Vuoden 2004 tsunami vahvisti sen, että elämme lopunaikoja - ainakin sen sukupolven mielestä, joka jo 50-luvulta asti on elänyt lopunajassa. Nuoremmat sukupolvet käsittelivät tuhon eri tavalla. Niille tsunami ei ollut lopunaikojen katastrofi, vaan luonnonmullistus muiden historiasta tunnettujen joukossa.
Lopunaikoihin liitettyjä raamatunjaksoja tulkittaessa on kaikkina kristillisinä vuosisatoina unohdettu kirjoitusajankohdan historiallinen tilanne. Erikoisten luonnonilmiöiden kuvaukset on usein ymmärretty lukijan ajan tai lähitulevaisuuden kuvauksiksi. Uutiset sodista ja luonnonmullistuksista ovat vakuuttaneet kaikkien sukupolvien edustajia siitä, että he elävät lopunaikoja ”tässä ja nyt”.
AINOA TIE, TOTUUS JA TULKINTA?
Helluntailaisten, samoin kuin muiden vapaiden suuntien, keskuudessa opetetaan yhä yleisesti, että elämme tällä hetkellä Jumalan aikajaksoista viimeistä, seurakunta- tai armotalouskautta. Opetuksen syvään piintymät käsitykset muistakaan lopunaikojen teemoista tuskin muuttuisivat edes Raamatun omaan tekstiin vetoamalla.
Monet vapaiden suuntien seurakuntalaiset eivät ole kuulleetkaan, että on olemassa kuullusta opetuksesta poikkeavia, mutta hyvin perusteltuja tapoja tulkita lopunaikoihin liitettyjä asioita. Esimerkiksi tuhatvuotisen valtakunnan olemuksesta on useita näkemyksiä, samoin Jeesuksen toisesta tulemuksesta tai sen luonteesta.
Lopunaikojen päälähteenä pidetyn Ilmestyskirjan eri tulkintamalleista tunnetaan yleensä vain dispensationalismipainotteinen futurismi. Tämä viittaa Ilmestyskirjan pääasiassa kuvaavan juuri nyt elettävää viimeistä aikakautta eli dispensaatiota, jota Laodikean seurakunta vertauskuvallisesti edustaa. Tulkintamallia ei tosin osata nimetä, vaan sitä pidetään vain ”oikeana” raamatunopetuksena lopunajoista.
VIIMEISEN SUKUPOLVEN NOUSU JA TUHO
Toisen maailmansodan jälkeen alkoi lopunajat tässä ja nyt -ajattelun voittokulku myös Suomessa. Ympäristön ilmiöt vaikuttivat raamatuntulkintaan kuten aina ennenkin. Kolmannen maailmansodan uhka pelotti, elettiin kylmän sodan ja kauhun tasapainon aikaa. Lopunajat täyttyivät Neuvostoliiton, Yhdysvaltojen, Israelin sekä arabien nahistellessa keskenään, ja uutisotsikot luettiin suoraan raamatunteksteihin.
Israelin itsenäistymistä vuonna 1948 pidettiin merkkinä siitä, että Jeesus ja loppu tulevat ”raamatullisen” sukupolven iän (40 vuotta) kuluessa ennen vuotta 1988. Varmoista maailmanlopun merkeistä huolimatta alkoikin rauhanomainen liennytyskehitys. Jeesuksen pikaisen tulemuksen odotus ja uutisotsikoiden yhdistäminen Raamatun teksteihin ajautui 1990-luvulle tultaessa kriisiin. Nykysukupolvet liittävätkin lopunajat lähinnä ympäristöongelmiin ja luonnonvarojen ehtymiseen. Niiden mielestä lopunaikoja elävät vasta seuraavat sukupolvet.
Lopunajat tässä ja nyt –ajattelun luomat ennakkokäsitykset Raamatun tekstien sisällöstä ovat kaikkina aikoina tuottaneet vääriä tulkintoja niiden merkityksestä tulkitsijan omassa ajassa. Harva ajattelun pauloissa tänäänkään oleva osaa pohtia liittyikö Jeesuksen Öljymäellä kertoma viikunapuuvertaus (1) lopunaikoihin vai Jerusalemin tuhoon opetuslasten sukupolven aikana vuonna 70 jKr.
(1) Matt. 24:1-3, 32-34; ks. myös Luuk. 21:20-33; Mark. 13:14-32
Kirjallisuutta:
Dockery, David S. Biblical Interpretation Then and Now. Baker Book House, 1992.
Hartonen, Vilho. Mitä pian tapahtuu. Ristin Voitto, 1950.
Lindsey, Hal. Maa entinen suuri planeetta. Ristin Voitto, 1972.
Nousiainen, Tapio. Mikä hetki yöstä on? Päivä, 1967.
Wainwright, Arthur W. Mysterious Apocalypse. Abingdon Press, 1993.
Lopunaikoihin liitettyjä raamatunjaksoja tulkittaessa on kaikkina kristillisinä vuosisatoina unohdettu kirjoitusajankohdan historiallinen tilanne. Erikoisten luonnonilmiöiden kuvaukset on usein ymmärretty lukijan ajan tai lähitulevaisuuden kuvauksiksi. Uutiset sodista ja luonnonmullistuksista ovat vakuuttaneet kaikkien sukupolvien edustajia siitä, että he elävät lopunaikoja ”tässä ja nyt”.
AINOA TIE, TOTUUS JA TULKINTA?
Helluntailaisten, samoin kuin muiden vapaiden suuntien, keskuudessa opetetaan yhä yleisesti, että elämme tällä hetkellä Jumalan aikajaksoista viimeistä, seurakunta- tai armotalouskautta. Opetuksen syvään piintymät käsitykset muistakaan lopunaikojen teemoista tuskin muuttuisivat edes Raamatun omaan tekstiin vetoamalla.
Monet vapaiden suuntien seurakuntalaiset eivät ole kuulleetkaan, että on olemassa kuullusta opetuksesta poikkeavia, mutta hyvin perusteltuja tapoja tulkita lopunaikoihin liitettyjä asioita. Esimerkiksi tuhatvuotisen valtakunnan olemuksesta on useita näkemyksiä, samoin Jeesuksen toisesta tulemuksesta tai sen luonteesta.
Lopunaikojen päälähteenä pidetyn Ilmestyskirjan eri tulkintamalleista tunnetaan yleensä vain dispensationalismipainotteinen futurismi. Tämä viittaa Ilmestyskirjan pääasiassa kuvaavan juuri nyt elettävää viimeistä aikakautta eli dispensaatiota, jota Laodikean seurakunta vertauskuvallisesti edustaa. Tulkintamallia ei tosin osata nimetä, vaan sitä pidetään vain ”oikeana” raamatunopetuksena lopunajoista.
VIIMEISEN SUKUPOLVEN NOUSU JA TUHO
Toisen maailmansodan jälkeen alkoi lopunajat tässä ja nyt -ajattelun voittokulku myös Suomessa. Ympäristön ilmiöt vaikuttivat raamatuntulkintaan kuten aina ennenkin. Kolmannen maailmansodan uhka pelotti, elettiin kylmän sodan ja kauhun tasapainon aikaa. Lopunajat täyttyivät Neuvostoliiton, Yhdysvaltojen, Israelin sekä arabien nahistellessa keskenään, ja uutisotsikot luettiin suoraan raamatunteksteihin.
Israelin itsenäistymistä vuonna 1948 pidettiin merkkinä siitä, että Jeesus ja loppu tulevat ”raamatullisen” sukupolven iän (40 vuotta) kuluessa ennen vuotta 1988. Varmoista maailmanlopun merkeistä huolimatta alkoikin rauhanomainen liennytyskehitys. Jeesuksen pikaisen tulemuksen odotus ja uutisotsikoiden yhdistäminen Raamatun teksteihin ajautui 1990-luvulle tultaessa kriisiin. Nykysukupolvet liittävätkin lopunajat lähinnä ympäristöongelmiin ja luonnonvarojen ehtymiseen. Niiden mielestä lopunaikoja elävät vasta seuraavat sukupolvet.
Lopunajat tässä ja nyt –ajattelun luomat ennakkokäsitykset Raamatun tekstien sisällöstä ovat kaikkina aikoina tuottaneet vääriä tulkintoja niiden merkityksestä tulkitsijan omassa ajassa. Harva ajattelun pauloissa tänäänkään oleva osaa pohtia liittyikö Jeesuksen Öljymäellä kertoma viikunapuuvertaus (1) lopunaikoihin vai Jerusalemin tuhoon opetuslasten sukupolven aikana vuonna 70 jKr.
(1) Matt. 24:1-3, 32-34; ks. myös Luuk. 21:20-33; Mark. 13:14-32
Kirjallisuutta:
Dockery, David S. Biblical Interpretation Then and Now. Baker Book House, 1992.
Hartonen, Vilho. Mitä pian tapahtuu. Ristin Voitto, 1950.
Lindsey, Hal. Maa entinen suuri planeetta. Ristin Voitto, 1972.
Nousiainen, Tapio. Mikä hetki yöstä on? Päivä, 1967.
Wainwright, Arthur W. Mysterious Apocalypse. Abingdon Press, 1993.
Teksti on julkaistu RISTIN VOITTO - lehdessä 16/06
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti