Ilmestyskirjan 13. luvun selityssarja - jakeet 3 - 5

13:3 Minä näin, että yksi pedon päistä oli saanut surmaniskun mutta haava oli parantunut. Koko maailma ihmetteli petoa ja lähti seuraamaan sitä.

Johannes näkee yhden pedon päistä saaneen kuolettavan iskun. Tämä voidaan tulkita kuvauksena Saatanan kertakaikkisesta tappiosta, jonka sai aikaan Kristuksen kuolema ristillä ja sitä seurannut ylösnousemus. Saatanan saamat iskut heijastuvat luonnollisesti myös sen apulaisiin. Pedon haava liittyy Jumalan toimiin. Tätä ajatusta tukee se, että Ilmestyskirjassa muuallakin haavasta käytetty kreikankielinen sana plege liittyy Jumalan langettamiin rangaistuksiin.

Myöhemmin käy ilmi, että kuolettava isku on tullut miekasta (Ilm. 13:14). Miekka liittyy Ilmestyskirjassa usein Kristuksen vastustajilleen antamiin tuomioihin. Kuvauksia Jumalan ja Kristuksen ”miekan” käytöstä näkyy jo 1. Mooseksen kirjassa, jossa ihmisen ennustetaan iskevän käärmeen pään murskaksi (3:15). Samansuuntainen kuvaus on myös Jesajan kirjassa: ”Sinä päivänä Herra vaatii tilille ja lyö suurella, vahvalla ja terävällä miekallaan Leviatanin, nopealiikkeisen käärmeen, Leviatanin, kiemurtavan käärmeen, iskee hengiltä syvyyden hirviön” (27:1). Psalmin 74 jakeissa 13-14 kerrotaan: ”Sinä hämmensit voimallasi meren, sinä murskasit merihirviöiden päät. Itsensä Leviatanin päät sinä musersit ja ruhon annoit petojen ruoaksi.” Sama kuvio toistuu Habakukin kirjan jaksossa 3:8-15.

Saatanan toiminta kätyreittensä kautta kuitenkin jatkuu, vaikka ne kärsivät Kristuksen antamasta kuoliniskusta: ylösnousemus oli voitto ihmiselle ja tappio Saatanalle. Ilmaisussa ”kuolettava isku” on kreikan kielessä sama sävy kuin Ilmestyskirjan kuvauksessa teurastetusta Karitsasta (5:6). Merestä nouseva peto onkin Karitsan, todellisen voittajan ja hallitsijan, irvikuva. Uhrattavat karitsat teurastettiin viiltämällä pää kaulasta poikki, kuten pedolle oli käynyt. Peto oli kuollut, mutta virkosi eloon, samoin kuin Kristuskin. Pedon herääminen kuolleista toistuu Ilmestyskirjan 13. luvussa kolme kertaa. Se saavuttaa voiton useita kertoja, samoin kuin Karitsakin. Pedon voitot ovat kuitenkin vain väliaikaisia, sillä sen hallinnan kerrotaan kestävän vain kolme ja puoli vuotta (jae 5). Pedon saavutukset ovat vain kalpea aavistus Kristuksen voitosta, jonka jälkeen tämän hallinta kestää tuhat vuotta (20:6).

Pedolla on Kristuksen lopullisen voiton jälkeen valtaa pyhiin vain sen verran, mitä Jumala katsoo hänelle hyväksi antaa. Saatana jatkaakin toimiaan maan päällä ikään kuin sissisotana, vaikka varsinainen taistelu on jo hävitty. Tämä Pedon ja Karitsan vertailu sekä alati jatkuva keskinäinen taistelu on Ilmestyskirjalle tyypillistä vastakkainasettelua.

Karitsalla ja pedolla on voittojen lisäksi monia yhteisiä piirteitä. Heillä on miekat, heidän nimensä on kirjoitettu seuraajien otsaan, heillä on sarvet, he ovat teurastettuja mutta virkoavat henkiin, heillä on valta kansakuntiin ja he ovat kaiken maailman palvonnan kohteita. Tulkinnan kannalta tämä tarkoittaa sitä, että petoa ei tulisi yhdistää vain johonkin yksittäiseen henkilöön tai ajanjaksoon, vaan yleisesti pedon taustalla olevaan Saatanaan ja tämän palvelijoihin. Tämä ei sulje pois sitä mahdollisuutta, että joskus saattaa ilmestyä kaikki edelliset ylittävä pahan personoituma Antikristus. Paavali näyttäisi viittaavan siihen, että Antikristus olisi tietty ”laittomuuden ihminen”, jonka Kristus tulee tuomitsemaan. Se oli Paavalille vielä tulevaisuutta, vaikka itse laittomuus jo vaikuttikin maan päällä (2. Tess. 2:1-12; 2:2-3, 7).
Pedon haavan parantuminen herättää ihmisissä hämmästystä, ja he lähtevät seuraamaan petoa. Jos itse peto kuvaa Roomaa ja sen keisareita, sen yksi kuolinhaavasta toipuva pää voisi luonnollisesti kuvata jotakuta keisareista. Tämä ”parantuminen” sopii useaankin historian tuntemaan keisariin. Yksi heistä on Caligula, joka toipui monista sairauksista ja halusi myös pystyttää patsaansa Jerusalemin temppelin kaikkein pyhimpään. Tästä voisi kertoa Ilmestyskirjan 13. luvun jae 6, jossa pedon kerrotaan herjaavan jopa Jumalan asuinsijaa. Yksi paljon huomiota saanut selitys pedon parantumiselle kuoliniskusta liittyy tunnettuun tarinaan keisari Neron paluusta, Nero Redivivus -myyttiin, jota esiteltiin tarkemmin aiemmin.

Johannes ei kuitenkaan näe tarkalleen ottaen vain pedon pään parantuneen kuoliniskusta, vaan koko pedon, minkä voisi tulkita siten, että hän viittaa yksittäisen keisarin sijasta koko Rooman keisarikuntaan. Tällainen parantuminen saattaisi olla kriisi, joka alkoi Neron kuolemasta vuonna 67 jKr. Tämän jälkeen Roomaa hallitsi sekavissa oloissa vain vuoden aikana neljä keisaria peräkkäin. Rooma kuitenkin toipui näistä jatkuvista verisistä vallankumouksista Vespasiniuksen palautettua valtakuntaan rauhan. Hänen sukunsa Flaviukset vakiinnuttivat vallan keisarille. Keisari oli jälleen voittamaton; sen kuolinhaava oli parantunut.

13:4 ja kaikki kumarsivat lohikäärmettä, joka oli antanut pedolle sellaisen vallan. He kumarsivat myös petoa ja sanoivat: - Kuka on pedon vertainen, kuka pystyy taistelemaan sitä vastaan?

Johannes näkee, että petoa ihailevat maan asukkaat palvovat tätä. Näin tehdessään he joko tietoisesti tai tietämättään palvelevat myös Saatanaa, joka on pedon voiman lähde. Huudahdus ”kuka on pedon vertainen, kuka pystyy taistelemaan sitä vastaan?” tuo mieleen Vanhasta testamentista Jumalaa ylistävät sanat ”kuka on sinun vertaisesi, Herra, jumalien joukossa” (2. Moos. 15:11). Johannes kuvaa ihmisten palvelevan nyt Jumalan sijasta petoa. Sen valta vainota kristittyjä ja näkyvä ylivoima maanpäällisessä taistelussa on yksi syy pedon palvontaan, joka leviää maan asukkaiden keskuudessa.

13:5 Pedolle annettiin suu, joka herjaa ja puhuu suuria sanoja, ja se sai tämän vallan neljänkymmenenkahden kuukauden ajaksi.

Ajatuksia pedolle annetusta vallasta - jotka ovat saaneet vaikutteita Danielin kirjasta - kehitetään seuraavissa jakeissa. Peto on saanut suun, jolla se saa lyhyen rajoitetun ajan kerskailla ja herjata Jumalaa. Danielin kirja (7:25; 12:7) ja apokalyptinen kirjallisuus kuvaavat lyhyttä aikaa usein vertauskuvallisesti kolmena ja puolena vuotena. Se ei siis välttämättä ole kirjaimellisesti tulkittava ajanjakso.

Teksti kertoo jälleen sen tosiasian, että Jumalalla on valta myös pedon yli. Hän on se, joka antaa pedolle suun ja siten myös Saatanalle mahdollisuuden käyttää petoa tarkoituksiinsa. Vain Jumalalla on valta asettaa aikoja ja aikakausia, sillä Saatana tuskin omasta tahdostaan rajoittaisi toimintaansa vain kolmeksi ja puoleksi vuodeksi.
Danielin kirjassa mainitun herjaavan pedon ensimmäisenä toteumana pidetään Antiokus Epifanesta. Tämä piti Jerusalemin temppeliä hallussaan kolme ja puoli vuotta vuosina 167-164 eKr. Hän häpäisi temppelin ryöstämällä sen ja uhraamalla siellä juutalaisille saastaisen sian. Ilmestyskirjan hahmo on samankaltaisuudessaan jatkoa Vanhan testamentin esikuvalleen. Jerusalemin temppelin tuhosi vuonna 70 eKr. roomalainen sotapäällikkö Titus kolmisen vuotta kestäneen juutalaisten kapinan päätteeksi. Danielin kirjan neljännestä valtakunnasta puhkeava sarvi herjaavine puheineen on tulkittu yleisesti Rooman kuvaukseksi, samoin kuin siis Ilmestyskirjan peto seuraajineen.

Peto korottaa herjaavalla ja petollisella puheellaan itsensä jumalaksi Jumalan yläpuolelle ja vaatii kaikkia palvomaan itseään. Jumalan herjaaminen viitannee jo Julius Caesarista alkaneeseen keisareiden palvontaan jumalina. Keisarit olivat Johanneksen ajan ja hänen kirjeidensä perusteella antikristuksia, joihin verrattavia johtajia historia tuntee myöhemmiltäkin ajoilta.

Ilmestyskirjan 13. luvun selityssarja - jakeet 1-2

12:18, 13:1 Lohikäärme seisahtui meren rannalle. Minä näin, kuinka merestä nousi peto. Sillä oli kymmenen sarvea ja seitsemän päätä, ja kaikissa kymmenessä sarvessa oli kruunu ja jokaiseen päähän oli kirjoitettu herjaava nimi.

Johannes näkee ensimmäisen pedon nousevan merestä. Kreikankielinen sana, jota pedosta käytetään, on "therion." Sanaa käytettiin yleisesti puhuttaessa villipedoista, mutta se oli ajan myötä laajentunut kuvaamaan myös poikkeuksellisen julmia ihmisiä. Meri, josta peto nousee, on sekä juutalaisessa että muussa itämaisessa uskonnollisessa kielenkäytössä usein petojen asuinpaikka sekä kaaoksen ja pahan lähde.

Ilmestys saa apokalyptiikalle tyypilliseen tapaan vaikutteita Vanhasta testamentista, tässä tapauksessa Jobin kirjan luvuista 40-41. Niissä meressä asuva Leviatan-hirviö, jonka kaltaista ei ole maan päällä, taistelee suunsa liekki aseenaan (41:11, 13, 25, 32). Merihirviöstä oli tullut juutalaisille myös vertauskuva heitä painostavista vieraista pakanakansoista. Juutalaiselle Johannekselle tämä merkitys oli varmasti tuttu ja helppo soveltaa Rooman valtakuntaan.

Toinen Jobin kirjan esittelemä peto on Behemot, joka on maalla asuva, miekasta surmansa saava hirviö (40:15-24). Yhtäläisyydet Jobin kirjan petojen ja Ilmestyskirjan petojen kuvauksissa ovat tuskin sattumaa. Juutalainen apokalyptinen kirjallisuus, kuten ensimmäinen Eenokin kirja ja neljäs Esran kirja, kertovat tarinaa, jonka mukaan Jumala loi nämä hirviöt luomistyönsä viidentenä päivänä ja tuhoaa ne vasta viimeisellä tuomiolla. Myyttiset hirviöt vakiintuivat ajan myötä vertauskuviksi, joilla juutalaisuudessa esitettiin pahan voimia.

Jobin kirjaan pohjautuvalla Ilmestyskirjan petojen kuvauksella oli otollinen maaperä Vähässä-Aasiassa, jonka asukkaat pitivät kaikkea merestä tulevaa vieraana ja maasta tulevaa paikallisena. Tämäkin tukee tulkintaa, jonka mukaan ensimmäinen peto kuvaa Roomaa, jonka hallitsijat saapuivat Efesoon mereltä, jopa niin konkreettisesti, että heidän laivojensa purjeet näyttivät nousevan merestä, kun ne lähestyivät rantaa horisontin takaa.

Näyn juuret ovat Vanhan testamentissa Jobin kirjan lisäksi selvästi myös Danielin kirjassa, joka kuvaa neljää merestä nousevaa petoa (Dan. 7:1-7). Ensimmäisellä vuosisadalla sekä juutalaiset että kristityt tulkitsivat yleisesti Danielin kirjan kymmensarvisen neljännen pedon Rooman valtakunnaksi. Ilmestyskirjan ja Danielin kirjan kuvausten yhtäläisyyksien pohjalta voidaan myös päätyä siihen, että Ilmestyskirjan peto edustaa olemassa olevaa valtakuntaa eli Johanneksen ajan Roomaa. Sitä pidettiin jo omana aikanaan antikristillisyyden ruumiillistumana, joka vastusti seurakuntaa ja sen antamaa todistusta Kristuksesta Jumalana.

Danielin kirjan pedon kymmenen sarvea kuvaavat kuninkaita, joten Ilmestyskirjankin pedon sarvissa olevat kruunut kuvaavat hallintavaltaa, johon pedon toiminta perustuu. Ilmestyskirjan pedon päiden lukumäärä, seitsemän, kuvaa vertauskuvallisesti sen pahuuden täydellisyyttä. Ilmestyskirjan kahdennestatoista luvusta tutulla lohikäärmeellä on myös kruunut päässään. Se, että niitä on myös pedon sarvissa, kertoo siitä, että pedon saama valta on peräisin lohikäärmeeltä.

Kruunut lohikäärmeen päässä ja pedon sarvissa kuvastavat yritystä käyttää valtaa, joka kuuluu ”kuninkaiden kuninkaalle ja herrojen herralle,” joka myös kantaa päässään useita kruunuja (Ilm. 19:12, 16). Pedon päihin kirjoitetut herjaavat nimet on luonnollista liittää Rooman keisareista käytettyihin jumalallisiin arvonimiin. Roomassa vakiintui ensimmäisen vuosisadan alussa tapa, jonka mukaan senaatti julisti keisarit jumaliksi heidän kuoltuaan. Osa keisareista vaati tai sai arvonimen käyttöönsä jo elinaikanaan. Heille pystytettiin temppeleitä, ja valtakunnassa käytössä olevissa rahoissa oli heidän kuviaan sekä jumalallisia arvonimiään. Roomalaisen historioitsijan Suetoniuksen mukaan Ilmestyskirjan kirjoitushetkellä vallassa ollut Domitianus oli yksi niistä keisareista, jotka vaativat itsestään käytettävän Jumalalle kuuluvia arvonimiä. Jumalalliset arvonimet kuuluvat kuitenkin kruunujen ja vallan tavoin yksin Kaikkivaltiaalle.

Pedon tulkintaa ensimmäiseksi Roomaksi tukee myös se, että Rooma nousi kaaoksesta (merestä) kaikkien kansojen valtiaaksi ja maailmanrauhan takaajaksi. Sen valta perustui meren hallintaan laivastolla, joka mahdollisti koko valtakuntaa vaurastuttaneen ja sen kansalaisten monia tarpeita tyydyttävän vapaan kaupankäynnin. Merestä nousevan ensimmäisen pedon voidaan siis luotettavasti tulkita olleen Johanneksen aikainen Rooma. Tätä tulkintaa tukevat myös monet juutalaiset tekstit, joissa Johanneksen ensimmäiseen petoon rinnastettava Danielin neljäs peto tulkitaan Roomaksi.

13:2 Peto, jonka näin, muistutti leopardia, mutta sillä oli jalat kuin karhulla ja sen kita oli kuin leijonan kita. Lohikäärme antoi sille voimansa ja valtaistuimensa ja suuren vallan.

Pedolla, jonka Johannes näki nousevan merestä, on Danielin kirjan kuvausten mukaisia leopardin, karhun ja leijonan piirteitä:

Näin sanoi Daniel: Minä näin näyssäni yöllä, miten taivaan neljä tuulta panivat valtameren äkkiä kuohumaan.
Merestä nousi neljä suurta eläintä, kaikki erilaisia.
Ensimmäinen oli kuin leijona, ja sillä oli kotkan siivet. Minun katsellessani siltä revittiin siivet ja se nostettiin maasta ja pantiin seisomaan kahdelle jalalle kuin ihminen, ja sille annettiin ihmisen sydän.
Ja katso, oli toinen eläin, karhun kaltainen, joka seisoi toisella suunnalla, ja sillä oli kolme kylkiluuta suussaan hampaitten välissä. Sille sanottiin: "Nouse, syö paljon lihaa."
Vielä minä näin, että oli kolmaskin eläin, kuin pantteri, jolla oli neljä linnunsiipeä selässään, ja sillä eläimellä oli neljä päätä, ja sille annettiin valta.
Ja vielä minä näin yöllisessä näyssäni, että oli neljäs eläin, pelottava, kauhistuttava ja hyvin väkevä. Sillä oli suuret rautaiset hampaat, ja se söi ja ruhjoi kaiken ja tallasi tähteet jalkoihinsa. Se oli erilainen kuin aikaisemmat eläimet, ja sillä oli kymmenen sarvea. (Dan. 7:2-7)

Daniel näki ihmisen lailla jaloillaan seisovan siivekkään leijonan, kolmea kylkiluuta hampaissaan pitelevän karhun, siivekkään nelipäisen pantterin sekä pedon, jolla oli rautaiset hampaat ja monta päätä, jotka kuvasivat toisiaan seuraavia suurvaltoja. Danielin kirjan kuvaukset (Dan. 10:20) tulkitaan yleisesti historiallisiksi suurvalloiksi, kuten Assyria, Egypti, Babylonia, Persia, Kreikka ja Rooma. Daniel kertoo, että kullakin suurvallalla on omat tuonpuoleiset taustajoukot, jotka väsymättä jatkavat toimintaansa vielä suurvaltojen kukistuttuakin pitäen niitä seuraavia valtakuntia pahan voimien renkeinä. Peto toimii siis samalla tavalla ajattomasti kuin lohikäärme, Saatana, joka on toiminut, toimii ja tulee toimimaan kaikkina aikoina samojen periaatteiden mukaan.

Johanneksen näyssä antikristillinen Rooma oli kaikkien edeltävien valtakuntien pahuuden veroinen ja kaiken pahuuden summa. Danielin kirjan kuvaamat kolme ensimmäistä petoa, valtakuntaa olivat vallassa yhteensä satoja vuosia. Neljäs peto eli Rooma hallitsi kuitenkin maailmaa yksin kauemmin kuin kaikki sitä edeltävät suurvallat yhteensä.

Ilmestyskirjan aikaista Rooman valtakuntaa kuvaavassa pedossa piilee kuvaus kaikista tulevista hirmuvalloista, jotka vainoavat Jumalan omia aikojen loppuun asti. Pedon kyky käyttää uskonnollisia keinoja ja apureita sopii paitsi Roomaan myös ajattomasti kaikkiin aikoihin. Johanneksen näkemässä pedossa voi nähdä sekä kaikki menneet pakanavaltakunnat ennen Ilmestyskirjaa että sen jälkeen.

Värikkäässä ja mielikuvitusta herättelevässä pedon kuvauksessa olennaista on se, että peto saa vallan suoraan lohikäärmeeltä. Saatanan voimaa käyttävää Roomaa ja sen hengen seuraajia tulee siis vastustaa, varsinkin jos niiden esivalta ja hallitsijat ottavat itselleen Jumalan aseman ja kunnian, kuten keisarit tekivät. Tätä periaatetta voi soveltaa myös nykyajan yhteiskuntiin, joissa tehdään Jumalan valtakunnan arvojen vastaisia päätöksiä.

Johanneksen kirjoittamat kirjeet tukevat ajatusta useista erillisistä antikristuksista. Monia sellaisia oli jo hänen päiviinsä mennessä ollut, oli edelleen ja tulisi vastedes olemaan: ”Lapseni, viimeinen aika on käsillä. Te olette kuulleet, että on tulossa Antikristus, ja niin onkin nyt monia antikristuksia ilmaantunut. Tästä me tiedämme, että viimeinen aika on käsillä.” (1. Joh. 2:18)

Johannes ilmoittaa myös tuntomerkit, joista antikristukset tunnistaa missä ajassa tahansa: ”Kuka sitten on valehtelija, ellei se, joka kieltää Jeesuksen olevan Kristus? Sellainen ihminen on antikristus, niin Isän kuin Pojan kieltäjä” (1. Joh. 2:22); ”Yksikään henki, joka kieltää Jeesuksen, ei ole Jumalasta. Sellainen henki on Antikristuksen henki, jonka te olette kuulleet olevan tulossa ja joka jo on maailmassa.” (1 Joh. 4:3) – ja vielä: ”Maailmassa on nyt liikkeellä monia eksyttäjiä, niitä jotka eivät tunnusta Jeesusta Kristusta ihmiseksi, lihaan tulleeksi. Siinä teillä on Antikristus, eksyttäjä.” (2 Joh. 7) Ilmestyskirjan kirjoittamisen aikoihin Kristuksen kielsivät Jumalana ja kristittyjä vainosivat Rooman lisäksi myös juutalaiset, mikä näkyy Kristuksen kovissa sanoissa Efesoksen seurakunnalle (Ilm. 2:9).

”Jeesus saapui yllättäin, mä alas tänne jäin!”

Jeesuksen pikaisen paluun opetuksen merkitys 1970- ja 1980-luvuilla Helsingin Saalem –seurakunnan tilaisuuksiin osallistuneille

Kanditaatintutkintoon liittyvä proseminaarityö


Boanerges – Jeesus saapui yllättäin*

Jeesus saapui yllättäin ja nyt mä huomaan alas tänne jäin,
valmiina en mä  ollut.
Luulin, että ehtisin ja kaiken vielä kuntoon laittaisin,
valmiina en mä ollut.
Tuska täyttää sydämein, kun ymmärrän mä kuinka väärin tein.

Tienneet eivät ystäväin mä että valmis ollutkaan en näin,
kun Jeesus saapui tänne.
Synninkahleet maailman ne salaa sitoi paljon sieluain,
en siihen päästä voinut.
Liian myöhä kolkuttaa, nyt yksin hiljaa katua vain saa.

Sekasorto maailman on suurempi kuin koskaan uskoinkaan,
on liian myöhä paeta.
Kaikki vihaa toisiaan, en rakkautta missään nähdä saa,
maailman yö on tullut.
Oi jos turvaan takaisin tien nyt mä täältä vielä löytäisin.

Jeesus saapuu päälle maan, nyt siksi valmistaudu aikanaan
mukaan jos tahdot tulla.
Sydämesi puhtauden Jeesus tahtoo antaa sulle sen,
silloin voit valmis olla.
Pasuuna kun kajahtaa myös sinut silloin ylös temmataan.

Boanerges: Jeesus saapui yllättäin, levyltä Mun Jeesus elää, 1977.
Sovitus ja sanat Leevi Launonen, sävellys Larry Norman

* Tässä sanoituksessa tiivistyy iso osa merkityksistä, joita Jeesuksen pikaisen tulemuksen opetuksella 1970- ja 1980-luvuilla oli tutkimukseen osallistuneille.

 
1. Johdanto
1.1. Tutkimuksen aihe
 
Tutkimuksella haluan selvittää millaisia vaikutuksia tai seurauksia 1970- ja 1980–luvulla esiintyneelle Jeesuksen pikaisen paluun opetuksella on ollut helluntailiikkeeseen kuuluvan Helsingin Saalem –seurakunnan tilaisuuksiin osallistuneille. Tutkimuksessa käsitellään Jeesuksen paluuta ja sen odotusta helluntailaisesta näkökulmasta. Jeesuksen paluu ja sen odotus on helluntailaisuuden keskeisimpiä elementtejä ja opetuksen yleisiä aiheita. ”Klassinen helluntailaisuus on koko historiansa ajan korostanut Kristuksen paluun imminenttiä luonnetta eli Hän voi tulla milloin vain. Tämä oli lopun ajan kauhuja odottavalle helluntaikristitylle autuas toivo (blessed hope)”.
 
Tutkimuksen konteksti ovat 1970- ja 1980–luvut, jotka olivat myös aktiivisen pikaisen paluun odotuksen ja opetuksen aikaa. Se oli myös yleismaailmallisesti suurvaltojen kylmän sodan aikakautta, samoin kuin niin kutsutun kauhun tasapainon aikaa, jolloin kolmannen maailmansodan uhka koettiin todellisena. Tulevaisuuteen, jossa helluntailaista opetusta kuulleet nyt elävät, ei uskottu pikaisen paluun opetuksessa 1970- ja 1980-luvuilla. Nyt aikaa on kulunut noista ajoista sen verran, että silloin Jeesuksen pikaisen tulemuksen opetusta kuulleet pystyvät arvioimaan kyseisten opetuksien merkitystä elämälleen. Mitä opetus merkitsi sitä aikanaan saaneille? Minkälaisia tunteita se heissä herätti ja miten se vaikutti heidän elämänsä ja tulevaisuuden suunnitteluun. Mitä opetusta saaneet nyt ajattelevat opetuksista, joiden mukaan heidän jo vuosikymmeniä elämää tulevaisuutta ei koskaan tulisi? Tutkimuksella etsitään vastauksia tällaisiin kysymyksiin.

Tutkimus on rajattu siten, että Jeesuksen pikaisen paluun opetusta on voitu omaksua sekä 1970- että 1980-luvuilla tai vain toisella niillä. Tutkimukseen osallistui Helsingin Saalem –seurakunnan tilaisuuksiin noina vuosikymmeninä osallistuneita henkilöitä.

1.2. Tutkimuksen tausta
 
Helsingin Saalem –seurakunnan johtajana vuosina 1971-1989 toiminut Kai Antturi totesi aikanaan, ensin Jeesuksen toiseen tulemukseen liittyviä raamatullisia merkkejä lueteltuaan, että ”jokainen valveutunut ihminen tajuaa ilman mitään selityksiä, että tuo on kuvausta  meidän, juuri meidän ajastamme”. Monet helluntailaiset eivät edes tiedä, että Raamatun tekstejä Jeesuksen paluun ja lopun aikojen suhteen on edes mahdollista tulkita toisin. Helluntailainen Leo Meller siirsi jo vuonna 1962 tämän maailmanpoliittisen tilanteen tekstiinsä seuraavasti: ”Ottakaamme vaari ajan merkeistä ja nähkäämme miten sodan sanomien ja atomiräjähdysten kuolemaa tuottavien pilvien keskellä kuuluu lupauksen huuto: Jeesus tulee pian. … Sillä muistakaamme: Ne, jotka jäljelle jäävät, joutuvat kolmannen maailmansodan – kauhistuttavan atomisodan – jalkoihin antikristillisten voimien myllerrykseen.”

Idän ja lännen vastakkainasettelun aikakauden tunnetuin ja eniten myynyt lopunaikojen yleisesitys oli Hal Lindseyn kirja Maa entinen suuri planeetta (1970), joka perustui antikommunismille. Kirjassa Jeesuksen paluun todettiin toteutuvan ennen vuotta 1988. Vapaissa suunnissa yleisesti luettu kirjailija Tapio Nousiainen selittää vuoden 1988 merkitystä seuraavasti: ”Tarkatkaamme Jeesuksen sanoja. Hän sanoo, että se sukupolvi, joka näkee Israelin valtion syntymisen, ei sukupolvena häviä pois maan päältä ennen kuin Jeesuksen toinen tulemus tapahtuu. Raamatussa sukupolven pituus on neljäkymmentä vuotta. Lisäämällä Israelin valtion syntymävuoteen 40 vuotta, pääsemme vuoteen 1988. Mutta Jeesus sanoo Matt. 24:22, että Suuren Ahdistuksen takia Jeesuksen tulemuksen odotuspäiviä lyhennetään valittujen Jumalan lasten vuoksi. Kuinka paljon aikoja lyhennetään, sen tietää yksin Jumala. Mutta tästä näemme riipaisevalla tavalla, kuinka lähellä Jeesuksen toista tulemusta ja morsiusseurakunnan ylösottoa me itse asiassa elämme.”. Jeesuksen paluuseen vuosien 1986-1988 tienoilla päätyy myös Keijo Lindeman vuonna 1979 kirjassaan Ihmiskunnan tuhon päivä, mutta rauhoittelee lukijoitaan sanoen, että vaikka ”jäljellä oleva armonaika” voidaan havaita lyhyeksi, ei ihmisten ole syytä ryhtyä ”epäraamatullisiin toimiin”, kuten myymään talojaan. Myös helluntaiherätyksessä tunnettu raamatunopettaja Juhani Kuosmanen suhteuttaa toisen tulemuksen ajankohtaa Israelin valtioon todeten, että ”Israel on ajanmerkki ja Jerusalem on Jumalan kellon napa, jonka ympärillä ajan viisarit pyörivät”. Kuosmasen mukaan toinen tulemus ei ollut mahdollinen ennen vuotta 1948, koska Israel ei ollut ennen sitä omassa maassaan, eikä myöskään ennen vuotta 1967, koska vasta silloin Israel sai hallintaansa Jerusalemin. Israelin käsittäminen ajanmerkkinä, lopunaikojen kellona, ei ollut vain suomalainen ilmiö, vaan se liittyi maailmalla yleiseen dispensationalistiseen ajatteluun.

Leo Meller päättää kirjansa Huomispäivän maailma lukuun ”Onko sinulla huomispäivää?”. Luvun alussa hän herättää lukijansa seuraavasti: ”Haluatko sinä nukkua? Ja – kenties – tuhoutua nukkuessasi?” Kirjassaan Avattu tulevaisuus Meller luonnehtii aikaansa seuraavasti: ”Olemme nähneet ajan merkkien täyttymyksen. Tiedämme, että mikään ei Herraa enää pidätä. Seurakunnan ylös tempaamisen aika voi olla jo tänään – huomenna saattaa suuri ahdistus, antikristillinen vaivan aika peittää maan piirin.”

Helluntailaisten keskuudessa vallitsi myös ajattelu, jonka mukaan helluntailaiset eivät ole maailmassa kotonaan, he eivät ole tämän maan kansalaisia, sillä kaikki päättyy pian. Ajattelu on ollut murroksessa ja nyt sitä pohditaan uudelleen esimerkiksi suhteessa huoleen ympäristön suojelusta ja sosiaaliseen avustustyöhön. Lopunaikojen ja Jeesuksen pikaisen paluun odotus sai monet erottautumaan maailmallisista puuhista, kuten esimerkiksi politiikasta. Opetus jätti yhteiskunnallisten asioiden hoidon sekulaarien tahojen hoidettavaksi, sillä tulevaisuuteen ja maailmaan suhtauduttiin pessimistisesti. Myös kansalliset tai uskonnolliset rajat ylittävät toimijat, kuten Yhdistyneet Kansakunnat, Kirkkojen Maailman neuvosto tai Katolinen kirkko, herättivät epäilyksiä. Raamatunopetuksen lisäksi ajattelua tuettiin monipuolisesti konferenssein, televisio-ohjelmin, kasetein, videoin sekä myöhemmin CD- että DVD-tallentein.

Nykyhetkeen tultaessa entistä ajattelua on siis jouduttu muuttamaan ja maailmankuvaa arvioimaan uudelleen. Vanha ajattelu on muuttunut lähinnä traditioksi. Odotuksen painopiste on siirtynyt pikaisen tulemuksen odotuksesta tuhatvuotisen valtakunnan odotukseen. Nykyisin ihmisiä myös rohkaistaan ottamaan osaa yhteiskunnan ja poliittisten rakenteiden luomiseen. Suomen helluntaikirkko opettaa nykyisin kiteytetysti Jeesuksen toisesta tulemuksesta seuraavasti: ”Jeesus Kristus tempaa lupauksensa mukaan seurakuntansa luokseen, minkä jälkeen hän tulee kuninkaana hallitsemaan koko maailmaa. Jumala luo uuden taivaan ja uuden maan. Tämä on vanhurskaiden ikuinen osa”. Määritelmässä suuri osa tekstistä liittyy tulemuksen seurauksiin, kuten Kristuksen hallintaan maan päällä (tuhatvuotiseen valtakuntaan) ja vanhurskaiden ikuiseen osaan. Tekstissä voi nähdä edellä mainittua muutosta, jossa painotus siirtyy tuhatvuotisen valtakunnan suuntaan.

 

1.3. Lähteet

Tutkimuksen lähteitä ovat tekstit henkilöiltä, jotka kuuluvat tutkimuksessa rajattuun kohderyhmään, eli ovat osallistuneet Helsingin Saalem –seurakunnan tilaisuuksiin ja kuulleet opetusta Jeesuksen pikaisesta paluusta 1970- ja 1980-luvuilla. Helsingin Saalem -seurakunta on jäsenmäärältään, yli 3000 henkilöä, suurin yksittäinen suomalaisen helluntailiikkeen seurakunta. Lähteisiin kuuluu myös kirjallisuutta, jossa esiintyy opetusta Jeesuksen pikaisesta tulemuksesta. Tällainen kirjallisuus tukee ja vahvistaa sen, että kyseistä opetusta on esiintynyt tutkimukseen rajatussa, samoin kuin sitä edeltävässä ja seuranneessa ajassa.

Tekstit sain kysymällä Helsingin Saalem –seurakunnan tilaisuuksissa vapaaehtoisia tutkimukseen, jossa tarkastellaan Jeesuksen pikaisen paluun merkitystä henkilöille, jotka ovat osallistuneet 1970- ja/tai 1980-luvuilla Helsingin Saalem -seurakunnan tilaisuuksiin. Tiedon tutkimuksesta levitessä sain myös yhteydenottoja tilaisuuksiin osallistumattomilta henkilöiltä, joissa ilmaistiin halukkuus osallistua tutkimukseen.
- - -

2. Tutkimuskysymys ja –menetelmät
2.1. Aiempi tutkimus aiheesta ja tärkeimmät käsitteet

Tästä tiukasti rajatusta aiheesta, Jeesuksen pikaisen paluun opetuksen merkityksestä 1970- ja 1980-luvuilla, ei löydy aiempaa tutkimusta. Yleisesti helluntailaiseen identiteettiin liittyvässä Petri Mäkilän pro gradu –tutkimuksessa todettiin, että Kristuksen paluun odotuksesta muodostui merkittävä helluntailaista ajattelua ja toimintaa muokkaava tekijä. Helluntailaisuudella oli Mäkilän mukaan selkeä eskatologinen fokus, jonka tärkeä osa-alue oli varoittavaa nukkuvaa seurakuntaa Kristuksen pikaisesta paluusta.  Kristuksen paluun odotuksen määrittely helluntailaista ajattelua ja toimintaa vahvasti muokkaavaksi tekijäksi tukee tämän tutkimuksen tarpeellisuutta, sillä se tarkastelee Kristuksen paluuseen liittyvän opetuksen synnyttämiä ajatuksia ja sen vaikutuksia helluntailaisten, joita kirjoittajatkin ovat, toimintaan.

Tämän tutkimuksen tärkeimmät käsitteet liittyvät Jeesuksen toiseen tulemukseen tai paluuseen. Tutkimuksen kannalta on mielekästä erottaa toisistaan nykymuotoinen opetus Jeesuksen toisesta tulemuksesta entisestä, 1970- ja 1980-luvuilla vallinneesta tulkinnasta. Tutkimuksen kannalta on tärkeää myös ymmärtää mitä tässä tutkimuksessa tarkoitetaan opetuksella Jeesuksen pikaisesta paluusta.

2.1.1. Opetus Jeesuksen pikaisesta paluusta
Opetuksella Jeesuksen pikaisesta tulemuksesta tarkoitetaan tässä tutkimuksessa Helsingin Saalem –seurakunnan tilaisuuksiin 1970- ja 1980-luvulla osallistuneille joko saarnojen, raamattutuntien tai muiden seurakunnallisten tilaisuuksien, kristillisen kirjallisuuden tai muun kirjallisen tai kuva- ja äänitemateriaalien välittyneitä näkemyksiä ja käsityksiä siitä, että Jeesus takaisin paluu voi tapahtua minä hetkenä hyvänsä tai jonkin lyhyen, lähitulevaisuuteen sisältyvän ajanjakson jälkeen.
   
2.1.2. Helluntailainen lopunaikojen tulkinta Suomessa 1970- ja 1980-luvuilla
Helluntaiherätyksen Ristin Voitto –lehden numerossa 13 vuonna 1969 esitettiin katsaus ”Mihin helluntailaiset uskovat”. Siinä Jeesuksen paluu ja siihen liittyvät tapahtumat määritettiin seuraavasti: ”Me uskomme, että Jeesus Kristus tulee takaisin tempaamaan uskovat, valvovan seurakuntansa, taivaaseen, Karitsan häihin, ja että maan päällä sitten tulee antikristuksen hirveä vaivanaika. Sen päätyttyä Kristus perustaa tuhatvuotisen rauhan valtakuntansa tämän maan päälle.”

Kansainvälisesti ottaen niin kutsutussa klassisessa helluntailaisuudessa Jeesuksen toinen paluu tai tulemus käsitetään kaksivaiheiseksi tapahtumaksi. Ensimmäisessä vaiheessa tapahtuu tempaus tai ylösotto (englanniksi rapture). Jeesus ei ensimmäisessä vaiheessa palaa takaisin maan päälle, vaan pilvissä yläilmoihin, jonne kristittyinä kuolleet ja elossa olevat kristityt temmataan. Tämän jälkeen alkavat maan päällä apokalyptiset tapahtumat, joihin kristityt eivät siis jää. Tämän vaivanajaksi kutsutun ajanjakson jälkeen Jeesus palaa yhdessä pyhiensä kanssa maan päälle ja perustaa 1000-vuotisen valtakunnan.

Helluntailainen tulkinta oli siis myös Suomessa 1970- ja 1980 –luvuilla futuristista dispensationalismia, johon liittyy pretribulationismi ja premillennialismi.
    - Futuristismilla tarkoitetaan sitä, että Raamatun tekstit, jotka liitetään Jeesuksen paluuseen tai viimeisiin tapahtumiin olivat kirjoitushetkellään vielä tulevaisuutta (futuristisia), mutta ovat alkaneet tai toteutuvat tässä hetkessä tai aivan lähitulevaisuudessa.
    -  Dispensationalismi viittaa siihen, että  maailmanhistoria jaetaan aikakausiin (dispensaatioihin), jotka edeltävät aikaa, jolloin Kristus palaa maan päälle ja perustaa tuhatvuotisen valtakunnan. Kutakin aikakautta leimaa tietty Jumalan tahdosta tiedottavan ryhmän todistustehtävä. Tällä hetkellä eletään seurakunnan aikakaudessa, jolloin kristillisen kirkon tehtävänä on edistää evankeliumia.
    - Pretribulationismi-termi viittaa siihen, että kristityt temmataan pilviin, pois maan päältä ennen kuin (pre-) maan päällä alkaa antikristillinen vainojen ja ahdistusten aika (tribulaatio). Tribulaatioiden ajasta käytetään monia termejä, joista yleisimmät ovat vihanaika, ahdistuksen aika, vaivanaika tai antikristuksen aika.
    - Premillennialismi termi viittaa siihen, että Jeesus tulee takaisin ennen tuhatvuotista valtakuntaa. Vaihtoehtoisia millennialismin muotoja ovat amillennialismi, joka tarkoittaa, että mitään erityistä tuhatvuotisjaksoa ei ole, ei ole ollut tai ei tulekaan, sekä postmillennialismi, jonka mukaan Jeesus tulee takaisin vasta kun kristityt ovat luoneet tuhatvuotisen valtakunnan maan päälle.

2.1.3. Helluntailainen opetus Jeesuksen toisesta paluusta nykymuodossaan
Suomen helluntaikirkon vuonna 2014 julkaisemassa Suomen helluntaiseurakuntien uskon pääkohtia –kirjasessa esitetään tuore käsitys Jeesuksen toisesta paluusta lyhyesti seuraavasti: ”Jeesus Kristus tempaa lupauksensa mukaan seurakuntansa luokseen, minkä jälkeen hän tulee kuninkaana hallitsemaan koko maailmaa. Jumala luo uuden taivaan ja uuden maan. Tämä on vanhurskaiden ikuinen osa”.

Helluntailainen opetus Jeesuksen toisesta paluusta on nykymuodossaan 1970- ja 1980-luvn opetusta suurpiirteisempi jättäen runsaasti pois aiempaan opetukseen kuuluvia yksityiskohtia, kuten valvovan seurakunnan, taivaan, Karitsan häät ja antikristuksen hirveän vaivanajan sekä termin tuhatvuotinen valtakunta.

2.2. Tutkimuskysymys
 
Tutkimuskysymys on mitä Jeesuksen pikaisen paluun opetus merkitsi Helsingin Saalem –seurakunnan tilaisuuksiin 1970- ja 1980-luvuilla osallistuneille? Tutkimuskysymystä tarkennettiin alakysymyksillä, jotka käsittelevät Jeesuksen pikaisen paluun opetuksen merkityksiä eri näkökulmista. Alakysymyksillä etsittiin vastauksia opetuksen merkitykseen vastaajille niin aikoinaan kuin tässä hetkessä. Alakysymyksiin nivoutuvalla saatekirjeelle kirjoittajia ohjattiin pohtimaan opetuksen merkitystä tulevaisuuden suunnitteluun kouluttautumisen, työelämän, perhe-elämän ja ihmissuhteiden alueilla, samoin kuin vastaajien yleisiä ajatuksia tulevaisuudesta sekä opetuksen heissä herättämiä tunteita.

2.3. Tutkimusmenetelmät
_ _ _

3. Ohjatuista vastauksista vapaaseen sanaan – Tutkimustulokset
3.1. Menikö opetus perille? – Vertailu kirjallisuuteen

Teksteistä oli mielenkiintoista tarkastella sitä, miten niissä näkyy lähde- ja muun kirjallisuuden vaikutus. Kirjoittajien kertomuksista voi arvioida sitä, miten helluntailainen opetus Jeesuksen toiseen tulemukseen liittyen omaksuttiin. Helluntailainen tulkinta oli lähteiden ja kirjallisuuden mukaan Suomessa 1970- ja 1980 –luvuilla futuristista dispensationalismia, johon liittyi myös pretribulationismi ja premillennialismi. Helluntailainen opetus oli kiteytetysti se, että Jeesus Kristus tulee takaisin tempaamaan valvovat uskovat taivaaseen, jonka maan päällä alkaa antikristuksen hirveä vaivanaika. Sen päätyttyä Kristus perustaa tuhatvuotisen rauhan valtakuntansa maan päälle.” Lähteissä ja kirjallisuudessa kiinnitettiin erityistä huomiota myös Israelin valtioon ja vuoteen 1988 Jeesuksen toisen tulemuksen merkkipaaluina.

    Tekstit välittävät kirjoittajiensa futuristisen lopunaikojen käsityksen. Kirjoittajat ovat uskoneet opetukseen, jonka mukaan he elävät parhaillaan lopunaikoja, ja jonka mukaan Jeesus tulee takaisin tempaamaan valvovat uskovat taivaaseen. Tämä näkyy esimerkiksi K1:n tekstissä seuraavasti: ”Opetus Jeesuksen toisesta tulemisesta oli kuitenkin hyvin vakuuttavaa --- En kyseenalaistanut mitään tai pohtinut asiaa sen enempää. Mielestäni oli selvää, että Jeesus saapuu pilvissä noutamaan omansa.”

    Pretribulationalistinen opetus eli ajatus siitä, että Jeesus tempaa valvovat uskovat pilviin ennen antikristillistä vaivanaikaa näkyy myös useissa teksteissä. Opetuksella haluttiin myös valmistella ihmisiä siihen, että osa heistä saattaa jäädä vaivanaikaan Jeesuksen tullessa. K3 kertoo tästä tarkasti seuraavasti: ”1970-luvun puolivälin jälkeen seurakunnassa oli ilmeisesti marttyyrikuolemaopetusta, josta myös äitini kerran muistutti. Jos jäisin Jeesuksen tullessa ylöstempauksesta, olisi vielä mahdollisuus pelastua marttyyrikuoleman kautta.” K1 kuitenkin sanoo, että ”--- minulle oli epäselvää se, että edeltääkö Jeesuksen toista tulemista vainon aika vai ei. Osa opettajista oli sieltä, että edeltää ja osa ei.”

Lähteiden ja kirjallisuuden esittämä ajatus Israelista ajanmerkkinä ja sitä seurannut vuoden 1988 erityinen asema Jeesuksen paluun ajankohdan laskennassa näkyi myös kirjoittajien kertomuksissa. K3 kertoo, että ”--- aloin kiinnittää huomiota tulevaisuuteen ja odottaa eri ajanmäärityksiä. Ensimmäinen näistä Jeesuksen paluun odotetuista ajoista oli vuosi 1988, jolloin oli kulunut sukupolven ikä eli 40 vuotta Israelin itsenäistymisestä vuodesta 1948. --- Erityisesti paluun ajankohdaksi arveltiin jostain syystä lehtimajajuhlien aikaa syksyllä 1988.” K1 vahvistaa Israelin erityisaseman opetuksessa kertomalla, että ”--- laskettiin mahdollisia tulemisen aikoja siitä, kun Israelin valtio perustettiin.”

Kirjallisuudessa mainittiin myös runsas eri medioiden ja välineiden kirjo, jonka avulla opetusta Jeesuksen pikaisesta tulemuksesta välitettiin. Kirjoittajien tekstit tukevat ilmiön esiintymistä myös Suomessa. Kirjoittajat mainitsevat runsaasti tämän opetuksen välittämiseen liittyviä keinoja, kuten C-kasetit, seurakuntamusiikin ja laulut, bändit, kirjat, lehdet, elokuvat ja saarnat. Määritelmään liittyen eräs kirjoittajista kertoo seuraavaa: "Muistan että 1970- ja 1980-luvuilla oli huomattavasti enemmän opetusta (ja kirjallisuutta sekä elokuvia) Jeesuksen pikaisesta paluusta kuin nykyään. Kyseistä opetusta tuli vastaan jos vähänkin oli kosketuksissa helluntaiseurakuntiin.”

    Tutkimuksessa havaitsin, että helluntailaisen opetuksen isoista linjoista teksteissä löytyvät niin Jeesuksen paluu tempaamaan valvovat uskovat, antikristillinen vaivanaika kuin ajatus siitä, että uskovat temmataan pois maan päältä ennen vaivanaikaa. Kirjoittajat olivat omaksuneet ainakin - ajatuksen tasolla - futuristisen dispensationalismin ja pretribulationalismin, vaikka termejä ei teksteistä löydykään. Kirjoittajien teksteissä löytyi myös ajatus premillennialismista, Jeesuksen paluusta maan päälle perustamaansa tuhatvuotista valtakuntaa, vaikka termejä tuhatvuotinen valtakunta ja premillennialismi ei niissä käytetä. Tämä näkyi siinä, että teksteissä keskitytään Jeesuksen paluun hetkeen, siihen mukaan pääsyyn ja paluuta seuraavaan vaivanaikaan, jotka premillennialistisen ajatuksen mukaan sijoittuvat aikaan ennen tuhatvuotista valtakuntaa. Kirjoittajien tekstit eivät sen sijaan tukeneet kirjallisuuden esittämää muutosta, jossa pikaisen tulemuksen odotuksesta ja maailmasta irtautumisesta ja passiivisuudesta ympäröivää yhteisöä kohtaan olisi siirrytty tuhatvuotisen valtakunnan odotukseen ja yhteiskunnallisesti aktiivisempaan, osallistuvampaan suuntaan.

3.2. Tätähän sinä kysyit – Vertailu saatekirjeen kysymyksiin

Tässä luvussa tarkastelen sitä, miten tekstit vastasivat saatekirjeessä esitettyihin pohdintakysymyksiin, jotka myötäilivät varsinaisen tutkimuskysymyksen alakysymyksiä. Alakysymyksiä olivat Jeesuksen pikaisen paluun opetus merkitys kirjoittajille, mitä tunteita opetus heissä herätti ja mitä merkitystä Jeesuksen pikaisen paluun opetuksella oli kirjoittajien tulevaisuuden suunnitteluun yleensä tai  kouluttautumisen, työelämän, perhe-elämän ja ihmissuhteiden alueella. Kirjoittajien vaste saatekirjeen pohdintakysymyksiin jakautui selkeimmin opetuksen herättämiin tunteisiin ja ajatuksiin tulevaisuudesta.

3.2.1. Tunteiden kirjo
Jeesuksen pikaisen paluun opetus herätti monia erilaisia tunteita kirjoittajissa. Tekstit kertovat niin positiivisista kuin negatiivisista tunteista. Positiivisiksi tunteiksi arvioin esimerkiksi innokkuuden, ilon, onnellisuuden, toivon, samoin kuin huvittuneisuuden ja säälin. Negatiivisia tunteita arvioni mukaan olivat esimerkiksi suru, huoli, lamaantumisen tunne ja paniikki.

Tekstien negatiivisista tunteista esimerkkeinä ovat esimerkiksi paniikki ja suru. Paniikkiin liittyen K3 kirjoittaa: ”Eräällä hiihtolomalla maalta kotiinpäin bussissa ajellessamme, oli auringon laskiessa erityisen punainen iltarusko. Se herätti minussa paniikkia nähdessäni sen ajanmerkkinä. Tähyilin loppuillan taivaanrantaan, näkyykö Jeesusta tulemassa.” Surusta kertoo K1 seuraavasti: ”Se on kuitenkin varmaa, että surin kovasti sitä, että en ehkä ehdikään seurustelemaan, menemään naimisiin, saamaan lapsia ja seuraamaan heidän elämäänsä.” K2 kertoo puolestaan huolesta: “Koko elämäni uskoon tulosta asti olen kokenut kipeänä kysymyksenä sen, että vanhempani ja sisareni eivät ole uskossa. Olen toivonut ja rukoilut, että he voisivat tulla uskoon, mieluiten ennen kuin Jeesus tulee. --- Nykyäänkin huoli on läsnä, vaikka välillä luotankin, että Jeesus hoitaa asian tavalla tai toisella.”

Teksteistä nousevia positiivisia tunteita Jeesuksen paluun opetukseen liittyen olivat esimerkiksi ilo, innostuminen, onnellisuus ja helpottuneisuus. Opetukseen epäsuorasti, mutta iloon suoraan liittyen K1 kertoo, että ”elämän edetessä iloitsin jokaisen haaveeni täyttyessä, että mahtavaa että ehdin tämänkin kokemaan ”. K2 kertoo myös epäsuorasti opetukseen liittyen, että “1983 pääsiäisenä kiinnostus johti lopulta uskonratkaisuun, muistan tunteen seuraavana aamuna. Olo oli onnellinen ja helpottunut. Tajusin myös sen, että nyt minä kuulun joukkoon.” Opetukseen sen sijaan suoraan liittyen K4 kertoo, että ”… taitavien opettajien opettamana se oli ja on innostavaa, ja antaa uutta näkökykyä ja perspektiiviä tämän ajan tapahtumiin.”

    Jeesuksen pikaisen paluun opetuksen nykyisin herättämiä tunteita olivat huolen lisäksi innostavuus sekä huvittuneisuus ja sääli. K4 kertoi taitavan opetuksen olleen ja olevan – siis edelleenkin – innostavaa. Kirjoittaja K3 sen sijaan kertoo, että ”opetus herättää nykyisin myös huvittuneisuutta ja lähes sääliä niitä kohtaan, jotka yhä uskovat näihin opetuksiin.
Tutkimuksessa havaitsin siis, että Jeesuksen pikaisen paluun opetus herätti kirjoittajissa erilaisia, jopa vastakkaisia tunteita. Pelko mainittiin sekä kaikista että negatiivisista tunteista useimmin. Se mainittiin usein myös positiivisten tunteiden kera, kuten K1:n tekstissä: ”Olin innokkaana odottamassa Jeesuksen tulemista, mutta kuitenkin samalla myös vähän pelkäsin sitä”.

3.2.2. Huomista sai odottaa
Saatekirjeessä ehdotettuihin pohdintakysymyksiin liittyen kirjoittajat muistelivat 1970- ja 1980-luvuilla Jeesuksen pikaisen paluun opetuksen merkitystä ajatuksiinsa tulevaisuudesta ja sen suunnittelusta. Teksteissä pohdittiinkin esimerkiksi ensimmäisten seksikokemusten tai naimisiinmenon aikaistamista sekä asuntolainan ottamisen mielekkyyttä seuraavasti: ”Tulevaisuuden haaveisiin tai odotuksiin asia vaikutti niin, että mietin kannattaako ottaa asuntolainaa, jos Jeesus tuleekin jo pian takaisin.”; ”--- en ehkä ehdikään seurustelemaan, menemään naimisiin, saamaan lapsia ja seuraamaan heidän elämäänsä.”; ”Tarkoituksenani oli kyllä saada ensimmäinen seksikokemus ennen kuin Jeesus tulee. Tätä hivenen pohdin, voisiko tulemus tapahtua ennen kuin ehdin. Olin jo sisäistänyt sen, että irrallinen seksikokeilu olisi moraalisesti hivenen arveluttavaa.”

    Opiskeluun ja työelämän valintoihin, jotka molemmat liittyvät tulevaisuuden suunnitteluun, opetuksella ei ollut ollenkaan tai vain vähän merkitystä. K5 kirjoittaa ajatelleensa asian seuraavasti: ”Jos Jeesus olisi pikaisesti tullut kesken opintojen, niin hyvin siinä olisi käynyt ja jos tulemus olisi viivästynyt, niin silloin minulla olisi ollut ammatti ja elämä perusraiteillaan.” K2 kirjoittaa samansuuntaisesti: ” Jotenkin oli kuitenkin mielikuva, että elämää suunnitellaan ihan normaalin kaavan mukaan. Jos Jeesus sitten tulee, se on sitten saappaat jalassa lähtö.” K3 puolestaan kirjoittaa ”Opetus ei vaikuttanut tulevaisuuden suunnitelmiini kuin satunnaisesti. Vuonna 1988 Jeesuksen odotetun paluuvuoden syksyllä hakeuduin hoitoalalle, jotta voisin paremmin palvella lähimmäisiä ehkä jopa lähetystyössä. --- Joka tapauksessa hoitoala jäi hyvin lyhyeksi harha-askeleeksi.”

K4 jatkaa samaa linjaa ihmissuhteisiin liittyen kertoen, että Jeesuksen pikaisen paluun opetuksella ei ollut mitään suoranaista tai merkittävää vaikutusta hänen ihmissuhteisiinsa. K5 esittää ajatuksensa selvästi sanoen: ”Jeesuksen pikaisen paluun opetuksella ei ollut eikä ole vaikutuksia ihmissuhteisiini. Halusin parisuhteeseen ja sain loistavan vaimon sekä perheen.”

Tutkimuksessa havaitsin siis, että tekstit kertovat Jeesuksen pikaisen tulemuksen opetuksen vaikuttaneen vain vähän tai ei ollenkaan opiskelun ja työelämän suunnitteluun, samoin kuin ihmissuhteisiin. Kirjoittajat suunnittelivat tulevaisuuttaan tavalliseen tapaan, mutta saattoivat pohtia ehtivätkö suunnitelmat toteutua ennen Jeesuksen toista tulemusta. Kirjoittajat odottivat tulevaisuutta, vaikka sen kesto oli heille lähtökohtaisesti lyhyt ja tuntematon. Ihmisen identiteetin kehitykseen kuuluukin olennaisena osana murrosiässä ja nuorena aikuisena pyrkiä omiin tavoitteisiin ja löytää paikka yhteisössä esimerkiksi avioliiton ja työn kautta.

3.3. Mutta olisi vielä sanottavaa – Kirjoituksista nousevia teemoja


Teksteistä nousi esille neljä teemaa, jotka eivät liittyneet saatekirjeessä mainittujen pohdintakysymyksiin tai lähteiden ja kirjallisuuden esityksiin. Nimesin teemat seuraavasti: ”Mä tänne jäin” –kokemukset; ”elämättä jäävä elämä” –pohdinnat; taitavaa ja taitamatonta K15-opetusta sekä aina valmiina, mutta mihin? Teemat ovat merkittäviä siksi, että ne nousivat kirjoittajien omista ajatuksista ilman ulkoista virikettä kirjoittaa niihin liittyen. Ne ovat merkittäviä myös siksi, että ne kertovat miten kirjoittajat sovelsivat käytäntöön ja ymmärsivät lähteiden ja kirjallisuuden esittämän opetuksen. Eri kirjoittajista huolimatta tekstien samanlaiset spontaanit teemat yhdistävät eri tekstejä.

3.3.1. ”Mä tänne jäin” –kokemukset
Valtaosassa (3/5) kirjoituksissa kerrottiin kokemuksesta tai kokemuksista, joissa kirjoittaja uskoi tai pelkäsi jääneensä ”tänne” eli maan päälle yksin Jeesuksen temmattua uskovat taivaaseen. Näiden kokemusten aikana kirjoittajat kokivat pelkoa ja kauhua, joista seuraavat lainaukset kertovat:
    K1: ”Konkreettisimmin muistan kuitenkin pelänneeni iltaisin kotona, kun vanhempani olivat kokouksessa ja kotiinpaluu viipyi. Mietin, onkohan Jeesus jo tullut ja minä jäin tänne? Kävin muistaakseni jopa katsomassa, että olivatko pienimmät sisarukset vielä kotona vai onko heidät temmattu mukaan. Olin ymmärtänyt, että niin pieniltä lapsilta ei voida vielä odottaa uskonratkaisua ja että he pääsevät mukaan automaattisesti. Helpotus oli aina suuri, kun avain kääntyi ulko-ovessa ja vanhempani palasivat kotiin.”

    K2: ”Heräsin keskellä yötä johonkin kaukaa kuuluvaan musiikkiin ja lauluun. Jähmetyin sängyssäni kauhusta. Uskoin, että nyt ovat enkelit taivaalla laulamassa ja keräämässä uskovia taivaaseen. Makasin kylmän hienvallassa pelosta jäykkänä peittoni alla useita tunteja – siltä se ainakin tuntui. En uskaltanut nousta ikkunallekaan katsomaan. Lopulta väsyin ja aamuyöllä aamun jo valjetessa nukahdin. Aamulla kouluun mennessä tarkkailin kaikkea, liikennettä ja koulukavereita. Kaikki näytti olevan ihan normaalia. Koulun     jälkeen piti kuitenkin soittaa parhaalle serkkukaverilleni maalla. Hän oli uskovaisesta perheestä. ”Jos hän ja perhe ovat vielä täällä, ei Jeesus tullutkaan”, ajattelin. Kotona olivat!”

Eräällä kirjoittajista kokemus liittyy muita selkeämmin tänne yksin jäämiseen, hyljätyksi tulemiseen omien syntiensä takia ja sitä seuranneeseen valmistautumiseen kestämään vihaan aikaan, johon opetuksissa liitettiin uskovien kidutus sekä kuolema.
    K3: ”1970-luvun alussa alle kouluikäisenä lapsena Jeesuksen paluun opetus     merkitsi minulle lähinnä elämän loppumista ja pelottavan, tuntemattoman  ”mörön” tulemista, joka erottaisi minut vanhemmista ja jättäisi minut yksin maailmaan, koska en koskaan ollut valmis, enkä tarpeeksi kiltti ja tottelevainen lapsi. --- Ajatus yksinjäämisestä aiheutti paljon pelkoa. …--- Jos jäisin Jeesuksen tullessa ylöstempauksesta, olisi vielä mahdollisuus pelastua marttyyrikuoleman kautta. Mietin erilaisia kidutusmahdollisuuksia ja arvioin, mitä mahdollisesti voisin kestää kuollakseni marttyyrinä ja päästäkseni taivaaseen jälkiporukassa.”

Kirjoittajien ”mä tänne jäin” –kokemukset liittyvät hylätyksi tulemisen tunteisiin ja kokemuksiin. Tällaiset toistuvat ja ylistimuloivat kokemukset voivat varastoituvat mieleen ja ilmenevät esimerkiksi kaavamaisina käyttäytymismalleina ja tunne-elämän vaikeuksina. Mä tänne jäin –kokemukset sivuavat myös itsetuntoa, sillä se rakentuu kokemuksella siitä, millaiseksi itsensä kokee ja että on hyvä sellaisenaan ilman erityisiä suorituksia. K3 kertookin kaavamaisesta käytöksestä ja itsetunnosta seuraavasti: ” Alkoi ’uudistusten’ aika. Kävin itkien alttarilla uudistumassa monena sunnuntai-iltana …, jotta olisin valmis, kun Jeesus tulee noutamaan oman, enkä kuitenkaan ollut”.

3.3.2. ”Elämättä jäävä elämä” –pohdinnat
Yhtä lukuun ottamatta kirjoituksissa käsiteltiin tai sivuttiin ajatusta, että jotain mielenkiintoista, odotettua tai odottamisen arvoista voisi jäädä näkemättä, kokematta tai muuten ”elämättä”, jos Jeesus tulisi pian takaisin. Kirjoittajista suurin osa pohti tällaisia ajatuksia omakohtaisten toiveidensa pohjalta. Elämättä jääviksi asioiksi uhkasivat jäädä seksikokemukset, seurustelu, naimisiinmeno, oman asunnon hankinta, omat lapset, jotka ovat ihmisen elämänkaareen liittyviä perusasioita.
K1: ”Se on kuitenkin varmaa, että surin kovasti sitä, että en ehkä ehdikään seurustelemaan, menemään naimisiin, saamaan lapsia ja seuraamaan heidän elämäänsä. --- Elämän edetessä iloitsin jokaisen haaveeni täyttyessä, että mahtavaa että ehdin tämänkin kokemaan ”
    K2: Elämä oli vielä edessä, nyt lukio ja myöhemmin jatko-opintoje valinnat. Tarkoituksenani oli kyllä saada ensimmäinen seksikokemus ennen kuin Jeesus tulee. Tätä hivenen pohdin, voisiko tulemus tapahtua ennen kuin ehdin.

Yksi kirjoittajista pohti kokematta jäämistä toisten näkökulmasta. Hänellä muiden elämättä jäävä elämä liittyi opiskeluun, isoihin investointeihin ja suunnitelmiin.
    K4: ”Joskus 1980-luvulla kuulin puhuttavan (en onneksi varsinaista opetusta)     siitä ettei mitään suurempaa kannattaisi enää tehdä koska Jeesuksen tulemus     on niin lähellä. "Ei kannata lähteä opiskelemaan, et ehdi valmistua" --- "Ei     kannata alkaa rakentaa taloa, et ehdi saada valmiiksi". Onneksi en itse eikä     kukaan lähemmin tuntemistani henkilöistä noudattanut näitä väärintulkintoja,     jotka jäivät vain ilmaanheitoiksi.”

Jeesuksen pikaisen tulemuksen opetus siis herätti aikanaan edellä mainitun kaltaisia ajatuksia ja pohdintoja elämän perusasioihin liittyen. Ihmisen identiteetin kehitykseen kuuluvat omat tavoitteet ja niiden toteutushalu. Jos tavoitteiden toteutus ei sisäisistä tai ulkoisista syistä johtuen onnistu, on vaara, että seuraukset vaikuttavat koko loppuelämän ajan esimerkiksi siten, että ihmiset jäävät paikoilleen. Nykyhetken ajatuksia ja tunteita opetuksen seurauksista kuvaakin K3 seuraavasti: ”Nykyisin opetus herättää ajatuksen, että minua ja muita opetusta kuulleita on vedätetty rankasti. Tunnen tulleeni suorastaan huijatuksi pelkoon ja turhaan odotukseen viettäessäni lähes puolet elämästäni peläten ja elämän ”pikaisen päättymisen” odottelussa.”

3.3.3. Taitavaa ja taitamatonta K15-opetusta
Kirjoittajat tulivat saatekirjeen kysymyksien pohdinnan sivussa arvioineeksi myös Jeesuksen toiseen tulemukseen liittyvän opetuksen tapaa ja laatua. Tekstit kertoivat siitä, että aiheesta oli hyvin erilaista opetusta. Myös opetukseen liittyvät tunnelmat vaikuttivat opetuksen arviointiin. Kirjoittaja K2 kertoi opetuksen olleen ”jännittävä ja pelottavakin aihe” jatkaen seuraavasti: ”Oman tunnelmansa tähän toi iltahämärä ja leirinuotiolla lauletut ’Jeesus saapuu, kohta päivä koittaa’ yms. laulut.”.

Kirjoittaja K3 pohti, miksei hän odottanut pyhäkoulussa opetettua ”rakasta Jeesusta” palaavaksi innokkaasti. Hän arveli syyksi sitä, että ”ehkä ero olikin vain aikuisille ja lapsille suunnatussa opetuksessa? Jeesuksen pikaisen paluun opetukset olisivat kuuluneet ehdottomasti lapsilta kiellettyjen opetusten K15-kategoriaan.” Hän arvioi kuulleensa liian nuorena asioita, joita lapset eivät voi ymmärtää.

Kirjoittajat myös arvioivat opetuksen tapoja, laatua ja oikeellisuutta. K1 arvioi opetuksen Jeesuksen toisesta tulemuksesta olleen hyvin vakuuttavaa ja tunteisiin vetoavaa. Hän ei ”kyseenalaistanut mitään tai pohtinut asiaa sen enempää.” Kirjoittaja
K4 kertoi opetuksen Jeesuksen pikaisesta paluusta joskus pelottaneen ja jopa lamaannuttaneen, ”varsinkin taitamattomasti esitettynä. Mutta taitavien opettajien opettamana se oli ja on innostavaa, ja antaa uutta näkökykyä ja perspektiiviä tämän ajan tapahtumiin.” Millaisia taitamattoman opetuksen seuraukset sitten olivat? Sama kirjoittaja vastasi kysymykseen: ”Valitettavasti opetus Jeesuksen pikaisesta paluusta väärin tulkittuna on joissakin synnyttänyt kaikenlaista kummallista käytöstä”. Tällaista kummallista käytöstä oli esimerkiksi kaiken omaisuuden myyminen tai opiskelun kannattamattomana pitäminen. Myös K4 totesi opetukseen mahtuneen ”ylilyöntejä, sekä vääriä tai harhaanjohtaneita tulkintoja”. K5 kirjoitti samansuuntaisesti kertoessaan kuulleensa ”pelottelusaarnoja”, jotka hän kuitenkin pystyi ”jättämään omaan arvoonsa”. Hän totesi myös, että ”näin jälkikäteen … ihmettelenkin omaa käyttäytymistäni: en liiemmälti ahdistunut tuollaisista saarnoista”.

Tutkimuksessa havaitsin tekstien perusteella Jeesuksen pikaisen paluun opetuksesta olleen erilaista ja –tasoista opetusta. Opetukseen liittyvät kielteiset määritelmät liittyivät pelottavuuteen, taitamattomuuteen, vääriin tulkintoihin sekä opetuksen synnyttämään tunteisiin ja käyttäytymiseen. Myönteiseksi tulkittavat määritelmät opetuksesta liittyivät sen innostavuuteen, vakuuttavuuteen sekä kykyyn luoda toivoa ja antaa näkökykyä asioihin. Erilaiset suhtautumiset opetukseen herättävät pohtimaan sitä, että kuunneltiinko Jeesuksen pikaisen paluun saarnoja myös ikään kuin viihteenä tai satuina sen lisäksi, että ne otettiin vakavasti. Jeesuksen paluun opetukseen on ehkä koettu liittyvän satujen maailmasta tuttuja elementtejä, joissa jännitys kohoaa ja huipentuu nopeasti, hyvä voittaa aina ja niitä kuunnellessa niistä voi luoda mieleensä oman maailman.


 
3.2.4. Aina valmiina, mutta mihin?
Kirjoittajien kuvatessa ajatteluaan 1970- ja 1980-luvuilla he mainitsivat valmiina olemisen. Valmiina olemisen merkitystä tarkasteltaessa ilmeni muutos noiden vuosikymmenten ja nykyisen käsityksen valmiina olosta välillä. Aikaisemmin valmiina oleminen ja valmiuden ylläpito liittyi useimmiten Jeesuksen toiseen tulemukseen. Tällainen valmiina olo näkyi esimerkiksi K1:n tekstissä seuraavasti: ”… Jeesus tulee pilvissä ja tempaa omat mukaansa. Oli puhetta siitä, että pitää olla aina valmis lähtemään, sillä kukaan ei tiedä päivää tai hetkeä, koska tämä tapahtuu.

Kirjoittajien nykyiset ajatukset valmiina olosta liittyivät Jeesuksen toisen tulemuksen hetken sijasta mahdolliseen maan päällisen elämän päättymiseen muulla tavoin, kuten kuoleman hetkellä. K1 kertoi muuttuneesta suhteesta valmiina oloon seuraavasti: ”Pyrin elämään elämäni niin, että olen aina valmis ’lähtemään’. On lähdön syy sitten kuolema tai Jeesuksen saapuminen.” Hänen ajattelunsa muutosta tuki myös K3 kertoen: ”Jeesuksen palaamiseen valmistautumisen sijaan haluan huolehtia realistisesta vaihtoehdosta, että olen valmiina joka hetki, jos Jeesus tulee henkilökohtaisesti noutamaan minua luonnollisen kuoleman tullessa.”
Osa kirjoittajista, kuten K4 ja K5, kertoivat pitäneensä aina valmiutta ”lähdön” hetkeen etusijalla verrattuna valmiuteen Jeesuksen paluun hetkeen. K4 kertoi seuraavasti: ”Asiat on oltava kunnossa, tuli Jeesus sitten huomenna tai sadan vuoden päästä. Ja vaikka Jeesuksen tulo viipyisi, oma henkilökohtainen loppu voi tulla ennen Jeesuksen toista tulemista.” Kirjoittajien teksteistä pystyi havaitsemaan suhteessa valmiuteen myös kehitys- tai kasvukertomuksen piirteitä. Kehityskertomuksen sävyjä sisälsivät tekstit, joissa kirjoittajat kirjoittivat omakohtaisista kokemuksistaan ja muuttuneesta suhteestaan Jeesuksen pikaisen tulemuksen opetukseen. Ikään kuin etäännetyin tai ulkopuolisen silmin opetusta tarkkailleiden ei muutosta sitä kohtaan sisältynyt. 

Tutkimuksessa havaitsin siis kirjoittajien ajatusten valmiina olosta joko olleen sellaisia tai muuttuneen sellaiseen suuntaan, jossa valmiina oleminen ei liity Jeesuksen tulemukseen ja sitä edeltävän ajan rajallisuuteen, vaan yleisemmin oman elämän rajallisuuteen ja elämän päättymisen tavalla tai toisella ennen toista tulemusta. Tämä kertoi siitä, että kirjoittajien eskatologia joko oli tai siirtyi yleisestä eskatologiasta, johon liittyvät lopun ajan tapahtumat, henkilökohtaisen eskatologiaan, johon puolestaan liittyvät yksilön kuoleman ja sen jälkeiseen elämään liittyvät asiat. Kirjoittajien ajattelua yhdisti sekä yleisen että henkilökohtaisen eskatologian kohdalla itsensä valmiina pitäminen.

4. Tutkimuksen yhteenveto

Tässä tutkimuksessa etsin vastausta siihen, mitä Jeesuksen pikaisen paluun opetus merkitsi 1970- ja 1980-luvuilla helluntailiikkeeseen kuuluvan Helsingin Saalem –seurakunnan tilaisuuksiin osallistuneille. Tutkimuksen alakysymyksillä etsin vastauksia opetuksen merkitykseen vastaajille aikanaan ja nykyisin. Arvioin tekstejä myös suhteessa siihen, miten niissä näkyi lähteiden esittämä opetus ja kirjallisuuden kuvaama kehitys. Teksteistä etsin sisällönanalyysin keinoin saatekirjeen sisältämiä pohdintakysymyksien teemoja tai muita eri tekstejä yhdistäviä teemoja. Luin tekstejä läpi useaan kertaan huolellisesti ja nostin niistä esiin tutkimuskysymykseen liittyvät teemat.

Tutkimuksen tulokset jaoin kolmeen eri lukuun sen mukaan, minkä suhteen tekstejä on tarkasteltu ja analysoitu. Ensimmäisenä tarkastelun kohteena oli se, miten lähteinä olevissa kertomuksissa näkyvät lähde- ja muun kirjallisuuden esittelemä opetus ja kehitys. Toisena tarkastelun kohteena oli se, miten lähdekertomuksissa näkyvät saatekirjeen pohdintakysymysten ohjaamat teemat, jotka myötäilevät tutkimuksen alakysymyksiä. Viimeisenä tarkastelun kohteena olivat teemat, jotka nousevat teksteistä esiin itsenäisesti ilman, että ne liittyivät selkeästi saatekirjeen pohdintakysymyksiin tai lähde- tai muun kirjallisuuden esittämiin seikkoihin.

    Tekstit vahvistivat lähteiden ja kirjallisuuden esittämän opetuksen tulleen kirjoittajien tietoon ja useimmiten myös omaksumaksi. Kirjoitelmista näkyi pikaisen tulemuksen odotus, Israelin ja vuoden 1988 käsittäminen ajanmerkkeinä (futurismi ja dispensationalismi), vihan aika ja antikristilliset vainot (pretribulationalismi).

Selkeä poikkeus kirjallisuuteen oli se, että tuhatvuotista valtakuntaa ei teksteissä mainittu, vaikka se on paketoitu opetukseen Jeesuksen paluusta. Syynä tähän voi olla teksteistä huokuva keskittyminen tempauksessa mukana olemiseen, jonka toteuduttua kaiken sen jälkeisen voisi ajatella olevan vain positiivista ja yksityiskohtien toisarvoisia. Kirjoittajien tekstit eivät myöskään tukeneet kirjallisuuden esittämää muutosta, jossa pikaisen tulemuksen odotuksesta ja ympäristöstä irtautumisesta olisi siirrytty tuhatvuotisen valtakunnan odotukseen ja ympäröivän sekulaarin yhteisön suhteen osallistuvampaan suuntaan. Muutos oli sen sijaan tapahtunut yleisestä eskatologiasta henkilökohtaiseen eskatologiaan.

Saatekirjeen pohdintakysymysten johdattelemina kirjoittajat kertoivat Jeesuksen pikaisen paluun opetuksen herättäneen heissä erilaisia, jopa toisilleen vastakkaisia tunteita. Pelko mainittiin sekä kaikista että negatiivisista tunteista useimmin. Kirjoittajat kertoivat suunnitelleensa tulevaisuuttaan jota kuinkin tavalliseen tapaan, mutta pohtivat –ehkä muita ikäisiään enemmän- ehtisivätkö suunnitelmat toteutua ennen Jeesuksen toista tulemusta.
Tutkimuksessa nousi esille tutkimuksen alakysymysten ulkopuolelta erityisesti kokemukset, joissa pelättiin sitä, että ei päästäisi mukaan Jeesuksen tullessa hakemaan omiaan sekä ajatukset, että Jeesus tulee ennen kuin tietyt tavoitteet ja elämän kokemukset ehtivät toteutua. Kirjoittajat myös arvioivat spontaanisti Jeesuksen pikaisen tulemuksen opetuksen laadun ja tavan olleen taitavasta taitamattomaan. Lisäksi tekstit kertoivat valmiina olemisen käsitteen sisällön joko vaihtuneen yleisestä eskatologiasta henkilökohtaisen eskatologiaan tai olleen koko ajan henkilökohtaista eskatologiaa.

    Tässä tutkimuksessa keskityin analysoimaan tekstejä sen pohjalta, mitä niissä kerrotaan. Tekstien lukeminen nosti kuitenkin esiin ajatuksen, että tekstejä olisi hyvä tarkastella myös diskurssianalyysin pohjalta, eli esimerkiksi tutkia sitä, miten ja kenen suulla niissä kertomus kerrotaan.

    Tutkimuksen tärkeimmiksi löydöiksi nostan kolme seikkaa: Ensimmäiseksi, kirjoittajat eivät heidän kertomuksiaan kirjallisuuteen verrattaessa nähneet tuhatvuotista valtakuntaa osana tulevaisuuttaan, eivätkä olleet vaihtaneet Jeesuksen pikaisen paluun odotusta tuhatvuotisen valtakunnan odotukseksi, kuten kirjallisuus esitti; toiseksi, kirjoittajat olivat vaihtaneet yleisen eskatologian henkilökohtaiseen eskatologiaan sekä kolmanneksi sen, että Jeesuksen pikaisen paluun opetus herätti kirjoittajissa eniten pelkoa ja erityisiä hylätyksi tulemisen kokemuksia. Näiden tunteiden kokemisesta kaksi kirjoittajista sanoitti nykyisen suhteensa Jeesuksen toiseen paluuseen lyhyin ja tutuin sanoin: Tule Herra Jeesus.
   
5. Tutkimuksen lähteet ja kirjallisuus 
 
Lähteet
Kirjoitelmat, jotka kirjoittivat Helsingin Saalem –seurakunnan tilaisuuksiin 1970- ja 1980-luvuilla osallistuneet ja Jeesuksen pikaisesta tulemuksesta opetusta kuulleet henkilöt. Kirjoitelmat kerättiin keväällä 2015. Kirjoitelmat ovat tekijän hallussa.

Antturi, Kai
1990        Jeesus tulee. Maailmanhistorian suurin tapahtuma. 3. painos.             Vantaa: Ristin Voitto ry.

Kuosmanen, Juhani
1993    Raamatun opetuksia. Vantaa: Ristin Voitto ry.

Lindsey, Hal ja Carole C. Carlson
1972    Maa entinen suuri planeetta. 2. painos. Tikkurila: RV-paino.

Lindeman, Keijo
1979        Ihmiskunnan tuhon päivä. 2. tarkistettu ja laajennettu painos.              Saarijärvi, Ari-kustannus.

Meller, Leo
1962        Avattu tulevaisuus. Porvoo: Kuva ja Sana.

1971        Huomispäivän maailma. Pori, Kuva ja Sana.

Menzies, William W. and Stanley M. Horton
1994    Bible Doctrines: A Pentecostal Perspective. 3rd printing. Springfield, Missouri: Logion Press.

Nousiainen, Tapio
1967        Mikä hetki yöstä on? Raamatun ilmoittama tulevaisuus, jota             valtiomiehet eivät tiedä. Tampere, Päivä.

Kirjallisuus
Ahonen, Lauri K.
1994        Suomen helluntaiherätyksen historia. Jyväskylä: Päivä Osakeyhtiö.

Prosser, Peter E.
2006    Eschatology. Encyclopedia of pentecostal and charismatic Christianity.Burgess, Stanley M., Editor. New York, Routledge.

Heino, Harri
2002        Mihin Suomi tänään uskoo. 2. painos. Juva: WSOY.

Hirsjärvi Sirkka & Pirkko Remes & Paula Sajavaara.
2007         Tutki ja kirjoita. 13, osin uudistettu painos. Helsinki: Tammi.

Keltikangas-Järvinen, Liisa
2010    Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot. Helsinki, Werner Söderström Osakeyhtiö.

Laadullisen tutkimuksen käsikirja
2006         toim. Metsämuuronen, Jari. Helsinki: International Methelp Ky.

Macchia, F. D.
2002    Dispensationalism. The New International Dictionary of Pentecostal and Charismatic Movements Revised and expanded edition. Burgess, Stanley M., editor; Eduaar M. Van der Maas, associate editor. Grand Rapids, Michigan: Zondervan Publishing House.

2002    Eschatology. The New International Dictionary of Pentecostal and Charismatic Movements Revised and expanded edition. Burgess, Stanley M., editor; Eduaar M. Van der Maas, associate editor. Grand Rapids, Michigan: Zondervan Publishing House.

Mäkilä, Petri
2010        Helluntailainen: klassisen helluntailaisuuden teologinen                 ihmiskäsitys. Keuruu: Kuva ja Sana.

Ruotsila, Markku
2007        Yhdysvaltain kristillinen oikeisto ja islam: eskatologia                 kansainvälisten suhteiden muuttujana. Suomen                     kirkkohistoriallisen seuran vuosikirja 97. Jyväskylä: Suomen             kirkkohistoriallinen seura.

Sawyer, M. James
2000        Dispensationalismi. Modernin teologian ensyklopedia. McGrath             Alister E. toim. Helsinki: Kirjapaja.

Sadankomitea
---        http://www.sadankomitea.fi/sadankomitea/historia. Viitattu 5.3.2015

Sinkkonen, Jari
2010    Mitä lapsi tarvitsee hyvään kasvuun. 3. painos. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö.

Suomen helluntaiseurakuntien uskon pääkohdat: Suomen helluntaikirkon julkaisuja 2.
2014        Vihanti: Suomen helluntaikirkko ja Aikamedia Oy.

Thiessen, Henry C.
1979    Lectures in Systematic Theology. Revised by Vernon D. Doerksen. Grand Rapids, Michigan; William B. Eerdmans publishing company.
       
Tutkimuseettisen neuvottelukunnan periaatteet
---     http://www.tenk.fi/fi/eettinen-ennakkoarviointi-ihmistieteiss%C3%A4/periaatteet. Viitattu 27.2. 2015.

Uskonnot Suomessa
---    http://www.uskonnot.fi/yhteisot/view.php?orgId=728. Viitattu 27.2. 2015.

Ziljstra, Wybe
1995    Kohti kokonaista ihmistä. Pastoraalipsykologian käsikirja. Helsinki, Kirjapaja.


Liitteet

Liite 1. Tutkimukseen liittyvä saatekirje

TUTKIMUS JEESUKSEN PIKAISESTA TULEMUKSESTA OPETUSTA 1970- JA 1980 –LUVULLA HELSINGIN SAALEMISSA KUULLEILLE

Hei, olen Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan opiskelija. Teologisen kandidaattitutkintoni opiskeluihin kuuluu proseminaari, jonka yhteydessä teen tutkimusta siitä, mitä merkitystä Jeesuksen pikaisen paluun opetuksella 1970- ja 1980-luvuilla oli ja on nyt kuulijoillensa.

Toivoisin sinun auttavan minua keräämään aineistoa tutkimukseen siten, että kirjoittaisit kokemuksiasi aiheesta. Kirjoitustasi käytetään vain tässä tutkimuksessa sekä mahdollisessa jatkotutkimuksessa. Todellinen henkilöllisyytesi ei tule ilmi tämän tai mahdollisen jatkotutkimuksen aikana. Tämän tutkimuksen suunniteltu valmistumisaika on kevään 2015 aikana. Tutkimukseen osallistuminen on vapaaehtoista ja voit vetäytyä siitä niin halutessasi pois milloin vain.

Voit pyytää lisätietoja tutkimuksesta minulta tai tutkimuksen ohjaajalta Johan Bastubackalta (yhteystiedot alempana).

Kirjoituksessasi voisit pohtia esimerkiksi seuraavia kysymyksiä:

 Mitä Jeesuksen pikaisen paluun opetus merkitsi/merkitsee sinulle?
 Millaisia tunteita Jeesuksen pikaisen paluun opetus herätti/herättää sinussa?
 Mitä merkitystä Jeesuksen pikaisen paluun opetuksella oli/on ajatuksiisi tulevaisuudesta?
 Mitä merkitystä Jeesuksen pikaisen paluun opetuksella oli/on tulevaisuuden suunnitelmiisi, kuten koulutuksen, työelämän, ihmissuhteiden tai perhe-elämän suhteen?

   
Yhteystiedot:

Juha Partanen  XXX   
Johan  Bastubacka XXX