(Kristitty 3/2009)
Martti heräili harhasta totuuteen keskiajan lopulla. Hänen kirkossaan synnit sovitettiin hokemalla Ave Maria -rukouksia. Varoja kirkko sai myymällä edullisia aneita. Niillä sai kätevästi lyhennettyä omaa - tai vaikkapa jo kuolleiden sukulaisten - aikaa kivuliaassa kiirastulessa. Martti tuomitsi anekaupan epäraamatullisena humpuukina. Kirkon mielestä hän lisäsi seurakuntalaisten turvattomuuden tunnetta. Marttia ei kiinnostanut harhaan perustuva turvallisuus, vaan armo ja totuus. Kirkko julisti Martin pannaan. Ave Mariat ja anekauppa eivät loppuneet. Sehän olisi ollut aivan hillitöntä.
Juha autteli aikanaan eräässä lakihenkisessä ortodoksijuutalaisessa koulutuskeskuksessa Israelissa. Pakana kun oli, hän joutui sapattina ahkerasti painelemaan valojen ym. sähkölaitteiden virtakatkaisimia, koska se oli oikeaoppisille kiellettyä. Juha sai kyllä käynnistää auton sapattina omia reissujaan varten, kunhan muisti siirtää sen edellisenä iltana koulun aidan ulkopuolelle. Oikeaoppinen Moshe repi vessapaperitkin valmiiksi ennen sapatin alkua, ettei käyttäisi rentoutumiseen ja jumalanpalvelukseen varattua lepopäivää työhön. Sehän olisi ollut aivan hillitöntä.
Hilja kuuluu yhä erääseen herätysliikkeeseen. Hän on pitkän elämänsä varrella silloin tällöin hyväksynyt uusia hengellisiä käytöstapoja. Toisaalta Hilja on iän myötä "unohtanutkin" osan vanhemmista säännöistä. Hilja tietää, että ainakin joskus kiellettyjä ovat olleet teatteri, tanssi, elokuvat ja televisio. Hilja kyllä muistaa, ettei polkkatukassa, permanentissa, meikattuna ja korvakoruissa saati sitten housuissa esiinnytä seurakunnassa. Jo edesmennyt Toivokaan ei ymmärtänyt heidän poikansa Pentin pitkää tukkaa, farmareita, sähkökitaraa ja rumpujen paukutusta. Toivo itse kieltäytyi niin pelikorteista, kaikesta alkoholinkäytöstä, aseellisesta palveluksesta, vasemmistopuolueen jäsenyydestä kuin haitarinsoitosta. Sehän olisi ollut aivan hillitöntä.
Totuus unohtuu ja jää toissijaiseksi, kun eri aikoina elävien ihmisten tavat siirretään seuraaville sukupolville ja kirjataan hengellisiksi säännöiksi. Uskonelämä muuttuu monimutkaiseksi sääntöviidakoksi ja harhautuu yksinkertaisesta perustotuudesta. Totuudeksi niin Martin kuin Hiljan tapauksissa riittää Kristuksen sovituskuolemaan turvaaminen ja hänen sanansa, joissa kaikki lait ja hengelliset säännöt täyttyvät: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." Sehän olisi aivan hillitöntä, muttei harhaa.
Martti heräili harhasta totuuteen keskiajan lopulla. Hänen kirkossaan synnit sovitettiin hokemalla Ave Maria -rukouksia. Varoja kirkko sai myymällä edullisia aneita. Niillä sai kätevästi lyhennettyä omaa - tai vaikkapa jo kuolleiden sukulaisten - aikaa kivuliaassa kiirastulessa. Martti tuomitsi anekaupan epäraamatullisena humpuukina. Kirkon mielestä hän lisäsi seurakuntalaisten turvattomuuden tunnetta. Marttia ei kiinnostanut harhaan perustuva turvallisuus, vaan armo ja totuus. Kirkko julisti Martin pannaan. Ave Mariat ja anekauppa eivät loppuneet. Sehän olisi ollut aivan hillitöntä.
Juha autteli aikanaan eräässä lakihenkisessä ortodoksijuutalaisessa koulutuskeskuksessa Israelissa. Pakana kun oli, hän joutui sapattina ahkerasti painelemaan valojen ym. sähkölaitteiden virtakatkaisimia, koska se oli oikeaoppisille kiellettyä. Juha sai kyllä käynnistää auton sapattina omia reissujaan varten, kunhan muisti siirtää sen edellisenä iltana koulun aidan ulkopuolelle. Oikeaoppinen Moshe repi vessapaperitkin valmiiksi ennen sapatin alkua, ettei käyttäisi rentoutumiseen ja jumalanpalvelukseen varattua lepopäivää työhön. Sehän olisi ollut aivan hillitöntä.
Hilja kuuluu yhä erääseen herätysliikkeeseen. Hän on pitkän elämänsä varrella silloin tällöin hyväksynyt uusia hengellisiä käytöstapoja. Toisaalta Hilja on iän myötä "unohtanutkin" osan vanhemmista säännöistä. Hilja tietää, että ainakin joskus kiellettyjä ovat olleet teatteri, tanssi, elokuvat ja televisio. Hilja kyllä muistaa, ettei polkkatukassa, permanentissa, meikattuna ja korvakoruissa saati sitten housuissa esiinnytä seurakunnassa. Jo edesmennyt Toivokaan ei ymmärtänyt heidän poikansa Pentin pitkää tukkaa, farmareita, sähkökitaraa ja rumpujen paukutusta. Toivo itse kieltäytyi niin pelikorteista, kaikesta alkoholinkäytöstä, aseellisesta palveluksesta, vasemmistopuolueen jäsenyydestä kuin haitarinsoitosta. Sehän olisi ollut aivan hillitöntä.
Totuus unohtuu ja jää toissijaiseksi, kun eri aikoina elävien ihmisten tavat siirretään seuraaville sukupolville ja kirjataan hengellisiksi säännöiksi. Uskonelämä muuttuu monimutkaiseksi sääntöviidakoksi ja harhautuu yksinkertaisesta perustotuudesta. Totuudeksi niin Martin kuin Hiljan tapauksissa riittää Kristuksen sovituskuolemaan turvaaminen ja hänen sanansa, joissa kaikki lait ja hengelliset säännöt täyttyvät: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." Sehän olisi aivan hillitöntä, muttei harhaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti