Israel, kärsivä Herran palvelija - Ristin Voitto -lehden Israel-keskustelu Israelin sotilaallisten konfliktien aikana 1960-1990-luvuilla

Pro Gradu -tutkielma Helsingin Yliopiston Teologiselle tiedekunnalle.

Tutkimustehtävänäni oli tutkia RV-lehden Israel-kuvaa 1960 – 1990-luvuilla. Tutkimustehtävän rajasin siihen, miten RV-lehti kuvaa Israelia 1960 – 1990-luvulla valtion kohtaamien sotilaallisten kriisien aikana ja niihin välittömästi liittyen. Tutkimustehtävän voi muotoilla myös siten, että tarkastelin RV-lehden Israel-diskurssia edellä mainittujen sotilaallisiin kriiseihin liittyvien ajanjaksojen osalta. Tutkimuksen kohteena olivat vain lehden kirjoitukset, eivät kirjoittajien taustat tai poliittinen liikehdintä tai sen synty Suomessa.

Nykyinen Israelin valtio on koko historiansa ajan ollut maailman huomion kohteena ja eriasteisten sotilaallisten konfliktien näyttämö. Maa sijaitsee raamatullisella Pyhällä maalla, jonka historiallinen ja uskonnollinen merkitys on suuri kolmelle maailmanuskonnolle: kristinuskolle, juutalaisuudelle ja islamille. Israelin ja Lähi-idän alueiden tapahtumia ovat leimanneet myös suurvaltojen intressit alueen poliittisessa ilmastossa ja luonnonvarojen suhteen. Kylmän sodan aikana arabien ja Israelin konflikti yhdistyi vahvasti myös Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen sekä niiden liittolaisten väliseen taisteluun. Se on pysynyt edelleen otsikoissa terrorisminvastaisen sodan yhdistyessä kristityn ja islamilaisen maailman vastakkainasetteluun. Israel on myös maailman ainoa väestöltään juutalaisenemmistöinen valtio. Sen synty on yhteydessä Euroopan juutalaisten joukkomurhaan natsi-Saksassa toisen maailmansodan aikana.

Hannu Juusola esittää kirjassaan Israelin historia, että alueen väestöryhmien parissa on vallitsevana tulkintana historiaan ja nykyhetkeen kaksi myyttiä. Juutalaisten näkemyksen mukaan valtio syntyi juutalaisten palatessa maahan, josta roomalaiset olivat heidät aikanaan karkottaneet, ja toivat alueelle mukanaan modernin länsimaisen sivistyksen ja parantuneen elintason. Arabien johto ei kuitenkaan halunnut hyväksyä juutalaisten paluuoikeutta, vaan aloitti väkivaltaisen kampanjan juutalaisten ”heittämiseksi mereen”, rohkaisten samalla alueen arabeja pakenemaan alueelta sotatoimien tieltä. Juutalaisten mukaan arabit myös väittävät palestiinalaisten olevan kansa, vaikka historia ei tällaista kansaa tunne. Konflikti jatkuu, koska arabit eivät vieläkään hyväksyä Israelin olemassaolon oikeutusta. Tämän rinnalla kulkee toinen, vastakkainen palestiinalaisten tai arabien myytti. Tässä myytissä konnia ovat sionistit, joiden tarkoitus oli anastaa palestiinalaisilta heidän maansa. Sionististen suunnitelmien mukaan myös sadat tuhannet palestiinalaiset karkotettiin kodeistaan. Konflikti jatkuu, koska siionistien tehtävää jatkaa Israelin valtio, joka toimii aggressiivisesti ja kolonialistisesti palestiinalaisia kohtaan. Konflikti loppuu tämän myytin mukaan vasta, kun palestiinalaisten kokemat vääryydet on korjattu.

Tutkimuksen kohteeksi valitsin RV-lehdet 1960 – 1990-luvuilta. Eräs syy tähän oli se, että Timo R. Stewartin väitöskirjatutkimus, jossa hän tarkastelee suomalaista kristillistä sionismia myös RV-lehtien kautta, päättyy 1960-luvun alkupuolelle. Stewart esittää jatkotutkimuksen kannalta mielenkiintoiseksi vuosikymmeneksi 1990-luvun. Tämän vuoksi on kiinnostavaa nähdä, muuttuuko RV-lehden tapa kuvata Israelia 1960-luvulta 1990-luvulle tultaessa.

Hannu Juusolan Israelin historia ja Peter Mansfieldin A History of the Middle East teosten pohjalta Israelin valtion sotilaallisiksi kriisiajoiksi voidaan 1960 – 1990-luvuilla määritellä seuraavat ajanjaksot:

1. Kuuden päivän sota kesäkuussa 1967 (5.6. – 10.6.)

2. Yom Kippur -sota lokakuussa 1973 (6.10. – 25.10.)

3. Libanonin sota 1982 – 1983 (kesäkuu 1982 – toukokuu 1983) sisältäen Sabran ja Shatillan verilöylyt.

4. Persianlahden sotaan liittyvät Irakin ohjusiskut Israeliin 1991 (16.1. – 28.2.)

Israelin valtion sotilaalliset kriisiajat ovat valikoituneet tarkasteltaviksi monista syistä. Kysymyksessä on retorista tarkastelua sivuava tutkimus; retoriikkaa esiintyy erityisesti konfliktitilanteissa, joista Israelin sotilaallisissa kriiseissä naapurivaltioiden kesken on myös kysymys.[3] Toiseksi Suomen helluntaiherätyksen eskatologiassa, erityisesti siihen olennaisesti liittyvässä dispensationalismissa, painottuvat apokalyptiset ja sotilaalliset kriisit ja niiden odotus. Lisäksi Israelin historiasta saa varsin sotaisan kuvan myös Vanhan testamentin kuvausten pohjalta esimerkiksi Luvatun maan valloituksesta, sekä apokryfikirjojen pohjalta, esimerkiksi makkabealaiskirjoista.

Tutkimustehtävään vastattaviksi tutkimuskysymyksiksi valikoituivat aineistoon tutustumisen jälkeen seuraavat:

1. Millaisen position RV-lehdessä sotilaallisten kriisien aikaan julkaistujen kirjoitusten diskurssi rakentaa Israelille?

2. Minkälaisia teemoja RV-lehtien Israel-diskurssista muodostaa sotilaallisten kriisien aikoina?

3. Miten hengellinen suhteutuu poliittiseen RV-lehtien Israel-diskurssissa sotilaallisten kriisien aikaan?

4. Millainen teologinen kuva RV-lehtien Israel-diskurssista rakentuu sotilaallisten kriisien aikaan?

Aikaisemmasta tutkimuksesta tärkein ja tuorein on kuitenkin Timo R. Stewartin vuonna 2015 tarkastettu valtiotieteen kenttään kuuluva väitöskirja Ja Sana tuli valtioksi: Suomalaisen kristillisen sionismin aatehistoria. Stewart tarkastelee syitä suomalaiseen kristilliseen sionismiin, jota hän kuvailee myös sanaparilla ”Israel-harrastus”.

Timo R. Stewart löysi tutkimuksessaan "Ja Sana tuli lihaksi" kolme syytä suomalaisten erityiseen ja poikkeavan suureen kiinnostukseen Palestiinan aluetta, Israelia, juutalaisia ja Raamatun profetioita kohtaan. Ensimmäinen näistä oli pappien ja teologien Palestiinan alueelle suuntautuneet matkat ja niihin liittyvät matkakertomukset. Matkalaiset ja heidän kertomuksensa näkyvät myös Ristin Voiton konfliktien aikaisessa Israel-keskustelussa aina Libanonin sotaan asti. Toinen tekijä Stewartin mukaan oli lähetystyö, jonka välityksellä Suomeen syntyi pieni, mutta vaikutusvaltainen Palestiinan asiantuntijoiden joukko. Ristin Voitossa lähetystyöntekijät, käytännössä Syväntöjen perheen eri jäsenet, ovat usein lainattu ja merkittävä Israel-tiedon lähde konfliktien aikana Libanonin sotaan asti. Kolmas syy suomalaiseen Israel-kiinnostukseen oli Stewartin mukaan 1900-luvun alun jälkeen yleistynyt profetioita koskeva kirjoittelu, jossa yhdistettiin tapahtumat Israelissa ja Palestiinan alueella Raamatun ennustusten toteutumiseen. Tämäkin tekijä näkyy myös Ristin Voitossa konfliktien aikaisessa kirjoittelussa selvästi aina 1980-luvulle.

Stewart selittää väitöskirjassaan myös sitä, miksi suomalainen Israel-harrastus oli juuriltaan erilaista kuin muualla. Hän mainitsee kehitykselle kolme syytä: Ensimmäiseksi, Suomen ja Israelin kokemukset ja kohtalot tulkittiin pienien ja sitkeiden Jumalaa palvelleiden kansojen taisteluksi vaikeassa ympäristössä itäistä vihollista vastaan. Stewartin mukaan myös maiden sinivalkoisten lippujen tulkittiin symboloivan valtioiden yhteyttä. Toiseksi, Suomessa oli jo pitkään vaikuttanut uuspietistinen, herätysliikepohjainen kristillisyys Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sisällä, mikä lisäsi Israel-näkemysten tunnettavuutta ja kaikupohjaa. Kolmanneksi tekijäksi Stewart mainitsee suuren merkityksen omanneet yksilöt, näistä nimeltä mainiten kolme henkilöä: Ristin Voiton päätoimittajanakin toimineen Ensio Lehtosen, Aili Havaksen ja Aapeli Saarisalon, joista viimeinen on Stewartin mukaan ollut useimpien suomalaisten Israel-järjestöjen taustavaikuttaja.

Ristin Voiton Israel-keskustelu konfliktien aikana on raamatullista. Se ilmenee sekä esitettyjen ajatusten että tapahtumien tulkintojen perustelemisena Raamatulla ja sen jaksoilla. Tämä tutkimuksen tulos ei ristiriidassa sen kanssa, mistä Ristin Voiton taustayhteisö helluntailiike on tunnettu: raamattukeskeisyydestään. Suurin osa Israel-keskusteluun liittyvistä teksteistä on Vanhasta testamentista, josta mainitaan tai lainataan sanasta sanaan usein vähintään yksi raamatunpaikka, mutta useimmiten monia. Lyhyesti sanottuna Raamatulla perustellaan lähes kaikki, mistä kirjoittajat 1960-, 1970- ja 1980-luvuilla konfliktien aikana Israeliin liittyen puhuvat. Raamatunpaikkojen käyttö kuitenkin muuttuu eri vuosikymmenten sotilaallisten konfliktien kohdalla. Kuuden päivän sodan aikana Raamattua siteerataan sanasta sanaan, myöhemmin Raamatun käyttö jää enemmän tekstiä tukevaksi raamatunjakeiden merkitsemiseksi. 1990-luvulle tultaessa Raamatun jakeiden käyttö sotilaallisen konfliktin yhteydessä on lähes olematonta ja liittyy enemmän maailman kuin Israelin tilanteeseen yleisen sodanvastaisuuden ja rauhanliikkeen kautta.

RV-lehden Israel-keskustelussa konfliktien aikana nykyinen Israel asemoidaan erityisesti Jumalan omaisuuskansaksi. Omaisuuskansa-ajatukseen liittyvät myös tulkinnat siitä, että nykyinen Israel on Jumalan suunnitelmien mukaisesti uudestisyntynyt Vanhan testamentin Israel ja siten myös arvostelun ulkopuolella. Israelin tapahtumat tulkitaan täyttymykseksi erityisesti Vanhan testamentin profeetallisille teksteille, ja ne liitetään näiden tulkintojen kautta helluntaiherätykselle tyypillisiin eskatologisiin tulkinta-ajatuksiin. Israel asemoidaan Jumalan lupausten ihmeenä ja tekona sekä lupausten että suunnitelmien kohteena. Se on myös sekä demonisten voimien että viholliskansojen vihan kohde, kristittyjen rakkauden kohde, välittäjäkansa, kärsivä kansa, Jumalan puolella ja luopumuksen tilassa. 1990-luvun konfliktin yhteydessä se mainitaan aiempiin konflikteihin nähden poikkeuksellisesti myös miehittäjävaltiona. Tekstien diskurssin analyysi vahvistaa helluntailiikkeelle ominaisen lopun aikojen läheisyyden ja dispensationalistisen tulkinnan Ristin Voiton kirjoittajien ajattelussa.

Israelin valtio asemoituu myös alkuperältään yliluonnolliseksi ihmeeksi, joten sen tulevaisuutta ei voi arvioida inhimillisillä, poliittisilla arviointiperusteilla, vaan jumalallisen suunnitelman pohjalta, joka koskee Israelia ja sen tulevaisuutta lopun ajassa. Jumalan suunnitelmien osana Israelin nykyinen valtio joutuu Ristin Voiton Israel-keskustelussa hengellisen taistelun ja vihan kohteeksi, josta seuraa myös maallisen taistelun ja vihan kohteeksi joutuminen.

Ristin Voiton Israel-keskustelussa konfliktien aikana teemaksi nousee se, mitä seurauksia erilaisilla asennoitumisilla Israeliin on. Kuuden päivän sodan aikana asenteesta Israelia kohtaan annettiin kuva, jossa oli enemmän mahdollisuuksia siunauksista ja menestyksestä kuin uhkia tuomioista ja kirouksista. Libanonin sodan aikana asenteesta Israelia kohtaan muodostui mahdollisuuksien sijasta uhka, joka tarjosi lukijoille tuomiota ja varjosti heidän kohtaloaan. Israelin poliittinen arvostelu liitettiin Libanonin sodan aikana hengelliseksi Jumalan tahdon vastaiseksi toiminnaksi, mistä seurauksena on Jumalan kirous ja tuomio. Teemaan liittyen RV myös ohjasi kristittyjä oikeaan asenteeseen ja osallistumaan taisteluun Israelista oikealla tavalla. Israelin puolella pysyttiin pidättäytymällä

Israelin poliittisten tai sotilaallisten toimien arvostelusta tai tuomitsemisesta, mutta myös siunaamalla Israelia ja rukoilemalla sen puolesta. RV-lehden kirjoittajat myös jaottelivat kristittyjä sen perusteella, miten nämä suhtautuivat Israeliin.

Ristin Voiton Israel-diskurssin kokoaa yhteen teologinen kuva, joka Israelista konfliktien ajalta välittyy: RV-lehtien Israel on kärsivä Herran palvelija. Ristin Voiton teologinen kuva pitää sisällään sen, että nykyinen Israel on asemastaan Jumalan omaisuuskansana kärsivä ja valtio, joka tänä päivänä toteuttaa Jumalan suunnitelmia maailman historian suhteen. Ristin Voiton Israel-keskusteluun liittyy teologisen kuvan lisäksi vahvasti ajatus siitä, että kristityn tulee rakastaa, puolustaa ja siunata Israelia sen toimista riippumatta kun taas jumalaton maailma ja antikristilliset voimat vihaavat sitä. Israelin arvostelu ja sen vihollisten puolustelu on Jumalan tahtoa vastaan asettumista, josta RV-lehden Israel-keskustelussa seuraa kirous ja Jumalan tuomio niin yksilöille kuin kansakunnille.

Kirjoituksissa tapahtunut muutos näkyy erityisesti pääkirjoituksissa. Päätoimittajat tai pääkirjoitusten kirjoittajat ottivat 1960- ja 1970-luvuilla suoraan kantaa Israelin tilanteeseen ollen enimmäkseen sen puolella ja perustellen kantaansa suorilla viittauksilla Raamatun jakeisiin tai jaksoihin. 1980- ja 1990-luvulla pääkirjoitusten sisältö muuttui siten, että sekä Libanonin että Persianlahden sodan aikainen päätoimittaja Valtter Luoto tai pääkirjoitusten kirjoittajat eivät ottaneet enää kantaa Lähi-idän tilanteeseen vain Israelin näkökulmasta, vaan liittivät alueen konfliktit osaksi muita maailmalla esiintyviä konflikteja sekä kristittyjen yleiseen toiveeseen rauhasta ja väkivallattomuudesta.

Mielenkiintoni herättää se, että Libanonin sodan aikaisessa Ristin Voiton Israel-keskustelussa alkaa näkyä merkkejä Israel-rakkauden politisoitumisesta. Tätä kehitystä, samoin kuin sen mahdollista vaikutusta Ristin Voiton Israel-keskustelun muutoksiin 1990-luvulla tultaessa, olisi mielenkiintoista tutkia lisää.

Israel ja siihen liittyvä keskustelu on merkittävää ja tutkimisen arvoista. Israel liittyy kristinuskon pyhiin kirjoituksiin ja sitä kautta länsimaiseen kulttuuriin. Nykyisen Israelin tilanteet ovat myös olleet itää ja länttä jakaneen suurvaltapolitiikan keskipisteessä vuosikymmenien ajan. RV-lehdessä keskeinen tulkinta- ja lähestymistapa Israelin ja sen ympärille kietoutuneen maailman tilanteesta on nähdä asiat historian ja raamatullisten profetioiden näkökulmasta. Tutkimuksen päättävä lause on suora lainaus vuoden 1967 Ristin Voiton kirjoituksesta, jossa George E. Harpur käsittelee nykyistä Israelin valtiota historian ja raamatullisten profetioiden näkökulmasta. Lause kuvaa hyvin Ristin Voiton Israel-keskustelua tarkasteltavien vuosikymmenten varrella: ”On selvää, että Jumala on johdattanut tällaista kansaa.