Jeesus tulee, mutta miten ja milloin

Kirjoitus on stilisoimaton versio Ristin Voitto -lehden numerossa 2/15 julkaistusta artikkelista.

Raamattu puhuu Jeesuksen paluusta. Raamatusta onkin etsitty vastauksia siihen, miten ja milloin Jeesus palaa takaisin. Suomen helluntaiherätyksessä puhutaan kuitenkin aiempaa vähemmän Jeesuksen paluusta, sillä 1980-luvun loppu jätti syvän haavan liikkeen lopun aikojen opetukseen.

Uudessa testamentissa kerrotaan Jeesuksen tulevan takaisin pian. Vanhassa testamentissa Jeesuksen paluuseen rinnastetaan ”Herran päivän” tuleminen. Viimeisestä raamatullisista maininnoista on kuitenkin jo lähes 2000 vuotta, joten moni on miettinyt, palaako Jeesus takaisin. Herran päivän on selitetty viittaavan erilaisiin Jumalan tuomioiden toteutumisiin, joten samanlaisia vertauskuvallisia tulkintoja on sovitettu myös Jeesuksen paluusta kertoviin kohtiin. Apostolien tekojen kirjoittaja Luukas kuitenkin kertoo Jeesuksen palaavan takaisin samalla tavoin, kuin opetuslapset näkivät hänen nousevan ylös taivaaseen.[i]

Jeesuksen paluu ennen ja nyt

Varhaiset kristityt odottivat Jeesuksen palaavan pian ja perustavan maan päälle valtakuntansa. Jeesuksen paluuseen liittyviin opetuksiin tutustuneet ovat kuitenkin havainneet, että siihen liittyy nykyisin monen monta näkemystä. Useimmiten erilaisten tulkintojen synnyn taustalla on se, että Jeesus ei ole tullut kulloisenkin odotuksen ja opetuksen mukaisesti. Tulkintoja on siis täytynyt muuttaa tai päivittää.

Esimerkki Jeesuksen paluun epäonnistuneesta opetuksesta löytyy lähihistoriasta. Jeesuksen opetettiin palaavan ennen vuotta 1988, mutta näin ei käynyt. Ajankohta laskettiin lisäämällä Israelin itsenäistymisvuoteen 1948 raamatullinen sukupolven ikä eli noin 40 vuotta. Laskelmaan päädyttiin Matteuksen evankeliumin sisältämästä viikunapuu-vertauksesta, joka tulkittiin siten, että Israelin synnyn näkevä sukupolvi näkee myös Jeesuksen paluun.[ii] Tämän lisäksi opetettiin, että Jeesus tulee todennäköisesti ennen vuotta 1988, koska aikaa on lyhennetty Jumalan valittujen tähden[iii].

Jeesuksen paluu käsitetään monesti alkuperäisen helluntaisanoman keskipisteeksi ja sitä eniten muovanneena asiana. Helluntaiherätyksen opillisia tunnusmerkkejä onkin pyhän hengen vuodatuksen lisäksi voimakas lopunajallinen odotus.[iv] Suurin osa ennen 90-lukua helluntaiherätyksen tilaisuuksiin säännöllisesti osallistuneista kuulikin vielä selkeitä ja yksityiskohtaisia opetuksia siitä, miten ja milloin Jeesus palaa takaisin. Tämä sanoma kärsi 1980-luvun lopulla paikkansapitämättömien opetusten vuoksi haaksirikon, josta opettajat ja kuulijat eivät ole vieläkään kunnolla toipuneet.

Nykyisin Suomen helluntaiherätyksen opetus on yleisluontoisempaa. Vuoden 2001 Talvipäivien yhteydessä julkaistussa asiakirjassa todetaan, että ”Jeesus Kristus tempaa lupauksensa mukaan seurakuntansa luokseen, minkä jälkeen hän tulee kuninkaana hallitsemaan koko maailmaa. Jumala luo uuden taivaan ja uuden maan. Tämä on vanhurskaiden ikuinen osa”. Tämä ympäripyöreä muotoilu poiki runsaasti tarkennuksia vuonna 2014 julkaistuun Suomen helluntaiseurakuntien uskon pääkohdat -julkaisuun.

Miten ja milloin Jeesus palaa?

Jeesuksen paluuseen uskovan on luonnollista pohtia miten ja milloin Hän palaa. Raamatun mukaan Jeesus tulee takaisin pian.[v] Äskettäin pitämälläni Jeesuksen paluuta käsittelevällä raamattutunnilla pyysin yleisöä nostamaan kätensä ylös, jos he uskovat Jeesuksen palaavan pian. Suurin osa käsistä nousi. Tämän jälkeen kysyin, mitä ”pian” ihmisille tarkoittaa. Kysyessäni, tuleeko Jeesus vuoden sisällä, vain pari kättä nousi. Muutama sen sijaan uskoi Jeesuksen pikaisen tulemisen tapahtuvan kymmenen vuoden, samoin kuin viidenkymmenen vuoden sisällä. Jeesuksen tuleminen ”pian” on siis ihmisten mielessä venyvä käsite, mutta silti lähes jokainen sukupolvi tulkitsee sen tapahtuvan omana aikanaan.

Seurakunnan ylöstempaamisen ajankohdasta Uskon pääkohdat –julkaisu esittää kolme erilaista näkemystä. Kaikki näkemykset sisältävät ajatuksen lopunajallisesta tai suuresta ahdistuksesta, jota kutsutaan myös vihan tai vaivan ajaksi sekä Jaakobin ahdistukseksi. Ensimmäisen näkemyksen mukaan Kristus ”tempaa” seurakunnan taivaaseen ennen suurta ahdistusta. Toisen näkemyksen mukaan seurakunta temmataan taivaaseen vaivan ajan puolivälissä ennen sen vaikeimpia vaiheita. Kolmannen näkemyksen mukaan paluu tapahtuu vasta vaivan ajan lopussa.

Kaksi ensimmäistä näkemystä sisältävät ajatuksen Kristuksen kaksivaiheisesta tulemuksesta. Jeesuksen paluun ensimmäisessä vaiheessa, tempauksessa, uskovat haettaisiin pois maailmasta, jossa alkaa jyllätä erityinen Antikristuksen johtama lopun ajan viha. Tämä vihan aika päättyisi paluun toisessa vaiheessa, näkyvässä tulemuksessa, jossa Kristus palaa maan päälle ja kukistaa Antikristuksen. Kolmannen, yksivaiheisen näkemyksen, mukaan Jeesus palaa takaisin vain kerran ja näkyvästi maan päälle. Tähän näkemykseen ei aina liity paluuta edeltävää erityistä ahdistuksen aikaa.

Kaksivaiheinen paluu

                                                                                                         

Kaksivaiheisen paluun perusteluina käytetään raamatunkohtia, joiden mukaan seurakunta ei näyttäisi kokevan suurta ahdistusta, vaan sen kohteena olisivatkin juutalaiset[vi]. Näkemyksen kannattajat tulkitsevat, että ”tempaukseen” liitetyt kohdat eroavat ”tulemusta” käsittelevistä niin paljon, että niiden täytyy kuvata eri tapahtumaa[vii]. Tulemus voi näkemyksen kannattajien mielestä tapahtua milloin vain, jopa pian. Tästä poikkeuksena ovat tulkitsijat, jotka uskovat profetioiden osoittavan sen, että ennen Jeesuksen paluuta Jerusalemiin rakennetaan uusi Jahven temppeli.

Kaksivaiheisen tulemuksen opetuksen seurauksena pidetään niin herätystä kuin lähetys- ja evankeliointityön vilkastumista[viii]. Nämä ovat tietysti hyviä asioita, mutta Vilho Hartosen esitellessä uutta näkemystä 1940-luvun lopulla se sai osakseen myös arvostelua helluntaiherätyksessä. Huomiota herätti opetukseen sisältyvä mahdollisuus päästä taivaaseen ikään kuin takaportin kautta[ix].

Tämä takaportti-ajatusta selittää hyvin oma, mutta muiden kanssa jaettu, kokemukseni kuullusta opetuksesta. Pikkupoikana Jeesuksen paluu synnytti minussa pelkoa, sillä en aina ollut varma siitä, että pääsen paluun ensivaiheessa temmattujen joukossa taivaaseen. Pelkäsin jääväni muiden ”ei-palavien” kristittyjen kanssa Antikristuksen vainoihin. Suunnitelmani oli piileskellä ja odottaa paluun toista, näkyvää vaihetta, joka lopettaisi vainot. Kiinni jäädessäni tunnustaisin kuitenkin rohkeasti uskoni Jeesukseen, vaikka se opetusten mukaisesti johtaisi teloitukseen. Marttyyrius näet takaisi minulle pääsyn Jumalan valtakuntaan. Tällaisen takaportin mahdollisuutta suositeltiin kertomaan ystäville ja perheenjäsenille.

Yksivaiheinen paluu

Yksivaiheinen Jeesuksen paluu on kristikunnan yleisesti jakama näkemys. Suuri osa kristityistä ei ole edes kuullut kaksivaiheisen paluun näkemyksestä. Yksivaiheisen tulemuksen näkemyksen edustajat perustelevat kantaansa sillä, että Jeesuksen tulemukseen liittyvissä teksteissä ”tempaa” ja ”tulee” sanoilla tarkoitetaan lopulta samaa asiaa. Tekstit ikään kuin täydentävät toisiaan samoin kuin evankeliumit kertoessaan hieman eri tavoin samoista tapahtumista. Yksivaiheiseen näkemykseen ei aina liity ajatusta erityisestä lopunajallisesta ahdistuksesta, sillä siinä painotetaan sitä, että kristittyjä on vainottu koko seurakunnan historian ajan.

Jeesuksen yksivaiheisen tulemuksen näkemys ei jätä takaporttia taivaaseen liian myöhään havahtuneille. Siihen ei myöskään kuulu taakse jääneitä kristittyjä, sillä Jeesuksen paluu aloittaa tuhatvuotisen valtakunnan. Näkemys ei siis muuta mitään kristityn arjessa. Kukaan meistä ei tiedä tulevaisuuttaan, joten uskovan tulee olla valmis koko ajan. Raamattua tarkasteltaessa huomataan myös se, että Jeesuksen opetukset ”valvomisesta” eivät ensisijaisesti liity paluun ajankohdan tutkimiseen, vaan oman jumalasuhteen valvomiseen.

Jeesuksen paluu on moniselitteinen

Uskon pääkohdat -julkaisussa Jeesuksen paluuseen liittyvässä osiossa näkyvät uusi aika ja uudet tulkitsijat. Se pikemminkin tiedottaa erilaisista näkemyksistä sen sijaan, että esittäisi yksiselitteisen tulkinnan Jeesuksen paluusta. Tämä näkyy myös siinä, että Jeesuksen paluuseen liittyvä tarkennusosa on julkaisun kymmeneen uskon pääkohtaan liittyvistä ylivoimaisesti pisin. Se kuvastanee sitä, että aihe on Suomen helluntaiherätyksessä vaikea, mutta edelleen tärkeä. Näyttää myös siltä, että erilaiset tulkinnat aiheesta ovat aiempaa hyväksytympiä.

Erilaisten näkemysten hämmentämien on tärkeätä muistaa, että erojen taustalla ovat Raamatun tulkinnalliset seikat. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kristityt ovat tulkinneet samoja raamatunpaikkoja eri tavoin tai painottaneet joitakin muita enemmän rakentaessaan näkemystä jostain, mitä kukaan ei ole vielä nähnyt tai kokenut. Tulkinta ja tulkitsijat ovat aina aikaansa sidottuja. Nykyisin on luontevaa sanoa, että vasta lopussa tiedämme, mikä näkemys osui oikeaan, vai osuiko mikään. ”Ken elää, se näkee”, sanonta kuvaa tämän ajan tulkintaa hyvin.

---

[i] Apt. 1:11

[ii] Matt. 24:32—34; 24:22.

[iii] Lindsey, 65; Nousiainen, 26; 58.

[iv] Mäkilä, 117.

[v] Ilm. 22. luku

[vi] 1. Tess. 1:10; 5:9 Room. 11:25-27

[vii] 1. Tess 4:16-17; 1. Kor. 15:51-52; Matt. 24:27

[viii] LaHaye, 18.

[ix] Haavisto, 153-155.

Kirjallisuus:

Haavisto, O. 1995 Mitä Johannes näki? Aika Oy.

LaHaye, T. 2002. Ihmiskunnan kohtalon hetket. Aika Oy.

Lindsey, H. 1972. Maa entinen suuri planeetta. Ristin Voitto.

Nousiainen, Tapio. 1967. Mikä hetki yöstä on? Päivä.

Mäkilä, P. 2010. Helluntailainen - Klassisen helluntailaisuuden teologinen ihmiskäsitys. Kuva ja Sana.