Hanki elämä -kampanjan kirjoitus

HANKI ELÄMÄ -kirjanen on Pro Deo Incognito, Viikin kristityiden ja Ristin kilta nimisten kristillisten opiskelijajärjestöjen kustantama yliopisto-opiskelijoita evankelioiva artikkelikooste. Sen toimittajana oli Prodin silloinen puheenjohtaja Heini Röyskö. Kirjanen sisältää paitsi uskoa, myös päihteitä (erityisesti huumeita) käsitteleviä kirjoituksia.

Voiko asioita harkitseva ihminen uskoa Raamatun Jumalaan, Jeesukseen ja Pyhään Henkeen? Eikö se ole lähinnä naiivien hömppien hommaa? Miksei kaiken takana voisi olla vain jokin korkeampi voima, jota eivät minun tekemiseni kiinnostaisi? Entä voiko Raamattua pitää uskottavana kirjana? Miksei Raamattu voisi olla vain mytologinen kuvaus hyvän ja pahan välisestä taistelusta ja etiikan käsikirja lähimmäisen rakkaudesta.

Filosofit ja ajattelijat ovat pohtineet koko ihmiskunnan historian ajan elämää, sen tarkoitusta ja syvimpiä olemuksia. He ovat esittäneet aiheen tiimoilta tuhansia teorioita, joista voi valita mieleisensä ja elää sen mukaan. Mutta mistä tietää että valittu ismi on se oikea?

Kaiken jumaluuteen ja yliluonnollisuuteen liittyvän voi selittää uskottavasti esimerkiksi psykologisilla tekijöillä. Tällainen selittely vaatii kuitenkin tiettyä ennakkoasennetta, joka taas on epätieteellistä, koska siihen sisältyy ajatus sulkea etukäteen pois tietyn suuntaiset vastaukset. Vastaushan on aina helpompi löytää, jos lopputulos on tiedossa, oli ongelma sitten matemaattinen, filosofinen tai Jumalaan liittyvä.

Usko Raamatun ilmoitukseen ja asioiden kriittinen tarkastelu, saatikka sitten äly tuntuvat nykyihmisistä usein mahdottomalta yhtälöltä. Ihmiset ajattelevat, että jos on järkevä tai älykäs, ei tarvita muuta jumalaa kuin humanismi.

Ihmiskunnan historia kertoo kuitenkin suurimman osan suurista länsimaisista ajattelijoista uskoneen Jumalaan. Tosiasia on myös se, että suurin osa ateististen virtausten isistä on lopulta herännyt käsi potassa keskellä omien ajatustensa yötä.

Järjettömyys ja usko sopusoinnussa?

Koska tieteellinen ilmiöiden tutkimus ilman ennakko-oletuksia on mahdotonta, olen valinnut elämäni ennakko-oletukseksi uskon. Olen joidenkin mielestä ylittänyt järjen kynnyksen ja tarttunut mahdollisuuteen. Minä haluan uskoa Raamatun Jumalaan, Jeesukseen ja Pyhään Henkeen. Minä uskon myös Raamatun olevan Jumalan ilmoitus itsestään ja tahdostaan ihmisille.

Minut tunteva voi väittää, että olen saanut jo lapsesta asti aivopesua, joka vaatii minua selittämään asiat Raamatun Jumalan näkökulmasta suotuisasti, puolueellisesti. Olen näet uskovaisen kodin lapsi. Taaperosta asti olen osallistunut pyhäkouluihin, vartuttuani nuorten kerhoihin ja leirityksiin. Elämäni aikana olen kuullut tuhansia saarnoja ja raamattutunteja.

Olisiko minun mahdollista olla uskomatta Raamatun Jumalaan? Jos järki ja usko ovat ristiriidassa, vastaus on kyllä. Olen aina miettinyt mihin asiat perustuvat, ja mitä niistä seuraa. Minua on aina pidetty jopa kyynisenä kuulemaani opetusta kohtaan. Mielestäni en kuitenkaan ole kyyninen, vaan pikemminkin realisti ja pohtija. Näin ollen kuulemissani opetuksissa ja saarnoissa on usein esiintynyt ristiriitaisuuksia. Lähestyn asioita liioitellun analyyttisesti ja loogisesti päätellen, mitä todistaa jäsenyys Mensassa.

Toinen uskoani kalvava ongelma oli se, että vaikka uskoin Jumalan olevan olemassa ja Raamatun opetusten usein toimivan ihmisten elämässä, ne eivät toimineet minun elämässäni. Olin kuitenkin saanut ympäristöstä tarpeeksi havaintoja uskoakseni Raamatun Jumalaan. Se, että usko ei toiminut elämässäni, johtui ilmeisesti siitä, että kuulin liian nuorena vaikeita käsitteitä, kuten sovitus, lunastus tai pelastus. Aikuisena ne sitten kuulostivat tutuilta, vaikken koskaan ollut ymmärtänyt niiden merkitystä.

Kokonaisuus kuntoon elämän takia

Ajattelin tietäväni kaiken toimivaan elämään tarpeellisen, mutta elämä ei toiminut, kuten sen olisi pitänyt. Helsingin yö vei miestä neljä viisi kertaa viikossa, mikä oli ensihuuman jälkeen pakkopullaa. Rakastan elämää, joten jos elo ei toimi, se on turhauttavaa pyristelyä. Käytäntö ja teoria olivat ristiriidassa, teoriassa tiesin elämän olevan parasta minua fiksumman Jumalan tarkoittamassa muodossa.

Matteuksen evankeliumin luku 22 ja jae 29 voi ajatella kuvaavan myös minun elämääni. Jeesuksen sanat kuuluvat seuraavasti ”Te eksytte, koska te ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa.” Minä olin nähnyt tarpeeksi uskoakseni Jumalan olemassaolon ja voiman, mutta en tuntenut kirjoituksia.

Raamatun tuntemiseen liittyy sekä sisältö että sen tulkinta, samoin kuin Raamatun kirjoittamisen perimmäisen tarkoituksen tajuaminen. Raamatun sisältö voi olla sinullekin tuttua, tunnet esimerkiksi Raamatun kirjat. Mutta kirjojen sisältöön tutustuessasi joudut väistämättä myös tulkitsijan rooliin. Tällöin tärkeäksi tulee tekstin alkuperäinen tarkoitus ja merkitys alkuperäiselle yleisölle. Saarnaajat, kuten Raamatun vastustajatkin repivät usein Raamatun lauseet irti alkuperäisestä asiayhteydestään.

Koska elämäni oli muuttunut näköalattomaksi, ajattelin, ettei haittaa vaikka jätän kaiken ja lähden peräkylille raamattukouluun. Järjettömältä tuntunut tempaus kannatti. Jo muutaman kuukauden Raamatun perusasioiden opiskelu sai aikaan enemmän kuin vuosikymmenien hajanaisten esitelmien kuuntelu. Ensimmäistä kertaa minulle selvisi kokonaisuus, johon uskon ja miksi voin uskoa Raamatun ilmoittamaan Jumalaan. Tuntui kuin olisin hankkinut elämän.

Kirjoitusten ymmärtäminen sai elämäni toimimaan ja toi siihen iloa, peruslaatua. Seuraukset olivat elämässäni samansuuntaiset kuin Raamatun esimerkeissä. Sekä Uudesta että Vanhasta testamentissa löytyy esimerkkejä siitä, kuinka kirjoitusten ymmärtäminen synnytti sekä toimivaa että toimintaan johtavaa uskoa.

Apostolien teoissa kerrotaan kuinka kirjoitusten ymmärtäminen johti etiopialaisen maaherran ottamaan kasteen ja jatkamaan matkaansa iloiten (Apt. 8:30-39). Samoin tapahtui Israelissa Nehemian aikana, kun Esra selitti kirjoituksia kansalle. Kansan ymmärtäessä kuulemansa, he tekivät parannuksen ja lähtivät koteihinsa iloiten (Neh. 8:8-12).

Raamattu syntyi, kun Jumala käytti muutamia ihmisiä antaakseen heidän kauttaan ihmiskielelle ymmärrettävän ilmoituksen itsestään. Raamatun ilmoitus johdattaa ihmiset Jumalan luokse, pelastukseen. Ihminen pelastuu uskomalla Jeesuksen sijaiskuolemaan. Jeesus kuitenkin kärsi ihmisten puolesta heidän ansaitseman rangaistuksen. Jos vetoamme Jeesuksen kärsimään rangaistukseen, Jumala katsoo meidän saaneen anteeksi rikkomuksemme, esimerkiksi epäuskon häntä vastaan.

Kaikki Raamatun tekstit liittyvät siis tarkoitukseen, joka on ohjata ihminen Jumalan luo. Niin on asian laita myös edellä mainitussa Matteuksen evankeliumin kohdassa. Jeesuksen sanat eivät tuomitse järkeä tai ajattelua, vaan viittaavat tieteelliseen totuuteen, jonka mukaan tutkivakin voi eksyä, jos ei ota huomioon kaikkia lopputulokseen vaikuttavia tietoja.
Onko ajattelukyky este vai hidaste?

Ihmiset eivät usein ymmärrä selitystä tieteellisille totuuksille, mutta he hyväksyvät ne tosiksi näkemänsä tai kuulemansa perusteella. Mutta uskoa nyt sitten Jumalaan ja Raamattuun… Edellä kertomani esimerkit tai kokemukset voivat auttaa uskomaan, mutta loppujen lopuksi jokainen on yksin valintansa kanssa uskoa tai olla uskomatta.

Ihmiset eivät usein ymmärrä uskoa järjen kautta, he hyppäävät järjen yli ja uskovat näkemäänsä tai kuulemaansa. Uskoa verrataan usein toiseen asiaan, jota ei voi ymmärtää, rakkauteen. Usein vertauksella tarkoitetaan rakkauden ja uskon sisältävän samanlaisia järjettömiä tunteita ja mielen myllerrystä. Itsekin vertaisin uskoa rakkauteen, mutta eri tavalla. Jokainen joskus toivottomasti rakastunut voi ymmärtää mitä usko on. Toivottomasti rakastunut ei usko järjen ääntä tai arvioi ympäristön viestejä loogisesti, vaan roikkuu kiinni mahdollisuudessa. Myös uskossa Raamatun Jumalaan on kyse järjenvastaisesta takertumisesta mahdollisuuteen.

Ihmiselle on luonteenomaista etsiä mahdollisuuksia. Ihmiset tarvitsevat mahdollisuuksia, toivoa elääkseen mielekästä elämää. Siksi ihmiset tekevät joka päivä järkeen perustumattomia ratkaisuja ja takertuvat mahdollisuuksiin.

Minä olin järkevä roikkuessani kiinni uskon mahdollisuudessa, mutta järjettömyyttäni uskalsin hypätä. Vasta sen jälkeen mahdollisuus muuttui todellisuudeksi.