Ilmestyskirjan 13. luvun selityssarja - jakeet 3 - 5

13:3 Minä näin, että yksi pedon päistä oli saanut surmaniskun mutta haava oli parantunut. Koko maailma ihmetteli petoa ja lähti seuraamaan sitä.

Johannes näkee yhden pedon päistä saaneen kuolettavan iskun. Tämä voidaan tulkita kuvauksena Saatanan kertakaikkisesta tappiosta, jonka sai aikaan Kristuksen kuolema ristillä ja sitä seurannut ylösnousemus. Saatanan saamat iskut heijastuvat luonnollisesti myös sen apulaisiin. Pedon haava liittyy Jumalan toimiin. Tätä ajatusta tukee se, että Ilmestyskirjassa muuallakin haavasta käytetty kreikankielinen sana plege liittyy Jumalan langettamiin rangaistuksiin.

Myöhemmin käy ilmi, että kuolettava isku on tullut miekasta (Ilm. 13:14). Miekka liittyy Ilmestyskirjassa usein Kristuksen vastustajilleen antamiin tuomioihin. Kuvauksia Jumalan ja Kristuksen ”miekan” käytöstä näkyy jo 1. Mooseksen kirjassa, jossa ihmisen ennustetaan iskevän käärmeen pään murskaksi (3:15). Samansuuntainen kuvaus on myös Jesajan kirjassa: ”Sinä päivänä Herra vaatii tilille ja lyö suurella, vahvalla ja terävällä miekallaan Leviatanin, nopealiikkeisen käärmeen, Leviatanin, kiemurtavan käärmeen, iskee hengiltä syvyyden hirviön” (27:1). Psalmin 74 jakeissa 13-14 kerrotaan: ”Sinä hämmensit voimallasi meren, sinä murskasit merihirviöiden päät. Itsensä Leviatanin päät sinä musersit ja ruhon annoit petojen ruoaksi.” Sama kuvio toistuu Habakukin kirjan jaksossa 3:8-15.

Saatanan toiminta kätyreittensä kautta kuitenkin jatkuu, vaikka ne kärsivät Kristuksen antamasta kuoliniskusta: ylösnousemus oli voitto ihmiselle ja tappio Saatanalle. Ilmaisussa ”kuolettava isku” on kreikan kielessä sama sävy kuin Ilmestyskirjan kuvauksessa teurastetusta Karitsasta (5:6). Merestä nouseva peto onkin Karitsan, todellisen voittajan ja hallitsijan, irvikuva. Uhrattavat karitsat teurastettiin viiltämällä pää kaulasta poikki, kuten pedolle oli käynyt. Peto oli kuollut, mutta virkosi eloon, samoin kuin Kristuskin. Pedon herääminen kuolleista toistuu Ilmestyskirjan 13. luvussa kolme kertaa. Se saavuttaa voiton useita kertoja, samoin kuin Karitsakin. Pedon voitot ovat kuitenkin vain väliaikaisia, sillä sen hallinnan kerrotaan kestävän vain kolme ja puoli vuotta (jae 5). Pedon saavutukset ovat vain kalpea aavistus Kristuksen voitosta, jonka jälkeen tämän hallinta kestää tuhat vuotta (20:6).

Pedolla on Kristuksen lopullisen voiton jälkeen valtaa pyhiin vain sen verran, mitä Jumala katsoo hänelle hyväksi antaa. Saatana jatkaakin toimiaan maan päällä ikään kuin sissisotana, vaikka varsinainen taistelu on jo hävitty. Tämä Pedon ja Karitsan vertailu sekä alati jatkuva keskinäinen taistelu on Ilmestyskirjalle tyypillistä vastakkainasettelua.

Karitsalla ja pedolla on voittojen lisäksi monia yhteisiä piirteitä. Heillä on miekat, heidän nimensä on kirjoitettu seuraajien otsaan, heillä on sarvet, he ovat teurastettuja mutta virkoavat henkiin, heillä on valta kansakuntiin ja he ovat kaiken maailman palvonnan kohteita. Tulkinnan kannalta tämä tarkoittaa sitä, että petoa ei tulisi yhdistää vain johonkin yksittäiseen henkilöön tai ajanjaksoon, vaan yleisesti pedon taustalla olevaan Saatanaan ja tämän palvelijoihin. Tämä ei sulje pois sitä mahdollisuutta, että joskus saattaa ilmestyä kaikki edelliset ylittävä pahan personoituma Antikristus. Paavali näyttäisi viittaavan siihen, että Antikristus olisi tietty ”laittomuuden ihminen”, jonka Kristus tulee tuomitsemaan. Se oli Paavalille vielä tulevaisuutta, vaikka itse laittomuus jo vaikuttikin maan päällä (2. Tess. 2:1-12; 2:2-3, 7).
Pedon haavan parantuminen herättää ihmisissä hämmästystä, ja he lähtevät seuraamaan petoa. Jos itse peto kuvaa Roomaa ja sen keisareita, sen yksi kuolinhaavasta toipuva pää voisi luonnollisesti kuvata jotakuta keisareista. Tämä ”parantuminen” sopii useaankin historian tuntemaan keisariin. Yksi heistä on Caligula, joka toipui monista sairauksista ja halusi myös pystyttää patsaansa Jerusalemin temppelin kaikkein pyhimpään. Tästä voisi kertoa Ilmestyskirjan 13. luvun jae 6, jossa pedon kerrotaan herjaavan jopa Jumalan asuinsijaa. Yksi paljon huomiota saanut selitys pedon parantumiselle kuoliniskusta liittyy tunnettuun tarinaan keisari Neron paluusta, Nero Redivivus -myyttiin, jota esiteltiin tarkemmin aiemmin.

Johannes ei kuitenkaan näe tarkalleen ottaen vain pedon pään parantuneen kuoliniskusta, vaan koko pedon, minkä voisi tulkita siten, että hän viittaa yksittäisen keisarin sijasta koko Rooman keisarikuntaan. Tällainen parantuminen saattaisi olla kriisi, joka alkoi Neron kuolemasta vuonna 67 jKr. Tämän jälkeen Roomaa hallitsi sekavissa oloissa vain vuoden aikana neljä keisaria peräkkäin. Rooma kuitenkin toipui näistä jatkuvista verisistä vallankumouksista Vespasiniuksen palautettua valtakuntaan rauhan. Hänen sukunsa Flaviukset vakiinnuttivat vallan keisarille. Keisari oli jälleen voittamaton; sen kuolinhaava oli parantunut.

13:4 ja kaikki kumarsivat lohikäärmettä, joka oli antanut pedolle sellaisen vallan. He kumarsivat myös petoa ja sanoivat: - Kuka on pedon vertainen, kuka pystyy taistelemaan sitä vastaan?

Johannes näkee, että petoa ihailevat maan asukkaat palvovat tätä. Näin tehdessään he joko tietoisesti tai tietämättään palvelevat myös Saatanaa, joka on pedon voiman lähde. Huudahdus ”kuka on pedon vertainen, kuka pystyy taistelemaan sitä vastaan?” tuo mieleen Vanhasta testamentista Jumalaa ylistävät sanat ”kuka on sinun vertaisesi, Herra, jumalien joukossa” (2. Moos. 15:11). Johannes kuvaa ihmisten palvelevan nyt Jumalan sijasta petoa. Sen valta vainota kristittyjä ja näkyvä ylivoima maanpäällisessä taistelussa on yksi syy pedon palvontaan, joka leviää maan asukkaiden keskuudessa.

13:5 Pedolle annettiin suu, joka herjaa ja puhuu suuria sanoja, ja se sai tämän vallan neljänkymmenenkahden kuukauden ajaksi.

Ajatuksia pedolle annetusta vallasta - jotka ovat saaneet vaikutteita Danielin kirjasta - kehitetään seuraavissa jakeissa. Peto on saanut suun, jolla se saa lyhyen rajoitetun ajan kerskailla ja herjata Jumalaa. Danielin kirja (7:25; 12:7) ja apokalyptinen kirjallisuus kuvaavat lyhyttä aikaa usein vertauskuvallisesti kolmena ja puolena vuotena. Se ei siis välttämättä ole kirjaimellisesti tulkittava ajanjakso.

Teksti kertoo jälleen sen tosiasian, että Jumalalla on valta myös pedon yli. Hän on se, joka antaa pedolle suun ja siten myös Saatanalle mahdollisuuden käyttää petoa tarkoituksiinsa. Vain Jumalalla on valta asettaa aikoja ja aikakausia, sillä Saatana tuskin omasta tahdostaan rajoittaisi toimintaansa vain kolmeksi ja puoleksi vuodeksi.
Danielin kirjassa mainitun herjaavan pedon ensimmäisenä toteumana pidetään Antiokus Epifanesta. Tämä piti Jerusalemin temppeliä hallussaan kolme ja puoli vuotta vuosina 167-164 eKr. Hän häpäisi temppelin ryöstämällä sen ja uhraamalla siellä juutalaisille saastaisen sian. Ilmestyskirjan hahmo on samankaltaisuudessaan jatkoa Vanhan testamentin esikuvalleen. Jerusalemin temppelin tuhosi vuonna 70 eKr. roomalainen sotapäällikkö Titus kolmisen vuotta kestäneen juutalaisten kapinan päätteeksi. Danielin kirjan neljännestä valtakunnasta puhkeava sarvi herjaavine puheineen on tulkittu yleisesti Rooman kuvaukseksi, samoin kuin siis Ilmestyskirjan peto seuraajineen.

Peto korottaa herjaavalla ja petollisella puheellaan itsensä jumalaksi Jumalan yläpuolelle ja vaatii kaikkia palvomaan itseään. Jumalan herjaaminen viitannee jo Julius Caesarista alkaneeseen keisareiden palvontaan jumalina. Keisarit olivat Johanneksen ajan ja hänen kirjeidensä perusteella antikristuksia, joihin verrattavia johtajia historia tuntee myöhemmiltäkin ajoilta.