on rinnastettavissa Kristuksen pelastustyön torjumiseen. Israelin hylkäämiseen liittyvä yksilöiden kohtalo on samanlainen kuin Kristuksen torjuvilla, he eivät pelastu tuomiolta viimeisellä tuomiolla. Myös Israelia arvostelevat kansat torjuvat pelastuksen ja ovat viimeisellä tuomiolla yksilöiden kanssa samalla viivalla Kristuksen ”vähimpiin veljiin” välinpitämättömästi ja laiminlyöden suhtautuvien kanssa. Israelin kansa toimii ”vedenjakajana” siunausten ja kirousten kohdistumisen suhteen. Niitä, jotka ”mukautuvat yleisen mielipiteen virrassa vastustamaan Siionin asiaa, odottaa vain tuomio” [25]. Tämä on merkittävä asia, sillä tekstin lukija voi tulkita ajatuksen liittyvän pelastuskysymykseen eli laajemmin käsitykseen siitä, miten ja millä ehdoin yksilöihminen pelastuu.

Kristillisen teologian Kristus-hahmon ja Ristin Voiton Israel-keskustelun nykyisen Israelin samankaltaisuudesta kertoo myös se, että samoin kuin Kristus, niin myös nyky-Israel löytyy Vanhan testamentin teksteistä, varsinkin jos niitä tulkitaan ennustuksina ja profeetallisina teksteinä. Samankaltaisesti saatana kiusaa, vihaa ja vainoaa Israelia kuten aikanaan Jeesusta; se myös hyödyntää maallisia toimijoita, kuten valtioita ja yhteisöjä vihansa välikappaleina, kuten aikanaan esimerkiksi uskonnollisia yhteisöjä ja Roomaa.

Nykyisen Israelin syntymän tulkitaan Ristin Voiton Israel-keskustelussa olevan samalla tavalla yliluonnollista alkuperää kuin kristillisessä teologiassa Jeesuksen. Nyky-Israel on näin myös jumalallinen ihme, jossa Jumalan ihmiskuntaa ja sen tulevaisuutta koskevat ikuiset suunnitelmat toteutuvat, kuten ne toteutuivat ja toteutuvat Kristuksen kautta. Israel kulkeekin Ristin Voiton Israel-keskustelussa vääjäämättömästi kohti tulevaa kohtaloaan Jumalan suunnitelmissa ja johdatuksessa, kuten Jeesus Uudessa testamentissa. Israelin vihollisten, kuten palestiinalaisten puolelle asettuminen, nähdään tätä vasten Jumalan tahdon vastustamisena[26]. Tämäkin on vakava asia, sillä Jumalan tahdon vastustaminen liittyy kapinallisuuteen Jumalaa kohtaan, josta seuraa tuomio.

Israel nähdään myös Ristin Voitossa omiensa hylkäämänä, kuten Jeesus aikanaan niin opetuslastensa kuin oman kansansa torjumana. Ristin Voitossa ”omien” roolin saavat kristityt, jotka hämmentyvät Israelin toimista ja luopuvat Israelin tukemisesta, uskomasta sen rooliin Jumalan suunnitelmien ja tahdon toteuttajana.[27] Israeliin uskoo kuitenkin samalla tavoin kuin Kristukseen aikanaan uskollinen jäännös, joka pelastuu ja saa osakseen tuomion sijasta siunauksen.

Israelin itsenäistymisen, juutalaisten paluun maahansa, samoin kuin valloitusten nähdään myös todistavan siitä, että Jumalan Sana ja Raamattu ovat totta, kuten Kristuksen syntymä ja toimiminen maan päällä. Israelille on myös Ristin Voiton ja helluntailaisen eskatologian mukaan varattu lopun aikana rooli viedä Kristuksen ja Hänen opetuslastensa aloittama maailman evankeliointi loppuun. Tulevassa Jumalan valtakunnassa Israelille on Ristin Voitonkin edustaman helluntailaisen eskatologian mukaan varattu erityisasema kaikkien kansojen hallitsijana, kuten Kristukselle, joka istuu erityisellä paikalla hallitsijana Jumalan oikealla puolella.

Ristin Voiton Israel-keskusteluissa valtion sotilaallisten konfliktien aikoina havaitaan siis Jesajan kärsivään Herran palvelijaan rinnastettavaa tulkintaa Israelista joko Vanhan testamentin ja nykyisenä Israelina tai profeetallisena Kristus-hahmon kuvauksena. Tämän lisäksi Ristin Voiton Israel-keskustelusta voi tunnistaa monia samankaltaisuuksia Uuden testamentin ja kristillisen teologian Kristus-hahmoon.

---

[1] Raamattu. Ks. myös liite 2

[2] Hägglund 2008, 22; Goldingay 2005, 467-481.

[3] RV 15.6.1967, 3, Unto Kunnas, Mitä tapahtuu Israelille?

[4] RV 22.6.1967, 4, George E. Harpur, Israelin kohtalo historiassa ja profetioissa.

[5] RV 25.10.1973, 3, Eino O. Ahonen, Israel jälleen polttopisteessä.

[6] RV 15.11.1973, 4, A. J., Neljäs sota.

[7] RV 24.6.1982, 5, Aarne Jantunen, Israelin tarkoitus on tuhota PLO.

[8] RV 24.6.1982, 5, AJ, Kallis lasku terrorismin hävittämisestä.

[9] RV 1311.1983, 5, Aarne Jantunen, Libanonin sodan tilinpäätös.

[10] RV 18.11.1982, 5, Irja Tirri, Kahdeksan luovutetun muistolle.

[11] RV 17.2.1983, 7, A-M. J., ”Ensi vuonna Jerusalemissa”.

[12] RV 3.1.1991, 2, Hannu Tervonen, Kuivuus uusi uhka Israelille.

[13] RV 24.1.1991, 3, Olavi Katto, Kriisi yhdistää kaasunaamareille suojautuvia israelilaisia.

[14] RV 14.2.1991, 8, 13, Olavi Katto, Siviilipuolustuksen puhelimet soivat öin ja päivin.

[15] RV 7.3.1991, 2, Valtter Luoto, Taistelut ovat tauonneet.

[16] Raamattu

[17] RV 3.6.1982, 16, RG, Israel tarvitsee rakkauttamme.

[18] RV 25.10.1973, Eino O. Ahonen, Israel jälleen polttopisteessä.

[19] RV 15.11.1973, 5, Kaarlo ja Maire Syväntö, Israelin raamattutyön ystäville.

[20] RV 29.6.1967, 3, Erling Stöm, Jerusalem – Onko profetioiden täyttymyksen hetki tullut?

[21] RV 17.2.1983, 7, A-M. J., ”Ensi vuonna Jerusalemissa”.

[22] RV 9.9.1982, 16, Helluntaiherätyksen Israel-toimikunta, Julkilausuma.

[23] RV 25.11.1982, 6, Kaarlo ja Maire Syväntö, Myrskyinen vuosi päättymässä.

[24] RV 20.1.1983, 4, Veikko Pekki, Israelin pelastus ja kansojen tuomio.

[25] RV 20.1. 1983, 4, Veikko Pekki, Israelin pelastus ja kansojen tuomio.

[26] RV 9.9.1982 Julkilausuma.

[27] RV 26.8. 1982, 7, Aarne Jantunen, Israel kansojen tuomittavana.