Pyhä Henki - se vai Hän?

Kristityt tunnustavat Jumalan olevan kolmiyhteinen. He uskovat Jumalan ilmentävän itseään kolmen tasaveroisen persoonan, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen kautta. Jumaluuden kolmannesta persoonasta Hengestä puhutaan Raamatussa muita vähemmän. Näin ollen häntä ei tunneta niin hyvin kuin Isää tai Poikaa. Osa kristityistä puhuukin Hengestä muodossa ”se” persoonallisemman ”hän” sijasta.

Monet ihmiset uskovat jumalan olevan vain persoonaton voima. Kristityt kuitenkin uskovat hänen olevan elävä persoona, jota he kutsuvat Jumalaksi. Kristityistä löytyy ihmisiä, jotka ajattelevat jumaluuden kolmannen persoonan, Hengen, olevan persoonaton voimalataus. Tämä ilmenee mm. korvien höristelynä julkisen rukouksen kohdistuessa Jumalan tai Jeesuksen sijasta Pyhälle Hengelle.

Apostolien tekojen kuvaama alkuseurakunta tuskin mietti mikä tai kuka Pyhä Henki on. Käsitykset hänestä alkoivat jakaantua vasta muutamia satoja vuosia myöhemmin. Osa kirkkoisistä ajatteli Hengen olevan Jumalan tai Kristuksen luoma, joten se ei voinut olla osa jumaluutta. Raamattu kuitenkin opettaa Hengen olevan persoona.

Nimi syynä sekaannukseen

Jumaluuden kolmannen persoonan nimeen liittyvä ”Henki” koetaan helposti persoonattomaan voimaan viittaavaksi. Isä ja Poika on helpompi samaistaa eläviksi persooniksi arkielämästä tuttujen esikuviensa kautta. Jumalan olemusta havainnollistetaan nimillä Herra, Korkein, Minä olen, Israelin Pyhä jne. Kristuksen tuttuja nimiä ovat esimerkiksi kuningasten Kuningas, Messias ja Vapahtaja.

Myös Raamatun alkukielien ilmaisut voivat edesauttaa sekaannusta. Hepreankielessä Henkeen viittaava sana on ”ruach”, jonka kreikankielinen vastine on”pneuma”. Sanoja käytetään yleensä puhuttaessa aineettomasta tuulesta. Kieliopilliset seikat lisäävät osaltaan käsityksiä Hengen persoonattomuudesta, sillä Henkeä kuvaava sana ”pneuma” ei ole maskuliini tai feminiini, vaan neutri.

Kielikuvat syynä sekaannukseen

Hengen mieltämistä persoonattomaksi voimaksi on saattanut aiheuttaa myös siihen liittyvät raamatulliset vertaukset. Sitä kuvataan usein hengettömillä ja persoonattomilla asioilla. Näitä ovat mm. vesi (Joh. 7:38-39) ja öljy (Apt. 10:38). Raamatusta tuttu voitelu, eli jumalallinen hyväksyntä ja valtuutus tiettyyn tehtävään havainnollistettiin sen kohteelle ja yleisölle usein öljyllä.

Raamatun satunnainen lukija liittää Hengen usein voimaan tai voimalataukseen, jonka kristitty voi kokea. Jeesus lupasi opetuslapsilleen Voiman, jonka avulla he voisivat evankelioida maailman. Hän ei kuitenkaan puhunut vain latauksesta, joka voimaannuttaisi kristityt siirtämään esteet evankeliumin tieltä. Hän ajatteli puhuessaan elävää persoonaa, Henkeä. Tämä jumalallisen kaikkivaltiuden ja voiman omaava persoona auttaa kristittyjä täyttämään heille jätetyn haasteen.

Muita Henkeen yhdistettyjä tuttuja kuvauksia ovat tuuli (Joh. 3:8), kyyhkynen (Luuk. 3:22) ja tuli (Apt. 2:3). Näistä tuli liitetään meille helluntailaisille tärkeään voimaan, joka saa asiat luistamaan. Tutut laulut kuuluvatkin: ”Tuo henki helluntain, jo saapui päälle maan, toi voiman tullessaan…” ja ”On Hengen liekki, tuli helluntain, nyt vielä voimissaan…”.

Raamatullisia todisteita persoonallisesta Hengestä

Monet Raamatun kohdat kuvailevat Henkeä elävänä persoonana. Häneen liitetään persoonan ominaisuuksia, kuten mieli, tahto ja tunteet. Hänen kerrotaan myös tekevän asioita ja toimivan tavalla, johon pystyy vain elävä persoona. Pyhä Henki esimerkiksi tuomitsee, neuvoo, lohduttaa, opettaa, todistaa, puhuu ja luo uutta.

Pyhän Hengen pilkka on aiheuttanut paljon turhiakin pelkoja. Sitä ei Jeesuksen mukaan voi saada anteeksi (Matt. 12:31). Pilkka kertookin loukkauksesta, jollainen voi kohdistua vain elävään persoonaan. Jumalallisen ymmärryksen omaava persoona ei onneksi loukkaannu tahottomasta pilkasta kuten ihmiset. Anteeksiantamaton pilkka voi olla vain tietoista ja harkittua.

Jeesuksen mainitsemassa asiayhteydessä Hengen pilkka viittaa sen tosiasian harkittuun torjumiseen, että Jeesus Kristus on Jumalan lähettämä ja valtuuttama ihmiskunnan Pelastaja. Tämän kieltäjä halventaa Pyhän Hengen tekemää työtä, jonka tarkoituksena on tehdä maailma tietoiseksi Pelastajasta. Tällainen ihminen ei pyydä, eikä siis voi saada Jumalan anteeksiantoa.

Jeesus kutsui Henkeä toiseksi, samanlaiseksi neuvonantajaksi kuin hän itse on. Henki on siis Jeesuksen lailla elävä ja kokeva persoona, jonka Isä on lähettänyt toimimaan ja vaikuttamaan maailmaan ja kristittyjen keskuuteen. Jäähyväispuheessaan opetuslapsille Jeesus puhui selvästi elävästä persoonasta, ei jostakin abstraktista voimasta (Joh. 14:15-29).

Mitä me tähän sanomme?

Raamattu ei suoranaisesti kehota osoittamaan rukouksia Pyhälle Hengelle, muttei sitä kielläkään. Rukous kohdistetaan yleensä Isälle hänen antamansa välittäjän Jeesuksen Kristuksen kautta. Rukoileminen sen sijaan tapahtuu Hengessä, tai Hengen vaikutuksesta ihmisessä (Joh. 4:23-24; 16:23; Ef. 2:18; Fil. 3:3). Raamattu sisältää vain kaksi ”rukousta,” joiden voi ajatella kohdistuvan Hengelle epäsuorasti (2. Kor. 13:13; Ilm. 1:4).

Pyhä Henki on meitä lähinnä oleva ja ohjaava Jumaluuden persoona. Ei ole rangaistavaa erehtyä pitämään Henkeä persoonattomana voimana, sillä luojana Jumala ymmärtää luotujensa käsityskyvyn puutteet. Hengen ymmärtäminen eläväksi, tuntevaksi, huolehtivaksi persoonaksi voi kuitenkin tuoda uutta ajateltavaa ja syvyyttä nuutuneeseenkin kristillisyyteen. Vai pitäisikö sanoa: Hän voi antaa uutta ajateltavaa kaiken tietävillekin kristityille.

Luettavaa aiheesta:
Horton, Stanley M. Mitä Raamattu sanoo Pyhästä Hengestä. Suom. Pasi Parkkila. Aika Oy, 1996.
Stronstad, Roger. Luukkaan karismaattinen teologia. Suom. Arto Antturi. Ristin Voitto, 1989.
Palma, Anthony D. The Holy Spirit: A Pentecostal Perspective. Logion Press, 2001.