Kaikella on aikansa

Mitä pian tapahtuu, tulevaisuuden suuntaviivoja ja profeetallisia Raamatun opetuksia: siinä kolmikanta, joka osuvasti luonnehtii helluntaikentän Ilmestyskirjan ja lopunaikojen tulkintoja viime vuosikymmenten aikana.

Aika on vahvin inhimillinen muutostekijä niin seurakuntaelämässä kuin raamatuntulkinnassa. 1800-luvun lopulta alkaen aika työskenteli lopunaikojen tulkinnoissa dispensationalismin hyväksi. Siitä tuli herätyskristillisyydessä tulevaisuuspainotteisen futurismin kanssa jopa niin hallitseva tulkintaraami, että moni herätysliikkeiden jäsen ei tiedä muita tulkintamalleja olevankaan.

Helluntailiikkeenkin sisälle syntyi harhakäsitys erilaisten tulkintamallien runsaudesta, vaikka aidosti kysymys oli myrskyistä vesilasissa, eli näkemyseroista dispensationalismin sisäisissä yksityiskohdissa. Ajan voimasta kertoo, että reilu kymmenen vuotta sitten oli lähes mahdotonta kuvitella, että helluntailaisessa mediassa puolusteltaisiin ”ainoaa ja oikeaa” dispensationalistista tulkintaa kuten nyt on tapahtunut.

Dispensationalismi sai voimaa ajatuksesta, että nykyajan ”lopunaikojen” herätyskristityillä oli viisautta tulkita profeetallisia kirjoituksia paremmin kuin koskaan aiemmin. Tämä johti myös siihen, että Vt:n profetioiden, samoin kuin Ilmestyskirjan tulkinta irtautui tekstien alkuperäisistä tarkoituksista; mitä uskomattomampi, päivänpolttavampi tai mystisempi tekstin selitys on, sitä enemmän se herätti kiinnostusta.

Dispensationalismin heikkoudet olivat sen vahvuuksien kääntöpuoli. Heikosti dokumentoituihin ”uskomattomiin” todisteisiin tukeutuminen, joista esimerkkinä ovat hämärät YouTube-videot Egyptissä "ilmestyneestä Ilmestyskirjan ratsastajasta", ovat omiaan lisäämään tulkintamallin kyseenalaistamista. Tarkat laskelmat ja määritelmät ”ennustuksien” toteutumisesta, kuten seurakunnan ylösoton ajoituksesta, osoittivat jo lyhyellä seurantajaksolla profetioiden avautumisten olleen vilkkaan ja ylivirittyneen mielikuvituksen tuotoksia.

Ajassa esiintynyt ”ihme”, Israelin valtion synty ja selviytyminen vihollisten keskellä, ruokki uskoa lopunajoissa elämisestä. Dispensationalismin puolustuksessa ja perusteluissa vilahtelevat sanat juutalaiset, Jerusalem ja Israel vähän väliä. ”Israel-ystävien” parissa dispensationalismi onkin käytännössä yhä ainoa hyväksytty tulkinta. Aika on kuitenkin jo tekemässä entisestä ihmeestä, nykyisestä alueensa sotilaallisesta suurvallasta totuttua, arkista ilmiötä.

Aika vaikuttaa myös sukupolviin. Karkeasti yleistäen voi väittää, että muutosvastarintainen vanhempi sukupolvi kokee dispensationalismin puolustamisen arvoisena, ja keski-ikäinen sukupolvi etsii lopunaikoihin liitettyjen tekstien merkitystä niiden kirjoitushetken lukijoille. Nuorimmat sukupolvet ovat taipuvaisia näkemään lopunajat itseään lähellä olevien ympäristökysymysten, kuten ekologisten uhkien, kautta.

Ajan vaikutukset seurakuntaelämään ja lopunaikojen tulkintaan huomioitaessa dispensationalismi ei ole muita oikeampaa tai virheellisempää tulkintaa. Se on sitä vanhempien tai uudempien tulkintojen kanssa samalla tavoin ajan synnyttämää, aikaansa sopivaa ja aikansa ruokkimaa raamatuntulkintaa.

Aikansa kutakin. Tulkintavirtausten tehtävä on löytää ja antaa vastauksia oman aikansa polttaviin kysymyksiin. Virtaukset myös auttavat säilyttämään ja puolustamaan uskoa kussakin ajassa. Nämä ovat tarkoituksia, jotka lähes pyhittävät keinot.

(Kirjoitus on pyydetty vastine erääseen dispensationismin puolustusartikkeliin. Kirjoitusta on muokattu yleispätevämpään muotoon alkuperäisestä kohdistetusta asetelmasta)

Ruoho on aina vihreämpää aidan takana

Kuulostaako yhtään tutulta tilanteelta? Jarkko Vehniäisen kuvitusta RV:n sivuilta.

Jeesuksen toimintakausi ja ihmeet

Jeesuksen tekemät ja evankeliumeihin tallennetut ihmeet Global Universityn kurssin "Jeesuksen elämä" mukaan.

Toiminnan aloitus Juudeassa

 1. Veden muuttaminen viiniksi John 2:1-11

Galilean toiminnan alkuvaiheet

 2. Kuninkaan virkamiehden pojan parantaminen Joh. 4:43-54

 3. Ramman parantaminen Betesdan altaalla Joh. 5:1-15

 4. Ensimmäinen yliluonnollinen kalansaalis Luuk. 5:1-11

 5. Riivatun parantaminen sapattina Mark. 1:23-28; Luuk. 4:33-37

 6. Pietarin anopin parantaminen Matt. 8:14-15; Mark. 1:29-31; Luuk. 4:38-39

 7. Pitaalisen parantaminen Matt. 8:2-4; Mark. 1:40-45; Luuk. 5:12-16

 8. Halvaantuneen parantaminen Matt. 9:2-8; Mark. 2:1-12; Luuk. 5:17-26

 9. Kuivettuneen käden parantaminen Matt. 12:9-13; Mark. 3:1-5; Luuk. 6:6-10

10. Sadanpäällikön palvelijan parantaminen Matt. 8:5-13; Luuk. 7:1-10

11. Lesken pojan herättäminen kuolleista Luuk. 7:11-16

Galilean toiminnan keskivaiheet

12. Sokean ja mykän miehen parantaminen Matt. 12:22

13. Myrskyn tyynnyttäminen Matt. 8:23-27; Mark. 4:35-41; Luuk. 8:22-25

14. Kahden riivatun parantaminen Matt. 8:28-34; Mark. 5:1-20; Luuk. 8:26-39

15. Sairaan naisen parantaminen Matt. 9:20-22; Mark. 5:25-34; Luuk. 8:43-48

16. Tytön herättäminen kuolleista Matt. 9:18-19, 23-26; Mark. 5:21-24, 35-43;
 Luuk. 8:41-42, 49-56

17. Kahden sokean miehen parantaminen Matt. 9:27-31

18. Riivatun mykän parantaminen Matt. 9:32-33

19. Viidentuhannen ruokkiminen Matt. 14:13-21; Mark. 6:32-44; Luuk. 9:10-17;
 Joh. 6:1-13

Galilean toiminnan loppuvaiheet

20. Veden päällä käveleminen Matt. 14:22-33; Mark. 6:45-52; Joh. 6:16-21

21. Kanaanilaisen naisen tyttären parantaminen Matt. 15:21-28; Mark. 7:24-30

22. Kuuromykän miehen parantaminen Mark. 7:31-37

23. Neljäntuhannen ruokkiminen Matt. 15:29-38; Mark. 8:1-9

24. Sokean miehen parantaminen Betsaidassa Mark. 8:22-26

25. Epileptikon parantaminen Matt. 17:14-18; Mark. 9:14-27; Luuk. 9:37-42

26. Temppeliveron maksaminen Matt. 17:24-27

Toiminnan loppuvaiheet Juudeassa ja Pereassa

27. Sokeana syntyneen miehen parantaminen Joh. 9:1-41

28. Riivatun mykän parantaminen Luuk. 11:14

29. Koukkuselkäisen naisen parantaminen Luuk. 13:10-17

30. Vesipöhöä sairastavan miehen parantaminen Luuk. 14:1-6

31. Lasaruksen herättäminen kuolleista Joh. 11:1-44

32. Kymmenen pitaalisen parantaminen Luukk. 17:11-19

33. Sokean miehen parantaminen Jerikossa Matt. 20:29-34; Mark. 10:46-52;
 Luuk. 18:35-43

Kärsimysviikolla

34. Viikunapuun kiroaminen Matt. 21:18-22; Mark. 11:12-14, 20-24

35. Ylipapin palvelijan parantaminen Luuk 22:49-51

Ylösnousemuksen jälkeen

36. Toinen yliluonnollinen kalansaalis Joh. 21:1-14

Jeesuksen maanpäällisen elämän toiminta

Eräs kooste Jeesuksen toiminnasta evankeliumeiden perusteella. Lähteenä Global Universityn materiaali kurssista "Jeesuksen elämä".

TEHTÄVÄÄN VALMISTAUTUMINEN

1.    Syntymä ja vierailu temppelissä (12 v.)

2.    Kaste

3.    Kiusaukset erämaassa

4.    Kaanan häissä tehty ihme

ENSIMMÄINEN TOIMINTAVUOSI – ESITTELYN AIKA

1.    Temppelin puhdistaminen (1. pääsiäinen – Joh. 2:13)

2.    Keskustelu Nikodemoksen kanssa

3.    Keskustelu Samarialaisen naisen kanssa

4.    Torjunta Nasaretissa

5.    Pitaalisen parantaminen

TOINEN TOIMINTAVUOSI – SUOSION AIKA

1.    Sapatista syntynyt selkkaus (2. pääsiäinen – Joh. 5:11)

2.    Vuorisaarna

3.    Useita  Jeesuksen messiaanisuutta todistavia ihmeitä

4.    Juutalaisten johtajien epäily

5.    Valtakuntaa tulemista koskevia vertauksia

KOLMAS TOIMINTAVUOSI – VASTUSTUKSEN AIKA

1.    5000 ruokkimisihme (3. pääsiäinen – Joh. 6:4)

2.    Kävely veden päällä

3.    4000 ruokkimisihme

4.    Pietarin tunnustus ja kirkastuminen

5.    Lehtimajajuhla Jerusalemissa

6.    Vertauksia

7.    Temppelinvihkimisjuhla Jerusalemissa

8.    Lasaruksen herättäminen kuolleista

KÄRSIMYSVIIKKO JA YLÖSNOUSEMUKSEN JÄLKEINEN AIKA

1.    Kuninkaan vastaanotto Jerusalemissa (4. pääsiäinen – Joh. 13:1)

2.    Temppelin puhdistaminen toisen kerran

3.    Viimeinen ateria

4.    Kuolema

5.    Ylösnousemus

6.    Ylösnousemuksen jälkeiset ilmestykset

7. Taivaaseen astuminen

Raamatun ja raamatullinen profetia - mitä ne oikeasti ovat?

Profetia -sanan taustat

Sanat 'profetes', sen feminiini 'profetis', 'profeteuo' ja 'profeteia' liittyvät kreikankielessä profeettoihin ja profetiaan.  Ne pohjautuvat kreikan sanaan 'fe' (sanoa, puhua), jonka etuliite 'pro' (ennen, julki) vaikeuttaa substantiivin 'profeetta' (joku, joka julistaa; puhuja) selventämistä (Kittel 1993, 783-784).

Verbimuoto substantiivista on 'profeteuo', 'olla julistaja tai puhuja; julistaa', jonka 'profeteia' -muoto tarkoittaa kykyä julistaa jumalallista tahtoa tai antaa oraakkeli.  'Profetikos' taas on adjektiivi tarkoittaen 'profeetallinen'.  Valheprofeetta määritellään sanalla 'pseudoprofetes', 'valheiden profeetta'.  Sanan 'profetes' käyttö kreikankielessä viittaa uskonnolliseen käyttöön.  Se tarkoittaa henkilöä, joka puhuu jumalan nimissä julistaen jumalallista tahtoa, tai oraakkelin välittäjää (Kittel 1993, 795).

Profetia -termien uskonnollista käyttöä vahvistaa myös seikka, että kreikan kielessä käytettiin erillistä sanaa 'proagoreuein' kuvaamaan ennustamista (Kittel 1993, 784).  Aina toiselle vuosisadalle jKr. asti alkuliitteen 'pro' ei koskaan käsitetty viittaavaan tulevaisuudesta puhumiseen.  Vasta kristillisyyden vaikutuksesta 'profetes' saa modernin tarkoituksensa "henkilö, joka julistaa tulevaisuutta" (Kittel 1993, 795).  Moderni tarkoitus, joka liittää profetoimisen tulevaisuuden kertomiseen, on siis varhaisemmalta ajalta kuin itse Ilmestyskirja.

Aiemmin apokalyptiikan yhteydessä käsitelty ilmoitus ja profetia liittyvät läheisesti toisiinsa.  'Apokalypsis', ilmoitus, on 1. Kor. 14:26 mukaan luovutettu profeetalle, ja häneltä se tulee profetiana seurakuntaan.  Jumala on aina ilmoituksen välittäjä, suorasubjekti, mutta vain epäsuorasubjekti, epäsuoravälittäjä, profetiassa (Kittel 1993, 853).

Ilmestyskirja sisältää tyypillisten apokalyptiikan piirteiden lisäksi sisäisen todistuksensa mukaan myös aitoa profetiaa (Ilm. 1:3; 10:11; 22:7,19).  Johannekselle profetia sisältää muutakin kuin tulevaisuuden ennustamista.  Tämä näkyy kuvauksessa kahdesta todistajasta, joiden profeetallinen saarna on kutsu parannukseen (Ilm 11:3).  Myös kirjeet seurakunnille on käsitettävä lohdutuksena ja rohkaisevana varoituksena.

Kittelin mukaan Uudessa testamentissa evankeliumien käyttämä termi on usein 'profetes', kun taas Paavalin kirjeissä hallitsee 'profeteuo'.  Se kertoo erilaisesta painotuksesta.  UT yleensä painottaa sanoman välittäjää, kun taas Paavali tapahtumaa ja sanomaa.  Termien saamat merkitykset UT:ssa voidaankin koota seuraavasti:

• 1. Kattavimmin termit saavat merkityksen "julistaa revelaatio, Jumalan sanoma, luovutettu profeetalle.
• 2. Koska profeetta tuntee tulevaisuuden, profetoimisella voi olla erityismerkitys "ennaltakertoa".
• 3. Profetoiminen voi myös merkitä "tuoda valoon profeetallisella puheella jotakin piilotettua" luonnollisen tiedon ulkopuolelta.
• 4. Paavalin teksteissä sanalla "profetoida" on erityinen eettinen ja kehottava piirre, joka sisältää opetuksen, varoituksen ja lohdutuksen.
• 5. Profetoimisella saatetaan myös viitata lahjaan tai kuvata käyttäytymistä, kuten merkityksillä "omata profetian lahja, käyttäytyä kuin profeetta". (Kittel 1993, 829).

Raamatun profetian sisältö

Kittelin yhteenveto yllä on hyvä esimerkki profetian monialaisesta vaikutuksesta ja merkityksestä.  Virklerin määritelmä profetiasta tukee Kittelin yhteenvetoa.  Virklerin mukaan profetia sekä Uudessa että Vanhassa testamentissa viittaa kolmeen asiaan:

1.  Se on tulevien tapahtumien ennustamista (esim. Ilm.1:3; 22:7,10; Joh. 11:51)

2.  Se on salattujen tosiasioiden paljastamista nykyhetkeä koskien (esim. Luuk.1:67-79; Apt. 13:6-12)

3.  Se jakaa ohjeiden, lohdutuksen ja kehotuksen jakamiseen vahvalla vetoavalla kielellä (esim. Amos, Apt. 15:32; 1 Kor. 14:3,4,31). (Virkler 1981, 190.)

Yllämainitut profetian merkitykset johtavatkin Raamatun profetian määritelmään.  Raamatun profetia on Jumalasta lähtöisin olevaa tulevien ja nykyhetkeä koskevien asioiden paljastamista jakaen samalla mm. ohjeita, lohdutusta ja kehotusta, jotka ovat hyödyksi kuulijoiden hengelliselle elämälle.

Kun nykyisin sekulaareissa tai kristillisissä yhteyksissä mainitaan sana profetia, se tuo yleensä mieleen oraakkelin tai ennustuksen tapahtumasta, joka ei ole vielä tapahtunut.  Tämän ennakkokäsityksen, nousee se sitten todellisuudesta tai perinteestä, ei saisi antaa kyseenalaistamatta määritellä raamatullista profetiaa tai Ilmestyskirjaa profetiana.

Ilmestyskirja apokalyptisena kirjallisuutena

Kuten monissa muissakin muinaisissa teoksissa Ilmestyskirjan titteli ensimmäisessä lauseessa kertoo kirjan kirjoittajan ja sen, miten sen sisältö toimii (WBC 1997, 9). "Tutkijoiden enemmistö pitäytyy näkemyksessä, että Ilmestyskirja kuuluu apokalyptiseen kirjallisuuslajiin (WBC 1997, lxxxii).  Ilmestyskirjan ymmärretään säännöllisesti kuuluvan kirjallisuuslajiin, jota kuvaillaan apokalyptiikaksi. (NICNT 1977, 18).

Myös seuraavat syyt tukevat Ilmestyskirjan luokittelua apokalyptiikaksi:

"Laaja symboliikan käyttö, näky ilmestyksen pääinstrumenttina, keskittyminen tämän ajan sulkemiseen ja dramaattinen uuden ajan virkaanasettaminen, taustalla vaikuttavan ja historian kulkua määräävän hengellisen järjestyksen paljastaminen, yleisten apokalyptisten aiheiden käyttö -kaikki liittyvät oikeuttamaan termin apokalyptinen soveltamista Ilmestyskirjaan." (NICNT, 23.)

Ensimmäisten jakeiden esittely Ilmestyskirjaan on apokalyptinen.  Esittelyn voi jakaa kolmeen osaan: ilmestyksen lähde, välittäjät (sekä enkelit että ihmiset) ja tarkoitettu yleisö.  Johannes käyttää titteliä 'apokalypsis' ilmoittamaan lukijoilleen, millainen kirja heillä on käsissään.  Se, että ilmestys on Jeesuksen Kristuksen, kertoo ilmestyksen jumalallisesta lähteestä.  Tunnistettavan ihmisen, Johanneksen, ilmoittaminen näyn välittäjäksi erottaa sen muista apokalypseista ja saattaa olla syy, miksi kirja on kaanonissa (FLBC 1999, 1549-50).

Aune (WBC) esittelee Ilmestyskirjan apokalyptiikkana.  Hän käy läpi apokalyptiikan muodon, sisällön ja toiminnan yksityiskohtaisesti osoittaen Ilmestyskirjan noudattavan apokalypsien rakennetta erittäin hyvin.  Hänen mielestään sopivuus on laajuudessaan vakuuttava puolto Ilmestyskirjan määrittelemiseksi apokalyptiikaksi.

Vanhimmat käsikirjoitukset ovat titteliltään "Johanneksen apokalypsis".  Myöhemmät käsikirjoitukset lisäävät Johanneksen eteen määreen "evankelista."  Näistäkin myöhäisemmät tittelin "teologi".  Johanneksen oma otsikko ja nimi kirjeelleen on kuitenkin "apokalypsis" (Boring 34).

Apokalyptiikan lisäksi Ilmestyskirjalla on kirjeen muoto.  "Ilmestyskirjaa luettiin jumalanpalveluksissa, ja koska se oli kirje, se luettiin kokonaan, ei jaetta sieltä toista täältä" (Boring 1989, VII).  Näin Ilmestyskirja antoi kuulijan kokonaiskuvan kirjeestä kehittyä mielessään.  Se oli "..pastoraalikirje Aasiaan myöhäisellä 100-luvulla jkr. kristityille, jotka olivat ja elivät kriittisessä uskontopoliittisessa tilanteessa.  Se oli kristityltä profeetalta, joka kirjoitti heille apokalyptiikan kielellä ja sen kuvilla" (Boring 1989, 1).

Ilmestyskirjan rakenteessa vahvasti esiintyvä seitsenluku oli Boringin mukaan  muodostunut apokalyptiikassa jo perinteeksi.  Hän mainitsee esimerkkinä 2. Esdran, joka sisältää seitsemän sarjan ilmestyksiä, seitsemän tapaa rangaista pahaa ja seitsemän tapaa, joilla vanhurskaat iloitsevat (Boring 1989, 31).

Boring luettelee Ilmestyskirjan sisältämät seitsemät seuraavasti:  Jotkut ovat numeroituina tekstin sisään, kuten kirjeet, seurakunnat, sinetit, pasuunat, maljat (Boring 1989, 31).  Jotkut seitsemän sarjoista ovat piilotettuina rakenteeseen, kuten seitsemän autuudenjulistusta[1], seitsemän ylistyksen kohdetta (5:12), seitsemän ihmisryhmää (6:15), seitsemän viittausta alttariin[2] ja seitsemän profeetallista vakuutusta Jeesuksen eskatologisesta paluusta[3] (Boring 1989, 31).