13:15 Se on saanut vallan antaa pedon kuvalle
hengen, niin että kuva jopa kykenee puhumaan, ja se on myös saanut vallan
tappaa kaikki, jotka eivät kumarra pedon kuvaa.
Keisaria palvottiin
aikanaan jumalana Ilmestyskirjan vastaanottajaseurakuntien ympäristön
uskonnollisissa menoissa, joissa myös tiedetään patsaiden pystyneen puhumaan. Papisto piti huolen siitä, ettei keisari ollut sen huonompi kuin muutkaan
jumalat. Ihmiset uskoivat silloin nykyistä enemmän kikkoihin, joita
hengellisten asioiden tiimoilla esiintyi. Esimerkiksi Efesoksessa oli
Johanneksen aikana hallinneen keisari Domitianuksen tukemaan keisarinpalvontaan
liittyen pystytetty jättiläismäinen keisarin kuvapatsas, jota myös ympäristön
kaupunkien asukkaat kävivät palvomassa. Johanneksen kuvaus ei kuitenkaan sulje pois sitä, että tunnustekojen taustalla
olisivat epäjumalien palvonnan taustalla vaikuttavat demoniset ilmiöt.
Johanneksen tekstin voi
tulkita aikansa kuvapatsaiden lisäksi myös ajattomaksi kuvaksi kaikesta,
mikä saa ihmiset kussakin ajassa vakuuttumaan, että jokin epäjumalana
palvottava edustaa jumaluutta ja totuutta, oli ”epäjumala” sitten aate, raha
tai muu, mihin ihminen milloinkin haluaa turvata.
Pedolle annetaan myös
valta ja siten mahdollisuus surmauttaa epäjumalanpalveluksesta kieltäytyvät tottelemattomat.
Tämän ajatuksen taustat löytyvät myös Danielin kirjan tilanteesta, jossa
Babylonin kuninkaan Nebukadnessarin patsaan kumartamisesta kieltäytyviä odotti
kuolema. Ilmestyskirjassakin kerrotaan pari jaetta aiemmin kristittyjen joutuvan kärsimään (13:7. 10). Danielin
ystävät joutuivat tuomituksi tuliseen pätsiin hallitsijan palvonnasta
kieltäytyessään. Tämä kaikki sopii Ilmestyskirjan alkuperäisten lukijoiden
tilanteeseen, jossa kumarrettava hallitsija oli keisari. Kristittyjä painostetaan
myös myöhemmän ”Babylonin”, Rooman toimesta
kumartamaan keisarin kuvaa ja patsaita. Danielin ystävät joutuivat tuleen kieltäytyessään
epäjumalanpalvonnasta, samoin kristityt Johanneksen aikana saattoivat joutua
”tuleen” kieltäytyessään keisarinpalvonnasta. Myös juutalaiset
apokalyptiset kirjoitukset
rohkaisivat hurskaita kestämään vainoja, jopa kuolemaan, kertomalla Danielin kirjan uskollisista jumalanpalvelijoista (3. Makk. 6:4; 4. Makk. 13:9-18; 16:21-25). Kestävyyden palkintona ne tarjoavat Ilmestyskirjan lailla elämän jatkumista
tuonpuoleisessa.
Ilmestyskirjan teksti ei
tässä yhteydessä kuitenkaan yksiselitteisesti sano, että kaikki, jotka eivät
kumarra ensimmäisen pedon kuvaa, tapetaan. Toisella pedolla on kyllä valta
tappaa, mutta se ei välttämättä järjestelmällisesti tapa kaikkia, vaikka
palvonnasta kieltäytyvien yllä leijuukin kuoleman uhka. Johanneksen aikana
kristityt, jotka palvelivat armeijaa tai olivat hallinnon johtavissa viroissa,
kohtasivat varmasti erityistä ympäristön painetta osallistua
keisarinpalvontaan. Valtion viholliset tai heiksi epäillyt merkittävät henkilöt
olivat luonnollisesti Roomassa ja sen valtaamilla alueilla tarkkailun alla.
Uskollisuus keisaria
kohtaan mitattiin osallistumisella keisarinpalvontamenoihin. Vähä-Aasiassa
toimineen Pliniuksen kirje keisari Trajanukselle sisältää kuvauksen, jossa
toinen peto käyttää saamaansa valtaa alkuperäisten kuulijoiden omalla
maaperällä jonkin aikaa Johanneksen näyn jälkeen:
Minä kysyn heiltä ovatko he kristittyjä.
Jos he myöntävät sen, minä toistan kysymyksen toisen ja kolmannen kerran,
uhaten ankarimmalla rangaistuksella. Jos he itsepintaisesti jatkavat, tuomitsen
heidät kuolemaan. … Kaikki, jotka kielsivät olevansa tai olleensa kristittyjä,
vapautin syytteistä, koska he huusivat avukseen jumalia saneluni mukaan ja
kunnioittivat, suitsukkeiden ja viinin kera, sinun (keisarin) kuvaasi jonka
olin määrännyt tuotavaksi tätä tarkoitusta varten esille yhdessä muiden
jumalkuvien kera; ja erityisesti sen tähden, että koska he kirosivat
Kristuksen, josta sanotaan, ettei sitä aitoa kristittyä voi houkutella tekemään."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti