Mitä pian tapahtuu, tulevaisuuden suuntaviivoja ja profeetallisia Raamatun opetuksia: siinä kolmikanta, joka osuvasti luonnehtii helluntaikentän Ilmestyskirjan ja lopunaikojen tulkintoja viime vuosikymmenten aikana.
Aika on vahvin
inhimillinen muutostekijä niin seurakuntaelämässä kuin raamatuntulkinnassa.
1800-luvun lopulta alkaen aika työskenteli lopunaikojen tulkinnoissa
dispensationalismin hyväksi. Siitä tuli herätyskristillisyydessä
tulevaisuuspainotteisen futurismin kanssa jopa niin hallitseva tulkintaraami,
että moni herätysliikkeiden jäsen ei tiedä muita tulkintamalleja olevankaan.
Helluntailiikkeenkin
sisälle syntyi harhakäsitys erilaisten tulkintamallien runsaudesta, vaikka aidosti
kysymys oli myrskyistä vesilasissa, eli näkemyseroista dispensationalismin sisäisissä
yksityiskohdissa. Ajan voimasta kertoo, että reilu kymmenen vuotta sitten oli
lähes mahdotonta kuvitella, että helluntailaisessa mediassa puolusteltaisiin
”ainoaa ja oikeaa” dispensationalistista tulkintaa kuten nyt on tapahtunut.
Dispensationalismi sai
voimaa ajatuksesta, että nykyajan ”lopunaikojen” herätyskristityillä oli viisautta
tulkita profeetallisia kirjoituksia paremmin kuin koskaan aiemmin. Tämä johti myös
siihen, että Vt:n profetioiden, samoin kuin Ilmestyskirjan tulkinta irtautui tekstien
alkuperäisistä tarkoituksista; mitä uskomattomampi, päivänpolttavampi tai
mystisempi tekstin selitys on, sitä enemmän se herätti kiinnostusta.
Dispensationalismin
heikkoudet olivat sen vahvuuksien kääntöpuoli. Heikosti dokumentoituihin ”uskomattomiin”
todisteisiin tukeutuminen, joista esimerkkinä
ovat hämärät YouTube-videot Egyptissä "ilmestyneestä Ilmestyskirjan ratsastajasta", ovat omiaan lisäämään tulkintamallin kyseenalaistamista. Tarkat laskelmat
ja määritelmät ”ennustuksien” toteutumisesta, kuten seurakunnan ylösoton ajoituksesta,
osoittivat jo lyhyellä seurantajaksolla profetioiden avautumisten olleen
vilkkaan ja ylivirittyneen mielikuvituksen tuotoksia.
Ajassa esiintynyt ”ihme”,
Israelin valtion synty ja selviytyminen vihollisten keskellä, ruokki uskoa lopunajoissa
elämisestä. Dispensationalismin puolustuksessa ja perusteluissa vilahtelevat sanat
juutalaiset, Jerusalem ja Israel vähän väliä. ”Israel-ystävien” parissa
dispensationalismi onkin käytännössä yhä ainoa hyväksytty tulkinta. Aika on kuitenkin jo tekemässä
entisestä ihmeestä, nykyisestä alueensa sotilaallisesta suurvallasta totuttua, arkista ilmiötä.
Aika vaikuttaa myös
sukupolviin. Karkeasti yleistäen voi väittää, että muutosvastarintainen
vanhempi sukupolvi kokee dispensationalismin puolustamisen arvoisena, ja
keski-ikäinen sukupolvi etsii lopunaikoihin liitettyjen tekstien merkitystä niiden
kirjoitushetken lukijoille. Nuorimmat sukupolvet ovat taipuvaisia näkemään
lopunajat itseään lähellä olevien ympäristökysymysten, kuten ekologisten
uhkien, kautta.
Ajan vaikutukset
seurakuntaelämään ja lopunaikojen tulkintaan huomioitaessa dispensationalismi ei
ole muita oikeampaa tai virheellisempää tulkintaa. Se on sitä vanhempien tai
uudempien tulkintojen kanssa samalla tavoin ajan synnyttämää, aikaansa sopivaa ja aikansa
ruokkimaa raamatuntulkintaa.
Aikansa kutakin. Tulkintavirtausten
tehtävä on löytää ja antaa vastauksia oman aikansa polttaviin kysymyksiin. Virtaukset
myös auttavat säilyttämään ja puolustamaan uskoa kussakin ajassa. Nämä ovat tarkoituksia,
jotka lähes pyhittävät keinot.
(Kirjoitus on pyydetty vastine erääseen dispensationismin puolustusartikkeliin. Kirjoitusta on muokattu yleispätevämpään muotoon alkuperäisestä kohdistetusta asetelmasta)
