Aikamme ei suosi raamatuntekstin merkityksen painottamista. Aikamme kiireiset ihmiset haluavat tilanteisiinsa nopeasti raamatuntekstin sovelluksen. Tulkintaprosessissa sivuutetaan usein aikaa ja vaivaa vaativa eksegeettinen tarkastelu. Vaivannäön lisäksi merkityksen etsimistä haittaa esimerkiksi se, että "..sukupolvemme arvostaa yksilöllisyyden, henkilökohtaisen vapauden ja itsemääräämisen arvon niin korkeaksi, ettei se enää kysy 'onko se totta?', vaan pikemminkin 'Mitä sillä on väliä?'" Tämä kysymys heijastuu myös raamatuntekstien ymmärtämisen merkitykseen" (Kaiser 1994, 10).
Jotta ymmärtäisimme Ilmestyskirjan kontekstin tärkeyden ja merkityksen, on hyvä tutustua raamatunymmärtämisen perusteisiin ja sen tulkintaan, ns. hermeneutiikkaan. Tässä tutkimuksessa historiallinen ja kirjallinen tausta eli konteksti ovat hermeneutiikan tärkeimpiä osa-alueita.
Sana hermeneutiikka pohjautuu kreikankieliseen sanaan "hermeneuo", joka tarkoittaa "tulkita". Roy B. Zuck määrittelee hermeneutiikan lyhyesti "tieteeksi (periaatteiksi) ja taidoksi (tehtäväksi), joilla raamatuntekstin merkitys määritellään." (Zuck 1991, 20).
Laajennettuna hermeneutiikka voidaan esittää seuraavasti: "Termi (hermeneutiikka) voidaan yleisesti määritellä periaatteiksi, säännöiksi ja kirjallisten tekstien tulkintametodeiksi. Tulkinta tarkoittaa tässä yhteydessä erityistä kaksiosaista prosessia, jonka tarkoituksena on metodisella haulla selvittää alkuperäinen tekstin merkitys ja päätyä saman tekstin merkityksen määrittelemiseen nykyiselle lukijalle. Tämän prosessin aikana tulkitsija joutuu käsittelemään kielelliset, kulttuurilliset, maantieteelliset tai ajalliset esteet, jotka estävät hänen tekstin ymmärtämistään." (DPCM 1988, 377).
Hermeneutiikan historiaa McGrath selittää seuraavasti: "Keskiajalla yleisen allegorisen (vertauskuvallisen) tulkinnan kilpailijaksi nousi Friedrich Schleiermacherin (1768-1834) ajatus Raamatusta yhtenä tekstitulkinnan kohteista. Tällöin siihen tulisi soveltaa muiden tekstien tulkinnoissa käytettyjä sääntöjä. Schleiermacherin mukaan tekstejä on selitettävä yhä uudelleen, koska Raamattua lukevien tilanne muuttuu jatkuvasti. Useimmat raamatuntutkijat raamattukritiikin syntyajoista meidän päiviimme saakka ovat, joko tietoisesti tai alitajuisesti, kannattaneet enemmän tai vähemmän scleiermacherilaista raamatuntulkintaa." (MTE 2000, 670).
Jokainen Raamatun lukija tulee osalliseksi hermeneuttisesta prosessista. Jokaisesta Raamatun lukijasta tulee väistämättä sen tulkitsija. Tulkitsijan kokemukset, elämän ja ympäristön tilanne sekä ajan virtaukset tuovat kysymyksiä ja haasteita, joihin etsitään vastausta Raamatusta. Yllä mainitut seikat vaikuttavat myös raamatuntulkintaan. Raamatusta on helpompi löytää vastauksia, joita itse haluaa, kuin etsiä Jumalan tarkoittamia vastauksia.
Kun hermeneutiikkaa käytetään laajassa merkityksessä, se kattaa koko tulkintaprosessin, mukaan luettuna eksegeesin. Hermeneutiikkaa käytetään kuitenkin myös suppeammassa merkityksessä viittaamaan vanhojen tekstien nykyaikaan soveltamiseen eli prosessiin, jonka tarkoituksena on selvittää, mitä nämä tekstit merkitsevät meille 'tässä ja nyt'. (Fee 1996, 32). Eksegeesin osa-alueita ovat kirjallinen ja historiallinen tausta. Roy B. Zuck määrittelee eksegeesin seuraavasti: "Raamatullisen tekstin tarkoituksen määrittely sen historiallisessa ja kirjallisessa kontekstissaan." (Zuck 1991, 20).
Sekä historiallinen että kirjallinen konteksti voidaan jakaa vieläkin yksityiskohtaisemmin alaryhmiin. Näitä kahta erisisältöistä hermeneuttista prosessia selvittää seuraava kuvio. Ei-eksegeettistä prosessia voi luonnehtia enemmän Raamatun selittämiseksi sen mukaan, mitä tekstikohdasta tulee mieleen, kun taas eksegeesin sisältävää prosessi edellyttää tutkimusta ja paneutumista tekstin merkitykseen. Eksegeettisen tarkastelun sisältävässä hermeneuttisessa prosessissa pyritään pääsemään tekstin taakse; sen kirjoittajan, vastaanottajien ja ajan maailmaan. Näin toivotaan saatavan parempi ymmärrys alkuperäisestä merkityksestä ja sen kautta turvallisempi sovellus tänä päivänä.
Hermeneuttinen prosessi Ei-eksegeettinen hermeneuttinen prosessi
Teksti ---> Eksegeesi ---> Tulkinta Teksti --> Tulkinta
Hermeneutiikka kuvaa terminä tekstin soveltamista ja ymmärtämistä tänä päivänä, joko eksegeesin kanssa tai ilman sitä. Eksegeesi liittyy tekstin selittämiseen ja selitysmenetelmiin ja pyrkii ennen tulkintaa löytämään muinaisen merkityksen. Raamatun tekstin alkuperäisen merkityksen ja sanoman selvittäminen on turvallista, jos pohjalla on eksegeesi. Eksegeesi -termi perustuu kreikankieliseen sanaan "exegesis", 'selitys', 'lukea ulos'. Eksegeesi pyrkii selvittämään kirjoituksen ajatuksen. Eksegeesin päämäärä on kirjoittajan tarkoittaman merkityksen löytäminen. Ideana on löytää merkitys, joka on Raamatussa, ja tuoda se tulkinnan avulla ulos sieltä (exe - ulos) (MTE 2000, 671).
Eisegeesi taas on eksegeesin vastakohta, joka perustuu kreikkalaiseen sanaan "eisegesis", `viedä tai lukea sisään´. Eisegeesiä on omien tai muiden ennakkokäsitysten ja asenteiden vaikuttaminen kulloinkin tutkittavana olevan raamatunkohdan tai -jakson tulkintaan. (MTE 2000, 671).
Monet ryhmät haluavat perustella olemassaoloaan Raamatulla ja raamatullisuudellaan. Silloin usein on vaarana sortua raamatuntulkinnassa tarkoitushakuiseen tekstinmerkityksen ymmärtämiseen. Raamatuntutkimuksessa käytännössä kohdatut ongelmat ja niiden ratkaisut ovat ajan kuluessa vakiinnuttaneet prosessiin yhtenäiset periaatteet ja säännöt. Nämä auttavat raamatuntulkitsemisen pitämistä hallinnassa yhtenäisenä sekä takaa tulkintojen vertailukelpoisuuden. Tätä laadittua säännöstöä kutsutaan myös hermeneuttisiksi periaatteiksi.
DPCM = Dictionary of Pentecostal and Charismatic Movements.
MTE = Modernin teologian ensyclopedia.
Fee, Gordon D. ja Douglas Stuart. Kirjojen kirja, 1996
Kaiser, Walter C. ja Moises Silva. An Introduction to Biblical Hermeneutics. 1994
Zuck, Roy B. Basic Bible Interpretation, 1991
Muutama lisähuomio:
VastaaPoista- hermeneutiikka juontuu useiden tutkijoiden mukaan kreikkalaiseen jumalaan Hermekseen, jota pidettiin jumalten sanansaattaajana.
- hermeneutiikkaa sanana käytetään joskus hieman epämääräisesti tarkoittamaan paitsi tekstin sovellusta nykyaikaan myös itse tulkintaa (jota yllä kuvasit hermeneuttiseksi prosessiksi)
- eksegetiikka ja hermeneutiikka on väistämättä aina jossain mielessä subjektiivista, sillä jokaisella on omat ennakkoasenteensa ja uskomuksensa, ns. esiymmärryksensä. Tekstiä lukiessa hermeneuttisen spiraalin mukaisesti toivottavasti teksti itse muuttaa lukijan/tulkitsijan käsityksiä oikeaan suuntaan.
- Raamatun tekstin ymmärtämiseksi tarvittava Raamatun kulttuurin ja taustahistorian - joskus jopa kielten tuntemus - jää aina jossain mielessä frangmentaariseksi ja puutteelliseksi, joten tekstin ymmärtämiseksi välttämättöminä ne eivät aina kuitenkaan auta ja voivat joskus jopa johtaa harhaan jos tätä fragmentaarista tietoa ei ymmärretä oikein.
- kristillisessä Raamatun tulkinnassa tulee pitää mielessä kristillinen maailmankuva, joka on toinen kuin vaikka muslimin tai ateistin, jotka tarkastelevat Raamattua omien maailmankuviensa kautta todennäköisimmin väärin.
- varhaiskirkosta asti (mm. Irenaeus, Tertullianus jne.) myös kristillinen oppi - lähinnä uskon säännöt (regula fidei, kaanon tees aleetheiaas) apostolisen uskontunnustuksen kaltaisina tiivistelminä Jeesuksen 12 apostoleilta saatuna tietona - auttaa löytämään oikean kristillisen esiymmärryksen Raamatun tekstin tulkintaan, vaikka Raamattu on sellaisenaan rehelliselle tulkitsijalle periaatteessa ainakin pääpiirteissään selvä kirja ilman suurempia mysteereitä. Harhaoppisella tai muunkaltaisella esiymmärryksellä varustetut kun vääntävät Raamatun tekstiä kieroon valheellisten ennakkoasenteidensa tähden (näin mm. Irenaeus). Varhaisella kristillisellä tulkintatraditiolla on oma merkityksensä,vaikkaan se ei ole välttämättä erehtymätön. Kaikkiin uusiin tulkintoihin tulee siksi suhtautua suurella varauksella. Miksi Pyhä Henki ei olisi jo aikaisemmin opettanut seurakunnalleen uutta oppia, vaan vasta nyt antanut uuden ymmärryksen?
- Kristityn Raamatun lukijan tulee ottaa huomioon, että Raamattu on Pyhän Hengen inspiroima kirja ja on syntynyt Hänen vaikutuksestaan. Näin ollen sen ymmärrtämiseksi tarvitaan Pyhän Hengen viisautta,vaikka tulkinnassa tietysti tulee käyttää myös terveitä eksegeettisiä ja hermeneuttisia perusperiaatteita, jotka tulisi olla kakille lukijoille samat vakaumuksesta riippumatta.