Millainen taivas on?

Jaksaisitko seisoa kädet ilmassa laulaen kolme päivää? Tai soittaa harppua kastepuku päällä kuukauden? Kiinnostaisiko jotakuta katsella sulassa sovussa ruohoa syöviä leijonaa ja lammasta 1 000 vuotta? Mitä nämä kestävät ikuisuuden? 

Ketäpä tervejärkistä ja elämänhaluista edellä kuvattu ajanvietto kiinnostaisi! Ihmiset ovat tottuneet liittämään kuvaukset harpuista ja valkoisista puvuista taivaaseen. Ne pohjautuvat Raamatun antamiin kuviin taivaasta. Viime aikoina huomiota ovat herättäneet myös kuolleista heränneen nigerialaispastorin kuvaukset taivas- ja helvettivierailuistaan.

Taivasikävästä ei nykyään puhuta yhtä usein kuin menneinä vuosikymmeninä. Takavuosina yleisiä olivat myös taivasikävästä kertovat laulut. Syyt taivasikävän ainakin näennäiseen hiipumiseen saattavat liittyä ympäristöömme. Suomalaisessa yhteiskunnassa vallitsee tänä päivänä kohtuullisen tasainen vauraus ja turvallisuus.

Myös väärät käsitykset taivaasta saattavat vähentää taivasikävää. Kuvaukset antavat väärin tulkittuna taivaasta jopa tylsän kuvan elämyshakuiselle nykyihmiselle. Tätä etsintää eivät palvele esimerkiksi nigerialaispastorin kuvaukset taivaassa robottimaisesti yhtä aikaa käsiään kohottelevasta valkopukuisesta joukosta.

Ihmisten kuvaukset taivaasta

Ihmiset ovat kautta aikojen kokeneet taivasvierailuja. Nämä kokemukset kiertelevät maailmanlaajuisesti seurakuntia joko suullisesti, äänitteiden tai kirjojen kautta. Usein kertomuksien voisi ajatella olevan jopa kristillisiä versioita suosituista ”Salaiset kansiot” tyylisistä viihdeohjelmista. Ihminenhän on luonnostaan utelias löytöretkeilijä, sillä jo Adamia ja Evaa kiinnosti tuntematon.

Ihmiset liittävät taivaaseen maan päältä tuttuja asioita. Näyt kertovat taivaassa olevan jokia ja puita, eläimiä ja kaupunkeja. Siellä tavataan yleensä tuttuja, kaivattuja lähiomaisia ja ystäviä. Asunnot ovat hienoja, lapset leikkipuistoissaan lapsia ja vanhukset pirteitä. Ihmisten toiveet taivaasta täyttyvät ja yleensä vierailu rohkaisee heitä.

Ihmisten taivaskertomukset perustavat aina ilmestyksiin, jotka ovat unimaailmaan verrattavia kokemuksia, eivät koskaan todellisia tapahtumia. Tästä kertoo myös se, että ihmisten kuvaukset taivaan yksityiskohdista ovat muuttuneet vuosisatojen mukaan. Yhteistä kuvauksissa on oikeastaan niiden erilaisuus, joten sen perusteella taivaita olisi monia ja ne olisivat hyvin yksilöllisiä.

Raamatun kuvaukset taivaasta

Myös Raamatun sisältämät kuvaukset taivaasta perustuvat usein ilmestyksiin. Raamatun ilmestyksissä ja taivaskuvauksissa yhdistävä tekijä on se, että ne ovat tallennettu joko runokielellä tai vertausten muodossa. Näin ollen ne ovat edustavat aina vertauskuvallista, eivät kirjaimellista tapaa kuvata asioita ja todellisuutta.

Raamatun kuvauksetkin kertovat taivaasta maan päältä tuttujen asioiden kautta. Vaikka Raamattu antaa kaikkein luotettavimmat kuvat taivaasta, sen sisältämät kertomukset ovat vain yrityksiä selittää taivas ihmismielen ymmärrettäväksi.

Raamattu käyttää kaikkia tavanomaisia kirjallisuuden keinoja tehdäkseen asioista ihmisten ymmärrettäviä. Jumala hyödyntää Raamatussa Paavalin selvien opetusten lisäksi myös elämäkerrallisia ja kertomuksellisia aineksia, samoin kuin kuvakieltä viestinsä perille saattamiseksi.

Millainen taivas sitten on?

Mikä ihmisten tai Raamatun kuvauksista ja kertomuksista on tosi? Mikään kuvauksista ei ole oikea! Ihminen rajallisuudessaan ymmärtää taivaan parhaiten kuvien kautta. Raamatun kuvakieli ja vertaukset toimivat siten, että ne luovat kuulijalla mielleyhtymiä. Kuvaukset taivaasta haluavat tuoda mieleemme mielikuvan hyvän ja rauhallisen tyyssijasta.

Millainen taivas sitten todella on, jos mikään kuvauksista ei vastaa yksityiskohtaista todellisuutta. Taivas saattaa olla pikemminkin tila, toinen ulottuvuus, kuin paikka. Koska Jumala ei ole aikaan ja paikkaan sidottu, miksi taivaskaan olisi. Tätä tukee ajatus, että ihmisetkään eivät ole ylösnousemuksensa jälkeen yhtä sidottuja aikaan ja paikkaan kuin nykyolemuksessamme.

Ihmisten ja Raamatun antamissa kuvauksissa taivaasta on kaksi tärkeää yhteneväisyyttä. Ensinnäkin, taivaassa on hyvä olla ja toiseksi, Jumala on siellä läsnä. Taivaskuvauksissa olennaista ei ole miettiä yksityiskohtia, vaan kokonaisvaikutelmaa. Seuraava Raamatun kuvaus taivaasta on yksi parhaista, senkin tarkoitus on antaa kokonaisvaikutelma tulevasta:

... Hän (Jumala) asuu heidän luonaan, ja heistä tulee hänen kansansa. Jumala itse on heidän luonaan, ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut… Tämä on voittajan palkinto (Ilm. 21:3-7).
Tällaista paikkaa on jokaisella ikävä. Se ei ole tylsä, vaan kaiken puolin hyvä ja parempi kuin nykyisen elämän tarjoamat vaihtoehdot.

Jos emme tee sääntöjä taivaan yksityiskohtien suhteen, jokainen on vapaa kuvittelemaan hyvän paikan hyvän Jumalan läsnäolossa. Näin ollen taivasikävä tulee yhä useampien ulottuville. Taivaassa kaikki ovat tyytyväisiä siihen, mitä Jumala on omilleen varannut, toteutuivat sitten toivotut yksityiskohdat tai eivät.

Minäkin tiedän millaiseen taivaaseen haluaisin mennä!