Ilmestyskirjan 13. luvun selityssarja - jae 16

13:16 Se pakottaa kaikki, pienet ja suuret, rikkaat ja köyhät, vapaat ja orjat, ottamaan oikeaan käteensä tai otsaansa merkin.

Toinen peto vaatii koko yhteiskuntaa ottamaan ensimmäisen pedon merkin otsaansa tai oikeaan käteensä. Johanneksen näyt ovat toisistaan riippumattomia, sillä myöhemmin (Ilm. 20:4) merkin kerrotaan olevan molemmissa paikoissa - otsassa ja kädessä. Merkki onkin siis syytä tulkita vertauskuvallisesti samoin kuin kuvaukset itse pedoistakin. Pedon merkkiä voi pitää irvikuvana toisesta vertauskuvallisesta merkistä, Jumalan sinetistä. Peto pyrkii kaikessa jäljittelemään Karitsaa, joka on myös merkinnyt omansa. Johanneksen ilmestyksessä on vain kaksi vaihtoehtoa, kaksi ihmisryhmää. Jokaisella on jompikumpi merkeistä. Piilokristillisyys on hänelle tuntematon, samoin kuin keskitien kulkeminen ja puolueettomuus hyvän ja pahan suhtene.

Toisen pedon antaman merkin yhteydessä käytetään sanaa kharagma, joka tarkoittaa yleisimmin kaiverrusta, mutta myös merkkiä, kuvaa ja luomusta. Esimerkiksi kolikoissa olevista kaiverruksista puhuttaessa käytettiin samaa sanaa. Ilmestyskirjan kirjoittamisen aikaan oli tapana merkitä tai tatuoida tottelemattomia orjat, sotilaat ja eri jumalien uskollisimmat palvojat. Jos pedon merkin taustalla on viittaus orjuuteen, pedon palvojien merkintä kertoisi siitä, että heidät katsotaan pedon omaisuudeksi. Jos merkki viittaisi sotilaisiin tai epäjumalan palvojiin, merkintä kertoisi näiden olevan pedolle uskollisia. Merkiksi käännetty sana oli myös tuttu karjamerkinnästä, joka sekin liittyy merkityn kohteen omistamiseen.

Pedon merkki voidaan Ilmestyskirjan kirjoitushetkellä tulkita olevan jonkin asteista keisarinpalvontaan osallistumisen tarkkailua. Keisareiden Diolektianuksen ja Dekiuksen aikana keisarille uskollisten tiedetään saaneen todistuksia osallistumisestaan keisarinpalvonnassa vaadittuihin rituaaleihin. Tämän suuntainen kehitys on saattanut alkaa jo Ilmestyskirjan aikana, ja Johannes saattaa tekstissään kuvata tulevaisuudessa yleiseksi muodostuvaa käytäntöä. Tämä tulkintavaihtoehto on kuitenkin puhdasta arvailua, eikä perustu historiallisiin lähteisiin.

Monet tarkkailevat ja odottavat pedon ja sen merkin tulemusta innokkaammin kuin Jeesuksen toista tulemusta. Ilmestyskirjan lukijatkin muistavat sen kahdesta merkistä yleensä vain pedon merkin, vaikka kirjassa esiintyy myös Jumalan merkki. Ilmestyskirjan ja apokalyptiikan mielellään lainaamassa Vanhassa testamentissa Mooses kuitenkin välitti Jumalan toiveen israelilaisille: Heidän tuli sitoa Jumalan käskyt merkiksi otsalleen ja käsivarteensa. Juutalaiset kulkevat tänäkin päivänä pienet mustat nahkaiset raamatunlausekotelot sidottuna otsilleen ja käsivarteensa; tapa, jota heillä ei tiedetä olleen Mooseksen aikana tämän antaessa kansalle ohjeensa.

Ilmestyskirja kertoo, että Jumalan valtakunnan valinneet merkittiin otsaan pantavalla merkillä. Otsa onkin helppo liittää ajatusmaailman ja mielen alistamiseen Jumalan tahdolle ja arvoille. Jumalan sinetti kuvasi Vanhassa testamentissa Hesekielin teksteissä kantajansa turvaa ja omistajaa. Myös Ilmestyskirjassa Jumalan sinetti suojaa kantajaansa malja- ja pasuunatuomioilta, jotka puolestaan tuovat mieleen Egyptin vitsaukset. Jumalan sinetin irvikuva, pedon merkki on samalla periaatteella helppo liittää kantajansa turvaan ja omistajaan - Saatanaan. Vastaavasti pedon merkki otsassa on mielen luovuttamista pedon ja sen takapirun Saatanan hallintaan. Tämä tulkinta soveltuu ajattomasti kussakin ajassa, myös nykyaikana vallitseviin Jumalan tahdon vastaisiin, antikristillisiin arvoihin.

Mieltä hallitsevat arvot tuottavat näköisiään tekoja. Pedon merkki oikeassa kädessä viittaakin tekoihin, jotka nousevat mieltä ja tahtoa kulloinkin hallitsevista arvoista ja voimista. Tätä tukee nykyisinkin tuttu sanonta ”olla jonkun oikea käsi”, joka liittyy toisen tahdon ja arvojen toteuttamiseen käytännössä.

Pedon sinetti otsassa on jälleen Johannekselle tyypilliseen tapaan vastakohta, irvikuva Jumalan sinetille uskollisten otsassa. Molempiin sinetteihin on kirjoitettu nimi tavalla tai toisella (13:17; 7:3-8; 14:1; 3:12; 22:4). Merkin vertauskuvallisuutta puoltaa sekin, että itsessään vertauskuvallisen peto-olion päähän oli kirjoitettu herjaavia nimiä, jotka kertoivat sen haastavan todellisen jumalan, Kristuksen.

Koska Jumalan sinetti on vertauskuva, niin on luonnollista, että myös pedon merkki on vertauskuvallinen. Jumalan sinetin saaneet ovat turvanneet Kristukseen ja hänen nimeensä, pedon sinetin saaneet turvaavat petoon ja hänen nimeensä. Pedon palvelijat hyötyvät ja kristityt kärsivät valinnoistaan ajallisessa mielessä, mutta lopputulos on päinvastainen asiaa hengellisesti ja ikuisen elämän palkintoa ajateltaessa.

Jumalan sinetin vertauskuvallisuutta voidaan perustella esimerkiksi Jesajan kirjan (44:5) maininnalla, joka on profeetallisen asioiden esitystavan perusteella vertauskuva. Siinä ihmiset, joihin Jumala vuodattaa henkensä, kirjoittavat käteensä ”Herran oma”. Hesekielin kirjan 9. luvussa Jumalan omat puolestaan pelastuvat Jerusalemin tuhosta otsissaan olevan Jumalan sinetin avulla. Tämäkin on mitä ilmeisimmin vertauskuva, sillä historia ei kerro tapahtumasta selvinneiden kantaneen mitään merkkiä otsassaan.

Seuraavaan taulukkoon on kerätty Vanhassa ja Uudessa testamentissa esiintyviä Jumalan ja pedon merkkeihin liittyviä kohtia, jotka tukevat niin merkkien kuin otsan ja käden vertauskuvallista tulkintaa:

VANHA TESTAMENTTI	UUSI TESTAMENTTI
	PEDON MERKKI (SINETTI)
	Ilm. 13:14, 16, 17 Ilm. 14: 9, 11, 12 Ilm. 15:12 Ilm. 16:2 Ilm. 19:20 Ilm. 20:4
JUMALAN SINETTI (MERKKI)	JUMALAN MERKKI (SINETTI)
2. Moos. 13:9, 16 2. Moos. 15:6, 12, 16 5. Moos. 6:1-8, 12, 16-20 Hes. 9: 3-9 (Jes. 44:5)	Ilm. 7:1-8 Ilm. 9:4 Ilm. 14:1-5 Ilm. 22:4

Ilmestyskirjan merkeissä on siis kysymys ihmisen arvojen ja asenteiden lähteestä ja hallitsijasta. Tämä Ilmestyskirjan profeetalllinen sanoma koskee myös aikamme ihmisiä. Meidän mielistämme käydään jatkuvaa kamppailua. Saamme kuitenkin vapaasti valita, toimimmeko Jumalan vai Saatanan valtakunnan arvojen ja asenteiden mukaan.

---

[iv] sama, 715.